Kaikille teille, jotka syyllistätte lähisuhdeväkivallan uhrit: Miksi se ei vain lähde

Ap vaikuttaa psykiatriselta tapaukselta, että on sotkeentunut koko suhteeseen. Läheisriippuvuus vs seks hyväksikäyttökö lapsena. Kylmä isäsuhde ja narsistinen äitisuhde taustalla, villi arvaus. Hyväksyntää miehiltä, jotka halveksii ap ta.

Niinpä. Ongelma ei ratkea sillä, että uhri jättää väkivaltaisen ihmisen, koska todennäköisesti ongelma siirtyy vain jonkun toisen harteille.

Ongelma ratkeaa vain sillä, että väkivallan tekijä saadaan lopettamaan toimintansa.

Voimia ap ❤️ Tiedän mistä puhut. Yritä vielä, ihmiset ovat kuitenkin myös saaneet apua.

En ollut saada yöllä unta, kun mietin tätä ketjua. Olen ilmeisesti menossa samaa kohti, ensimmäinen lasu palaveri on tulossa pian. Toivoin, että nyt viimein löytyisi taho, joka oikeasti ajattelee lasta ja josta saadaan apua.

Vierailija kirjoitti:

En ollut saada yöllä unta, kun mietin tätä ketjua. Olen ilmeisesti menossa samaa kohti, ensimmäinen lasu palaveri on tulossa pian. Toivoin, että nyt viimein löytyisi taho, joka oikeasti ajattelee lasta ja josta saadaan apua.

Ota tukihenkilö mukaan. Jos sinulla on tällainen lähisuhdeväkivaltatilanne ja mies on taitava esiintyjä, niin voit todellakin olla kusessa. Olen ymmärtänyt, että joissain lastensuojeluissa on ihmisiä, jotka tunnistavat lähisuhdeväkivallan, mutta suurempi todennäköisyys on, että taitava esiintyjä kykenee johdattelemaan heitä. Ota mukaan paperi ja kynä. Yritä kirjoittaa ylös, mitä he kysyvät. Yritä pitää itsesi kartalla, mitä he hakevat. Älä vastaa heti, jos et ole varma, mitä he hakevat. Pyydä täsmentämään, mutta ei vaativasti vaan hyvin nöyrästi. Puhu hitaasti ja mieti, mitä sanot. Jos sinulta kysytään kysymys, jossa vastauksesi sisältäisi jonkun kielteisen asian exään liittyen, niin mieti rauhassa, ennen kuin vastaat. Missään nimessä et saa kertoa asioita siten, että kertomuksesi kuulostaa "puhuu isästä negatiivisesti". Vastaa vain otsikkotasolla: olemme kokeneet väkivaltaa. Ei yksityiskohtia, koska ne voidaan jo leipoa "negatiivisiksi" ja mustamaalaamiseksi. Mitä vähemmän sanoja, sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut saada yöllä unta, kun mietin tätä ketjua. Olen ilmeisesti menossa samaa kohti, ensimmäinen lasu palaveri on tulossa pian. Toivoin, että nyt viimein löytyisi taho, joka oikeasti ajattelee lasta ja josta saadaan apua.

Ota tukihenkilö mukaan. Jos sinulla on tällainen lähisuhdeväkivaltatilanne ja mies on taitava esiintyjä, niin voit todellakin olla kusessa. Olen ymmärtänyt, että joissain lastensuojeluissa on ihmisiä, jotka tunnistavat lähisuhdeväkivallan, mutta suurempi todennäköisyys on, että taitava esiintyjä kykenee johdattelemaan heitä. Ota mukaan paperi ja kynä. Yritä kirjoittaa ylös, mitä he kysyvät. Yritä pitää itsesi kartalla, mitä he hakevat. Älä vastaa heti, jos et ole varma, mitä he hakevat. Pyydä täsmentämään, mutta ei vaativasti vaan hyvin nöyrästi. Puhu hitaasti ja mieti, mitä sanot. Jos sinulta kysytään kysymys, jossa vastauksesi sisältäisi jonkun kielteisen asian exään liittyen, niin mieti rauhassa, ennen kuin vastaat. Missään nimessä et saa kertoa asioita siten, että kertomuksesi kuulostaa "puhuu isästä negatiivisesti". Vastaa vain otsikkotasolla: olemme kokeneet väkivaltaa. Ei yksityiskohtia, koska ne voidaan jo leipoa "negatiivisiksi" ja mustamaalaamiseksi. Mitä vähemmän sanoja, sitä parempi.

