Lue keskustelun säännöt.
Kaikille teille, jotka syyllistätte lähisuhdeväkivallan uhrit: Miksi se ei vain lähde
06.06.2021 |
Virheeni oli luottaa väärään ihmiseen. Miksi uskoin sitten uskoin sen kaiken? Koska hän on taitava. Parhaimmillaan hän on manipuloinnissa ja valehtelussa. Myöhemmin olen nähnyt, että häntä uskovat kaikki muutkin kuin minä alussa.
Mutta minä ymmärsin totuuden ja pakenin. Hänen kostonsa ei kuitenkaan lopu koskaan.
Yli vuosikymmen sitten ymmärsin, että pelastaakseni itseni ja lapseni minun on tehtävä kaikkeni, jotta mies jättäisi meidät rauhaan. Sain apua turvakodista, mutta esimerkiksi lastensuojelu pesi kätensä: 'normaalia eron jälkeistä riitelyä', vaikka pelkäsin kirjaimellisesti kuolevani. Tiesin uhkauksienkin perusteella, että jättäminen ei ole turvallista.
Koko sosiaaliviranomaispuoli käänsi takkinsa sen jälkeen, kun olin työskennellyt meille perusturvallisen, normaalin, ennakoitavan arjen. Lapsen etu on saada pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä biologinen side on tärkeämpää kuin mikään muu. Isää tosin eivät matalan kynnyksen sopimukset kiinnostaneet. Työtön ja luottotiedoton saa ilmaisen oikeusavun elämänsä loppuun saakka. Miksipä ei valjastaa lastensuojelun lisäksi myös oikeuslaitos äitiä ja pientä lasta vastaan. Samalla saa kuormitettua yksinhuoltajaa taloudellisestikin, eikä hän voi tuoda esiin edes elatusmaksujen laiminlöyöntiä näyttämättä itse toden totta kostavalta vieraannuttajalta.
Tiedättekö minkälaista on elää, kun lähisuhdeväkivalta muuttuu kostoksi lapsen kautta? Lapsi kuulustellaan, yhdessä käydään läpi kodin asiat, ajellaan ohi autolla ja tarkkaillaan ja tapaamisten aikana laiminlyödään lapsi, joka palaa kerta toisensa jälkeen itkuisena ja uupuneena takaisin. Tilanteeseen ei saa apua mistään, koska äiti on syyllinen vieraannuttamiseen siitäkin huolimatta, että tapaamiset tapahtuvat ja lapsi puolestaan aivopesty. Isä on huolehtinut ajoissa, että jokainen taho tietää, ettei lapsen sanaan saa luottaa.
Ei yhtäkään päivää ole mennyt ilman uhkaa uusista käänteistä. Lapsi toivoisi normaalia elämää, jossa ei tarvitsisi pelätä mitä tapahtuu seuraaksi. Lapsi suorittaa tapaamisia, ettei mitään pahempaa tapahtuisi. Oikeuslaitoskin perustuu mielikuviin niin, että väitteet näytöittä voittavat dokumentoidun totuuden ja toisen vastapuolen, mutta heikennetyn, kiusatun ja pelkäävän osapuolen kertomuksethan ovat toki vaikempia uskoa. Todisteet turvakodistakin ovat tietenkin vain julmaa mustamaalauskampanjaa. Sinnehän ei hakeuduta, jos pelätään oikeasti.
Lasta ei saa altistaa konflikteille, eikä tehdä hänestä osaa siitä. Olen yrittänyt kaikki keinot, mutta mies väistää kaiken ja keksii aina jotakin uutta. Lapsi on todellakin hänen kostonsa välikappale. Lapsen syntymän olisin voinut estää olematta luottamatta väärän, pahaan ihmiseen, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä turvatakseni lapselle hyvän elämän.
Jos olisin jäänyt elämäntilanteeseen miehen kanssa olisin varmasti ennen pitkää kuollut. Olisin kuitenkin voinut olla läsnä lapsen elämässä myös niinä hetkinä kun mies oli niissä. Lapsi ei olisi joutunut vainon välikappaleeksi ja kaikkiin niihin tilanteisiin miehen kanssa kahdestaan. 'Äiti minä tiedän, mitä ahdistus ja pelko on.Mutta kukaan ei välitä.'
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa, eivätkä uhrit todellakaan saa apua, vaan heidät syyllistetään. Tein niin tai näin, olen joka tapauksessa syyllinen. Väkivaltaa ei kuitenkaan saa loppumaan kukaan muu kuin tekijä itse. Jos hän ei itse sitä tee, niin pakkokeinoin. Mutta kukaan ei näe vallankäyttöä, kukaan ei ymmärrä kuvioita, kukaan ei edes yritä. Kiltti, empaattinen, kunnollinen äiti on helpointa syyllistää ja kivittää henkisesti ei ainoastaan vallankäyttäjän, vaan myös kaikkien olemassaolevien muiden tahojen kautta.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi että joku taho tahallaan haluaa kriisiyttää tilanteita jotta saataisiin lisää lapsia sijoitettavaksi.
Niitä lapsiahan ei tarvitsisi huostaanottooaa, jos noudatettaisiin lastensuojelun ohjeita. Ero väkivallantekijästä, pysytään erossa väkivallan tekijästä. Haetaan yksihuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia ja pysytään erossa siitä väkivallantekijästä.
Voihan niitä hakea, mutta minkä teet, kun oikeus ei myönnä? Jos ei ole vedenpitäviä todisteita siitä, että toinen vanhempi on vähintään pahoinpidellyt lapsen (toisen vanhemman pahoinpitely ei ole merkittävä seikka), niin yksinhuoltajuudesta tai valvotuista tapaamisista voi vain haaveilla. Jos on yrittänyt pitää lapset poissa väkivaltaisen vanhemman luota, oikeus määrää uhkasakon, jonka uhalla on lapsi luovutettava tapaamiseen. Jos siltikään ei luovuta lasta, menettää pian itse huoltajuuden. Väkivaltaisen vanhemman tapaamisoikeudesta pidetään oikeudessa kyllä viimeiseen asti kiinni. Oikeastaan ainoa tapa saada yksinhuoltajuus on se, että toinen vanhempi ei vastusta sitä.
No käyttäkää ne lapset lääkärissä kun isä pahoinpitelee, menkää turvakoteihin. Muuten se väkivalta ei näy. Kyllä niitä yksinhuoltajuuksia määrätään ihan normaalisti ja valvottuja tapaamisia. Ihme vatulointia ja yritystä syyttää lasua omasta avuttomuudesta.
