Lue keskustelun säännöt.
Kaikille teille, jotka syyllistätte lähisuhdeväkivallan uhrit: Miksi se ei vain lähde
06.06.2021 |
Virheeni oli luottaa väärään ihmiseen. Miksi uskoin sitten uskoin sen kaiken? Koska hän on taitava. Parhaimmillaan hän on manipuloinnissa ja valehtelussa. Myöhemmin olen nähnyt, että häntä uskovat kaikki muutkin kuin minä alussa.
Mutta minä ymmärsin totuuden ja pakenin. Hänen kostonsa ei kuitenkaan lopu koskaan.
Yli vuosikymmen sitten ymmärsin, että pelastaakseni itseni ja lapseni minun on tehtävä kaikkeni, jotta mies jättäisi meidät rauhaan. Sain apua turvakodista, mutta esimerkiksi lastensuojelu pesi kätensä: 'normaalia eron jälkeistä riitelyä', vaikka pelkäsin kirjaimellisesti kuolevani. Tiesin uhkauksienkin perusteella, että jättäminen ei ole turvallista.
Koko sosiaaliviranomaispuoli käänsi takkinsa sen jälkeen, kun olin työskennellyt meille perusturvallisen, normaalin, ennakoitavan arjen. Lapsen etu on saada pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä biologinen side on tärkeämpää kuin mikään muu. Isää tosin eivät matalan kynnyksen sopimukset kiinnostaneet. Työtön ja luottotiedoton saa ilmaisen oikeusavun elämänsä loppuun saakka. Miksipä ei valjastaa lastensuojelun lisäksi myös oikeuslaitos äitiä ja pientä lasta vastaan. Samalla saa kuormitettua yksinhuoltajaa taloudellisestikin, eikä hän voi tuoda esiin edes elatusmaksujen laiminlöyöntiä näyttämättä itse toden totta kostavalta vieraannuttajalta.
Tiedättekö minkälaista on elää, kun lähisuhdeväkivalta muuttuu kostoksi lapsen kautta? Lapsi kuulustellaan, yhdessä käydään läpi kodin asiat, ajellaan ohi autolla ja tarkkaillaan ja tapaamisten aikana laiminlyödään lapsi, joka palaa kerta toisensa jälkeen itkuisena ja uupuneena takaisin. Tilanteeseen ei saa apua mistään, koska äiti on syyllinen vieraannuttamiseen siitäkin huolimatta, että tapaamiset tapahtuvat ja lapsi puolestaan aivopesty. Isä on huolehtinut ajoissa, että jokainen taho tietää, ettei lapsen sanaan saa luottaa.
Ei yhtäkään päivää ole mennyt ilman uhkaa uusista käänteistä. Lapsi toivoisi normaalia elämää, jossa ei tarvitsisi pelätä mitä tapahtuu seuraaksi. Lapsi suorittaa tapaamisia, ettei mitään pahempaa tapahtuisi. Oikeuslaitoskin perustuu mielikuviin niin, että väitteet näytöittä voittavat dokumentoidun totuuden ja toisen vastapuolen, mutta heikennetyn, kiusatun ja pelkäävän osapuolen kertomuksethan ovat toki vaikempia uskoa. Todisteet turvakodistakin ovat tietenkin vain julmaa mustamaalauskampanjaa. Sinnehän ei hakeuduta, jos pelätään oikeasti.
Lasta ei saa altistaa konflikteille, eikä tehdä hänestä osaa siitä. Olen yrittänyt kaikki keinot, mutta mies väistää kaiken ja keksii aina jotakin uutta. Lapsi on todellakin hänen kostonsa välikappale. Lapsen syntymän olisin voinut estää olematta luottamatta väärän, pahaan ihmiseen, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä turvatakseni lapselle hyvän elämän.
Jos olisin jäänyt elämäntilanteeseen miehen kanssa olisin varmasti ennen pitkää kuollut. Olisin kuitenkin voinut olla läsnä lapsen elämässä myös niinä hetkinä kun mies oli niissä. Lapsi ei olisi joutunut vainon välikappaleeksi ja kaikkiin niihin tilanteisiin miehen kanssa kahdestaan. 'Äiti minä tiedän, mitä ahdistus ja pelko on.Mutta kukaan ei välitä.'
