Mies haluaa vapaamman suhteen

Miehesi kammoaa niitä asioita, joita yhteiskunta ja ympäristö on opettanut hänet haluamaan.

Pitää olla kumppani

Pitää olla lapsia

Pitää olla koira

Pitää olla asuntolaina jne

Eivät Ne asiat kerro mistään sitoutumisesta.

Minä olen ollut kumppanini kanssa kohta kuusi vuotta ja olen hyvin sitoutunut. Me emme asu yhdessä emmekä ehkä ikinä muuta yhteen. Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Meillä ei ole yhteisiä raha-asioita.

Olemme kuitenkin sitoutuneita toisiimme ja keskustelemme asioista.

Jos kaikki ympärillä opettaa että pitää olla se vakkari suhde ja vakkari työ, sitä harhaantuu helposti luulemaan niin eikä elä itsensä näköistä elämää.

Miksi hän meni kanssasi naimisiin? Mitä hän kuvitteli sen tarkoittavan?

Ap, peseekö mies sinun selkääsi saunassa? Haluaako paljuilla sinun kanssasi?

Miksi kokee sinut rajoittavana, kun on kerran naimisissa kanssasi?

Siinä kysymyksiä esitettäväksi miehellesi.

Uskomattoman liero äijä, kun noin kierosti yrittää vesittää avioliittonne ja sälyttää syyn sun niskaan: tiukempi kuin Raamattu!!

Hah hah, eikö mies juuri Raamatun edessä kirkossa vannonut uskollisuutta ja ylä-ja alamäkiä yhdessä käytäväksi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä vaikea ymmärtää, miksi niin monilla naisilla on taipumusta tuollaiseen takakireyteen ja mustavalkoisuuteen parisuhteessa, kuin tässä ketjussa?

Luulisi, että rento asenne ja vapaa elämä olisi itsellekin mukavampaa.

On kyllä vaikea ymmärtää, miksi niin monilla miehillä on taipumusta höllämunaisuuteen ja paljupilluilun tarpeeseen parisuhteessa?

Kestäiskö miehen ego TODELLA sitä, että se oma nainen olisi alapää avoinna joka sedälle??

TUSKIN!!

Mikä ihmeen ”paljupilluilu”?

Miksi olet noin hysteerinen?

Karseaa porukkaa tässä ketjussa, toivottavasti ette hanki lapsia sillä ette ole selkeästi soveliaita sitoutumaan.

Liian hysteerisiä ja mustavalkoisia ollakseen hyviä äitejä ja puolisoita.

Joo, jos ei pysty edes puhumaan parisuhteensa asioista rauhallisesti sen ihmisen kanssa, jonka pitäisi olla se läheisin ihminen niin ei hyvä laula.

Jos jostain olen luopunut ilolla niin parisuhteen valtataistelusta ja siitä kuka on oikeassa, kuka sanoo viimeisen sanan. Ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta jos asiaan liittyy kaksi ihmistä. Ei se tarkoita, että antaa kävellä ylitseen mutta on pyrittävä kuuntelemaan toista ihmistä ja tulla itse kuulluksi. Päätökset esim. suhteen jatkumisesta voi sitten edetä miten etenenevät. Jokaisella on periaatteensa ja oma tahtonsa.

Sellaisia yksioikoisia justiinoita ja jusseja karsastan, en kestä niitä ”totuuksia” mitä nämä puusilmät latelevat kuin lakitekstiä. Elämä opettaa jos on aivot ja niitä käyttää.

Itsellekään ei olisi ookoo tuo mitä AP kuvaili avausviestissään ja olen mies. Toki myönnän, että minulle ei vapaa suhde muutenkaan kävisi, koska en koe hyötyväni siitä mitään. 

971 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

992 kirjoitti:

Kysyin mieheltä yksinkertaisen kysymyksen; miksi ahdistaa, jos kieltäytyy sylitanssista parisuhteen nojalla. Hän vastasi, että hänellä ei ole silloin vapautta valita. Hän voi ja osaa kieltäytyä, ja ei tykkäisi sylitanssista, eikä kyse ole siitä, että hän haluaisi sylitanssin.

