Lue keskustelun säännöt.
Onko opettajalta relevantti arvio?
07.06.2021 |
Lapsi sai kokeesta 10- ja 9 1/2, mutta silti todistukseen tuli numero 8. Osaaminen oli opettajan mielestä ”epävarmaa”, joten ei pystynyt antamaan ysiä. Mietin vain, että miten tämä epävarmuus ei näy koemenestyksessä? Olen itsekin opettaja, mutta en ymmärrä mihin tällä epävarmuudella lapseni kohdalla viitataan.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin luonnehtia "epävarmaksi osaamiseksi" esimerkiksi sitä, että lapsi menestyy kirjallisissa tehtävissä mutta ei vastaile tunneilla opettajan kysymyksiin ja/tai suoraan häneltä kysyttäessä ilmoittaa ettei tiedä tai vastaa väärin.
Osaamisen epävarmuus näkyy usein juuri niin, että oikeaan vastaukseen tai erinomaiseen suoritukseen yltäminen vaatii 'täydellisiä' olosuhteita: runsaasti pohdinta-aikaa, yksilöllistä suorittamista 'vain' opettajaa varten, rauhaa ja hiljaisuutta tai tilannetta, jossa esimerkiksi muut oppilaat eivät luo painetta seuraamalla suoritusta. Tällaiset oppilaat voivat pärjätä perinteisissä koetilanteissa, kotona suoritettavissa tehtävissä ja muissa kirjallisissa tehtävissä loistavastikin, mutta osaaminen ei silti ole niin vahvaa, että mahdollistaisi erinomaisen suoriutumisen myös nopeissa, yllättävissä tilanteissa ja paineen tai häiriön alaisena. Arvostelussa opettajan on syytä erottaa toisistaan ne oppilaat, joiden osaaminen on erinomaisella tasolla kaikilla-osa alueilla ja varmaa kaikissa normaaleissa opetustilanteissa, ja ne, joiden osaaminen on (ainakin toistaiseksi) erinomaista lähinnä koetilanteessa/kirjallisesti/kotitehtävissä/ilman 'yleisöä ja niin edelleen.
Jos on esim aistiyliherkkä lapsi niin silloin todellakin pitäisi olla ne ”täydelliset puitteet”. Ei kai kukaan neurologisille puutteilleen voi mitään? Sen takia pitäisi vieläpä numeroa laskea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin luonnehtia "epävarmaksi osaamiseksi" esimerkiksi sitä, että lapsi menestyy kirjallisissa tehtävissä mutta ei vastaile tunneilla opettajan kysymyksiin ja/tai suoraan häneltä kysyttäessä ilmoittaa ettei tiedä tai vastaa väärin.
Osaamisen epävarmuus näkyy usein juuri niin, että oikeaan vastaukseen tai erinomaiseen suoritukseen yltäminen vaatii 'täydellisiä' olosuhteita: runsaasti pohdinta-aikaa, yksilöllistä suorittamista 'vain' opettajaa varten, rauhaa ja hiljaisuutta tai tilannetta, jossa esimerkiksi muut oppilaat eivät luo painetta seuraamalla suoritusta. Tällaiset oppilaat voivat pärjätä perinteisissä koetilanteissa, kotona suoritettavissa tehtävissä ja muissa kirjallisissa tehtävissä loistavastikin, mutta osaaminen ei silti ole niin vahvaa, että mahdollistaisi erinomaisen suoriutumisen myös nopeissa, yllättävissä tilanteissa ja paineen tai häiriön alaisena. Arvostelussa opettajan on syytä erottaa toisistaan ne oppilaat, joiden osaaminen on erinomaisella tasolla kaikilla-osa alueilla ja varmaa kaikissa normaaleissa opetustilanteissa, ja ne, joiden osaaminen on (ainakin toistaiseksi) erinomaista lähinnä koetilanteessa/kirjallisesti/kotitehtävissä/ilman 'yleisöä ja niin edelleen.
Niinpä. Vaikea on kiitettäväksi luonnehtia osaamista, jos oppilas ei esimerkiksi pysty ryhmätöissä viestimään toisten kanssa tai opettajan kysyessä vastaamaan tai jos hän ei onnistu vartissa kirjoittamaan tunnilla sanaakaan.