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa, eivätkä uhrit todellakaan saa apua, vaan heidät syyllistetään. Tein niin tai näin, olen joka tapauksessa syyllinen. Väkivaltaa ei kuitenkaan saa loppumaan kukaan muu kuin tekijä itse. Jos hän ei itse sitä tee, niin pakkokeinoin. Mutta kukaan ei näe vallankäyttöä, kukaan ei ymmärrä kuvioita, kukaan ei edes yritä. Kiltti, empaattinen, kunnollinen äiti on helpointa syyllistää ja kivittää henkisesti ei ainoastaan vallankäyttäjän, vaan myös kaikkien olemassaolevien muiden tahojen kautta.
Kommentit (244)
Omassa tapauksessa väkivaltainen kumppani esitti olevansa herkkä, vaatimaton ja kiltti. Hänelle oli juuri nyt käynyt todella huono tuuri työssä ja rakkaudessa. Hän tarvitsisi vain pienen määrän lämpöä ja tukea rakastavalta naiselta, ja niin hän nousisi jaloilleen ja olisi hyvä kumppani. Hän tarvitsisi vain sitä, tätä ja tuota. Ja ihan vielä vähän tätä ja tuota, ja sitten hän pääsisi jaloilleen. Lopulta hän tarvitsisi vielä vain oman lapsen, että voisi saada oman oikean perheen, elää ihanaa perhe-elämää. Tällaisen syötin nielee aika moni pahaa-aavistamaton nainen, joka haaveilee tulevansa äidiksi. Kun perhearki alkaa, niin miehestä pikkuhiljaa kuoriutuu väkivaltainen ja kontrolloiva puoli. Nainen on epäuskoinen, luulee, että se menee ohi. Hän on kauhuissaan ja loukussa. Samaan aikaan neuvolassa naiselle toitotetaan, että hormoonit laittavat hänet sekaisin ja jos kokee ikäviä tunteita (kun mies on muuttunut hirviöksi), niin sehän on synnytyksen jälkeistä masennusta. Vika on naisessa. Neuvola ihastelee miestä, kun hän niin ihanasti jaksaa sen viallisen äidin kanssa jatkaa parisuhdetta. Isää pitää tukea, että hän jaksaa.
Koko lapsiperheitä "tukeva" sote-järjestelmä on viritetty näkemään asiat niin, että isät ovat juuri oikeanlaisia rentoja vanhempia ja että naiset ovat biologisesti viallisia, liian vaativia, ylireagoivia ja ylisuojelevia. Korkeintaan yksi miljoonasta miehestä on oikeasti väkivaltainen ja jos sellainen eteen tulee, meillä on palvelut kohdillaan. Sote-järjestelmä näkee asian niin, että ”oikeiden” tapausten lisäksi on suuri joukko naisia, jotka ovat omasta viallisuudestaan johtuen hylänneet ihanan isän ja he vihapäissään mustamaalaavat näitä ihania isiä.
Eron jälkeen isä tarvitsee uuden kohteen ja niin lapsesta tulee uusi väkivalan, kiristämisen, uhkailun ja kaltoinkohtelun kohde. Mikä parasta, entinen puolisokin kärsii, koska kun lapsi kärsii, äiti kärsii. Ja niin lapsi alkaa voida pahoin. Kun tilannetta on jatkunut riittävän pitkään, lapsi ei halua nähdä isäänsä. Niinpä väkivaltainen isä ottaa sen saman, toimivan uhrikaavun päällensä ja itkee lastensuojelun sossuille, ettö hänellä on valtava ikävä lasta, mutta entinen puoliso vieraannuttaa. Ja niin sossut - täynnä pyhää vihaa - ottavat pahisäidin ja isää kiusaavan lapsen käsittelyyn. Ennen pitkää, kun sossut ovat tuntikaupalla aivopesseet lasta, että sinun isälläsi on kova ikävä, isä rakastaa ja mene nyt isän luokse, niin äiti sortuu puolustamaan lasta esittäen oman mielipiteensä siitä, että isä itse on aiheuttanut tilanteen olemalla väkivaltainen, uhkailemalla, kiristämällä jne. Oooh, sossun päässä kilahtaa JACKPOT: hän sai onnistuneesti purkkiin "vääryyden" ja kiirehtää kirjaamaan: "Äiti on puhunut negatiivisesti isästä ja on siten syyllistynyt vieraannuttamiseen. Äitiä pitää tästä syystä rajata." Äitiä koulutetaan, että lapselle tulee sanoa, että hän ymmärsi tilanteet väärin, se oli vain isän huumoria, lapsen kokemus on väärä. Ja voisiko olla, että lapsessa on itse asiassa jotain vikaa, kun ei halua ihanaa isää nähdä? Ettei vaan lapsella olisi joku Diagnoosi, jonka perusteella lasta ei enää ikinä tarvitse kuulla, koska hänellä on Diagnoosi ja hän ei ymmärrä mistään mitään?