Sanattomaksi vetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syyllistä, mutta onhan siinä omaakin vikaa jos piti ottaa ns. "jännä mies" kun kilttejäkin oli tarjolla.

Minun kohdalla mies ei ollut jännä vaan kiltti, tosi, tosi kiltti. Siipeensä saanut suomalainen rehti mies. Tai sellaista roolia hän veti, kunnes hän oli saanut minut sidottua avioliitolla, asuntolainalla ja lapsella. Tuollaiset kommentit ovat juuri niitä syyllistäviä kommentteja, joita naiset kuulevat sen päälle, että ovat pahassa pulassa ilman että he olisivat tieten tahtoen valinneet selvän pahan pojan. Melkein tekisi mieli toivoa, että tyttäresi niinikään kohtaisi tällaisen "kiltin" miehen, mutta en toivo tätä edes sinun tyttärellesi, vaikka selvästi olet ihminen, jolle universumin pitäisi opettaa nöyryyttä sen edessä, että ketä tahansa pystyy pätevä psykopaatti tai muu vastaava manipuloija petkuttamaan.

Tuo ei ole totta. Yksikään jännis ja vaimonhkkaaja ei vaivaudu näyttelemään kilttistä, eikä varsinkaan löytäisi ketään rinnalleen jos näin tekisi. Ja vieläpä vuosia pitäisi vetää tuota roolia avioliittoon ja perheen perustamiseen saakka. Ei ole mahdollista, eikä sellaista ole tapahtunut. Kyllä tuo miehesi oli nimenomaan tavoiteltu pahis jo alunperinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut saada yöllä unta, kun mietin tätä ketjua. Olen ilmeisesti menossa samaa kohti, ensimmäinen lasu palaveri on tulossa pian. Toivoin, että nyt viimein löytyisi taho, joka oikeasti ajattelee lasta ja josta saadaan apua.

Ota tukihenkilö mukaan. Jos sinulla on tällainen lähisuhdeväkivaltatilanne ja mies on taitava esiintyjä, niin voit todellakin olla kusessa. Olen ymmärtänyt, että joissain lastensuojeluissa on ihmisiä, jotka tunnistavat lähisuhdeväkivallan, mutta suurempi todennäköisyys on, että taitava esiintyjä kykenee johdattelemaan heitä. Ota mukaan paperi ja kynä. Yritä kirjoittaa ylös, mitä he kysyvät. Yritä pitää itsesi kartalla, mitä he hakevat. Älä vastaa heti, jos et ole varma, mitä he hakevat. Pyydä täsmentämään, mutta ei vaativasti vaan hyvin nöyrästi. Puhu hitaasti ja mieti, mitä sanot. Jos sinulta kysytään kysymys, jossa vastauksesi sisältäisi jonkun kielteisen asian exään liittyen, niin mieti rauhassa, ennen kuin vastaat. Missään nimessä et saa kertoa asioita siten, että kertomuksesi kuulostaa "puhuu isästä negatiivisesti". Vastaa vain otsikkotasolla: olemme kokeneet väkivaltaa. Ei yksityiskohtia, koska ne voidaan jo leipoa "negatiivisiksi" ja mustamaalaamiseksi. Mitä vähemmän sanoja, sitä parempi.

Tukihenkilö on hyvä idea, mutta en aio esittää tai esiintyä. Kieltäydyn pelaamasta. Mulla on onneksi tukena vahvoja todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Kuka on "hyvä" vanhempi voi olla narsistisen ja kontrolloivan naiaen mielestä vain hän itse ja mies aina pelkkä hirviö. Ei toki aina. Mustavalkoisuus harvoin totuus perhesuhteissa. Se joja enuten mustaa jotakuta perheessä, on usein itse se pa skin pelaaja.

Tässä ketjussa kysymys ei ole siitä, onko joku (mies) pelkästään paha ja onko joku (nainen) pelkästään hyvä. Kysymys on siitä, miten julkisia palveluja tarjoavat virkamiehet kohtelevat sellaista vanhempaa, usein naista, joka on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Kysymys on siitä, miten yleinen mielipide kohtelee lähisuhdeväkivaltaa kokenutta. Onko yleinen ilmapiiri sellainen, että oma vika, mitäs valitsit pahan pojan, mitäs olit niin ylisuojeleva, mitäs olit niin nalkuttava, mitäs olit sellainen, että toiselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun lyödä, mitäs sotkit parisuhteesi, mitäs menit tekemään lasta psykopaatin/narskun kanssa jne. Lähisuhdeväkivaltaa kokenut usein syyllistetään (victim blaming). On myös sitä, että väkivaltaa kokenutta ei uskota, jolloin hän voi reagoida siten, että yrittää saada toisen vakuuttuneeksi, että kyllä tuo normaalilta vaikuttava mies kykenee olemaan paha. Ja jos tulet mukaan keskusteluun tässä kohdin, kun uhri on näin epätoivoisessa tilanteessa, niin sitten viimeistelet uhrin sanomalla, että "kylläpäs sinä olet mustavalkoinen ja puhut negatiivisesti. Kai siinä ex-kumppanissa on jotain hyvää ollut, kun olet naimisiinkin mennyt ja oikeen lapsen/lapsia hänelle tehnyt".

