Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
En haluaisi liian feminiinistä miestä, mutta tietyt luonteenpiirteet kuten luotettavuus, puuhakkuus, luovuus, positiivisuus, usko, loogisuus, jne. kyllä kelpaisi. Saisi olla vain puheliaampi kuin minä, muuten oltaisiin liian hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, sillä olen hetero nainen. Luonteessani on naisellisuutta, miehessä se ei kiehdo. Sitäpaitsi en tiedä, mihin häntä tarvitsisin; olisin vähän niin kuin jakaantunut, ja toinen osa väärässä kehossa.
Sitä paitsi en haluaisi p*nna itseäni - kun olen hetero.
Ystäväksi kelpaisi! Ajattelisin häntä VELJENÄ.
Jos ongelmana on jääräpäisyys, todllisena ongelmana on kunnioituksen puute. (Tai jokin aggressio.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsinä hetkinä voisin piristää itse itseäni, kehoversiossani. Hm. En ihan osaa kuvitella, liian outoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai!
Oon ihastunut yleensä niihin keitä muistuttavat minua, ja pettynyt kun tajuan että ei hemmtti, sillähän on ihan eri preferenssit. Nyt oon löytäny yhden ihan hullun ja hän on minun kaksoisolentoni! Hartain toiveeni olisi, että alkaisimme seurustelemaan. Ollaan toki molemmat ns ikisinkkuja, että hieman haasteita on ollut.
Olettaen että vastakkaista sukupuolta niin todellakin.
Kirjoiteltaisiin fantasiaa ja puuhailtaisiin kaikkea nörtti juttuja yhdessä hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelisin todellakin, ihan sillä perusteella että ymmärrän kunnolla mikä potentiaali siinä yhdistelmässä olisi.
Menisin naimisiin itseni kanssa jos se olisi mahdollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. puolisoni on monessa suhteessa aivan erilainen
Arvomaailmat ja näkemys lastenkasvatuksesta on hyvin samankaltaiset, se helpottaa kovasti toimintaa yhdessä.
Mutta meillä on tosi mielenkiintoisia keskusteluita koska kummallakin on tietoa ihan erilaisista asioista ja ihan eri kiinnostuksen kohteet.
Meillä on myös erilainen temperamentti, puolisko osaa ottaa asioita huomioon ja suunnitella etukäteen, minä taas teen viime hetkessä korkealla stressitasolla ja innostuksella , enkä kärsi stressistä.
Oltaisiin lähekkäin kuin siiamilaiset.
En, koska en sais suunvuoroa koskaaaaaan, nyt on vastakkainen ku minä ni mies kuuntelee ja mie höpötän.
En tiedä, mun kanssa elo vaatii varmaan aika tervettä itsetuntoa. Tiedän, että olen kylmä ja etäinen ja tarviin paljon omaa tilaa. Paitsi silloin kun en ole. Paras ratkaisu olisikin suhde jossa ollaan yhdessä joitain päiviä viikossa, mutta kun niitä päiviä ei voi ennalta tietää millon toinen on liikaa.
Toisaalta olisin hauskaa, energistä ja mielikuvituksellista seuraa silloin kun on se seurallinen päivä. Ja kiinnostavaa keskusteluseuraa.
Nämä lempeän tuulen päivät ei varmaan koskaan osuisi samalle aikaa kahdella samanlaisella tuuliviirillä, joten ei taitais tulla mitään
Löysin parikymppisenä kollina naispuolisen itseni vastineen. Minulla meni kuitenkin pupu pöksyyn kun sen faija oli samassa yliopistossa proffana ja samalta alalta vielä eikä minulla mennyt opiskelut silloin kovin hyvin.
Kyllä - oon ihana ja kiva kumppani ja kauniskin.
Jos olisin nainen niin tuskin seurustelisin itseni kanssa. Olen kyllä pitkä ja melko komeahko, mutta kroppa ei ole kovin hyvä ja olen ärsyttävä.