Tämä on suhteellisen harvinaista, mutta on oppilaita, joiden osaamisen osoittamisessa on kuvatun kaltaista ristiriitaa.
Ops ohjaa voimakkaasti opettajaa painottamaan kokeiden sijaan jatkuvaa näyttöä. Huoltajat taas haluavat edelleen painottaa kokeita. Näin ollen opettaja, joka yrittää tehdä saamiensa virallisten ohjeiden mukaan, joutuu huoltajien hampaisiin.
Nämähän ovat selkeästi jotain neurologisia haasteita: haasteita siirtymävaiheissa, aistiyliherkkyyttä, keskittymisvaikeuksia jne. Miksi niistä pitää rokottaa?
Autisti voittaa Finlandia-palkinnon isona, mutta opettaja piti häntä 8 oppilaana, koska autisti ei kyennyt opettajan tasapäistäviin hölmöilyihin mukaan. Hohhoijaa
Ihmettelen myös käyttäytymisen arviointia. Wilma täynnä positiivisia merkintöjä, useita viikottain, ja tiedän oppilaana käyttäytyvän erittäin hyvin, auttaa muita ja on ns. kaikkien kaveri jne. Introverttina ja jännittäjänä sai arvosanaksi 8, koska kriteerit edellyttää sosiaalisempaa käytöstä. Tämä, jos mikä on persoonaan kohdistuvaa arviointia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös käyttäytymisen arviointia. Wilma täynnä positiivisia merkintöjä, useita viikottain, ja tiedän oppilaana käyttäytyvän erittäin hyvin, auttaa muita ja on ns. kaikkien kaveri jne. Introverttina ja jännittäjänä sai arvosanaksi 8, koska kriteerit edellyttää sosiaalisempaa käytöstä. Tämä, jos mikä on persoonaan kohdistuvaa arviointia.
Sama meininki työelämässä: introvertit jyrätään, jos yleensä töihin pääsee
Mitenkäs sanelut, testit, pistarit, ryhmätyöt, läksyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat, älkää käykö koulua lapsienne puolesta.
Siitä ei hyödy kukaan.
Kannustakaa ja iloitkaa siitä pienestäkin saavutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat, älkää käykö koulua lapsienne puolesta.
Siitä ei hyödy kukaan.
Kannustakaa ja iloitkaa siitä pienestäkin saavutuksesta.
En katsele vierestä kun lastani lannistetaan. Kyllä opettajallakin pitää joku moraali olla tekmisissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla aivan identtinen kokemus. Kokeiden arvosanat 9,5 ja 10- , matematiikan arvosana laski numeroon 8. Opettajan peruste oli tuntityöskentely, olin tehnyt kaikki tehtävät nopeammin kuin muut eikä opettaja järjestänyt lisätehtäviä joten yläasteikäisenä nuorena järjestin itse omaa ajanvietettä. Hyvä opetus, seuraavana vuonna pitikin sitten panostaa että sai numeron nostettua takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat, älkää käykö koulua lapsienne puolesta.
Siitä ei hyödy kukaan.
Kannustakaa ja iloitkaa siitä pienestäkin saavutuksesta.En katsele vierestä kun lastani lannistetaan. Kyllä opettajallakin pitää joku moraali olla tekmisissään.
Siihen numeroon tosiaankin vaikuttaa niiin moni asia, eikä ne koenumerot pelkästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olen minäkin joutunut joskus antamaan pari numeroa huonompia numeroita todistukseen, mitä kokeiden keskiarvo. Se todistuksen numero on niin paljon muutakin. Mutta olen nämä muut arviointikriteerit esittänyt koteihin, ja pitänyt heidät ajantasalla lapsen menestyksestä näissä muissa tehtävissä, jotta numerot eivät tule yllätyksenä. Tosin minä olen luokanopettaja, minulla on vain ne 10-20 oppilasta, eri asia aineenopettajalle jolla on kymmeniä oppilaita.