Johan täällä on moneen kertaan kerrottu, että on monenlaista väkivaltaa, mikä ei lääkärin tutkimuksissa näy. Mutta ei, kun silti pitää tulla jankkaamaan aiheesta, jota ei lainkaan ymmärrä tai edes yritä ymmärtää 🙄
Kyllä näissä vallankäyttäjissä on nimenomaan niitä paljon, jotka ymmärtävät, että parhain keino hajottaa ja hallita ei ole se näkyvin fyysinen väkivalta. Lapsi sanoi, että kunpa ei olisi jatkuvia raivareita, tavaroiden paiskomisia, uhkailuja, kuulusteluja ja yksinäisiä tuntikausien istumisia vessassa hiljaa, kunpa ei olisi pelon ilmapiiriä, että jos olisikin vain turpaanveto silloin tällöin, mutta muuten normaalia. Eihän tietenkään fyysistä väkivaltaa ole ilman sitä, että olet henkisestikin 'niskan päällä', mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Tai ne ymmärtää, jotka...ymmärtää.
Ja tuollaisiin oloihin laitatte lapsianne? Onko yhtään älliä päässä?
Kukaan ei laita vapaaehtoisesti, vaan sossujen uhkailun, poliisilla, oikeudella ja huostaanotolla uhkailun painostamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi että joku taho tahallaan haluaa kriisiyttää tilanteita jotta saataisiin lisää lapsia sijoitettavaksi.
Niitä lapsiahan ei tarvitsisi huostaanottooaa, jos noudatettaisiin lastensuojelun ohjeita. Ero väkivallantekijästä, pysytään erossa väkivallan tekijästä. Haetaan yksihuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia ja pysytään erossa siitä väkivallantekijästä.
Voihan niitä hakea, mutta minkä teet, kun oikeus ei myönnä? Jos ei ole vedenpitäviä todisteita siitä, että toinen vanhempi on vähintään pahoinpidellyt lapsen (toisen vanhemman pahoinpitely ei ole merkittävä seikka), niin yksinhuoltajuudesta tai valvotuista tapaamisista voi vain haaveilla. Jos on yrittänyt pitää lapset poissa väkivaltaisen vanhemman luota, oikeus määrää uhkasakon, jonka uhalla on lapsi luovutettava tapaamiseen. Jos siltikään ei luovuta lasta, menettää pian itse huoltajuuden. Väkivaltaisen vanhemman tapaamisoikeudesta pidetään oikeudessa kyllä viimeiseen asti kiinni. Oikeastaan ainoa tapa saada yksinhuoltajuus on se, että toinen vanhempi ei vastusta sitä.
No käyttäkää ne lapset lääkärissä kun isä pahoinpitelee, menkää turvakoteihin. Muuten se väkivalta ei näy. Kyllä niitä yksinhuoltajuuksia määrätään ihan normaalisti ja valvottuja tapaamisia. Ihme vatulointia ja yritystä syyttää lasua omasta avuttomuudesta.
Johan täällä on moneen kertaan kerrottu, että on monenlaista väkivaltaa, mikä ei lääkärin tutkimuksissa näy. Mutta ei, kun silti pitää tulla jankkaamaan aiheesta, jota ei lainkaan ymmärrä tai edes yritä ymmärtää 🙄
Kyllä näissä vallankäyttäjissä on nimenomaan niitä paljon, jotka ymmärtävät, että parhain keino hajottaa ja hallita ei ole se näkyvin fyysinen väkivalta. Lapsi sanoi, että kunpa ei olisi jatkuvia raivareita, tavaroiden paiskomisia, uhkailuja, kuulusteluja ja yksinäisiä tuntikausien istumisia vessassa hiljaa, kunpa ei olisi pelon ilmapiiriä, että jos olisikin vain turpaanveto silloin tällöin, mutta muuten normaalia. Eihän tietenkään fyysistä väkivaltaa ole ilman sitä, että olet henkisestikin 'niskan päällä', mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Tai ne ymmärtää, jotka...ymmärtää.
Ja tuollaisiin oloihin laitatte lapsianne? Onko yhtään älliä päässä?
Kukaan ei laita vapaaehtoisesti, vaan sossujen uhkailun, poliisilla, oikeudella ja huostaanotolla uhkailun painostamana.
Nimenomaan.
Tästä taisi keskustelun aloituskin olla. Jos jätät lähtemättä voit pyrkiä olemaan läsnä lapsen kanssa niin, ettei tarvitse jättää yksin pelkäämään ja pelätä. Hirveää on elämä väkivaltaisessa perheessä, mutta hirveää se on myös eron jälkeisessä vainossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle kirjoitti juuri sattumalta tänään lapsikaappauksista, jotka ovat yksi eron jälkeisen väkivallan muoto: https://yle.fi/uutiset/3-11961329
Tuossa tapauksessa tekijä oli irakilainen, mutta minulta ja monelta muulta lapset on pyrkinyt viemään ihan umpisuomalainen isä. Lisäksi ihan umpisuomalaiset ovat tappaneet lapsiaan kostoksi erosta, eikä yhteiskunta auta näiden uhrien suojelemisessa mitenkään. Kannattaa lukea tuo Ylen juttu, siinä todetaan muun muassa näin:
” Oikeudella oli käytettävissä todistusaineisto, jonka perusteella oli lähes varmaa, että kaappaus toteutuu, jos vastapuolen tapaamisvaatimukset menestyvät, Tarvainen kertoo.Niin myös kävi.”
Toisin sanoen edes lähes varma todistusaineisto ei riitä siihen, että oikeudelta saisi apua lapsen suojelemiseen. Käytännössä väkivaltaisesta suhteesta lähtevällä on tasan nolla keinoa suojella lastaan.
Tämä artikkeli kuvaa hyvin ei ainoastaan kaappausten todellistuutta vaan sitä, miten kunnollisten, lähteneiden äitien huoleen suhtaudutaan.
"On lapsen perus- ja ihmisoikeus saada olla myös toisen vanhempansa kanssa. Toisaalta kaapatuksi joutuminen aiheuttaa lapseen usein pysyvät vauriot. Kun oikeus arvioi lapsikaappausriskiä, sen on punnittava näiden kahden asian ristiriitaa.
Suomessa vaaka näyttää kallistuvan hyvin usein samaan suuntaan. Joskus vain toteutunut kaappaus on oikeudelle riittävän painava näyttö kaappausriskistä."
