Itsenäiset ihmiset! Miten te teette sen?

Aina elänyt näin, en edes osaa ajatella et täällä pyöris mun lisäksi muita.

Ei tähän mitään rohkeutta tarvitse, narsismia ja itsekyyttä vain.

Elän ja annan muidenkin elää. Erilaisuus on voimaa ja lokeroiminen on tyhmyyttä.

Ei se mielestäni ole koskaan vaatinut yhtään rohkeutta. Toisaalta en ole koskaan välittänyt muiden mielipiteistä. Minun elämäni, minun päätökseni.

Vierailija kirjoitti:

Elän ja annan muidenkin elää. Erilaisuus on voimaa ja lokeroiminen on tyhmyyttä.

Samaa mieltä, mutta välillä kun esim huonompi päivä ja itsetunto enemmän maassa, ihmettelen miksi olen niin erilainen kuin ”kaikki” muut.

Miksen haluaa samaa perinteistä elämää? Ja tunnen oloni yksinäiseksi.

Ehkä pitäisi löytää samankaltaisia ystäviä....

Ap

Ei ole vaatinut rohkeutta sen kummemmin. Elän niin kuin haluan eikä muiden mielipiteet kiinnostele. 

Kaikki yritykseni lähestyä on torjuttu, joten lopetin yrittämästä ja kasvoin itseni kaveriksi.

Minulla ehkä jotain samankaltaista obgelmaa.

Minä haluan oman, itsenäisen, sinkkuelämän ja välillä sitten epäilen ja mietin haluaisinko sittenkin parisuhteen.

Ja tulee vertailtua pariskuntiin ja kuvittelen heillä olevan helpompaa, eivätkä ainakaan ole koskaan yksin.

Ja sitten olen hetkeksi ainakin, saanut itseni kateelliseksi.

Ota tästä nyt sitten selvää.

Lapsia en ole koskaan halunnut, ja elämänkumppania ei ole löytynyt. Harva kommentoinut mitään.

Ensinnäkin se olisi hyvä alku, ettet määrittele sitä, elääkö oman näköistä elämää sen perusteella, että onko jollain parisuhde tai perhe.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia en ole koskaan halunnut, ja elämänkumppania ei ole löytynyt. Harva kommentoinut mitään.

Miten pärjäät pariskuntien keskuudessa?

Tai jos kaverit/sukulaiset puhuvat parisuhde-asioitaan?

Tai kun muut ovat menoissaan kumppaniensa/ perheidensä kanssa?

Ei mun ole ikinä tarvinnut tehdä valintaa itsenäisen elämän tai parisuhde-elämän välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän ja annan muidenkin elää. Erilaisuus on voimaa ja lokeroiminen on tyhmyyttä.

Samaa mieltä, mutta välillä kun esim huonompi päivä ja itsetunto enemmän maassa, ihmettelen miksi olen niin erilainen kuin ”kaikki” muut.

Miksen haluaa samaa perinteistä elämää? Ja tunnen oloni yksinäiseksi.

Ehkä pitäisi löytää samankaltaisia ystäviä....

Ap

Miksi pitäisi olla samanlainen? Miksi pitäisi haluta samaa?

Jotta ei erottuisi laumasta saalistajan silmään.

Nythän on niin, että ihmistä ei kukaan saalista.

On populaatiolle ja geenipoolillekin hyödyksi, että olemme erilaisia. Vaikka kaikkien geenit eivät jatku, yksilöistä voi olla silti hyötyä populaatiolle. Yllättäen yksilöllisyys siis suojelee yhteisöä.

Liian homogeeninen populaatio voi tuhoutua kokonaan esimerkiksi tartuntatautiin, myrkytykseen tms.

Parisuhteeseen sitoutuminen ja lasten saaminen vaatii enemmän rohkeutta ja luottamusta kuin itselliseksi jääminen.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteeseen sitoutuminen ja lasten saaminen vaatii enemmän rohkeutta ja luottamusta kuin itselliseksi jääminen.

Olen täysin eri mieltä.

Se on enemmän vain perinteiden mukana menemistä.

Sen lisäksi se on mitä yhteiskunta tukee ja puskee ihmisiä tekemään.

Arvostan enemmän ihmisiä jotka rikkovat kaavaa.

Ajattelen, että elän elämää itselleni. En halua tehdä elämästäni sellaista, josta en nauti ja vain miellyttääkseni toisia. Haluan miellyttää vain ja ainoastaan itseäni. Ei tarvitse olla samanlainen, kuin muut. Jos jollain on ongelmia elämäntyyliäni kohtaan niin se ei kerro minusta mitään vaan heistä ja heidän ongelmastaan nähdä erilaista tyyliä elää.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Aina elänyt näin, en edes osaa ajatella et täällä pyöris mun lisäksi muita.

Tarkoitatko kotonasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia en ole koskaan halunnut, ja elämänkumppania ei ole löytynyt. Harva kommentoinut mitään.

Miten pärjäät pariskuntien keskuudessa?

Tai jos kaverit/sukulaiset puhuvat parisuhde-asioitaan?

Tai kun muut ovat menoissaan kumppaniensa/ perheidensä kanssa?

Olen eri, mutta aina ihmiset ovat erilaisia ja heillä on eri elämänvaiheita.

Juuri rakastuneen ystävän kanssa pohdin hänen mies-tai naisasioita, pitkässä suhteissa olevien kanssa puhun parisuhteen haasteista, perheellisten kanssa lapsiasioista. Toki puhumme muutakin, minun ja heidän elämästä, harrastuksista, ajankohtaisista aiheista ja kaikesta. Mutta ei se, että jollain on se perinteinen elämä ja minulla ei, estä minua keskustelemasta asiasta ja kommentoimasta tilanteita. Kuten ei heitäkään minun elämästä, saa erilaista perspektiiviä. On myös kiva viettää aikaa kavereiden lasten seurassa, kun omia ei ole.

Normaaliin keskusteluun hyvän ystävän kanssa kuuluu silloin tällöin pohtia omia elämän valintoja, toinen miettii, että olisi niitä lapsia kannattanut hommata ja pitäisikö tehdä lisää ja mitä jos olisi valinnut eri poikaystävän. Sitten pohditaan, että olisi minun kuitenkin pitänyt tehdä lapsia ja olisiko parisuhteesta iloa. Ja ystävä tulee oli päätös mikä tahansa, jos nuorena on julistautunut ikisinkuksi, ei pilkka, jos haluaakin parisuhdetta ja pitkään naimisissa oleva voi haluta erota. Tai kuten useimmin päädytään siihen, että oma elämä on kuitenkin juuri nyt sellaista kuin halutaan. Sitä varten ystävät ovat.

Ei ole ollut vaihtoehtoja. Se on vain pärjättävä.

En ole samaa mieltä sun kanssa lapsista, mutta miksi sun pitäis välittää joidenkin puolituttujen kommenteista? Jos olet täysi-ikäinen, niin saat elää ihan niin kuin haluat lain ja moraalin puitteissa.