Jaa kymmeniä? Korjauksena tähän, että esimerkiksi meidän ison yläkoulun ussanopella on noin 600 oppilasta.
No juu. Olen töissä pienessä koulussa, jossa oppilaitakin on vain päälle sata.
Vierailija kirjoitti:
Jos on esim aistiyliherkkä lapsi niin silloin todellakin pitäisi olla ne ”täydelliset puitteet”. Ei kai kukaan neurologisille puutteilleen voi mitään? Sen takia pitäisi vieläpä numeroa laskea?
Toki lapsen yksilölliset piirteet pitää ottaa opetuksessa huomioon, mutta arvostelun pitää silti tapahtua objektiivisesti. Siis sen perusteella, täyttääkö lapsi tietyn arvosanan mukaiselle osaamiselle ja toiminnalle asetetut kriteerit vai ei. Opettajan on täysin asiatonta - ja käytännössä mahdotonta - alkaa arvostelussa punnitsemaan kunkin oppilaan henkilökohtaisia olosuhteita ja edellytyksiä tai analysoimaan sitä, millaiset henkilöön tai yksityiselämään liittyvät ominaisuudet kutakin kannustavat tai vaivaavat. Arvostelussa kysymys on kuitenkin osaamisen ja toiminnan arvostelusta, ei minkään potentiaalisen kapasiteetin tai parhaansa yrittämisen arvioinnista. Tukitoimia ja erityisjärjestelyjä kaipaaville sellaisia on mahdollista järjestää, mutta se ei tarkoita sitä, että arvosteltavan osaamisen kriteerien pitäisi muuttua.
On aika paljon sellaisia asioita, joille lapsi ei voi mitään. Pitäisikö vaikkapa lukihäiriöiselle lapselle antaa tukitoimien lisäksi erillinen arvosteluasteikko, jossa heikommilla lopputuloksilla saadaankin parempi arvosana? Ja sitten merkitään todistukseen, että tämä arvosana on annettu lukihäiriösten arvosteluasteikkoa käyttäen? Keskittymishäiriöiselle lapselle ei anneta Wilmassa tunninhäirintämerkintöjä sellaisista tekemisistä, joista ei-keskittymishäiriöiselle annetaan? Annetaan erinomaisia arvosanoja osoitetun osaamisen sijaan siitä hyvästä, että kyseinen lapsi on opettajan subjektiivisen arvion mukaan tehnyt parhaansa? Temperamentiltaan tulisieluisen lapsen käytösnumeroa ei saa laskea toistuvien riitojen tai tappeluiden johdosta, koska koulujärjestelmä ei saa arvioida toisenlaiselle luonteenlaadulle ominaista toimintaa suotavammaksi?
Eri kysymys on sitten se, että pitäisikö lasten osaamista arvioida ainakaan numeroin ollenkaan. Minun mielestäni ei, mutta nyt kysymys onkin siitä, että miten mahdollisimman objektiivinen, tasavertainen ja osoitettuun osaamiseen perustuva arviointi toteutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta asialliselta. Kyllä 9 vähintään kuuluisi asiaan. Mutta eikö tosiaan ollut tänä vuonna enempää kuin kaksi koetta? Eikös kevättodistus koske koko vuotta.
Mikä luokkataso?
En ole opettaja, mutta äidinkielessä kielioppikokeet muodostavat vain pienen osan numerosta. Oma kolmasluokkalainen sai kympit kummastakin äidinkielen kielioppikokeesta, mutta silti kirjoitelmat ovat täynnä punakynää eikä lukudiplomi olisi voinut vähempää kiinnostaa. Suullisesta ilmaisusta en tiedä, kun en ole ollut paikalla, mutta yhdeksikkö oli ainakin minulle iloinen yllätys.
No eipä ole oikeaan ohjaavaa palautetta tämmöinen arviointi. Yläkoulussa sitten järkytys on suuri, kun se punakynän määrä ja lukemisen välttely johtaakin ihan toisen tason arvosanaan.
Minusta on ylipäänsä masentavaa, että monia huoltajia tuntuu huolettavan vain arvosana. Osaaminen ja työskentely tuntuvat olevan sivuseikka heille, kunhan spettarissa on vähintään ysi.