Hyvin vaikea tilanne, ja olisi kiva, että ihan oikeasti sinäkin miettisit, haluatko osaltasi olla ylläpitämässä sellaista yhteiskuntaa, kulttuuria, jossa väkivaltaa saa käyttää, ja siihen ei puututa?

Joku tässä nyt ei täsmää. Monesti itketään, että toinen osapuoli vieraannuttaa lapset toisesta vanhemmasta, eikä kukaan voi asialle mitään, jos kerran "vieraannuttaja" näin tekee. Ja toisaalla itketään, että lapsi on yksinkertaisesti kerta toisensa jälkeen laitettava epävakaan vanhemman luo, koska mitään ei ole tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on "hyvä" vanhempi voi olla narsistisen ja kontrolloivan naiaen mielestä vain hän itse ja mies aina pelkkä hirviö. Ei toki aina. Mustavalkoisuus harvoin totuus perhesuhteissa. Se joja enuten mustaa jotakuta perheessä, on usein itse se pa skin pelaaja.

Tässä ketjussa kysymys ei ole siitä, onko joku (mies) pelkästään paha ja onko joku (nainen) pelkästään hyvä. Kysymys on siitä, miten julkisia palveluja tarjoavat virkamiehet kohtelevat sellaista vanhempaa, usein naista, joka on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Kysymys on siitä, miten yleinen mielipide kohtelee lähisuhdeväkivaltaa kokenutta. Onko yleinen ilmapiiri sellainen, että oma vika, mitäs valitsit pahan pojan, mitäs olit niin ylisuojeleva, mitäs olit niin nalkuttava, mitäs olit sellainen, että toiselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun lyödä, mitäs sotkit parisuhteesi, mitäs menit tekemään lasta psykopaatin/narskun kanssa jne. Lähisuhdeväkivaltaa kokenut usein syyllistetään (victim blaming). On myös sitä, että väkivaltaa kokenutta ei uskota, jolloin hän voi reagoida siten, että yrittää saada toisen vakuuttuneeksi, että kyllä tuo normaalilta vaikuttava mies kykenee olemaan paha. Ja jos tulet mukaan keskusteluun tässä kohdin, kun uhri on näin epätoivoisessa tilanteessa, niin sitten viimeistelet uhrin sanomalla, että "kylläpäs sinä olet mustavalkoinen ja puhut negatiivisesti. Kai siinä ex-kumppanissa on jotain hyvää ollut, kun olet naimisiinkin mennyt ja oikeen lapsen/lapsia hänelle tehnyt".

Hyvin vaikea tilanne, ja olisi kiva, että ihan oikeasti sinäkin miettisit, haluatko osaltasi olla ylläpitämässä sellaista yhteiskuntaa, kulttuuria, jossa väkivaltaa saa käyttää, ja siihen ei puututa?

Eräänlaista lähisuhde- ja muuta kaltoinkohtelua kokeneena itsekin kokenut tuota victim blamingiä (en kuitenkaan koko aikaa ja kaikkien taholta, ja itseä epäilläänkin aina välillä, kun nämä jotkut eivät myönnä kunnolla asioita ja muuta asenteitaan sekä käytöstään ja saavat totuuden näyttämään erilaisemmalta), ja kaikkeen liittyy eräs toinenkin taho, joka uhkaa romuttaa elämän ja terveyden, niin ei sitä tosiaan puututa näihinkään asioihin. (Onneksi ei ole lapsia mukana tässä.)

Kyllä tällaiset väärinkäytökset pitäisi saada loppumaan ja kaikille elämisenrauha ilman turhia konflikteja ja säätämistä.

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä nyt ei täsmää. Monesti itketään, että toinen osapuoli vieraannuttaa lapset toisesta vanhemmasta, eikä kukaan voi asialle mitään, jos kerran "vieraannuttaja" näin tekee. Ja toisaalla itketään, että lapsi on yksinkertaisesti kerta toisensa jälkeen laitettava epävakaan vanhemman luo, koska mitään ei ole tehtävissä.