Ymmärrän, mitä hän sanoo.

Parisuhde perustuu juurikin vapauteen valita. Aina. Joka päivähän sitä valitsee puolisonsa. Mutta tuo että kokee parisuhteen rajoittavan valintoja ja kokee siitä ahdistusta, kielii minustakin sitoutumiskammosta. Jos kokee näin, juuri tämä parisuhde on väärä hänelle. Minä olen väärä hänelle. Hän on väärä minulle.

-ap

Tai sitten hän ei vaan ole yksiavioinen oikeasti. Kaikki eivät ole.

Mä luulen kans näin ja hän ei vain uskalla sitä itselleen myöntää, koska se tarkoittaisi eroa. Hän haluaa saada KAIKEN (paitsi ehkä seksin suhteen ulkopuolisen kanssa) ja se ei onnistu kanssani.

Hän haluaa jälkikasvua, mutta ei vastuuta siitä.

Hän haluaa parisuhteen, mutta ei vastuuta siitä.

Hän haluaa perheen, mutta ei vastuuta siitä.

Hän halusi koiria, mutta ei vastuuta niistä (tajusin tämän vasta, kun meille tuli koira).

Hän halusi remonttikohteen, mutta ei jaksanut kantaa siitä vastuuta.

Jne

Jne

Jne

Mies on pohjimmiltaan sellainen, että hän hankkii kaikkea uutta ja hienoa, mutta ei tuolla niitä ja jättää oman onnensa nojaan. Ei voi heittää pois, jos niitä joskus tarvitseekin. Jos se on pilalla ja sitä tarvitseekin, hommaa uuden.

Kamala nyt kun luen näitä juttujani....

-ap

Joskus on hyvä saada paperille asioita ennen kuin ne ymmärtää. Selvästikin miehesi on tuottanut pettymyksiä sinulle aika monessa asiassa. 

Jo pelkästään tuollaiset asiat ovat minusta tosi raskaita, en jaksaisi hälläväliä -tyyppiä yhtään. Ketään ei voi kuitenkaan muuttaa eikä ole edes oikeutta sitä toivoa, toiset vain ovat luonteeltaan lyhytjännitteisempiä eivätkä jaksa tehdä asioita loppuun. Mutta niinhän se on, että monesti vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, kunnes se vastuunkantaja ei enää jaksa sitä. Varsinkin, jos kuuntelee jotain tyhmää syyllistämisläppää.

Valtaosa miehistä kuitenkin on ihan toisenlaisia.

Mutta puhukaa asioista, vieläkö rakkautta riittää ja mitä se tarkoittaa käytännössä. Puheet ovat halpoja ja miehesi ilmeisesti osaa puhua sinut ympäri monessa asiassa. Katso siis puheiden sijasta tekoja. Olet jo nähnyt hänet halailemassa naisia, joten ehkä hän haluaa sille vain virallisen luvan jälkikäteen. Kukapa tietää mitä oikeasti on meneillään. 

Mutta kuten jo aiemmin sanoin, keskity siihen mitä itse haluat, äläkä mieheen. Sinä ratkaiset millaista elämää haluat. 

Lisäänpä tuohon vielä senkin, että kannattaa miettiä sitäkin, että lapset perivät vanhemmiltaan geenit ja käytöstavat. Jos lapsen isä on lyhytjännitteinen eikä jaksa tehdä asioita loppuun, voi lapsikin olla. Lisäksi hän voi periä isältään asenteen äitiin eli perhemallikin periytyy. Millaiset omat vanhempasi olivat, oletko sinä perinyt perheeltäsi vastuunkantajan roolin? Kuka sinusta huolehtii ja kantaa vastuuta, jos sitä oikeasti tarvitset? 

Tuollaiset asiat ovat parisuhteessa tärkeitä, siis molemminpuolinen luottamus siihen, että toinen ottaa vastaan, kun jotain sattuu. Vaikka sairastuu, onko toisesta siihen, että hoitaa asiat tarvittaessa yksin, lapset, lemmikit, talouden jne. 