Ei sinullakaan tunnu luetun ymmärtämisen osa-alue olevan aivan hallussa. Minähän kirjoitin että ysi oli iloinen yllätys. Kasikin olisi minulle aivan riittävä numero, eikä tosiaankaan tule yllätyksenä jos seuraavassa todistuksessa se kasi tulee.
Lapsellani on omat vahvuutensa ja heikkoutensa äidinkielessä, ja katsoisin olevani niistä tietoinen. Mutta kasvattajana katson asiaa positiivisen kautta. En ota paniikkia vaikka kirjoitelmissa pynakynää onkin, ja olen suuresti iloinen että lapsi päätti näin kesälomallaan aloittaa oman fantasiakirjan kirjoittamisen. Kuten sanottu, numeroita tärkeämpää on tekemisen into.
Hyvätkään numerot eivät takaa hyvää numeroa, jos opiskelija ei osallistu tunnilla keskusteluun ja parhaimmillaankin väkisin kiskotut vastaukset ovat luokkaa ”en mä tiedä”.
Terveisin äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori lukiosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa on nyt selvitetty opettajan kanssa ja sieltähän löytyi todella ihmeellisiä perusteita arvosanalle. Ensinnäkin opettaja ei ole ilmeisesti yhtä lapseni pitkää ainetta edes lukenut. Ihmeteltiin muutama viikko sitten lapseni kanssa miksi opettaja palauttaa lapselleni aineen ilman merkintöjä. Nyt kävikin ilmi, ettei opettajan arviointimuistiinpanoissa ole mitään tietoa tästä aineesta - hän ihmetteli mistä aineesta minä oikein puhun. Lisäksi kävin myös kaikki wilma-merkinnät läpi ja löysin sieltä lähinnä vain positiivisia tuntimerkintöjä. Läksyt tekemättä -merkintöjä vuoden ajalta oli vain 2 kpl. Tähän tosin opettaja selvensi, ettei ole halunnut stressata meitä ja laittaa muita merkintöjä. Tämä on outoa, koska en usko muihin merkintöihin olevan tarvetta - vaadninhan lapseltani säännöllistä läksyjen tekoa.
No, opettajan arvio lopulta on kuitenkin: hän on tiukka opettaja, eikä lapseni arvosa tule nousemaan. Kaikin mokomin voi olla vaativa opettaja, mutta ei huolimaton.
Jotenkin samanaikainen raivo ja suru noussut asiasta. Mutta ei kai asialle mitään voi, meidän pitää tyytyä opettajan mielivaltaiseen arvioon, vaikka osittain tässä on kysymys hänen omista unohduksistaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Asiaa on nyt selvitetty opettajan kanssa ja sieltähän löytyi todella ihmeellisiä perusteita arvosanalle. Ensinnäkin opettaja ei ole ilmeisesti yhtä lapseni pitkää ainetta edes lukenut. Ihmeteltiin muutama viikko sitten lapseni kanssa miksi opettaja palauttaa lapselleni aineen ilman merkintöjä. Nyt kävikin ilmi, ettei opettajan arviointimuistiinpanoissa ole mitään tietoa tästä aineesta - hän ihmetteli mistä aineesta minä oikein puhun. Lisäksi kävin myös kaikki wilma-merkinnät läpi ja löysin sieltä lähinnä vain positiivisia tuntimerkintöjä. Läksyt tekemättä -merkintöjä vuoden ajalta oli vain 2 kpl. Tähän tosin opettaja selvensi, ettei ole halunnut stressata meitä ja laittaa muita merkintöjä. Tämä on outoa, koska en usko muihin merkintöihin olevan tarvetta - vaadninhan lapseltani säännöllistä läksyjen tekoa.
No, opettajan arvio lopulta on kuitenkin: hän on tiukka opettaja, eikä lapseni arvosa tule nousemaan. Kaikin mokomin voi olla vaativa opettaja, mutta ei huolimaton.