Ristiriita tulee siitä, että väkivaltaa käyttävien perustaktiikoita on syyttää toista vanhempaa vieraannuttamisesta, vaikka kyse on väkivallan seurauksista. Se riippuu sitten monesta asiasta, kumpaa uskotaan. Jos vieraannuttamissyytökset eivät mene läpi, niin tottakai se väkivallan tekijä itkee, että kun mitään ei voida tehdä. Usein nämä ihmiset ovat myös niin sairaita, että aidosti uskovat olevansa uhreja.

Lastensuojelu voi ottaa myös uhria kohdanneesta väkivallasta lyömäaseen häntä kohtaan. Etsitään väkivallan uhrista piirteitä jotka olisivat oikeuttaneet väkivallan vaikka kaikki tutkimukset kertovat että lähisuhdeväkivallan uhriksi voi joutua kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä nyt ei täsmää. Monesti itketään, että toinen osapuoli vieraannuttaa lapset toisesta vanhemmasta, eikä kukaan voi asialle mitään, jos kerran "vieraannuttaja" näin tekee. Ja toisaalla itketään, että lapsi on yksinkertaisesti kerta toisensa jälkeen laitettava epävakaan vanhemman luo, koska mitään ei ole tehtävissä.

Aivan varmasti tuo on perusteltu kokemus, että jotain ei täsmää. Syitä voi olla monia. Jos väkivaltainen isä valittaa, miten äiti vieraannuttaa ja kukaan ei tee mitään, niin silloin voi olla, että asiaa työstää sellainen lasu, jossa ongelma on tunnistettu oikein. Jos taas edessäsi on äiti, jonka väkivaltainen ex pelaa vieraannuttamis-uhrikorttia, ja tapausta työstää lasu, jossa lähisuhdeväkivaltaa ei tunnisteta, niin äiti saattaa kokea valtavaa hiostusta ja uhkailua lasun toimesta, että lapsi saatetaan ottaa huostaan, jos häntä niin vieraannutetaan, ja äiti on romuna, että pakko laittaa lapsi sen väkivaltaisen tai epävakaan isän luo. Jos taas juttelet äidille, jonka väkivaltainen ex on se, joka on onnistunut vieraannuttamaan lapset ei-väkivaltaisesta äidistä, niin silloin tämä ei-väkivaltainen äiti saattaa valittaa, että vieraannuttamistapauksessa kukaan ei tee mitään. Eli vaihtelua tilanteisiin tuo esim. tämä, että jotkut väkivaltaiset isät voivat olla taitavia manipuloimaan lapsia, ja jotkut taas ei, jolloin lapset pelkäävät heitä. Jotkut lapset saattavat siis liittoutua vahvemman, väkivaltaisen vanhemman kanssa. Liittoutumista voi auttaa sekin, jos tämä väkivaltainen vanhempi pystyy tarjoamaan hienoja matkoja, tavaroita tai vaikkapa viinaa. Näitä tilanteita on monenlaisia ja siksi tämä on mutkikas. Punainen lanka löytyy, jos miettii että a) osataanko sossujärjestelmissä tunnistaa väkivallan ja kontrollin (henkisen, fyysisen, taloudellisen, seksuaalisen jne.) b) osaako sossujärjestelmä tunnistaa, kuka sitä väkivaltaa ja kontrollia harjoittaa (väkivaltainen saattaa bluffata ja syyttää ei-väkivaltaista väkivallasta, vieraannuttamisesta yms) c) osaako sossujärjestelmä turvata väkivallan todellisten uhrien oikeudet rauhalliseen elämään ilman vainoa, huoltokiusaamista, tarkkailua, väkivaltaa jne. Nyt vastaus kaikkiin on ei, ei ja ei - valitettavan monella paikkakunnalla. Kukaan ei tiedä, miten yleistä se on, että ei tunnisteta, ei auteta, koska tämä on liian kuuma peruna tutkittavaksi objektiivisesti, tieteellisesti. Auttoiko tämä? Haluaisin tehdä tätä ongelmaa ymmärrettävämmäksi, koska ongelma on paha niille, ketkä tässä suossa uupuneena rämpii.

Lastensuojelun osalta aihetta sivuten on erittäin merkillinen havainto myös sellainen, että huostaanotolla voidaan kuitenkin puuttua lapsen perhe-elämän suojaan erittäin radikaalilla tavalla. Tutkimusten mukaan tiedetään, että mitään strukturoitua mallia perustella huostaanottotarpeen kriteerien täyttymistä ei edes ole eli päätöksenteko on kovin henkilöriippuvaista. Lisäksi lasten kuuleminen on niin puutteellista, että lasten oikeuksien komiteakin siitä joutuu Suomea nuhtelemaan.

