Lue keskustelun säännöt.
Onko opettajalta relevantti arvio?
07.06.2021 |
Lapsi sai kokeesta 10- ja 9 1/2, mutta silti todistukseen tuli numero 8. Osaaminen oli opettajan mielestä ”epävarmaa”, joten ei pystynyt antamaan ysiä. Mietin vain, että miten tämä epävarmuus ei näy koemenestyksessä? Olen itsekin opettaja, mutta en ymmärrä mihin tällä epävarmuudella lapseni kohdalla viitataan.
Kommentit (105)
Ei kuulosta asialliselta. Kyllä 9 vähintään kuuluisi asiaan. Mutta eikö tosiaan ollut tänä vuonna enempää kuin kaksi koetta? Eikös kevättodistus koske koko vuotta.
Mikä luokkataso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on äidinkielen numerosta. Lapsi kirjoittaa pitkiä aineita ja on muutenkin motivoitunut aineessa: hän lukee ja kirjoittaa vapaa-ajallaan todella paljon. Olen jopa mietinyt, haluaako opettaja jotenkin näpäyttää tällä arvosanalla. Tätä on millään mittarilla vaikea ymmärtää.
Ap
Ja aineidenkin numerot ovat olleet kiitettäviä ?
Silloin ehkä tuntuu kyllä hieman oudolta ., jos läksytkin on hoidettu ja tunnilla oltu aktivisia .Lapseni sai yhden aineen takaisin, eikä siinä ollut minkäänlaisia kommentteja tai huomioita. Jos osaaminen on epävarmaa, miksi lapsi ei saa siitä palautetta?
ap
Yhden aineen koko vuonna? Mitä siellä äikässä sitten tehdään, jos ei aineita ja kokeita?
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta asialliselta. Kyllä 9 vähintään kuuluisi asiaan. Mutta eikö tosiaan ollut tänä vuonna enempää kuin kaksi koetta? Eikös kevättodistus koske koko vuotta.
Mikä luokkataso?
En ole opettaja, mutta äidinkielessä kielioppikokeet muodostavat vain pienen osan numerosta. Oma kolmasluokkalainen sai kympit kummastakin äidinkielen kielioppikokeesta, mutta silti kirjoitelmat ovat täynnä punakynää eikä lukudiplomi olisi voinut vähempää kiinnostaa. Suullisesta ilmaisusta en tiedä, kun en ole ollut paikalla, mutta yhdeksikkö oli ainakin minulle iloinen yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Nyt annettiin lukuvuosiarvosana. Tuskinpa koko vuoden aikana on ollut vain kaksi arvioitavaa suoritusta. Miten syksy meni?
Olivatko nuo kokeet jotain pikkutestejä tai kertausta? Kirjoittaako oppilas näitä hienoja tekstejä vain kotona? Osaako hän kertoa, keskustella, perustella jne. suullisesti? Onko tuntityöskentelyn taso ristiriidassa koeosaamisen kanssa?
T. Äikänope
Oli kaksi koetta: syksyllä yksi ja keväällä toinen. Eivät olleet ”pikkutestejä”. Lisäksi oli luetun ymmärtämisen testejä, joista kaikista lapseni sai täydet pisteet. En osaa sanoa lapseni tuntityöskentelystä, koska en ole ollut paikalla tunnilla. Mutta en ihan jaksa uskoa sen olleen niin surkeaa, että sen perusteella voisi arvosanaksi tulla 8.
Btw, toivoisin tähän keskusteluun asiallisuutta, kiitos. Nyt täällä huudellaan ja syyllistetään.
Ap
Mikä luokka-aste on kyseessä? Onko Wilmassa läksynunohduksia tai muita negatiivisia merkintöjä äikän tunnilta?