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Lämpimiä ajatuksia sinulle. Ymmärrän täysin.
En ole ollut noin pahassa tilanteessa, mutta niin lähellä että ymmärrän. Sen näkee näissä anonyymeissä keskusteluissakin hyvin. ”Mitäs valitsit sellaisen miehen”, ”olisit vain lähtenyt”, ”minua ei noin kohdeltaisi” mutta sitten jos lähdet: ”oletko varma että et itse pilannut sitä suhdetta”, ”lapsella on oikeus isäänsä, vaikka se sinua harmittaakin”, ”kyllä se molemmissa on aina syytä, mene nyt itseesi vaan ja älä sotke asioita”. Ja jos et onnistu tasapainottamaan kaikkea, kärsijänä on lapsi. Eli on vain pakko yrittää.
Miksi hankit parisuhteen? Jokainen tietää parisuhteiden riskit.
Vierailija12121212 kirjoitti:
Omassa tapauksessa väkivaltainen kumppani esitti olevansa herkkä, vaatimaton ja kiltti. Hänelle oli juuri nyt käynyt todella huono tuuri työssä ja rakkaudessa. Hän tarvitsisi vain pienen määrän lämpöä ja tukea rakastavalta naiselta, ja niin hän nousisi jaloilleen ja olisi hyvä kumppani. Hän tarvitsisi vain sitä, tätä ja tuota. Ja ihan vielä vähän tätä ja tuota, ja sitten hän pääsisi jaloilleen. Lopulta hän tarvitsisi vielä vain oman lapsen, että voisi saada oman oikean perheen, elää ihanaa perhe-elämää. Tällaisen syötin nielee aika moni pahaa-aavistamaton nainen, joka haaveilee tulevansa äidiksi. Kun perhearki alkaa, niin miehestä pikkuhiljaa kuoriutuu väkivaltainen ja kontrolloiva puoli. Nainen on epäuskoinen, luulee, että se menee ohi. Hän on kauhuissaan ja loukussa. Samaan aikaan neuvolassa naiselle toitotetaan, että hormoonit laittavat hänet sekaisin ja jos kokee ikäviä tunteita (kun mies on muuttunut hirviöksi), niin sehän on synnytyksen jälkeistä masennusta. Vika on naisessa. Neuvola ihastelee miestä, kun hän niin ihanasti jaksaa sen viallisen äidin kanssa jatkaa parisuhdetta. Isää pitää tukea, että hän jaksaa.
Koko lapsiperheitä "tukeva" sote-järjestelmä on viritetty näkemään asiat niin, että isät ovat juuri oikeanlaisia rentoja vanhempia ja että naiset ovat biologisesti viallisia, liian vaativia, ylireagoivia ja ylisuojelevia. Korkeintaan yksi miljoonasta miehestä on oikeasti väkivaltainen ja jos sellainen eteen tulee, meillä on palvelut kohdillaan. Sote-järjestelmä näkee asian niin, että ”oikeiden” tapausten lisäksi on suuri joukko naisia, jotka ovat omasta viallisuudestaan johtuen hylänneet ihanan isän ja he vihapäissään mustamaalaavat näitä ihania isiä.
