Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaikille teille, jotka syyllistätte lähisuhdeväkivallan uhrit: Miksi se ei vain lähde
06.06.2021 |
Virheeni oli luottaa väärään ihmiseen. Miksi uskoin sitten uskoin sen kaiken? Koska hän on taitava. Parhaimmillaan hän on manipuloinnissa ja valehtelussa. Myöhemmin olen nähnyt, että häntä uskovat kaikki muutkin kuin minä alussa.
Mutta minä ymmärsin totuuden ja pakenin. Hänen kostonsa ei kuitenkaan lopu koskaan.
Yli vuosikymmen sitten ymmärsin, että pelastaakseni itseni ja lapseni minun on tehtävä kaikkeni, jotta mies jättäisi meidät rauhaan. Sain apua turvakodista, mutta esimerkiksi lastensuojelu pesi kätensä: 'normaalia eron jälkeistä riitelyä', vaikka pelkäsin kirjaimellisesti kuolevani. Tiesin uhkauksienkin perusteella, että jättäminen ei ole turvallista.
Koko sosiaaliviranomaispuoli käänsi takkinsa sen jälkeen, kun olin työskennellyt meille perusturvallisen, normaalin, ennakoitavan arjen. Lapsen etu on saada pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä biologinen side on tärkeämpää kuin mikään muu. Isää tosin eivät matalan kynnyksen sopimukset kiinnostaneet. Työtön ja luottotiedoton saa ilmaisen oikeusavun elämänsä loppuun saakka. Miksipä ei valjastaa lastensuojelun lisäksi myös oikeuslaitos äitiä ja pientä lasta vastaan. Samalla saa kuormitettua yksinhuoltajaa taloudellisestikin, eikä hän voi tuoda esiin edes elatusmaksujen laiminlöyöntiä näyttämättä itse toden totta kostavalta vieraannuttajalta.
Tiedättekö minkälaista on elää, kun lähisuhdeväkivalta muuttuu kostoksi lapsen kautta? Lapsi kuulustellaan, yhdessä käydään läpi kodin asiat, ajellaan ohi autolla ja tarkkaillaan ja tapaamisten aikana laiminlyödään lapsi, joka palaa kerta toisensa jälkeen itkuisena ja uupuneena takaisin. Tilanteeseen ei saa apua mistään, koska äiti on syyllinen vieraannuttamiseen siitäkin huolimatta, että tapaamiset tapahtuvat ja lapsi puolestaan aivopesty. Isä on huolehtinut ajoissa, että jokainen taho tietää, ettei lapsen sanaan saa luottaa.
Ei yhtäkään päivää ole mennyt ilman uhkaa uusista käänteistä. Lapsi toivoisi normaalia elämää, jossa ei tarvitsisi pelätä mitä tapahtuu seuraaksi. Lapsi suorittaa tapaamisia, ettei mitään pahempaa tapahtuisi. Oikeuslaitoskin perustuu mielikuviin niin, että väitteet näytöittä voittavat dokumentoidun totuuden ja toisen vastapuolen, mutta heikennetyn, kiusatun ja pelkäävän osapuolen kertomuksethan ovat toki vaikempia uskoa. Todisteet turvakodistakin ovat tietenkin vain julmaa mustamaalauskampanjaa. Sinnehän ei hakeuduta, jos pelätään oikeasti.
Lasta ei saa altistaa konflikteille, eikä tehdä hänestä osaa siitä. Olen yrittänyt kaikki keinot, mutta mies väistää kaiken ja keksii aina jotakin uutta. Lapsi on todellakin hänen kostonsa välikappale. Lapsen syntymän olisin voinut estää olematta luottamatta väärän, pahaan ihmiseen, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä turvatakseni lapselle hyvän elämän.
Jos olisin jäänyt elämäntilanteeseen miehen kanssa olisin varmasti ennen pitkää kuollut. Olisin kuitenkin voinut olla läsnä lapsen elämässä myös niinä hetkinä kun mies oli niissä. Lapsi ei olisi joutunut vainon välikappaleeksi ja kaikkiin niihin tilanteisiin miehen kanssa kahdestaan. 'Äiti minä tiedän, mitä ahdistus ja pelko on.Mutta kukaan ei välitä.'
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa, eivätkä uhrit todellakaan saa apua, vaan heidät syyllistetään. Tein niin tai näin, olen joka tapauksessa syyllinen. Väkivaltaa ei kuitenkaan saa loppumaan kukaan muu kuin tekijä itse. Jos hän ei itse sitä tee, niin pakkokeinoin. Mutta kukaan ei näe vallankäyttöä, kukaan ei ymmärrä kuvioita, kukaan ei edes yritä. Kiltti, empaattinen, kunnollinen äiti on helpointa syyllistää ja kivittää henkisesti ei ainoastaan vallankäyttäjän, vaan myös kaikkien olemassaolevien muiden tahojen kautta.
Kommentit (244)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on "hyvä" vanhempi voi olla narsistisen ja kontrolloivan naiaen mielestä vain hän itse ja mies aina pelkkä hirviö. Ei toki aina. Mustavalkoisuus harvoin totuus perhesuhteissa. Se joja enuten mustaa jotakuta perheessä, on usein itse se pa skin pelaaja.