Sama puntarointi tehdään väkivallan osalta. On lapsen perus- ja ihmisoikeus olla myös toisen vanhempansa kanssa. Pelkkä biologia ja generalisointi riittää perusteluksi lapsen edun mukaisuudelle. Kukaan ei varsinaisesti pysty, osaa eikä edes halua perehtyä siihen, mikä on todellisuus isän ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Nämä ihmiset osaavat sen hetken hyvin vetää rooliaan, kun olosuhdeselvitystä tehdään ja oikeudessa sydän itkee ikävästä lasta kohtaan.
Suomessa vaaka näyttää kallistuvan hyvin usein samaan suuntaan myös väkivaltaisten kohdalla. Joskus vain toteutunut perhesurma on oikeudelle riittävän painava näyttö lähisuhdeväkivallasta. Loppuelämän traumatisoitumista tuomarit eivät tule edes koskaan näkemään.
Saman huomannut monessa tapauksessa. Isän tapaamisoikeus on tärkein riippumatta siitä, millaiset olot lapsella on isän luona ja onko isä viettänyt hetkeäkään lapsensa kanssa ennen eroa. Mitä siitä, jos lapselta lähtee henki.
Jos hän on huoltaja, laki antaa oikeuksia. Hakekaa yksinhuoltajuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on "hyvä" vanhempi voi olla narsistisen ja kontrolloivan naiaen mielestä vain hän itse ja mies aina pelkkä hirviö. Ei toki aina. Mustavalkoisuus harvoin totuus perhesuhteissa. Se joja enuten mustaa jotakuta perheessä, on usein itse se pa skin pelaaja.
Tässä ketjussa kysymys ei ole siitä, onko joku (mies) pelkästään paha ja onko joku (nainen) pelkästään hyvä. Kysymys on siitä, miten julkisia palveluja tarjoavat virkamiehet kohtelevat sellaista vanhempaa, usein naista, joka on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Kysymys on siitä, miten yleinen mielipide kohtelee lähisuhdeväkivaltaa kokenutta. Onko yleinen ilmapiiri sellainen, että oma vika, mitäs valitsit pahan pojan, mitäs olit niin ylisuojeleva, mitäs olit niin nalkuttava, mitäs olit sellainen, että toiselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun lyödä, mitäs sotkit parisuhteesi, mitäs menit tekemään lasta psykopaatin/narskun kanssa jne. Lähisuhdeväkivaltaa kokenut usein syyllistetään (victim blaming). On myös sitä, että väkivaltaa kokenutta ei uskota, jolloin hän voi reagoida siten, että yrittää saada toisen vakuuttuneeksi, että kyllä tuo normaalilta vaikuttava mies kykenee olemaan paha. Ja jos tulet mukaan keskusteluun tässä kohdin, kun uhri on näin epätoivoisessa tilanteessa, niin sitten viimeistelet uhrin sanomalla, että "kylläpäs sinä olet mustavalkoinen ja puhut negatiivisesti. Kai siinä ex-kumppanissa on jotain hyvää ollut, kun olet naimisiinkin mennyt ja oikeen lapsen/lapsia hänelle tehnyt".
Hyvin vaikea tilanne, ja olisi kiva, että ihan oikeasti sinäkin miettisit, haluatko osaltasi olla ylläpitämässä sellaista yhteiskuntaa, kulttuuria, jossa väkivaltaa saa käyttää, ja siihen ei puututa?Sosiaalialalla toimivana voi kertoa, että kyllä lastensuojelussa suhtaudutaan väkivallan uhreihin hyvin myötätuntoisesti ja moni pyrkii auttamaan todellakin kaikkineen. Se mikä sitten on haaste, että uhrit eivät sitoudu apuun. Monta naista lapsineen olen vienyt turvakotiin vain kuullakseni pari päivää sen jälkeen, että palasivat kotiin ja miehen luo, kun se pyysi selvittyään anteeksi. Tai jos suhde katkaistaankin, jäädään roikkumaan siihen. Ei suostuta hakemaan yksinhuoltajuutta tai valvottuja tapaamisia, vaikka niitä aktiivisesti tarjotaan, vaan jäädään himmaamaan siihen väliin, pidetään väkivallan tekijään yhteyttä. Sitä turvaa ei kukaan voi taata ellei tekijään aidosti ota eroa ja välimatkaa.
Haistapa pska sinäkin. Kun pakenin turvakotiin, ja ilmoitin, ettemme palaa enää mieheni luo koskaan, yrititte painostaa meitä palaamaan "kotiin". Siitä oli pakko meidän jatkaa matkaa todelliseen turvaan vanhempieni luo (yli sadan km:n päähän työpaikastani) heti kun olin saanut haettua yksinhuoltajuutta. Pakenimme siis väkivaltaista miestä ja teitä, jotka yrititte painostaa meitä palaamaan takaisin väkivallan uhreiksi. Yrititte painostaa meitä tapaamaan isää, joka oli tullut lirkuttelemaan teille. Oma isäni ymmärsi sentään kaivaa haulikon nurkkaan odottamaan ei-toivottuja vieraita. Seurasivat meitä vain pihatien päähän, lähemmäs eivät onneksi uskaltaneet tulla, sillä silloin olisi tullut vainaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle kirjoitti juuri sattumalta tänään lapsikaappauksista, jotka ovat yksi eron jälkeisen väkivallan muoto: https://yle.fi/uutiset/3-11961329
Tuossa tapauksessa tekijä oli irakilainen, mutta minulta ja monelta muulta lapset on pyrkinyt viemään ihan umpisuomalainen isä. Lisäksi ihan umpisuomalaiset ovat tappaneet lapsiaan kostoksi erosta, eikä yhteiskunta auta näiden uhrien suojelemisessa mitenkään. Kannattaa lukea tuo Ylen juttu, siinä todetaan muun muassa näin:
” Oikeudella oli käytettävissä todistusaineisto, jonka perusteella oli lähes varmaa, että kaappaus toteutuu, jos vastapuolen tapaamisvaatimukset menestyvät, Tarvainen kertoo.Niin myös kävi.”
Toisin sanoen edes lähes varma todistusaineisto ei riitä siihen, että oikeudelta saisi apua lapsen suojelemiseen. Käytännössä väkivaltaisesta suhteesta lähtevällä on tasan nolla keinoa suojella lastaan.
Tämä artikkeli kuvaa hyvin ei ainoastaan kaappausten todellistuutta vaan sitä, miten kunnollisten, lähteneiden äitien huoleen suhtaudutaan.
"On lapsen perus- ja ihmisoikeus saada olla myös toisen vanhempansa kanssa. Toisaalta kaapatuksi joutuminen aiheuttaa lapseen usein pysyvät vauriot. Kun oikeus arvioi lapsikaappausriskiä, sen on punnittava näiden kahden asian ristiriitaa.