Ilman muuta kannattaa kysyä arviointiperusteita eli sitä "epävarmaa" osaamisaluetta, joka mitätöi hyvät arvosanat noin totaalisesti. Kuulostaa alakoulun touhulta. Lapseni sai kasin uskonnosta ja yhteiskuntaopista, kummassakaan ei ole ollut yhtään koetta, esitelmää eikä ryhmätyötä, ei myöskään kotiläksyjä koskaan. Millähän ne numerot on vedetty? Yhtään merkintää lapseni ei saanut wilmaan koko vuonna, arviointikeskustelussa lapsi oli taitava ja ahkera koululainen. Onko kasi siis jokin yleisnumero joka isketään niille, joiden naamat eivät opea miellytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen minäkin joutunut joskus antamaan pari numeroa huonompia numeroita todistukseen, mitä kokeiden keskiarvo. Se todistuksen numero on niin paljon muutakin. Mutta olen nämä muut arviointikriteerit esittänyt koteihin, ja pitänyt heidät ajantasalla lapsen menestyksestä näissä muissa tehtävissä, jotta numerot eivät tule yllätyksenä. Tosin minä olen luokanopettaja, minulla on vain ne 10-20 oppilasta, eri asia aineenopettajalle jolla on kymmeniä oppilaita.
Vierailija kirjoitti:
No olen minäkin joutunut joskus antamaan pari numeroa huonompia numeroita todistukseen, mitä kokeiden keskiarvo. Se todistuksen numero on niin paljon muutakin. Mutta olen nämä muut arviointikriteerit esittänyt koteihin, ja pitänyt heidät ajantasalla lapsen menestyksestä näissä muissa tehtävissä, jotta numerot eivät tule yllätyksenä. Tosin minä olen luokanopettaja, minulla on vain ne 10-20 oppilasta, eri asia aineenopettajalle jolla on kymmeniä oppilaita.
Lisään vielä, että numeroita antaessa mietin aina perustelut jokaiselle numerolle, jotta osaan ne antaa jos joku kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta asialliselta. Kyllä 9 vähintään kuuluisi asiaan. Mutta eikö tosiaan ollut tänä vuonna enempää kuin kaksi koetta? Eikös kevättodistus koske koko vuotta.
Mikä luokkataso?
En ole opettaja, mutta äidinkielessä kielioppikokeet muodostavat vain pienen osan numerosta. Oma kolmasluokkalainen sai kympit kummastakin äidinkielen kielioppikokeesta, mutta silti kirjoitelmat ovat täynnä punakynää eikä lukudiplomi olisi voinut vähempää kiinnostaa. Suullisesta ilmaisusta en tiedä, kun en ole ollut paikalla, mutta yhdeksikkö oli ainakin minulle iloinen yllätys.
No eipä ole oikeaan ohjaavaa palautetta tämmöinen arviointi. Yläkoulussa sitten järkytys on suuri, kun se punakynän määrä ja lukemisen välttely johtaakin ihan toisen tason arvosanaan.
Minusta on ylipäänsä masentavaa, että monia huoltajia tuntuu huolettavan vain arvosana. Osaaminen ja työskentely tuntuvat olevan sivuseikka heille, kunhan spettarissa on vähintään ysi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä luokka-aste on kyseessä? Onko Wilmassa läksynunohduksia tai muita negatiivisia merkintöjä äikän tunnilta?
Ilman muuta kannattaa kysyä arviointiperusteita eli sitä "epävarmaa" osaamisaluetta, joka mitätöi hyvät arvosanat noin totaalisesti. Kuulostaa alakoulun touhulta. Lapseni sai kasin uskonnosta ja yhteiskuntaopista, kummassakaan ei ole ollut yhtään koetta, esitelmää eikä ryhmätyötä, ei myöskään kotiläksyjä koskaan. Millähän ne numerot on vedetty? Yhtään merkintää lapseni ei saanut wilmaan koko vuonna, arviointikeskustelussa lapsi oli taitava ja ahkera koululainen. Onko kasi siis jokin yleisnumero joka isketään niille, joiden naamat eivät opea miellytä?