Parisuhteen idea kun on se, että yhdessä olemme enemmän. Tai sitä se on minulle. Kannattaa pohtia millainen parisuhdemalli itsellä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä ei ole paremman/pahemman luokan trolli, niin kysymys ei ole sen kummemmasta kuin miehen kolmenkympin kriisistä.

Olette olleet yhdessä yhdeksän vuotta eli siitä saakka, kun mies oli 21-vuotias. Mies todennäköisesti kokee, että ainakin osa nuoruutta on jäänyt elämättä ja yrittää nyt päästä elämään sitä, kun se vielä on juuri ja juuri mahdollista. Eikä hän ole ainoa tämän asian kanssa painiva 30-vuotias.

Suosittelen pariterapiaa tähän(kin) tilanteeseen, jos molemmilla on edes jonkinlaista halua jatkaa avioliittoa.

Valitettavasti kaikki miehet eivät ikinä aikuistu ja miehisty, vaan jäävät tuollaisiksi lapsellisiksi. Kolmenkympin ikään kuuluu aikuistuminen, vanhemmuuteen kypsyminen ja viidenkympin kriisiin vasta se, että näinkö se elämä menikin ja nuoruuden haikailu.

Voi voi, harmi että kaikki meistä ei osaa elää näillä normeilla ja säännöillä. Mulla on ollut ikäkriisi varmaan täysi-ikäisyyden kynnykseltä alkaen ja nuoruuden haikailu alkoi jo silloin. Ehkä mä sitten jäin ikuiseksi lapseksi. Olen varmasti huono ihminen kun en ole kypsynyt juuri tuolla tavalla tuossa aikataulussa kuin sinun mielestä pitäisi ja kuinka KUULUISI.

Sun kohdalla kyse sitoutumiskammosta/-kyvyttömyydestä aikuismaiseen käyttäytymiseen.

Syyt lapsuuden vuorovaikutuksessa suhteessa vanhempiisi ym. Hoidetaan terapialla, mutta vaatii syyn tunnustamista, että terapia toimii. Muuten jatkat ihmissuhteissa ”irrallaan olemista” koska tähän olet jäänyt kehityksessäsi jumittamaan.

Ks. www.mielenterveystalo.fi

Jaahas, ymmärränkö oikein, eli aikuisuuden mittari on pystyykö sitoutumaan (mihin tahansa)? Onko aikuisuus ja kehityksen suurin saavutus sinulle sitä että haluaa nyhjätä saman ihmisen kanssa koko loppuelämänsä? Samalla kaavalla ajatellen pitäisi varmaan riittää että tuo yksi ihminen on ainoa kontakti, muiden kanssa ei saa puhuakaan, ja jos sellaista kaipaa on lapsellinen. Koska aikuiselle pitää riittää yksi. Aikuiselle riittää myös yksi ja sama ruoka joka päivä loppuelämän. Aikuisuutta on, ettei kaipaa vaihtelua, niinkö?

Haluan siis nyt tuolla yllä olevalla haastaa kun en ihan ymmärrä kuinka suoria yhtäläisyyksiä pitäisi vetää sitoutumiskyvyn ja aikuisuuden välille ja mihin kaikkeen se ulottuu ja kuka sen päättää. Entä mitä tarkoitat tuolla "irrallaan" olemisella? Sitä ettei ole valmis ostamaan yhteistä hautapaikkaa kenenkään kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä ei ole paremman/pahemman luokan trolli, niin kysymys ei ole sen kummemmasta kuin miehen kolmenkympin kriisistä.

Olette olleet yhdessä yhdeksän vuotta eli siitä saakka, kun mies oli 21-vuotias. Mies todennäköisesti kokee, että ainakin osa nuoruutta on jäänyt elämättä ja yrittää nyt päästä elämään sitä, kun se vielä on juuri ja juuri mahdollista. Eikä hän ole ainoa tämän asian kanssa painiva 30-vuotias.

Suosittelen pariterapiaa tähän(kin) tilanteeseen, jos molemmilla on edes jonkinlaista halua jatkaa avioliittoa.

Valitettavasti kaikki miehet eivät ikinä aikuistu ja miehisty, vaan jäävät tuollaisiksi lapsellisiksi. Kolmenkympin ikään kuuluu aikuistuminen, vanhemmuuteen kypsyminen ja viidenkympin kriisiin vasta se, että näinkö se elämä menikin ja nuoruuden haikailu.