Suomessa vaaka näyttää kallistuvan hyvin usein samaan suuntaan. Joskus vain toteutunut kaappaus on oikeudelle riittävän painava näyttö kaappausriskistä."
Sama puntarointi tehdään väkivallan osalta. On lapsen perus- ja ihmisoikeus olla myös toisen vanhempansa kanssa. Pelkkä biologia ja generalisointi riittää perusteluksi lapsen edun mukaisuudelle. Kukaan ei varsinaisesti pysty, osaa eikä edes halua perehtyä siihen, mikä on todellisuus isän ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Nämä ihmiset osaavat sen hetken hyvin vetää rooliaan, kun olosuhdeselvitystä tehdään ja oikeudessa sydän itkee ikävästä lasta kohtaan.
Suomessa vaaka näyttää kallistuvan hyvin usein samaan suuntaan myös väkivaltaisten kohdalla. Joskus vain toteutunut perhesurma on oikeudelle riittävän painava näyttö lähisuhdeväkivallasta. Loppuelämän traumatisoitumista tuomarit eivät tule edes koskaan näkemään.
Saman huomannut monessa tapauksessa. Isän tapaamisoikeus on tärkein riippumatta siitä, millaiset olot lapsella on isän luona ja onko isä viettänyt hetkeäkään lapsensa kanssa ennen eroa. Mitä siitä, jos lapselta lähtee henki.
Jos hän on huoltaja, laki antaa oikeuksia. Hakekaa yksinhuoltajuutta.
Mitkä ovat ne oikeudet, jotka tulevat yksinhuoltajuuden mukana? Valitettavasti sellaisia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiseksi vetää. Minulla olisi mahdollisuus lähteä lastensuojeluun töihin nyt, mutta en mene. Pääsyy on kansalaisten haukkumiset ja syytökset. En halua tällaista paskaa niskaani työni takia.
Kannattaa katsoa, että on hyvä esimies, joka antaa täyden tuen sekä mukavat työkaverit. Sitä paskaa tosiaan tulee paljon. t: sossu
Itse asiassa ei tule, jos on hyvä ja jämäkkä työssään. Meidän kunnassa ei pääse suosituimman sossun asiakkaaksi millään, kun kaikki tahtovat hänelle. Vaikka ei hänkään työssään ole kovin hyvä, kovin epävarma ja haluaa taustatukea esim. asiakkaan lakimieheltä. Hänen edeltäjänsä oli rautarouva, joka itketti väkivaltaisia miehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle kirjoitti juuri sattumalta tänään lapsikaappauksista, jotka ovat yksi eron jälkeisen väkivallan muoto: https://yle.fi/uutiset/3-11961329
Tuossa tapauksessa tekijä oli irakilainen, mutta minulta ja monelta muulta lapset on pyrkinyt viemään ihan umpisuomalainen isä. Lisäksi ihan umpisuomalaiset ovat tappaneet lapsiaan kostoksi erosta, eikä yhteiskunta auta näiden uhrien suojelemisessa mitenkään. Kannattaa lukea tuo Ylen juttu, siinä todetaan muun muassa näin:
” Oikeudella oli käytettävissä todistusaineisto, jonka perusteella oli lähes varmaa, että kaappaus toteutuu, jos vastapuolen tapaamisvaatimukset menestyvät, Tarvainen kertoo.Niin myös kävi.”
Toisin sanoen edes lähes varma todistusaineisto ei riitä siihen, että oikeudelta saisi apua lapsen suojelemiseen. Käytännössä väkivaltaisesta suhteesta lähtevällä on tasan nolla keinoa suojella lastaan.
Tämä artikkeli kuvaa hyvin ei ainoastaan kaappausten todellistuutta vaan sitä, miten kunnollisten, lähteneiden äitien huoleen suhtaudutaan.
"On lapsen perus- ja ihmisoikeus saada olla myös toisen vanhempansa kanssa. Toisaalta kaapatuksi joutuminen aiheuttaa lapseen usein pysyvät vauriot. Kun oikeus arvioi lapsikaappausriskiä, sen on punnittava näiden kahden asian ristiriitaa.
Suomessa vaaka näyttää kallistuvan hyvin usein samaan suuntaan. Joskus vain toteutunut kaappaus on oikeudelle riittävän painava näyttö kaappausriskistä."
Sama puntarointi tehdään väkivallan osalta. On lapsen perus- ja ihmisoikeus olla myös toisen vanhempansa kanssa. Pelkkä biologia ja generalisointi riittää perusteluksi lapsen edun mukaisuudelle. Kukaan ei varsinaisesti pysty, osaa eikä edes halua perehtyä siihen, mikä on todellisuus isän ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Nämä ihmiset osaavat sen hetken hyvin vetää rooliaan, kun olosuhdeselvitystä tehdään ja oikeudessa sydän itkee ikävästä lasta kohtaan.
Suomessa vaaka näyttää kallistuvan hyvin usein samaan suuntaan myös väkivaltaisten kohdalla. Joskus vain toteutunut perhesurma on oikeudelle riittävän painava näyttö lähisuhdeväkivallasta. Loppuelämän traumatisoitumista tuomarit eivät tule edes koskaan näkemään.
Saman huomannut monessa tapauksessa. Isän tapaamisoikeus on tärkein riippumatta siitä, millaiset olot lapsella on isän luona ja onko isä viettänyt hetkeäkään lapsensa kanssa ennen eroa. Mitä siitä, jos lapselta lähtee henki.
Jos hän on huoltaja, laki antaa oikeuksia. Hakekaa yksinhuoltajuutta.
Mitkä ovat ne oikeudet, jotka tulevat yksinhuoltajuuden mukana? Valitettavasti sellaisia ei ole.
Oikeus ja velvollisuus antaa lapset väkivaltaisen ja arvaamattoman juoppohullun eksän hoteisiin. Siis lapset yksin ilman turvaa ja valvontaa perheväkivallasta tuomitun ihmisen haltuun. Tämä on se todellinen syy, miksi äidit eivät uskalla lähteä väkivaltaisesta suhteesta pois. Ottavat ennemmin itse iskut vastaan, kuin vaarantavat lastensa hengen ja terveyden. Suomi 2021.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi että joku taho tahallaan haluaa kriisiyttää tilanteita jotta saataisiin lisää lapsia sijoitettavaksi.