Eron jälkeen isä tarvitsee uuden kohteen ja niin lapsesta tulee uusi väkivalan, kiristämisen, uhkailun ja kaltoinkohtelun kohde. Mikä parasta, entinen puolisokin kärsii, koska kun lapsi kärsii, äiti kärsii. Ja niin lapsi alkaa voida pahoin. Kun tilannetta on jatkunut riittävän pitkään, lapsi ei halua nähdä isäänsä. Niinpä väkivaltainen isä ottaa sen saman, toimivan uhrikaavun päällensä ja itkee lastensuojelun sossuille, ettö hänellä on valtava ikävä lasta, mutta entinen puoliso vieraannuttaa. Ja niin sossut - täynnä pyhää vihaa - ottavat pahisäidin ja isää kiusaavan lapsen käsittelyyn. Ennen pitkää, kun sossut ovat tuntikaupalla aivopesseet lasta, että sinun isälläsi on kova ikävä, isä rakastaa ja mene nyt isän luokse, niin äiti sortuu puolustamaan lasta esittäen oman mielipiteensä siitä, että isä itse on aiheuttanut tilanteen olemalla väkivaltainen, uhkailemalla, kiristämällä jne. Oooh, sossun päässä kilahtaa JACKPOT: hän sai onnistuneesti purkkiin "vääryyden" ja kiirehtää kirjaamaan: "Äiti on puhunut negatiivisesti isästä ja on siten syyllistynyt vieraannuttamiseen. Äitiä pitää tästä syystä rajata." Äitiä koulutetaan, että lapselle tulee sanoa, että hän ymmärsi tilanteet väärin, se oli vain isän huumoria, lapsen kokemus on väärä. Ja voisiko olla, että lapsessa on itse asiassa jotain vikaa, kun ei halua ihanaa isää nähdä? Ettei vaan lapsella olisi joku Diagnoosi, jonka perusteella lasta ei enää ikinä tarvitse kuulla, koska hänellä on Diagnoosi ja hän ei ymmärrä mistään mitään?
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa.
Hienosti kirjoitettu. Asiat ovat juuri nimenomaan näin.
Isän osalta kiroilut, raivokohtaukset ja uhkailut laitetaan poikkeuksetta raskaan tilanteen ja turhautumisen piikkiin. Äidin osalta puolestaan järjestelmä ei salli edes alitajuista pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Otan osaa ap. Tuo on raskasta.
Minulla on murto-osa sinun kokemuksestasi, mutta riittävästi, että ymmärrän. Tiesin, että eroaminen on pahempaa kuin miehen kanssa eläminen. Monta kertaa kiukkusin, miksi minun täytyy aina olla se aikuisesti käyttäytyvä, miksi aina minä
Meillä tapahtui niin, että 15-16-vuotiaina lapset katkaisivat välit isäänsä kieltäytyen enää koskaan näkemästä tätä. Ja arvaat tietysti: minä sain kaiken paskan niskaani ja kuulin olevani vieraannuttaja.
Elämäni onnellisin päivä oli se, kun kuopus töytty 18 v. Elämä helpottui kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit parisuhteen? Jokainen tietää parisuhteiden riskit.
Jotkut eivät osaa elää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Mikä niissä oikeudenkäynneissä on niin vaikeaa? Useimmat saavat avustajankin sinne ilmaiseksi, joko kunnalta tai kotivakuutuksensa maksamana. Ja mitä tulee huolto- ja tapaamisriitoihin, lastensuojelu ei ota niihin kantaa, koska Suomen lain mukaan lastensuojelulle ei ole annettu siinä asiassa toimivaltaa. Käräjäoikeus huoltajuusriidassa suorittaa olosuhdeselvityksen molempien vanhempien osalta, sitäkään ei tee lastensuojelu. Rehellisesti sanottuna pidän hyvin ihmeellisenä, että äiti jatkaa vuosia laittamalla lastaan väkivaltaiselle isälle vain koska kokee, että oikeudenkäynti olisi lapselle liian raskas. Oikeesti näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestelmä ei tosiaan salli äidille edes alitajuista pelkoa. Minulle lastensuojelun sossu sanoi, että ehkä lapsi ei halua isälleen siksi, että minä (äiti) _alitajuisesti_ en halua lapsen menevän isälle. Eli se isän käyttäytyminen ei ole ongelma, vaan syitä etsitään jopa naisen alitajunnasta. Miksi en haluaisi laittaa lasta isälle, jos tämä käyttäytyisi siten, että ei olisi pelottava ja vaarallinen? Kyllä minulle kelpaisi vapaa-aika. Haloo!
