Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, seurustelisitko itsesi kanssa?
Jos vastaan tulisi melkein täysi kopiosi (luonteeltaan ja mielenkiinnoiltaan yms), mutta vastakkaista sukupuolta, niin voisitko seurustella hänen kanssaan? Jos oletetaan, että ulkonäkö olisi miellyttävä.
Minä en voisi. Kaksi tällaista jääräpäätä olisi huono yhdistelmä.
Kommentit (675)
Ah se olisi ihanaa. Olen miettinytkin, että pitäisikö vaihtaa mies kaltaiseeni läheisriippuvaiseen ja haavoittuvaan tuuliviiriin, joka ainoana hyveenään yrittää kovasti olla hyvä ihminen. Olen tolkuttoman joustava ja muut huomioiva, mutta sopivan määrätietoinen, ettei kaltaiseni miehen kanssa tulisi lian tylsää. Joo olisin helppo kumppani itselleni, ihmiselle joka ei ahdistu rajattomasta läheisyyden kaipuusta. Kiva jos menisi kaikki yksiin.
No, kuulemma sopivan erilaisen ihmisen kanssa parisuhteessa kasvaa enemmän ihmisenä. Jään kypsymään tähän vielä enkä raaskisi yhteisiä vuosia tähän katkaista. Olisko minunlaistani miestä missään olletkaan? Olisi varmaan homo, joten häntä en saisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti. Olisi upeaa voida luottaa johonkin sataprosenttisesti. Ei tarvitsisi suorittaa eikä elää toisen unelmille. Elämä soljuisi omalla painollaan onnellisena, koska olisi se luottamus ja turvallisuudentunne yhteisestä tulevaisuudesta. Seksihalutkin kohtaisivat.
Tätä olen tarjonnut, mutta aina olen tullut hylätyksi. Tosin vain parisuhteissa.
M41
Vierailija kirjoitti:
En usko koska mulla on yks paha vika, joka olisi seurustelukumppanilla raivostuttava.
Olen järkyttävän laiska ja mukavuudenhaluinen. En halua sellaista miestä.
Olet siis tyypillinen nainen. Ainakin oman kokemukseni perusteella.
Ja ei, teille ei todellakaan kelpaa kaltaiseni laiska ja mukavuudenhaluinen mies, vaikka käynkin raskaissa töissä ja olen liikunnallinen ja hyväkuntoinen. Hamuamasi materian eteen joutuisit näkemään itse vaivan.
Jos se toinen minä olisi uskollisempi :) niin sitten kyllä ja ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin, että pärjäisin erittäin loistavasti itseni kanssa ja seksiä olisi erittäin paljon(aamuin illoin) ja se olisi erittäin hyvää, koska tiedän tasan tarkkaan mistä tykkään. Mielenkiintoiset keskustelut jäisi kyllä puuttumaan kokonaan.
Sama.
Naisissa on vähän se ongelma, että heidän kanssaan pitää aina välillä keskustella vakavia. Ei sillä etteikö itselläni olisi paljonkin mielenkiintoisia ja syvällisiä keskustelun aiheita, mutta käyn ne keskustelut mieluummin ystäväni kanssa tai sitten pohdin ihan vain itsekseni. Mutta hyvää seksiä kyllä riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Olen niin vaikea ihminen. Odotan täyttä lojaaliutta ja kuuntelemista.
Ilmaisen liian helposti ärtymyksen.
Kaksi samanlaista ihmistä sopivat harvoin yhteen, vain jos tavoitteet yhdensuuntaiset. Miehen on oltava sellainen joka ei liikaa yritä miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti. Olisi upeaa voida luottaa johonkin sataprosenttisesti. Ei tarvitsisi suorittaa eikä elää toisen unelmille. Elämä soljuisi omalla painollaan onnellisena, koska olisi se luottamus ja turvallisuudentunne yhteisestä tulevaisuudesta. Seksihalutkin kohtaisivat.
Tätä olen tarjonnut, mutta aina olen tullut hylätyksi. Tosin vain parisuhteissa.
M41
Lyödäänkö hynttyyt yhteen? Itsellä samat kokemukset.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi käskiää eikä yhtään käskytettävää niin ei tulisi toimiin
En. Jotkut piirteet kyllä voisi olla samat mutta ei todellakaan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki. Saisin sanavalmiin, kielitaitoisen ja reippaan miehen. Hän olisi juuri sopivasti liikunnallinen, harrastaisi monipuolisesti kulttuuria. Pesisi hampaat kolme kertaa päivässä, tulisi ihmisten kanssa hyvin toimeen, olisi useimmiten iloinen. Hän ei kauheasti siivoilisi kylläkään. Pyykkiä pesisi päivittäin ja keittiö olisi siisti. Osaisi nätisti laulaa ja ruskeat silmät plussaa. 😀Hyvänen aika, tämähän kuulostaa hyvältä.
Mutta kuka tekis meille ruokaa?