Niitä lapsiahan ei tarvitsisi huostaanottooaa, jos noudatettaisiin lastensuojelun ohjeita. Ero väkivallantekijästä, pysytään erossa väkivallan tekijästä. Haetaan yksihuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia ja pysytään erossa siitä väkivallantekijästä.
Voihan niitä hakea, mutta minkä teet, kun oikeus ei myönnä? Jos ei ole vedenpitäviä todisteita siitä, että toinen vanhempi on vähintään pahoinpidellyt lapsen (toisen vanhemman pahoinpitely ei ole merkittävä seikka), niin yksinhuoltajuudesta tai valvotuista tapaamisista voi vain haaveilla. Jos on yrittänyt pitää lapset poissa väkivaltaisen vanhemman luota, oikeus määrää uhkasakon, jonka uhalla on lapsi luovutettava tapaamiseen. Jos siltikään ei luovuta lasta, menettää pian itse huoltajuuden. Väkivaltaisen vanhemman tapaamisoikeudesta pidetään oikeudessa kyllä viimeiseen asti kiinni. Oikeastaan ainoa tapa saada yksinhuoltajuus on se, että toinen vanhempi ei vastusta sitä.
Ja kertominen ei riitä, lapsessa pitää olla näkyviä vammoja lääkärin nähdä. Mielestäni silloin ollaan jo hurjan pitkällä, liian pitkällä, kun perheväkivaltainen alkaa pahoinpidellä omia lapsiaan. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että siitä ei ole enää paluuta normaaliin.
Olen joutunut aloittamaan monta lastensuojelun asiakkuutta sen vuoksi, että äiti ei rajaa sitä juoppoa ja ehkä väkivaltaistakin isää vaan antaa lapsen tälle säännöllisesti. Ehkä nämä naiset kuvittelevat, että se pariuhde vielä virkoaisi tai jotain, mutta lapselleen tekevät isoa hallaa antaessaan lasta epävakaisiin oloihin. Jokainen on ohjeistettu olemaan antamatta lasta isälle, jos olosuhteet isälle eivät ole kunnossa ja hakemaan huolto- ja tapaamisasiaan ratkaisua käräjäoikeudelta. Eivät nuo hae.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija12121212 kirjoitti:
Omassa tapauksessa väkivaltainen kumppani esitti olevansa herkkä, vaatimaton ja kiltti. Hänelle oli juuri nyt käynyt todella huono tuuri työssä ja rakkaudessa. Hän tarvitsisi vain pienen määrän lämpöä ja tukea rakastavalta naiselta, ja niin hän nousisi jaloilleen ja olisi hyvä kumppani. Hän tarvitsisi vain sitä, tätä ja tuota. Ja ihan vielä vähän tätä ja tuota, ja sitten hän pääsisi jaloilleen. Lopulta hän tarvitsisi vielä vain oman lapsen, että voisi saada oman oikean perheen, elää ihanaa perhe-elämää. Tällaisen syötin nielee aika moni pahaa-aavistamaton nainen, joka haaveilee tulevansa äidiksi. Kun perhearki alkaa, niin miehestä pikkuhiljaa kuoriutuu väkivaltainen ja kontrolloiva puoli. Nainen on epäuskoinen, luulee, että se menee ohi. Hän on kauhuissaan ja loukussa. Samaan aikaan neuvolassa naiselle toitotetaan, että hormoonit laittavat hänet sekaisin ja jos kokee ikäviä tunteita (kun mies on muuttunut hirviöksi), niin sehän on synnytyksen jälkeistä masennusta. Vika on naisessa. Neuvola ihastelee miestä, kun hän niin ihanasti jaksaa sen viallisen äidin kanssa jatkaa parisuhdetta. Isää pitää tukea, että hän jaksaa.
Koko lapsiperheitä "tukeva" sote-järjestelmä on viritetty näkemään asiat niin, että isät ovat juuri oikeanlaisia rentoja vanhempia ja että naiset ovat biologisesti viallisia, liian vaativia, ylireagoivia ja ylisuojelevia. Korkeintaan yksi miljoonasta miehestä on oikeasti väkivaltainen ja jos sellainen eteen tulee, meillä on palvelut kohdillaan. Sote-järjestelmä näkee asian niin, että ”oikeiden” tapausten lisäksi on suuri joukko naisia, jotka ovat omasta viallisuudestaan johtuen hylänneet ihanan isän ja he vihapäissään mustamaalaavat näitä ihania isiä.
Eron jälkeen isä tarvitsee uuden kohteen ja niin lapsesta tulee uusi väkivalan, kiristämisen, uhkailun ja kaltoinkohtelun kohde. Mikä parasta, entinen puolisokin kärsii, koska kun lapsi kärsii, äiti kärsii. Ja niin lapsi alkaa voida pahoin. Kun tilannetta on jatkunut riittävän pitkään, lapsi ei halua nähdä isäänsä. Niinpä väkivaltainen isä ottaa sen saman, toimivan uhrikaavun päällensä ja itkee lastensuojelun sossuille, ettö hänellä on valtava ikävä lasta, mutta entinen puoliso vieraannuttaa. Ja niin sossut - täynnä pyhää vihaa - ottavat pahisäidin ja isää kiusaavan lapsen käsittelyyn. Ennen pitkää, kun sossut ovat tuntikaupalla aivopesseet lasta, että sinun isälläsi on kova ikävä, isä rakastaa ja mene nyt isän luokse, niin äiti sortuu puolustamaan lasta esittäen oman mielipiteensä siitä, että isä itse on aiheuttanut tilanteen olemalla väkivaltainen, uhkailemalla, kiristämällä jne. Oooh, sossun päässä kilahtaa JACKPOT: hän sai onnistuneesti purkkiin "vääryyden" ja kiirehtää kirjaamaan: "Äiti on puhunut negatiivisesti isästä ja on siten syyllistynyt vieraannuttamiseen. Äitiä pitää tästä syystä rajata." Äitiä koulutetaan, että lapselle tulee sanoa, että hän ymmärsi tilanteet väärin, se oli vain isän huumoria, lapsen kokemus on väärä. Ja voisiko olla, että lapsessa on itse asiassa jotain vikaa, kun ei halua ihanaa isää nähdä? Ettei vaan lapsella olisi joku Diagnoosi, jonka perusteella lasta ei enää ikinä tarvitse kuulla, koska hänellä on Diagnoosi ja hän ei ymmärrä mistään mitään?
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa.
Hienosti kirjoitettu. Asiat ovat juuri nimenomaan näin.
Isän osalta kiroilut, raivokohtaukset ja uhkailut laitetaan poikkeuksetta raskaan tilanteen ja turhautumisen piikkiin. Äidin osalta puolestaan järjestelmä ei salli edes alitajuista pelkoa.
