Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti seurustelisin, mutta sellaista miestä ei ole tullut vastaan ja edellisestäkin erosin, kun arvot ei kohdanneet.
Eli miehen pitäisi olla raitis, tupakoimaton, rehellinen, 100% uskollinen, urheilullinen, tykkäisi laskettelusta, matkustelusta ja mökkeilystä sekä vaeltamisesta. Talous kunnossa ja olisi sellainen "ajattelen ensin- teen vasta sitten"- tyyppi. Kunnioittaisi minua ja mielipiteitäni. Vaan eipä ole tullut vastaan.
N45
Ai missä välissä töitä ehtisitte tehdä kun koko ajan pitää olla menossa?
Mitäitselläsi olisi miehelle tarjota?
Noin vanhasta jo odottaisi hiukan rauhottunutta tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuin voisi seikkailla ja käydä luontoretkillä kumppanin kanssa, jota se oikeasti kiinnostaa. Voitaisiin puhua taiteesta, pohtia syvällisiä ja vaihtaa ideoita keskenämme. Varmaan myös tapeltais ja mökötettäis toisillemme. Mutta kukaan ei nalkuttais kotitöistä ja niitä tehtäisiin hyvässä hengessä yhdessä, vaikka kumpaakaan ei ne niin kiinnosta.
Kyllä, olen fiksu ja rento jees-ihminen ja tykkään hyvästä ruoasta, juomasta ja seksistä. Oikea kumppanini on muuten hyvä mutta vähän pingottaa välillä, sais ottaa yhtä rennosta kuin meikä.
Tulen aika hyvin toimeen itseni kanssa joten miksikäs ei. Olisi tosi mielenkiintoista tietää mitä lisää testosteroni toisi mukanaan minunlaiseeni persoonaan.
En osaa kyllä kuvitella millaista elo olisi naisminäni ja miesminäni kesken.
Voisi olla tylsääkin kun lähes tietäisi mitä toinen sanoo seuraavaksi.
Se että toista ei koskaan ikinä täysin tunne, se antaa kuitenkin suhteeseen jännitettä mitä siihen kaipaan.
Että jos sittenkin etsisin jonkun erilaisen.
Vierailija kirjoitti:
Muuten joo mutta jos olisi kaksi domia niin ei siitä mitään tulisi
Ja miten kaksi subia toimisi yhtään sen paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan?
Tämähän olisi lähes täysi unelma.
Jos kaikki toiveet ja ajatukset seksistä, uskonnosta, politiikasta jne olisi samat niin mistä ihmeestä tulisi edes riitaa tai tyytymättömyyttä?
Samoin harrastaminen ja vaikka matkakohteiden valinta olisi helpoa kuin molemmat pitäisi samoista asioista.
Kyllä, parempaa puolisoa ei olekaan, pitkää ja kiihkeää rakastelua ja hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia juttutuokioita vauhdikkaissa ja hitaissakin harrastuksissa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kyllä! Varmasti seurustelisin itseni kanssa.
Olisikin kaksospari! Tykkäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voisi, koska huono tuurini varmaan osuisi häneenkin.
Ilman muuta (jos olisin sinkku), se olisi täydellinen liitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin, että pärjäisin erittäin loistavasti itseni kanssa ja seksiä olisi erittäin paljon(aamuin illoin) ja se olisi erittäin hyvää, koska tiedän tasan tarkkaan mistä tykkään. Mielenkiintoiset keskustelut jäisi kyllä puuttumaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olen itseriittoinen, erittäin omantunnonarvoinen ja itsekriittinen introvertti, ja olen kova sanomaan. Ja aina oikeassa.
Siksi en halua miestä elämääni. Moni mies on itkien lähtenyt, kun olisi halunnut jatkaa ja minä en.
Turha kiusata muita, olen yksin niin saan tehdä niin kuin haluan.
Voin jo niin nähdä itseni tekemässä niin!
Jostain syystä naaraan miesten joukosta ”ekaks mielenkiintoisimmaksi” juurikin vesimerkit. Uskon mielessäni että siinä on sellainen asia, joka edistäisi miehellä sekä henkisiä piirteitä että siten myös vahvaa intuition käyttöä.
Voisi melkein puhua tässä yhteydessä kaksoisliekistä(ni), siis. Kyllä, keskustelisimme pitkään, olisimme omassa romanttisessa kuplassa aina ollessamme tekemisissä (myös rakkaushormonien laskeuduttua) ja katse olisi se juttu. Sielun peilit on tärkeät. Kummankin romanttinen kieli olisi eniten sanallista, ja silti olisimme itsenäisiä kumpikin. Vapaita valtaosasta traumoja tai muuta paskea. Olisimme kumpikin vapaita laajentumaan ihmisinä haluamaamme suuntaan, toisiamme tukien.
Nykyinen mies on aikalailla kuten kuvailin. Kaksoisliekkiydestä en ole ihan varma, mutta sama se. Kunhan hommat skulaa silloinkin kun tulee ristiriitoja.
Voisin. Kuitenkin olen luultavasti tyytyväisempi siitä, että näin ei ole käynyt, koska vastakohdat tai ainakin erilaisuus rikastaa suhdetta. Toiselta oppii uusia asioita ja näkökulmia elämään. Samalla laajentaa myös omaa maailmankatsomusta ja muuta. Ehkä löytää uusia harrastuksia ja tutustuu erilaisiin ihmisiin kuin muuten tutustuisi jonkun ihan samanlaisen ihmisen kanssa kuin mitä itse on. Toisaalta samankaltaiset ihmiset ehkä ymmärtää toisiaan paremmin ja kommunikointi on helpompaa ja riidat vähäisempiä tai vähäpätöisempiä. Paras olisi jos suurimmaksi osaksi oltaisiin suht samanlaisia, mutta kuitenkin riittävän erilaisia. Esim. käsitykset parisuhteen tärkeydestä, suhteen rajoista ja suhdemuodosta, huumorin taju ja arvot jos ovat samansuuntaisia, elämä on helpompaa.
Melkein täysi kopio olisi toisin sanoen sukua, eli ei kiitos.
Todellakin. Molemmilla olisi yhtä harva tapaamistarve, rakkaus luontoon, kiinnostus samoihin asioihin, unen tarve ja kuunneltaisiin järkipuhetta. Ihan sama, vaikka muuten oltaisiinkin ihan viirapäitä.
No todellakin! Unelma kaksikkohan me oltais.
Ehdottomasti seurustelisin, mutta sellaista miestä ei ole tullut vastaan ja edellisestäkin erosin, kun arvot ei kohdanneet.
Eli miehen pitäisi olla raitis, tupakoimaton, rehellinen, 100% uskollinen, urheilullinen, tykkäisi laskettelusta, matkustelusta ja mökkeilystä sekä vaeltamisesta. Talous kunnossa ja olisi sellainen "ajattelen ensin- teen vasta sitten"- tyyppi. Kunnioittaisi minua ja mielipiteitäni. Vaan eipä ole tullut vastaan.
N45