Lastensuojelu nimenomaan kuormittaa ja syyllistää väkivallan uhria. Siltä puuttuu munat sanoa suoraan sille kuka löi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Jos näin on, niin sehän on ihan hirvittävä epäkohta, ja mitätöi koko ajatuksen lasten ”suojelusta”. Eikö mitä suurimmassa määrin ole lastensuojelua juurikin suojella lasta omalta väkivaltaiselta vanhemmaltaan?! Miten on mahdollista että lastensuojelu ei voi puuttua lapseen kohdistuvaan väkivaltaan vaikka olisi siitä tietoinen? Onko tämä totta? Luulisi että lasten suojeleminen fyysisesti ja/tai psyykkisesti vahingoittavilta olosuhteilta omassa kodissa olisi ihan lastensuojelun perustehtävä ja kaiken ydin! Jos näin ei ole, vaan lapsi jää ihan hirviövanhemman armoille jos sen toisen vanhemman voimat tai rohkeus ei riitä vastustamaan, niin herää kysymys MIKÄ SITTEN ON LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ YLIPÄÄTÄÄN??? Jopa lastenpsykiatrialta joudutaan oikeuteen todistamaan jos on epäily että lasta kohdellaan kaltoin vanhemman taholta, joten miten on mahdollista ettei lastensuojelu voi tällaiseen ottaa minkäänlaista kantaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Mikä niissä oikeudenkäynneissä on niin vaikeaa? Useimmat saavat avustajankin sinne ilmaiseksi, joko kunnalta tai kotivakuutuksensa maksamana. Ja mitä tulee huolto- ja tapaamisriitoihin, lastensuojelu ei ota niihin kantaa, koska Suomen lain mukaan lastensuojelulle ei ole annettu siinä asiassa toimivaltaa. Käräjäoikeus huoltajuusriidassa suorittaa olosuhdeselvityksen molempien vanhempien osalta, sitäkään ei tee lastensuojelu. Rehellisesti sanottuna pidän hyvin ihmeellisenä, että äiti jatkaa vuosia laittamalla lastaan väkivaltaiselle isälle vain koska kokee, että oikeudenkäynti olisi lapselle liian raskas. Oikeesti näin?
Minä olin oikeudessa, ja se vasta pelottavaa olikin. Mies oli valmistautunut niin hyvin, ja näytti oikeudessa sopuisalta. Minua siellä moitittiin, vaikkaen ollut koskaan haukkunut isää lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Mikä niissä oikeudenkäynneissä on niin vaikeaa? Useimmat saavat avustajankin sinne ilmaiseksi, joko kunnalta tai kotivakuutuksensa maksamana. Ja mitä tulee huolto- ja tapaamisriitoihin, lastensuojelu ei ota niihin kantaa, koska Suomen lain mukaan lastensuojelulle ei ole annettu siinä asiassa toimivaltaa. Käräjäoikeus huoltajuusriidassa suorittaa olosuhdeselvityksen molempien vanhempien osalta, sitäkään ei tee lastensuojelu. Rehellisesti sanottuna pidän hyvin ihmeellisenä, että äiti jatkaa vuosia laittamalla lastaan väkivaltaiselle isälle vain koska kokee, että oikeudenkäynti olisi lapselle liian raskas. Oikeesti näin?
Kaikki ei saa ilmaista oikeusapua. Itse on hankkinut hyvän koulutuksen ja tehnty työn hyvin, joten tulorajat ylittyvät. Se toinen on ollut hankala jokaisessa työpaikassa ja jäänyt siten työelämän ulkopuolelle > ja yhteiskunta palkitsee ilmaisella oikeusavulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Mikä niissä oikeudenkäynneissä on niin vaikeaa? Useimmat saavat avustajankin sinne ilmaiseksi, joko kunnalta tai kotivakuutuksensa maksamana. Ja mitä tulee huolto- ja tapaamisriitoihin, lastensuojelu ei ota niihin kantaa, koska Suomen lain mukaan lastensuojelulle ei ole annettu siinä asiassa toimivaltaa. Käräjäoikeus huoltajuusriidassa suorittaa olosuhdeselvityksen molempien vanhempien osalta, sitäkään ei tee lastensuojelu. Rehellisesti sanottuna pidän hyvin ihmeellisenä, että äiti jatkaa vuosia laittamalla lastaan väkivaltaiselle isälle vain koska kokee, että oikeudenkäynti olisi lapselle liian raskas. Oikeesti näin?