Ei tuossa ollut mitään hienoa.
Jos tuollaisia varoitusmerkkejä ei huomaa niin on kyllä aika vietävissä oleva ihminen. Ihan kuin lehti, jota tuuli pyörittää.
On kuin katsoisi kauhuelokuvaa, joka vääjäämättä lipuu kohti tuhoa.
Mitä hienoa tässä on.
Ulkopuolelta on niin kovin helppo tuomita.
Ainoa 'lohtu' uhrille saattaa häpeässä ja epäonnistumisen hyväksymisessä olla se, että miehen näytelmä menee läpi kaikille muillekin. Kukaan lähipiirissä, perheneuvolassa, lastensuojelussa, poliisissa, oikeudessa ei usko miehestä mitään pahaa, koska hän vetää roolinsa niin hienosti. Vallankäyttö ja sairas kontrolli näkyvät kodin seinien sisällä ja vasta sitten, kun uhri on hajotettu riittävästi hallittavaksi.
Kunpa koneistossa olisi näitä ihmisiä, jotka keskusteluissa osaavat heti tunnistaa ne aidosti vaaralliset ihmiset. Kiltteys, hyväntahtoisuus ja empatiakyky, jotka yleensä ovat tyypillisiä piirteitä uhreille eivät ole kuitenkaan rikollisen piirteitä eikä niistä pitäisi joutua kärsimään vuosikausia tai pahimmillaan koko elämäänsä.
Juurikin näin. Ihmettelin vuosia, miten ammattilaiset eivät tunnista pahantekijöitä. Vain yksi heistä näki heti, kumpi puhuu totta ja kumpi valehtelee. Kumpi voittaa painin, raavas mies yli 100 kg vai hento nainen 50 kg. Haastatteli meidät erikseen. Kovasanaisesti ja tiukasti, mutta lyhyesti. Hänen päätöksensä oli täysin oikeassa. Ikävä kyllä jäi heti tuon jälkeen eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi että joku taho tahallaan haluaa kriisiyttää tilanteita jotta saataisiin lisää lapsia sijoitettavaksi.
Niitä lapsiahan ei tarvitsisi huostaanottooaa, jos noudatettaisiin lastensuojelun ohjeita. Ero väkivallantekijästä, pysytään erossa väkivallan tekijästä. Haetaan yksihuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia ja pysytään erossa siitä väkivallantekijästä.
Voihan niitä hakea, mutta minkä teet, kun oikeus ei myönnä? Jos ei ole vedenpitäviä todisteita siitä, että toinen vanhempi on vähintään pahoinpidellyt lapsen (toisen vanhemman pahoinpitely ei ole merkittävä seikka), niin yksinhuoltajuudesta tai valvotuista tapaamisista voi vain haaveilla. Jos on yrittänyt pitää lapset poissa väkivaltaisen vanhemman luota, oikeus määrää uhkasakon, jonka uhalla on lapsi luovutettava tapaamiseen. Jos siltikään ei luovuta lasta, menettää pian itse huoltajuuden. Väkivaltaisen vanhemman tapaamisoikeudesta pidetään oikeudessa kyllä viimeiseen asti kiinni. Oikeastaan ainoa tapa saada yksinhuoltajuus on se, että toinen vanhempi ei vastusta sitä.
Ja kertominen ei riitä, lapsessa pitää olla näkyviä vammoja lääkärin nähdä. Mielestäni silloin ollaan jo hurjan pitkällä, liian pitkällä, kun perheväkivaltainen alkaa pahoinpidellä omia lapsiaan. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että siitä ei ole enää paluuta normaaliin.
Niin oliko se väkivaltainen väkivaltainen vai ei? Ja haluttiinko siitä eroon vai paluuta normaaliin parisuhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut aloittamaan monta lastensuojelun asiakkuutta sen vuoksi, että äiti ei rajaa sitä juoppoa ja ehkä väkivaltaistakin isää vaan antaa lapsen tälle säännöllisesti. Ehkä nämä naiset kuvittelevat, että se pariuhde vielä virkoaisi tai jotain, mutta lapselleen tekevät isoa hallaa antaessaan lasta epävakaisiin oloihin. Jokainen on ohjeistettu olemaan antamatta lasta isälle, jos olosuhteet isälle eivät ole kunnossa ja hakemaan huolto- ja tapaamisasiaan ratkaisua käräjäoikeudelta. Eivät nuo hae.
Täällä sossut vänkäsivät lasta väkivaltaiselle juoppoisälle vielä käräjäoikeuden päätöstenkin jälkeen. Kun se on niin ihana mies ... iso ja komea mies, joka osasi uhriutua ja tirauttaa krokotiilinkyyneleitä aina niin halutessaan. Ihastuinhan minäkin häneen, tyhmyyttäni ja kokemattomuuttani. Mutta ei edes se, että miehellä oli katkennut suhteet täysin edelliseen perheeseensä ja lapsiinsa herättänyt mitään kelloja sossunakkojen päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi että joku taho tahallaan haluaa kriisiyttää tilanteita jotta saataisiin lisää lapsia sijoitettavaksi.
Niitä lapsiahan ei tarvitsisi huostaanottooaa, jos noudatettaisiin lastensuojelun ohjeita. Ero väkivallantekijästä, pysytään erossa väkivallan tekijästä. Haetaan yksihuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia ja pysytään erossa siitä väkivallantekijästä.
Voihan niitä hakea, mutta minkä teet, kun oikeus ei myönnä? Jos ei ole vedenpitäviä todisteita siitä, että toinen vanhempi on vähintään pahoinpidellyt lapsen (toisen vanhemman pahoinpitely ei ole merkittävä seikka), niin yksinhuoltajuudesta tai valvotuista tapaamisista voi vain haaveilla. Jos on yrittänyt pitää lapset poissa väkivaltaisen vanhemman luota, oikeus määrää uhkasakon, jonka uhalla on lapsi luovutettava tapaamiseen. Jos siltikään ei luovuta lasta, menettää pian itse huoltajuuden. Väkivaltaisen vanhemman tapaamisoikeudesta pidetään oikeudessa kyllä viimeiseen asti kiinni. Oikeastaan ainoa tapa saada yksinhuoltajuus on se, että toinen vanhempi ei vastusta sitä.
Ja kertominen ei riitä, lapsessa pitää olla näkyviä vammoja lääkärin nähdä. Mielestäni silloin ollaan jo hurjan pitkällä, liian pitkällä, kun perheväkivaltainen alkaa pahoinpidellä omia lapsiaan. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että siitä ei ole enää paluuta normaaliin.