Voi voi, harmi että kaikki meistä ei osaa elää näillä normeilla ja säännöillä. Mulla on ollut ikäkriisi varmaan täysi-ikäisyyden kynnykseltä alkaen ja nuoruuden haikailu alkoi jo silloin. Ehkä mä sitten jäin ikuiseksi lapseksi. Olen varmasti huono ihminen kun en ole kypsynyt juuri tuolla tavalla tuossa aikataulussa kuin sinun mielestä pitäisi ja kuinka KUULUISI.

Sun kohdalla kyse sitoutumiskammosta/-kyvyttömyydestä aikuismaiseen käyttäytymiseen.

Syyt lapsuuden vuorovaikutuksessa suhteessa vanhempiisi ym. Hoidetaan terapialla, mutta vaatii syyn tunnustamista, että terapia toimii. Muuten jatkat ihmissuhteissa ”irrallaan olemista” koska tähän olet jäänyt kehityksessäsi jumittamaan.

Ks. www.mielenterveystalo.fi

Jaahas, ymmärränkö oikein, eli aikuisuuden mittari on pystyykö sitoutumaan (mihin tahansa)? Onko aikuisuus ja kehityksen suurin saavutus sinulle sitä että haluaa nyhjätä saman ihmisen kanssa koko loppuelämänsä? Samalla kaavalla ajatellen pitäisi varmaan riittää että tuo yksi ihminen on ainoa kontakti, muiden kanssa ei saa puhuakaan, ja jos sellaista kaipaa on lapsellinen. Koska aikuiselle pitää riittää yksi. Aikuiselle riittää myös yksi ja sama ruoka joka päivä loppuelämän. Aikuisuutta on, ettei kaipaa vaihtelua, niinkö?

Haluan siis nyt tuolla yllä olevalla haastaa kun en ihan ymmärrä kuinka suoria yhtäläisyyksiä pitäisi vetää sitoutumiskyvyn ja aikuisuuden välille ja mihin kaikkeen se ulottuu ja kuka sen päättää. Entä mitä tarkoitat tuolla "irrallaan" olemisella? Sitä ettei ole valmis ostamaan yhteistä hautapaikkaa kenenkään kanssa?

Oho, äskeisessä viestissäni tekstini meni jotenkin aiempien lainausten sisään.

Jos et saa miestä ruotuun, kerro tämä aloitusasiasi anopille

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kammoaa niitä asioita, joita yhteiskunta ja ympäristö on opettanut hänet haluamaan.

Pitää olla kumppani

Pitää olla lapsia

Pitää olla koira

Pitää olla asuntolaina jne

Eivät Ne asiat kerro mistään sitoutumisesta.

Minä olen ollut kumppanini kanssa kohta kuusi vuotta ja olen hyvin sitoutunut. Me emme asu yhdessä emmekä ehkä ikinä muuta yhteen. Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Meillä ei ole yhteisiä raha-asioita.

Olemme kuitenkin sitoutuneita toisiimme ja keskustelemme asioista.

Jos kaikki ympärillä opettaa että pitää olla se vakkari suhde ja vakkari työ, sitä harhaantuu helposti luulemaan niin eikä elä itsensä näköistä elämää.

Miksi hän meni kanssasi naimisiin? Mitä hän kuvitteli sen tarkoittavan?

Tunnetko apn miehen?

Joo tunnen.

971 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

992 kirjoitti:

Kysyin mieheltä yksinkertaisen kysymyksen; miksi ahdistaa, jos kieltäytyy sylitanssista parisuhteen nojalla. Hän vastasi, että hänellä ei ole silloin vapautta valita. Hän voi ja osaa kieltäytyä, ja ei tykkäisi sylitanssista, eikä kyse ole siitä, että hän haluaisi sylitanssin.

Ymmärrän, mitä hän sanoo.

Parisuhde perustuu juurikin vapauteen valita. Aina. Joka päivähän sitä valitsee puolisonsa. Mutta tuo että kokee parisuhteen rajoittavan valintoja ja kokee siitä ahdistusta, kielii minustakin sitoutumiskammosta. Jos kokee näin, juuri tämä parisuhde on väärä hänelle. Minä olen väärä hänelle. Hän on väärä minulle.