On kyse nelosluokasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olen minäkin joutunut joskus antamaan pari numeroa huonompia numeroita todistukseen, mitä kokeiden keskiarvo. Se todistuksen numero on niin paljon muutakin. Mutta olen nämä muut arviointikriteerit esittänyt koteihin, ja pitänyt heidät ajantasalla lapsen menestyksestä näissä muissa tehtävissä, jotta numerot eivät tule yllätyksenä. Tosin minä olen luokanopettaja, minulla on vain ne 10-20 oppilasta, eri asia aineenopettajalle jolla on kymmeniä oppilaita.
Jaa kymmeniä? Korjauksena tähän, että esimerkiksi meidän ison yläkoulun ussanopella on noin 600 oppilasta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä luokka-aste on kyseessä? Onko Wilmassa läksynunohduksia tai muita negatiivisia merkintöjä äikän tunnilta?
Ilman muuta kannattaa kysyä arviointiperusteita eli sitä "epävarmaa" osaamisaluetta, joka mitätöi hyvät arvosanat noin totaalisesti. Kuulostaa alakoulun touhulta. Lapseni sai kasin uskonnosta ja yhteiskuntaopista, kummassakaan ei ole ollut yhtään koetta, esitelmää eikä ryhmätyötä, ei myöskään kotiläksyjä koskaan. Millähän ne numerot on vedetty? Yhtään merkintää lapseni ei saanut wilmaan koko vuonna, arviointikeskustelussa lapsi oli taitava ja ahkera koululainen. Onko kasi siis jokin yleisnumero joka isketään niille, joiden naamat eivät opea miellytä?
Kasi on normaali, hyvä numero. Ihmeellistä ettei ole YM kokeita teillä.
Numeroon vaikuttaa (kokeiden lisäksi) mm. tehdyt läksyt, vihkon siisteys (mm. kuvien väritys jne), tunnilla osallistuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinkielihän ei tosiaankaan ole pelkästään mitään ainekirjoitusta. Se sisältää suullista ilmaisua, erilaisia ryhmätöitä, kirjallisuustöitä, kirjojen lukemista ja tehtäviä niistä, erilaisia tyylilajeja kirjoittamisessa, kielioppia jne. Jos kirjoittaminen on oppilaan vahva puoli, mutta kaikesta muusta on tullut paljon heikompaa arvosanaa, onhan se ihan selvä, ettei todistusarvosana voi olla korkea. Olettehan kuitenkin seuranneet koko vuoden kokeita esim. kieliopista, ja mitä niistä on tullut arvosanaksi. Ja voihan olla niin, että jos nämä aineet ovat sattuneet juuri etäopetusajalle, niin niille ei voi laskea samanlaista painoarvoa kuin koulussa kirjoitetuille, kun ne on kirjoitettu kotona, niin ei voi tietää, kuinka paljon niissä on oppilaan osuutta ja kuinka paljon jonkun muun.
On se tietysti harmittavaa, jos nuori/lapsi on innostunut jostain aineesta, mutta opettaja ei anna hyviä numeroita. Numerot ovat kuitenkin aina yhden ihmisen arvioita, eikä mikään jumalallinen totuus. Numeroihin vaikuttaa niin moni muukin asia kuin opiskelijan osaaminen. Numeroarvostelut kertovat yhtä paljon opettajasta kuin oppilaastakin. Opettaja saattaa arvioida oppilaita yläkanttiin siksi, että haluaa ruokkia omaa omahyväisyyttään sillä, että on "hyvä opettaja". Opettaja saattaa antaa numeroita myös ihan pärstäkertoimen mukaan alakanttiin (eivätkä edes itse tiedosta omia antipatioitaan). Toiset eivät "tykkää"liian esilläolevista oppilaista, toisille sellaiset ovat juuri niitä "aktiivisia", joita halutaan palkita hyvillä numeroilla. Opettajat saattavat myös numeronantotilanteessa sekoittaa oppilaita toisiin ja muistaa väärin. Opettajat myös vertailevat tietysti oppilaita toisiin ja suhteuttavat arvosteasteikkonsa sen mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ehkä ollut riittävän aktiivinen tunneilla? Olin itse aineistojen osaamisen osalta kympin oppilas peruskoulusta ylppäreihin ja kirjoitin kovan laudaturin äidinkielestä. Silti kaikissa todistuksissa arvosana oli kahdeksan, koska en koskaan osoittanut riittävää tuntiaktiivisuutta. Olin siis sellainen ujo hissukka, jolle viittaaminen (saati esitelmän pitäminen) oli todella tuskainen kokemus. Viihdyin paremmin kirjojen ja kirjoittamisen parissa.