Niin oliko se väkivaltainen väkivaltainen vai ei? Ja haluttiinko siitä eroon vai paluuta normaaliin parisuhteeseen?
Olihan se. Ja ero tuli. Riitainen ja pitkä. Oikeus voitti lopulta, mutta siinä vaiheessa lähivanhempi oli aivan liian poikki. Ei tällaista pitäisi olla oikeusvaltiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi että joku taho tahallaan haluaa kriisiyttää tilanteita jotta saataisiin lisää lapsia sijoitettavaksi.
Niitä lapsiahan ei tarvitsisi huostaanottooaa, jos noudatettaisiin lastensuojelun ohjeita. Ero väkivallantekijästä, pysytään erossa väkivallan tekijästä. Haetaan yksihuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia ja pysytään erossa siitä väkivallantekijästä.
Voihan niitä hakea, mutta minkä teet, kun oikeus ei myönnä? Jos ei ole vedenpitäviä todisteita siitä, että toinen vanhempi on vähintään pahoinpidellyt lapsen (toisen vanhemman pahoinpitely ei ole merkittävä seikka), niin yksinhuoltajuudesta tai valvotuista tapaamisista voi vain haaveilla. Jos on yrittänyt pitää lapset poissa väkivaltaisen vanhemman luota, oikeus määrää uhkasakon, jonka uhalla on lapsi luovutettava tapaamiseen. Jos siltikään ei luovuta lasta, menettää pian itse huoltajuuden. Väkivaltaisen vanhemman tapaamisoikeudesta pidetään oikeudessa kyllä viimeiseen asti kiinni. Oikeastaan ainoa tapa saada yksinhuoltajuus on se, että toinen vanhempi ei vastusta sitä.
Ja kertominen ei riitä, lapsessa pitää olla näkyviä vammoja lääkärin nähdä. Mielestäni silloin ollaan jo hurjan pitkällä, liian pitkällä, kun perheväkivaltainen alkaa pahoinpidellä omia lapsiaan. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että siitä ei ole enää paluuta normaaliin.
Niin oliko se väkivaltainen väkivaltainen vai ei? Ja haluttiinko siitä eroon vai paluuta normaaliin parisuhteeseen?
Tiedättekö minkälaisia uhkauksia siellä esimerkiksi vaihtotilanteissa käydään? Tai mitä on seurannut, jos olet tehnyt lastensuojeluilmoituksen olosuhteista isän luona? Isä on voinut uhkailla järjestävänsä lapset äidiltä pois tai tekevänsä elämästä muuten vielä hirveämpää tai vaikkapa hakevansa yksinhuoltajuutta. Usein on niin, että nämä eivät ole niitä rappioalkoholisteja, jotka eivät kerta kaikkiaan jaksa mitään tapaamisia alkuunkaan, vaan niitä, jotka saavat elämänsä liekin siitä, että ovat kontrollissa eikä mustasukkaisuuskaan lopu koskaan. He haluavat nähdä ja kokea kuinka joku toinen kärsii ja pelottelemalla lapsiasioilla äitejä he satuttavat niin, että ei voi syödä eikä nukkua. On kahden tulen välissä. Pelkää, mutta tietää, ettei mitään ole tehtävissä.
Minulle lastensuojelu sanoi eron jälkeen, että kyllä se lapsi nyt vaan pitää antaa yksin isälleen, kun eiväthän he muuten voi arvioida, millainen isä on. Sinne vaan viikonlopuksi, vaikka useampikin ammattilainen oli todennut, että meillä on todellinen vaara joutua perhesurman uhreiksi. En antanut, mutta jouduin myös pitämään lapsen poissa päiväkodista, koska isä olisi muuten hakenut lapsen sieltä. Onnekseni läheiseni pystyivät auttamaan minua lapsen hoidossa sillä aikaa, kun kävin itse töissä, mutta aika harvalla on tuohon mahdollisuuksia, kun oikeuden päätöksissä kestää vähintään kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi että joku taho tahallaan haluaa kriisiyttää tilanteita jotta saataisiin lisää lapsia sijoitettavaksi.
Niitä lapsiahan ei tarvitsisi huostaanottooaa, jos noudatettaisiin lastensuojelun ohjeita. Ero väkivallantekijästä, pysytään erossa väkivallan tekijästä. Haetaan yksihuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia ja pysytään erossa siitä väkivallantekijästä.
Voihan niitä hakea, mutta minkä teet, kun oikeus ei myönnä? Jos ei ole vedenpitäviä todisteita siitä, että toinen vanhempi on vähintään pahoinpidellyt lapsen (toisen vanhemman pahoinpitely ei ole merkittävä seikka), niin yksinhuoltajuudesta tai valvotuista tapaamisista voi vain haaveilla. Jos on yrittänyt pitää lapset poissa väkivaltaisen vanhemman luota, oikeus määrää uhkasakon, jonka uhalla on lapsi luovutettava tapaamiseen. Jos siltikään ei luovuta lasta, menettää pian itse huoltajuuden. Väkivaltaisen vanhemman tapaamisoikeudesta pidetään oikeudessa kyllä viimeiseen asti kiinni. Oikeastaan ainoa tapa saada yksinhuoltajuus on se, että toinen vanhempi ei vastusta sitä.
Ja kertominen ei riitä, lapsessa pitää olla näkyviä vammoja lääkärin nähdä. Mielestäni silloin ollaan jo hurjan pitkällä, liian pitkällä, kun perheväkivaltainen alkaa pahoinpidellä omia lapsiaan. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että siitä ei ole enää paluuta normaaliin.
Niin oliko se väkivaltainen väkivaltainen vai ei? Ja haluttiinko siitä eroon vai paluuta normaaliin parisuhteeseen?
Tiedättekö minkälaisia uhkauksia siellä esimerkiksi vaihtotilanteissa käydään? Tai mitä on seurannut, jos olet tehnyt lastensuojeluilmoituksen olosuhteista isän luona? Isä on voinut uhkailla järjestävänsä lapset äidiltä pois tai tekevänsä elämästä muuten vielä hirveämpää tai vaikkapa hakevansa yksinhuoltajuutta. Usein on niin, että nämä eivät ole niitä rappioalkoholisteja, jotka eivät kerta kaikkiaan jaksa mitään tapaamisia alkuunkaan, vaan niitä, jotka saavat elämänsä liekin siitä, että ovat kontrollissa eikä mustasukkaisuuskaan lopu koskaan. He haluavat nähdä ja kokea kuinka joku toinen kärsii ja pelottelemalla lapsiasioilla äitejä he satuttavat niin, että ei voi syödä eikä nukkua. On kahden tulen välissä. Pelkää, mutta tietää, ettei mitään ole tehtävissä.