Kyllä, me maattaisiin illalla sängyllä ja suudeltaisiin tosi kauan. Käytäis yhdessä lenkillä. Hänen kanssaan voisin olla avoin ja vapaasti oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän olisi miesversio minusta, niin kyllä. Viihdyn parhaiten kaltaisessani seurassa.
Rakastan miehessäni juuri sitä, että hän on niin erilainen kuin minä, joten en kyllä vaihtaisi häntä itseeni. Mutta jos en vaikka olisi häntä tavannutkaan ja mies-minä tulisi vastaan... No varmaan hetken voisi olla kiva jutella vaikkapa psykologiasta. En kyllä saisi riittävän paljon suunvuoroa. Sitten kun muutettaisiin yhteen niin molemmat hoitaisi rakkaudella viherkasvejaan mutta jos vaikka kotona menisi joku paikka rempalleen ja pitäisi korjata niin kumpaakaan ei kiinnostaisi pätkääkään. Kumpikaan ei osaisi ajaa autoa joten kesälomalle lappiin pitäisi mennä hankalasti junalla. Molemmat inhoaisi rinkan raahaamista junassa ja vaelluspolulla, mutta koska molemmat olisi niin epäkäytännöllisiä, ei voitaisi ostaa omaa purjevenettä jolla pääsisi luontoon ilman että tarvitsee kantaa mitään. Toisaalta kumpikaan ei olisi sitä mieltä, että kissa ei kuulu kaupunkikotiin, joten voisimme hankkia ihanan rotukissan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustelisi. Pidän vaimossani siitä, että hän hoitaa ulkosuhdeasiat. On yhteydessä jopa sukulaisiinikin. Hän järjestää sosiaalista elämää meille ja minä voin keskittyä työhöni it-alalla. Itselläni ei ole juuri ystäviä, mutta vaimoni on tavanomaiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jos vaimoni olisi samanlainen kuin minä voisin kyllä tehdä enemmän töitä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä varmaan. Me ollaankin miehen kanssa paljon samanlaisia, ehkä juuri ne asiat joita voisin miehessäni muuttaa on niitä joita itsessäni on. Mies on vanhemmiten jotenkin muuttunut, tullut kiukkuisemmaksi eikä kannusta mua samalla tavalla kuin ennen, ja seksielämäkin on hiipunut.
Testeoroonin puutetta, oisi hyvä hakea apua lääkäriltä:). Kaikella ystävyydellä tämä.
Voisin seurustella ihan vakavasti itseni kanssa jos ei tavattais kuin kerran pari viikossa ja silloin panostettaisi yhdessäolonn täysillä, niin mielen kuin kehonkin puolesta, loput ajasta tarvitsin itselleni, introverttinä ja taiteellisena jne. Olisi kuitenkin täysi luottamus ja hullu huumori mukana kaikessa.
Miehet vaan ei yleensä pysty tähän koska jos mies haluaa olla naisen kanssa, se on se 7 pv viikossa saatavilla ja puuhaamassa jotain "hyödylllistä" tai urheilemassa tms. Se että istun ja haaveilen kissa sylissä hiljaa itsekseni saa miehen pakenemaan, vaikka olen vain hetken "pois" (noin 2vrk.)
Vierailija kirjoitti:
Muutama isohko ongelma tulee mieleen. Oletan, että "sukupuoli" tarkoittaa tässä tapauksessa biologista sukupuolta, jolloin vastakkaisuus ei olisi ongelma. Jos tämä henkilö olisi kuitenkin lähes tulkoon kopio itsestäni, niin myös hänellä olisi sukupuoli-identiteetin ristiriita ja hän ilmentäisi kokemaansa sukupuolta (mies). Tämä taas olisi ongelma koska en tunne romanttista vetoa naaraspuoliseen ihmiseen, joka identifioi itsensä mieheksi (yritän parhaani mukaan tasapainoilla helposti ymmärrettävän ja sensitiivisen kielenkäytön välillä). Toinen ongelma olisi ilmeisesti seksuaalisuuden ilmentäminen, molemmat haluaisivat olla penetroiduttava osapuoli (joskaan en tiedä miksi henkilö joka identifioi itsensä mieheksi haluaisi sellaista, tosin onhan niitä siitäkin tykkääviä miehiä olemassa). Kaikki muu todennäköisesti toimisi ihan kivasti, ongelmaksi saattaisi muodostua sitten ehkä liian kaverillinen suhde, jos molemmat ovat hyvin samanlaisia. Kaipaan myös sellaista jännitettä parisuhteeseen (ja hän ilmeisesti kaipaisi myös).
Ei kiitos tätä sukupuolisensitiivisyyslänkytystä yliksen ulkopuolelle.
En varppina seukkaisi hopealetun kanssa. Toisaalta pelkkä ajatushan mahdoton koska molempien osapuolten mielenkiinnot eivät kohtaa, millään tasolla😄
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kyllä sanoisin no deal moro ja näkemiin.