Yliopistossa sitten palkitaan. Ketään ei kiinnosta kuin tenttisuoritukset ja esseet ja sen semmoiset.
Vierailija kirjoitti:
Äidinkielihän ei tosiaankaan ole pelkästään mitään ainekirjoitusta. Se sisältää suullista ilmaisua, erilaisia ryhmätöitä, kirjallisuustöitä, kirjojen lukemista ja tehtäviä niistä, erilaisia tyylilajeja kirjoittamisessa, kielioppia jne. Jos kirjoittaminen on oppilaan vahva puoli, mutta kaikesta muusta on tullut paljon heikompaa arvosanaa, onhan se ihan selvä, ettei todistusarvosana voi olla korkea. Olettehan kuitenkin seuranneet koko vuoden kokeita esim. kieliopista, ja mitä niistä on tullut arvosanaksi. Ja voihan olla niin, että jos nämä aineet ovat sattuneet juuri etäopetusajalle, niin niille ei voi laskea samanlaista painoarvoa kuin koulussa kirjoitetuille, kun ne on kirjoitettu kotona, niin ei voi tietää, kuinka paljon niissä on oppilaan osuutta ja kuinka paljon jonkun muun.
Kaikki kokeet on pidetty koulussa. Muita kokeita ei tosiaan ole ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä luokka-aste on kyseessä? Onko Wilmassa läksynunohduksia tai muita negatiivisia merkintöjä äikän tunnilta?
Ilman muuta kannattaa kysyä arviointiperusteita eli sitä "epävarmaa" osaamisaluetta, joka mitätöi hyvät arvosanat noin totaalisesti. Kuulostaa alakoulun touhulta. Lapseni sai kasin uskonnosta ja yhteiskuntaopista, kummassakaan ei ole ollut yhtään koetta, esitelmää eikä ryhmätyötä, ei myöskään kotiläksyjä koskaan. Millähän ne numerot on vedetty? Yhtään merkintää lapseni ei saanut wilmaan koko vuonna, arviointikeskustelussa lapsi oli taitava ja ahkera koululainen. Onko kasi siis jokin yleisnumero joka isketään niille, joiden naamat eivät opea miellytä?
Wilmassa ei ole minkäänlaisia negatiivisia merkintöjä. (Jäi äsken vastaamatta.)
Ap
Minä voisin luonnehtia "epävarmaksi osaamiseksi" esimerkiksi sitä, että lapsi menestyy kirjallisissa tehtävissä mutta ei vastaile tunneilla opettajan kysymyksiin ja/tai suoraan häneltä kysyttäessä ilmoittaa ettei tiedä tai vastaa väärin.
Osaamisen epävarmuus näkyy usein juuri niin, että oikeaan vastaukseen tai erinomaiseen suoritukseen yltäminen vaatii 'täydellisiä' olosuhteita: runsaasti pohdinta-aikaa, yksilöllistä suorittamista 'vain' opettajaa varten, rauhaa ja hiljaisuutta tai tilannetta, jossa esimerkiksi muut oppilaat eivät luo painetta seuraamalla suoritusta. Tällaiset oppilaat voivat pärjätä perinteisissä koetilanteissa, kotona suoritettavissa tehtävissä ja muissa kirjallisissa tehtävissä loistavastikin, mutta osaaminen ei silti ole niin vahvaa, että mahdollistaisi erinomaisen suoriutumisen myös nopeissa, yllättävissä tilanteissa ja paineen tai häiriön alaisena. Arvostelussa opettajan on syytä erottaa toisistaan ne oppilaat, joiden osaaminen on erinomaisella tasolla kaikilla-osa alueilla ja varmaa kaikissa normaaleissa opetustilanteissa, ja ne, joiden osaaminen on (ainakin toistaiseksi) erinomaista lähinnä koetilanteessa/kirjallisesti/kotitehtävissä/ilman 'yleisöä ja niin edelleen.