Lastensuojelun rooli on oikeasti VALTAVA. Olosuhdeselvitys omassa tapauksessa nojautui täysin lastensuojelun merkintöihin. Minua kuultiin, mutta kaikki mitä sanoin, tulkittiin lastensuojelun esittämän viitekehyksen mukaisesti, minua vastaan. Kun tällainen väkivaltainen mies osaa pyöritellä sossut sormensa ympärille, niin kyllä oikeudenkäynti on naiselle raskas kokemus. Se on väkivaltaa väkivallan päälle. Ja uusi väkivaltaa tekevä taho toimii niillä verorahoilla, joita itse kiltisti makselee. Lastensuojelun määrärahat ALAS!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Jos näin on, niin sehän on ihan hirvittävä epäkohta, ja mitätöi koko ajatuksen lasten ”suojelusta”. Eikö mitä suurimmassa määrin ole lastensuojelua juurikin suojella lasta omalta väkivaltaiselta vanhemmaltaan?! Miten on mahdollista että lastensuojelu ei voi puuttua lapseen kohdistuvaan väkivaltaan vaikka olisi siitä tietoinen? Onko tämä totta? Luulisi että lasten suojeleminen fyysisesti ja/tai psyykkisesti vahingoittavilta olosuhteilta omassa kodissa olisi ihan lastensuojelun perustehtävä ja kaiken ydin! Jos näin ei ole, vaan lapsi jää ihan hirviövanhemman armoille jos sen toisen vanhemman voimat tai rohkeus ei riitä vastustamaan, niin herää kysymys MIKÄ SITTEN ON LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ YLIPÄÄTÄÄN??? Jopa lastenpsykiatrialta joudutaan oikeuteen todistamaan jos on epäily että lasta kohdellaan kaltoin vanhemman taholta, joten miten on mahdollista ettei lastensuojelu voi tällaiseen ottaa minkäänlaista kantaa?
Aivan. Mikä on lastensuojelun tehtävä? Olla isien asialla, lasta vastaan? Ehkä Isät lasten asialla ry voisi sujuvasti sulautua lastensuojeluun?
Väkivallan uhria harvoin kuunnellaan ja tuetaan riittävästi. Väkivallan tekijää taas ei ainakaan lastensuojelu moiti. Jo tämä aikaansaa valtavan epäoikeudenmukaisuuden.
On tässä peiliin katsomisen paikka myös poliisilla, lastensuojelun lisäksi. Poliisista ilmoitettiin (vuonna 2020), että he eivät lähde edes tutkimaan tapauksia, jossa lapsi on kokenut väkivaltaa, jos meneillään on "huoltoriita", eli tilanne, jossa tosiasiassa isä vainoaa entistä puolisoaan ja kostaa eropäätöksen laittamalla lapsen kärsimään. Nämä väkivaltaiset isät aivan varmasti tietävät tämän, eli tietävät, että heillä on piikki auki, lupa läimiä ilman seuraamuksia.
Todelliset uhrien kokemukset eivät juuri kiinnosta ketään. Silloin tosin tilanne saattaa olla ja usein onkin toinen, mikäli uhriutuja on tekijä. Hän osaa kuvata tilanteen ulkopuolisille manipulatiivisen taitavasti ja tunteita herättävästi. Mutta kun lapset ja väkivallattomat äidit yrittävät löytää ymmärrystä ja apua, sitä ei tule. Ei mistään.
Väärinkohdellut, vieraannutetut isät saavat palstatilaa ja kauhistelua hirviöäideistä. Väkivaltaa ja vainoa kokeneet äidit syyllistetään: Miksi se ei vain lähde.