Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
En seurustelisi itseni kanssa. Oon liian traumatisoitunut olemaan toisen samanlaisen kanssa. Tarvitsen tasapainoisemman kumppanin tai molemmat tulee vielä hullummaksi (kokemusta on).
Mutta jos puhutaan ihan vaan luonteen perusteella, niin sitten ehkä voisin. Arvot on ihan ok, joskin venytän niitä välillä vähän liikaa jopa omaan makuun (mutta kukaan ei ole täydellinen 😂), ja ehkä se olisi suhteemme suurin kompastuskivi. Mutta ainakin siisteyskäsitys, seksi ja lastenkasvatus toimisi itseni kanssa ilman riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän tempperamenttinen täytyy olla ja hyvä itsetunto. Muuten kyllä.
Kyllä. Seksi olisi täydellistä.
En seurustelisi täyden kopion kanssa. Ehkä 50% saisi olla samanlainen kuin minä. Näen asian niin, että pienet eroavaisuudet voivat olla ihan hyväksi suhteelle. Itse olen hieman kiivas ihminen, joten toinen saisi olla rauhallisempi. Olen nykyisin myös haluton kokeilemaan uusia juttuja, joten on mukavaa jos toinen on seikkailunhaluisempi. Ja olen ihan mielelläni se "taiteilija", kun taas toisessa arvostan käytännöllisiä kädentaitoja. Toinen saisi kuitenkin olla älykkyydeltään ja huumorintajultaan samankaltainen kuin minä.
Huh, no en todellakaan. Ihastuisin varmasti, ihan varmasti melkein taju lähtisi. Mutta puolisoina pitää omasta mielestäni olla erilainen, perusarvot ja asiat samanlaisia, mutta tietyllä tavalla persoona eri. Olen asiasta toiseen hyppivä, kupliva ihminen, puolisoni on jalat maassa, hyvin itsevarma ja rauhallinen ja näin on hyvä, olemme edelleen onnellisia yhdessä vuosikymmenten jälkeenkin, koska toinen on kiinnostava kun on erilainen. Jos olisin itse erilainen, niin sitten olisin mielelläni itseni kanssa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Entiset ja varsinkin nykyinen parisuhteeni ovat opettaneet minulle, miten tärkeää minulle on parisuhteessa se, että toinen osapuoli on joissakin asioissa minulle täysi vastakohta.
Olen hyvin teoreettinen ihminen ja temperamentiltani rauhallinen, enkä suutu juuri mistään. Olen seurustellut muiden teoreettisten ihmisten kanssa, ja nämä suhteet olivat sellaisia että molemmat osapuolet kehittivät vain jatkuvasti teoriatasoisia ideoita, mutta käytännön elämä oli kaaosta. Samoin olen seurustellut todella rauhallisten tyyppien kanssa, mikä johti siihen että molemmat osapuolet kantoivat erinäisiä patoumia sisällään siihen asti kunnes ne purkautuivat hallitsemattomasti. Nämä molemmat katastrofit toistuisivat, jos seurustelisin täysin samanlaisen ihmisen kanssa kuin itse olen.
Nykyisessä parisuhteessani toinen osapuoli on todella käytännöllinen ja lyhytpinnainen. Käytännön elämä on järjestyksessä, ja toinen herättelee minua jos vaivun liian syvälle teoriakuplaani. Ja kun toinen suuttuu, se näkyy ja kuuluu, ja silloin on pakko istua alas ja jutella, jolloin minäkin kerron mitkä asiat minun mieltäni painavat. Asiat tulee puhuttua ajoissa, eikä sellaisia hallitsemattomia räjähdyksiä pääse tapahtumaan.
Ihailen itsessäni niitä puolia, joita miehetkin ovat arvostaneet (mukaan lukien 20 v avioliitto). Olen reipas, tekeväinen, iloinen, huolehtivainen, ihan nätti, taloudellinen, hellä ja romanttinen.
Mutta onnellinen ja kestävä suhde kanssani syntyy ainoastaan, jos mies on turvallinen, raitis, suojeleva. Ei laiska, hyväksikäyttäjä kylmä, pihi.
Mahdotonta on siis kanssani olla, sillä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana kohdannut vain Ei listan miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelisi. Ihan ulkonäkö muodostuisi ensin esteeksi, mutta jos (kuten ap:n postauksessa todettiin) se olisi korjaantunut niin luonne olisi kuitenkin epävarman oloinen, peilikuvallani ei mitään materiaalista tarjottavaa joka parantaisi oleellisesti elämänlaatua, seksi olisi huonoa ja jutut liian nörttimäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jääräpäinen ja v:mäinen luonne. Kauhea pätemisentarve ja luulee aina olevansa joka alan asiantuntija sekä expertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyllä, kiltti, rehellinen ja sitoutunut. Kunnioitan toista ja pyrin katsomaan asioita sieltä toisestakin vinkkelistä.
Ainoa miinus on jääräpäisyys ja satunnaiset synkkyyshetket.
Öö, siis minusta vastakohdat täyde tävät toisiaan eli en seurustelisi itseni miespuolisen kopion kanssa. Joskus ollutkin sellainen tunne, eikä ole tullut toisia treffejä tai ei ole edennyt pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, en voisi ikinä seurustella naimisissa olevan kanssa.
En. Olen pahasti traumatisoitunut jo lapsuudessa enkä oikein toivu terapiasta huolimatta. Kaikki suhteeni ovat olleet sellaisia, jotka vain ovat lisänneet traumataakkaa. Ei saisi tietenkään diagnosoida, mutta hoitotahojeni mukaan olen ollut lapsuudessa ja aikuisiän suhteissa tekemisissä lähestulkoon vain narsistien ja psykopaattien kanssa. Toistan aina traumaa. Ei ole ollut sellaista suhdetta, jossa minua olisi tuettu tai rakastettu. En itsekään pysty rakastamaan. En haluaisi itseni kaltaista kumppania tai ylipäätänsä mitään kumppania. Siitä huolimatta olen naimisissa. Narsistin kanssa.
Enpä usko, että viehättyisin itseni kaltaisesta. Kaipaan vähän tasaisempaa kumppania, kuin mitä itse olen. Joskus olen miettinyt, että elämässäni on ollut suhteita, joissa toinen osapuoli on ollut huomattavasti enemmän "sielunkumppani", kuin pitkäaikainen puolisoni. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että ei sellaisten kanssa olisi homma toiminut; kaksi tunteiden vuoristoradassa elävää, syntymässä säikähtänyttä pohtijaa ja murehtijaa.... Vaikka se välillä tuntuukin tylsältä, niin toisen pitää olla se "mitä sä nyt tuollaisia murehdit"- tyyppi, vaikka sitten ehkä joutuu hakemaan ne syvälliset keskustelunsa muualta.
Ehdottomasti, kunhan olisi vähän hoikempi ja parempi sängyssä. Mutta toista näin mahtavaa ei muuten löydy, joten olen kai ikuisesti yksin.
Ilman muuta ja antaisin anu sta joka päivä