Tässä ketjussa kysymys ei ole siitä, onko joku (mies) pelkästään paha ja onko joku (nainen) pelkästään hyvä. Kysymys on siitä, miten julkisia palveluja tarjoavat virkamiehet kohtelevat sellaista vanhempaa, usein naista, joka on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Kysymys on siitä, miten yleinen mielipide kohtelee lähisuhdeväkivaltaa kokenutta. Onko yleinen ilmapiiri sellainen, että oma vika, mitäs valitsit pahan pojan, mitäs olit niin ylisuojeleva, mitäs olit niin nalkuttava, mitäs olit sellainen, että toiselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun lyödä, mitäs sotkit parisuhteesi, mitäs menit tekemään lasta psykopaatin/narskun kanssa jne. Lähisuhdeväkivaltaa kokenut usein syyllistetään (victim blaming). On myös sitä, että väkivaltaa kokenutta ei uskota, jolloin hän voi reagoida siten, että yrittää saada toisen vakuuttuneeksi, että kyllä tuo normaalilta vaikuttava mies kykenee olemaan paha. Ja jos tulet mukaan keskusteluun tässä kohdin, kun uhri on näin epätoivoisessa tilanteessa, niin sitten viimeistelet uhrin sanomalla, että "kylläpäs sinä olet mustavalkoinen ja puhut negatiivisesti. Kai siinä ex-kumppanissa on jotain hyvää ollut, kun olet naimisiinkin mennyt ja oikeen lapsen/lapsia hänelle tehnyt".
Hyvin vaikea tilanne, ja olisi kiva, että ihan oikeasti sinäkin miettisit, haluatko osaltasi olla ylläpitämässä sellaista yhteiskuntaa, kulttuuria, jossa väkivaltaa saa käyttää, ja siihen ei puututa?Sosiaalialalla toimivana voi kertoa, että kyllä lastensuojelussa suhtaudutaan väkivallan uhreihin hyvin myötätuntoisesti ja moni pyrkii auttamaan todellakin kaikkineen. Se mikä sitten on haaste, että uhrit eivät sitoudu apuun. Monta naista lapsineen olen vienyt turvakotiin vain kuullakseni pari päivää sen jälkeen, että palasivat kotiin ja miehen luo, kun se pyysi selvittyään anteeksi. Tai jos suhde katkaistaankin, jäädään roikkumaan siihen. Ei suostuta hakemaan yksinhuoltajuutta tai valvottuja tapaamisia, vaikka niitä aktiivisesti tarjotaan, vaan jäädään himmaamaan siihen väliin, pidetään väkivallan tekijään yhteyttä. Sitä turvaa ei kukaan voi taata ellei tekijään aidosti ota eroa ja välimatkaa.
Tätä en kiellä. 'Takinkäännöstä' ja ristiriitaisesta toiminnasta tässä on nimenomaan pitkälti kyse ja siitä, että toimi kerran väärin valittu äiti väkivaltaisessa elämäntilanteessaan miten tahansa, ei yhtään turvallista vaihtoehtoa ole. Virhettä ei voi enää mitenkään korjata.
Jos äiti hakee apua lastensuojelusta tai joku ilmoittaa epävakaista oloista velvoitetaan äiti lopulta eroamaan miehestä. Äiti ei ole hyvä vanhempi, jos hän ei pysty takaamaan lastensa turvallisuutta. Hänen on kyettävä katkaisemaan suhde väkivaltaiseen vanhempaan.
Kun äiti sitten lopulta hyvin peloissaan (varmasti poikkeuksetta näihin liittyy uhkailua siitä, mitä kaikkea eron jälkeen tapahtuukaan) repii itsensä ja lapsensa tilanteesta irti muuttuu myös sosiaaliviranomaisten mielipide. Äidin on unohdettava kokemuksensa ja tuettava kaikin tavoin lasten suhdetta väkivaltaiseen vanhempaan ja ymmärrettävä muiden muassa se, että äidin ja miehen suhde on lasten suhteesta erillinen siitäkin huolimatta, että väkivaltaiselle usein tyypilliset käytösmallit eivät nimenomaankaan katso kohdetta, vaan toistuvat lähisuhteesta toiseen. Lisäksi lapset kärsivät aina myös seuraajina ja pelon ilmapiiristä, mitä ei kuitenkaan Suomessa tutkimustenkaan mukaan pidetä minään. Ainoastaan aukottomasti fyysisesti todistettu vakava väkivalta saattaa jotakin liikauttaa, muttei aina sekään.
Ja niinpä jälleen äiti on se joustamaton, yliherkkä ja vaikea, isään negatiivisesti suhtautuva vieraannuttaja, jonka vanhemmuuden kykyjä on syytä epäillä ja jota jokainen taho saa kyseenalaistaa.
Tiedetään myös, että tietyntyyppisten persoonallisuushäiriöisten kanssa päätyvät yhteen useimmiten kiltit, tunnolliset, herkät ja empaattiset ihmiset. Nämä äidit lapsineen systeemi hajottaa mahdollisesti lopullisesti kun puolestaan väkivallantekijät jatkavat minkään heitä aidosti hetkauttamatta. Resurssihukka kun näiden yksinhuoltajaperheiden inhimillinen tuska on mittaamaton on valtava. Miten yhteiskunnalla on varaa tähän?
Niin hyvin sanottu.
Alue: Aihe vapaa
Ja mitäs tämä sitten: Miksi synnyit? Olisit jäänyt syntymättä!