Miksi sinä teet lastensuojeluilmoituksia kun kukaan muu ei voi estää niitä tapaamisia kuin sinä itse. Jos isän luona on hommat huonosti ja lapsi kärsii, sitä laste ei huostata, jos se äiti ei anna sinne lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi että joku taho tahallaan haluaa kriisiyttää tilanteita jotta saataisiin lisää lapsia sijoitettavaksi.
Niitä lapsiahan ei tarvitsisi huostaanottooaa, jos noudatettaisiin lastensuojelun ohjeita. Ero väkivallantekijästä, pysytään erossa väkivallan tekijästä. Haetaan yksihuoltajuutta ja valvottuja tapaamisia ja pysytään erossa siitä väkivallantekijästä.
Voihan niitä hakea, mutta minkä teet, kun oikeus ei myönnä? Jos ei ole vedenpitäviä todisteita siitä, että toinen vanhempi on vähintään pahoinpidellyt lapsen (toisen vanhemman pahoinpitely ei ole merkittävä seikka), niin yksinhuoltajuudesta tai valvotuista tapaamisista voi vain haaveilla. Jos on yrittänyt pitää lapset poissa väkivaltaisen vanhemman luota, oikeus määrää uhkasakon, jonka uhalla on lapsi luovutettava tapaamiseen. Jos siltikään ei luovuta lasta, menettää pian itse huoltajuuden. Väkivaltaisen vanhemman tapaamisoikeudesta pidetään oikeudessa kyllä viimeiseen asti kiinni. Oikeastaan ainoa tapa saada yksinhuoltajuus on se, että toinen vanhempi ei vastusta sitä.
Juuri nimenomaan näin. Valvotuista tapaamisistakin pyritään mahdollisimman pian kohti normaaleita tapaamisia, koska lapsella ja isällä on niihin oikeus. Kykyä niihin ei tarkasta kukaan.
Jos yksinhuoltajuuden on joskus syystä tai toisesta saanut, voi toinen vanhempi koska tahansa ilmestyä vaatimaan huoltajuutta ja tapaamisia. Siinä eivät auta minkäänlaiset vetoomukset lapsen vakaan arjen turvaamisen puolesta. On upeaa, että isä on palannut ja halukas olemaan lapsen elämässä. Aito motivaatiotausta liian usein on pyrkimys äidin ja koko perheen kontrolliin.
Miksi se ei vain lähde...
Meillä lapsen isä häipyi eron jälkeen vuosiksi ennen kuin palasi vaatimaan oikeuksiaan. Kertoi vielä itse ennen lähtöään, että kostaa eron lapselle, eikä aio tavata sitä. Tiesi ettei voinut enää kostaa minulle mitään, kun oli käyttänyt jo kaikenlaista väkivaltaa tuloksetta minuun. Otti sitten lapsen koston välineeksi. Tällä kostolla ei ollut mitään vaikutusta sossunakkoihin, pitäähän väkivaltaiselle miehelle antaa uusi mahdollisuus, ja aina uusi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut saada yöllä unta, kun mietin tätä ketjua. Olen ilmeisesti menossa samaa kohti, ensimmäinen lasu palaveri on tulossa pian. Toivoin, että nyt viimein löytyisi taho, joka oikeasti ajattelee lasta ja josta saadaan apua.
Ota tukihenkilö mukaan. Jos sinulla on tällainen lähisuhdeväkivaltatilanne ja mies on taitava esiintyjä, niin voit todellakin olla kusessa. Olen ymmärtänyt, että joissain lastensuojeluissa on ihmisiä, jotka tunnistavat lähisuhdeväkivallan, mutta suurempi todennäköisyys on, että taitava esiintyjä kykenee johdattelemaan heitä. Ota mukaan paperi ja kynä. Yritä kirjoittaa ylös, mitä he kysyvät. Yritä pitää itsesi kartalla, mitä he hakevat. Älä vastaa heti, jos et ole varma, mitä he hakevat. Pyydä täsmentämään, mutta ei vaativasti vaan hyvin nöyrästi. Puhu hitaasti ja mieti, mitä sanot. Jos sinulta kysytään kysymys, jossa vastauksesi sisältäisi jonkun kielteisen asian exään liittyen, niin mieti rauhassa, ennen kuin vastaat. Missään nimessä et saa kertoa asioita siten, että kertomuksesi kuulostaa "puhuu isästä negatiivisesti". Vastaa vain otsikkotasolla: olemme kokeneet väkivaltaa. Ei yksityiskohtia, koska ne voidaan jo leipoa "negatiivisiksi" ja mustamaalaamiseksi. Mitä vähemmän sanoja, sitä parempi.
Nauhoita keskustelut.
Täällä kommentoivat myös ihmiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta.
Väkivaltainen isä toi puukon valvottuun tapaamiseen. Se pelästytti 10-vuotiaan lapsen niin, että joksikin aikaa tapaamiset laitettiin katkolle, mutta vain joksikin aikaa, koska: lapsen etu.
Väkivaltainen isä hakkasi äidin ja tuli lähestymiskielto. Isä oli poissa kuvioista vuosia, mutta palasi. Oli äidin syy, kun lapset pelkäsivät isää. Äiti ei olisi saanut välittää alitajuista pelkoaan lapsille ja olisi kai pitänyt olla kertomatta taustastakaan. Perusteluina lapsen edun mukaisuudelle oli myös, että lapset varmasti voivat luoda suhteen isään, koska ovat voineet luoda hyvän suhteen myös isäpuoleensa. Vastuuta väkivallasta ei tässäkään tuoreessa oikeuden päätöksessä annettu yhtään tekijälle. Vain sille, miten uhri oli reagoinut. Kaikkihan olisi ollut hyvin, jos ISÄ ei KOSKAAN olisi hakannut. Mutta ongelman ydin oli se, miten äiti reagoi. Äidin piti huolehtia, etteivät lapset pelkää ja että heidän etunsa mukaiset tapaamiset alkavat ( Turun hovioikeus 3.3.2021 Päätös Nro 172)
Saman huomannut monessa tapauksessa. Isän tapaamisoikeus on tärkein riippumatta siitä, millaiset olot lapsella on isän luona ja onko isä viettänyt hetkeäkään lapsensa kanssa ennen eroa. Mitä siitä, jos lapselta lähtee henki.