-ap

Tai sitten hän ei vaan ole yksiavioinen oikeasti. Kaikki eivät ole.

Mä luulen kans näin ja hän ei vain uskalla sitä itselleen myöntää, koska se tarkoittaisi eroa. Hän haluaa saada KAIKEN (paitsi ehkä seksin suhteen ulkopuolisen kanssa) ja se ei onnistu kanssani.

Hän haluaa jälkikasvua, mutta ei vastuuta siitä.

Hän haluaa parisuhteen, mutta ei vastuuta siitä.

Hän haluaa perheen, mutta ei vastuuta siitä.

Hän halusi koiria, mutta ei vastuuta niistä (tajusin tämän vasta, kun meille tuli koira).

Hän halusi remonttikohteen, mutta ei jaksanut kantaa siitä vastuuta.

Jne

Jne

Jne

Mies on pohjimmiltaan sellainen, että hän hankkii kaikkea uutta ja hienoa, mutta ei tuolla niitä ja jättää oman onnensa nojaan. Ei voi heittää pois, jos niitä joskus tarvitseekin. Jos se on pilalla ja sitä tarvitseekin, hommaa uuden.

Kamala nyt kun luen näitä juttujani....

-ap

Taisit itse osua juuri villakoiran ytimeen. Aluksi ajattelin, että miehesi jotenkin haluaa kokeilla suhteen rajoja (siis vetää niitä pidemmälle, kun tuo yhteissaunominen on "luvallista"), mutta tuo kyllästyminen taitaa olla se todellinen syy.

Vaikka sitä jokaisen pitäisi lähtökohtaisesti luottaa puolisonsa arvostelukykyyn, mutta saa sitä sanoa, jos joku häiritsee. Sitten voi keskustella niistä syistä. "tiukempi kuin Raamattu!" on aika hölmö peruste...

Tuliko ero?

Vierailija kirjoitti:

Itse näkisin kyllä, että jos on hyvä, pitkä, rakastava ja onnellinen suhde, niin ei paljoa kiinnostaisi jos mies kerran vuodessa jossain alastonpaljussa hilluisi ja vaikka pussailisikin. Yksiavioisuus on aika rajaavaa, seksin lisäksi se vie tosi paljon kaikkea ihmisten kohtaamista ja jännitystä pois.

Mutta moni on 100% yksiavioinen eikä siinä ole mitään väärää. Siksi meitä on erilaisia, että jokainen löytäisi sen sopivan vastinparin itselleen.

20 vuotta ollaan saunottu ja paljuiltu ja mökkeilty suurimmaksi osaksi saman porukan kanssa, eikä ikinä ole illanviettoon kuulunut pussailuja tai mitään mikä edes etäsiesti liittyy kenenkään avioisuuksiin, vaikka suanassa alasti on aina yhdessä käytykin.

Outo porukka sulla jos tapana on nusiskella kaikkia kavereista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni miehen pyyntö on ihan kohtuullinen, kun ei sentään halua harrastaa seksiä muiden kanssa. Tuollainen tulella leikittely tuo kipinää myös omaan suhteeseen, ja vaikka se juurisyy pahalta tuntuukin, niin seksikkään naisen näkeminen vähissä vaatteissa todennäköisesti näkyy piristyksenä teidän seksielämässä.

Mutta vaikka minun mielestäni miehen pyyntö on kohtuullinen, ja on hienoa että noin avoimesti asiasta on keskustellut eikä vaan tehnyt menemään, niin on sinulla kuitenkin oikeus kieltäytyä ja vetää omat rajasi. Tämä voi toki johtaa eroon, mutta sinun täytyy myös kunnioittaa omia rajojasi. Tuollainen pienikään vapaus ei toimi, jos toinen on siinä vasten tahtoaan.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt, kun sanotaan, että esim. toiseen henkilöön ihastuminen tuo kipinää omaan suhteeseen. Ai se, että ajattelee, että "oispa tuo työpaika Riitta mun, mulla on vaan tuo tylsä vaimo" toisi jotain autuuden tuntemuksia suhteeseen? Selittäkää tämä logiikka mulle.