Jotenkin samanaikainen raivo ja suru noussut asiasta. Mutta ei kai asialle mitään voi, meidän pitää tyytyä opettajan mielivaltaiseen arvioon, vaikka osittain tässä on kysymys hänen omista unohduksistaan.
ap
Opettajakin on vain ihminen mieltymyksieen ja mielipiteineen. Tähän on syytä totuttautua jo nuorena. Maailma ei ole reilu paikka. Tervetuloa siis reaalimaailmaan... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa on nyt selvitetty opettajan kanssa ja sieltähän löytyi todella ihmeellisiä perusteita arvosanalle. Ensinnäkin opettaja ei ole ilmeisesti yhtä lapseni pitkää ainetta edes lukenut. Ihmeteltiin muutama viikko sitten lapseni kanssa miksi opettaja palauttaa lapselleni aineen ilman merkintöjä. Nyt kävikin ilmi, ettei opettajan arviointimuistiinpanoissa ole mitään tietoa tästä aineesta - hän ihmetteli mistä aineesta minä oikein puhun. Lisäksi kävin myös kaikki wilma-merkinnät läpi ja löysin sieltä lähinnä vain positiivisia tuntimerkintöjä. Läksyt tekemättä -merkintöjä vuoden ajalta oli vain 2 kpl. Tähän tosin opettaja selvensi, ettei ole halunnut stressata meitä ja laittaa muita merkintöjä. Tämä on outoa, koska en usko muihin merkintöihin olevan tarvetta - vaadninhan lapseltani säännöllistä läksyjen tekoa.
No, opettajan arvio lopulta on kuitenkin: hän on tiukka opettaja, eikä lapseni arvosa tule nousemaan. Kaikin mokomin voi olla vaativa opettaja, mutta ei huolimaton.
Jotenkin samanaikainen raivo ja suru noussut asiasta. Mutta ei kai asialle mitään voi, meidän pitää tyytyä opettajan mielivaltaiseen arvioon, vaikka osittain tässä on kysymys hänen omista unohduksistaan.
ap
Opettajakin on vain ihminen mieltymyksieen ja mielipiteineen. Tähän on syytä totuttautua jo nuorena. Maailma ei ole reilu paikka. Tervetuloa siis reaalimaailmaan... :)
Virheitä saa tehdä. Mutta ne olisi hyvä myöntää. Kaikille jää tällaisesta paha maku suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa on nyt selvitetty opettajan kanssa ja sieltähän löytyi todella ihmeellisiä perusteita arvosanalle. Ensinnäkin opettaja ei ole ilmeisesti yhtä lapseni pitkää ainetta edes lukenut. Ihmeteltiin muutama viikko sitten lapseni kanssa miksi opettaja palauttaa lapselleni aineen ilman merkintöjä. Nyt kävikin ilmi, ettei opettajan arviointimuistiinpanoissa ole mitään tietoa tästä aineesta - hän ihmetteli mistä aineesta minä oikein puhun. Lisäksi kävin myös kaikki wilma-merkinnät läpi ja löysin sieltä lähinnä vain positiivisia tuntimerkintöjä. Läksyt tekemättä -merkintöjä vuoden ajalta oli vain 2 kpl. Tähän tosin opettaja selvensi, ettei ole halunnut stressata meitä ja laittaa muita merkintöjä. Tämä on outoa, koska en usko muihin merkintöihin olevan tarvetta - vaadninhan lapseltani säännöllistä läksyjen tekoa.
No, opettajan arvio lopulta on kuitenkin: hän on tiukka opettaja, eikä lapseni arvosa tule nousemaan. Kaikin mokomin voi olla vaativa opettaja, mutta ei huolimaton.
Jotenkin samanaikainen raivo ja suru noussut asiasta. Mutta ei kai asialle mitään voi, meidän pitää tyytyä opettajan mielivaltaiseen arvioon, vaikka osittain tässä on kysymys hänen omista unohduksistaan.
ap
Opettajakin on vain ihminen mieltymyksieen ja mielipiteineen. Tähän on syytä totuttautua jo nuorena. Maailma ei ole reilu paikka. Tervetuloa siis reaalimaailmaan... :)
Virheitä saa tehdä. Mutta ne olisi hyvä myöntää. Kaikille jää tällaisesta paha maku suuhun.