Kun kyse on äikästä, niin muistutan, että oppiaine on virallisesti nimeltään suomen kieli ja kirjallisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että arvioinnissa ei todellakaan riitä, että otetaan huomioon vain kirjoittaminen, puhuminen ja kielioppi. Pitäisi arvioida myös fiktion ja faktan lukemista ja kirjallisuuskäsitteiden hallintaa jne.
Jos asia todella kiinnostaa, ne opsit voi netissä käydä lukemassa. Voin kertoa, että jo ne hyvän eli kasin kriteerit ovat aika kovat. Siihen pitää olla paljon osaamista.
Syksyllä tulevat voimaan kriteerit useammalle arvosanalle. Olemme kollegoiden kanssa vähän huolissamme lukeneet äikän päättöarvioinnin vitosen kriteerejä. Meillä on paljon oppilaita, jotka eivät edes niitä meinaa saavuttaa tai eivät ainakaan pysty osoittamaan meille sitä osaamista.
Mutta kun tätä palstaa lukee, niin joka toiselle kuuluu näköjään ysi.
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin luonnehtia "epävarmaksi osaamiseksi" esimerkiksi sitä, että lapsi menestyy kirjallisissa tehtävissä mutta ei vastaile tunneilla opettajan kysymyksiin ja/tai suoraan häneltä kysyttäessä ilmoittaa ettei tiedä tai vastaa väärin.
Osaamisen epävarmuus näkyy usein juuri niin, että oikeaan vastaukseen tai erinomaiseen suoritukseen yltäminen vaatii 'täydellisiä' olosuhteita: runsaasti pohdinta-aikaa, yksilöllistä suorittamista 'vain' opettajaa varten, rauhaa ja hiljaisuutta tai tilannetta, jossa esimerkiksi muut oppilaat eivät luo painetta seuraamalla suoritusta. Tällaiset oppilaat voivat pärjätä perinteisissä koetilanteissa, kotona suoritettavissa tehtävissä ja muissa kirjallisissa tehtävissä loistavastikin, mutta osaaminen ei silti ole niin vahvaa, että mahdollistaisi erinomaisen suoriutumisen myös nopeissa, yllättävissä tilanteissa ja paineen tai häiriön alaisena. Arvostelussa opettajan on syytä erottaa toisistaan ne oppilaat, joiden osaaminen on erinomaisella tasolla kaikilla-osa alueilla ja varmaa kaikissa normaaleissa opetustilanteissa, ja ne, joiden osaaminen on (ainakin toistaiseksi) erinomaista lähinnä koetilanteessa/kirjallisesti/kotitehtävissä/ilman 'yleisöä ja niin edelleen.
Niinpä. Vaikea on kiitettäväksi luonnehtia osaamista, jos oppilas ei esimerkiksi pysty ryhmätöissä viestimään toisten kanssa tai opettajan kysyessä vastaamaan tai jos hän ei onnistu vartissa kirjoittamaan tunnilla sanaakaan.
Tämä on suhteellisen harvinaista, mutta on oppilaita, joiden osaamisen osoittamisessa on kuvatun kaltaista ristiriitaa.
Ops ohjaa voimakkaasti opettajaa painottamaan kokeiden sijaan jatkuvaa näyttöä. Huoltajat taas haluavat edelleen painottaa kokeita. Näin ollen opettaja, joka yrittää tehdä saamiensa virallisten ohjeiden mukaan, joutuu huoltajien hampaisiin.
Meillä oli äikästä juurikin kaksi koetta. Mielestäni ihan normaali käytäntö korona-ajan ulkopuolellakin.