Mäkään en tajua tätä. Jokainen kerta kun olen ihastunut toiseen mieheen, on johtanut eroon. Ei siksi että olisin tehnyt ihastukseni kohteen kanssa mitään, vaan siksi että olen silloin huomannut etten enää halua olla puolisoni kanssa. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut nyt 7v enkä ole kertaakaan ihastunut kehenkään toiseen tämän suhteen aikana. Siitä tiedän että suhde on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Älä missään nimessä tee vauvaa tuohon, mies pettää aivan varmasti,ennemmin tai myöhemmin, osoittaahan jo nyt noin selvästi harmituksensa jos ei pääse menemään ja tekemään vapaasti niinkuin haluaa, älä siis ainakaan vauvaa tee, jos sinua ap tuo ahdistaa etkä halua hyväksyä miehen ajatuksia, ero on ainoa vaihtoehto, uskallatko luottaa mieheen kun hän jo puhuu tuollaisia? Mutta neuvoni on : älä tee lasta tuohon.

Erikoisempaa mielestäni on se että mies ylipäätään haluaa tehdä tuollaisia juttuja. Tottakai ihmisen pitää suhteessakin olla vapaa tekemään mitä itse haluaa, se on kiinni vain siitä mitä ne jutut ovat joita haluttaa tehdä.

Jätä tuo liehuva liekinvarsi ! Ei oo hänestä ikinä ( ainakaan tällä vuosikymmenellä) koti-isäksi.

Jotkut vaan eivät oo vakiintuvaa tyyppiä. Ja sun mies kuuluu heihin. Ikävä kyllä.

Väärä mies sinulle. Oikea on jossain.... toivottavasti tapaatte.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä te ette vain sovi yhteen?

Itse en alkaisi ikinä katselemaan miestä, joka yrittäisi määräillä kenen kanssa saan mennä saunaan tai johonkin paljuun.

En kyllä myöskään sellaista, joka ei ota vastuuta mistään.

Mun mielestä siis olette molemmat kauheita.

N28

vähän sama itsellänikin. En ikinä alkaisi katselemaan sellaista naista joka olisi menossa ihan kenen kanssa vain saunaan alasti. 

Miehellä on 3-kympin kriisi. Se iskee noilla main osaan meistä, kun ollaan parisuhteessa ja pitäisi tehdä se virallinen sitoumus kumppaniin, avioliitto ja lapsi. Siinä jäädään pohtimaan kaikkea, mitä haluaisi saavuttaa, muttei voi, jos menee naimisiin ja sitoutuu perheenisäksi. Osa kokee vastaavaa sitten 50 maissa, kun haikaillaan vielä niiden asioiden perään, jotka on mahdollista saavuttaa.

Ystäväni ja hänen miehensä erosivat 10 vuoden jälkeen, kun miestä alkoi ahdistaa. Sielläkin haaveiltiin ihan toisenlaisesta autosta kuin perhefarmarista. Ystäväni oli ihan sokissa miehen ratkaisusta, mutta löysi sitten kumppanin, jonka kanssa aika oli oikea ja lapsia on kaksi. Ex kaiketi huitelee haikailemassa asioiden perään yhä, eikä ole viime kuuleman mukaan saavuttanut tässä välissä yhtikäs mitään niistä suurista haaveistaan, että kukin tavallaan. Ainakin on vapaa jahtaamaan, jos siltä tuntuu.

Sinua Ap ohjeistan pohtimaan, että mitä sinä haluat? Voit katsoa hetken, että onko tämä vaihe, joka menee ohitse. Voitte sopia, että pidätte tauon, jonka aikana mies voi testata ne selän pesemiset ja sylitanssit ja sitten palaatte yhteen katsomaan, että missä olette. Selkeintä on toki, että on ratkaisu johonkin suuntaan suoraan: mies unohtaa nuo haahuilut ja sitoutuu sinuun ja suunnitelmiinne tai ero ja mies on vapaa tekemään mitä huvittaa ja niin olet myös sinä.