Mutta tämä on juuri sitä reaalimaailmaa. Pitää vaan tottua ajatukseen, että jos lapsellasi olisi ollut joku toinen maikka, niin numero olisi nyt 9 eikä 8. Elämä ja koulunkäynti ei ole aina reilua. Pettymyksiä pitää osata ja tulee käsitellä vaikka ne eivät olisi oikeudenmukaisia.
Sanot ap olevasi opettaja. Miksi sitten haet täältä selitystä lapsesi "huonolle" todistusarvosanalle. Luulisi sinun tietävä, mitä reittiä valitus tehdään, mikäli on syytä valittaa. Ensin keskusteluaineenopettajan kanssa, jos se ei tyydytä, sitten rehtorin puheille. Jos vielä kaivelee, niin sitten yhteys lautakuntaan.
Opettajana sinä tiedät myös, että eri kokeita saatetaan painottaa eri tavoin. Olivatko nuo kaksi mainitsemaasi koetta molemmat isoja ns. summatiivisia kokeita? Sanakokeet ja pistokkaathan lasketaan yleensä tuntiaktiivisuuteen.
Olen itse kieltenopettaja evp. ja kyllä minullekin tultiin toisinaan valittamaan, että kun kaksista sanakokeista tuli molemmista kymppi ja isosta kokeesta seiska, niin miksi todistuksessa ei ole kiitettävää arvosanaa, vaan pelkka kasi. Olisihan se ollut niin yksinkertaista laskea noista keskiarvo ja saada yhdeksikkö, mutta kun sanakoe ei juuri kielitaitoa mittaa, pelkkää muistia vain, eikä siihen valmistaudutakaan samalla tavalla kuin summatiiviseen kokeeseen, joka mittaa esim. lukiossa koko kurssin hallintaa ja opittujen uusien asioiden soveltamista.
Siis lapsi on opettajan mukaan ollut huolimaton mutta hän ei ole viitsinyt ilmoittaa siitä kotiin. Lapsi ei opettajan mukaan ole tehnyt ainetta, vaikka se on jätetty arvioimatta opettajan laiskuuden tai huolimattomuuden takia. En nyt tiedä, itkeäkö vai nauraa. Ihmeellistä selittelyä!
Lapsen on tiedettävä arvioinnin kriteerit ja tavoitteet etukäteen ja hänen on saatava jatkuvaa tietoa edistymisestään. Ei siihen riitä mikään " olen tiukka ope"-kommentti vaan selvää faktaa lapsen edistymisestä tyyliin ei pitänyt esitelmää, sai lukupiiriin osallistumisesta 7, koska ei osallistunut aiheen käsittelyyn, on mekaanien suorittaja mutta ei osaa soveltaa esim. kielioppia käytäntöön. Tämän lisäksi opella pitää olla suunnitelma lapsen jehittämiskohteista seuraavaa vuotta silmällä pitäen ja ne tavoitteet asetetaan heti syksyllä. Ope antaa palautetta pitkin vuotta ja lapsi tietää, miten on edistynyt eikä arvosana ole kiinni mistään mystisestä tiukka ope -sadusta tai yksittäisestä aineesta. Lapsi voi olla käsin tasoinen äidinkielessä mutta opettajankin osattava perustella se faktoilla eikä millään musta tuntuu -kriteerillä.
Opettaja ei muista, että oppilas olisi ollut tunnilla aktiivinen. Jos oppilas ei koskaan sano tunnilla mitään, ei viittaa. En tiedä miksi tuntiaktiivisuutta edelleenkin arvostetaan niin paljon. Ujolle, aralle ja hiljaiselle oppilaalle, se on kova paikka. Kaikki eivät todellakaan haluaisi olla esillä luokassa. Esimerkiksi koulukiusattu oppilas, joka saattaa jatkuvasti olla luokassa sosiaalisesti syrjitty ja muiden hampaissa - kuinka vaikeaa siinä on olla esillä luokkakontekstissa? Työelämässä sitten se kaikenlaisten päällepäsmärien ja pomon p* nuolijoiden paapominen jatkuu.