Huostaanoton tapahduttua voidaan yhteydenpito molempiin vanhempiin rajata vain jopa joitakin kertoja vuodessa tapahtuviksi muutaman tunnin tapaamisiksi. Tällä turvataan lapsen sijoituksen toimivuus ja rauhoitetaan lapsen elämää. Näistä radikaaleistakin yhteydenpitorajoituksista ovat lapset ja nuoretkin tehneet kanteluita. Vanhemmat usein eivät uskalla, koska se johtaisi vain yhteydenpidon rajoittamiseen entisestään.

Kuitenkin niissä tapauksissa, joissa toinen vanhempi on kunnollinen, väkivallaton ja joutunut eroamaan vallankäytön vuoksi tekee koko järjestelmä kaikkensa, että lapsen etu pitää yhteyttä biologiseen vanhempaan toteutuu ja todellakin lähivanhemman on tässä työssä unohdettava kaikki kokemansa, myös alitajuisuuden tasolla kaikista mahdollisista posttraumaattisista traumasyndromista huolimatta. Tapaamiset voidaan hetkellisesti järjestää valvottuinakin, mutta tavoitteena on, että väkivaltaisenkin vanhemman luokse pelkäävä lapsi ennemmin tai myöhemmin menee 'normaalille' kotiviikonlopulle. Samaa ajatusta siitä, että vuosia kärsinyt lähivanhempi ja lapsi tarvitsisivat turvaa, rauhaa ja aikaa hengähtää ja rakentaa elämäänsä ilman pelkoa ei ole ollenkaan. 

Lastensuojelu 'auttaa' vasta sitten, kun/jos päättävät ottaa lapset huostaan ja silloinkin on ihan perusteltua kysyä millä perustein näitä turvaamistoimia tehdään. Tässä ketjussa on tullut usein esille, että ne suurimmassa hädässä olevat eivät apua saa. Heitä ei tunnisteta, ei edes uskalleta tunnistaa ja/tai huoahdetaan helpotuksesta, kun löytyy syy siirtää vastuu heistä toisaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä nyt ei täsmää. Monesti itketään, että toinen osapuoli vieraannuttaa lapset toisesta vanhemmasta, eikä kukaan voi asialle mitään, jos kerran "vieraannuttaja" näin tekee. Ja toisaalla itketään, että lapsi on yksinkertaisesti kerta toisensa jälkeen laitettava epävakaan vanhemman luo, koska mitään ei ole tehtävissä.

Aivan varmasti tuo on perusteltu kokemus, että jotain ei täsmää. Syitä voi olla monia. Jos väkivaltainen isä valittaa, miten äiti vieraannuttaa ja kukaan ei tee mitään, niin silloin voi olla, että asiaa työstää sellainen lasu, jossa ongelma on tunnistettu oikein. Jos taas edessäsi on äiti, jonka väkivaltainen ex pelaa vieraannuttamis-uhrikorttia, ja tapausta työstää lasu, jossa lähisuhdeväkivaltaa ei tunnisteta, niin äiti saattaa kokea valtavaa hiostusta ja uhkailua lasun toimesta, että lapsi saatetaan ottaa huostaan, jos häntä niin vieraannutetaan, ja äiti on romuna, että pakko laittaa lapsi sen väkivaltaisen tai epävakaan isän luo. Jos taas juttelet äidille, jonka väkivaltainen ex on se, joka on onnistunut vieraannuttamaan lapset ei-väkivaltaisesta äidistä, niin silloin tämä ei-väkivaltainen äiti saattaa valittaa, että vieraannuttamistapauksessa kukaan ei tee mitään. Eli vaihtelua tilanteisiin tuo esim. tämä, että jotkut väkivaltaiset isät voivat olla taitavia manipuloimaan lapsia, ja jotkut taas ei, jolloin lapset pelkäävät heitä. Jotkut lapset saattavat siis liittoutua vahvemman, väkivaltaisen vanhemman kanssa. Liittoutumista voi auttaa sekin, jos tämä väkivaltainen vanhempi pystyy tarjoamaan hienoja matkoja, tavaroita tai vaikkapa viinaa. Näitä tilanteita on monenlaisia ja siksi tämä on mutkikas. Punainen lanka löytyy, jos miettii että a) osataanko sossujärjestelmissä tunnistaa väkivallan ja kontrollin (henkisen, fyysisen, taloudellisen, seksuaalisen jne.) b) osaako sossujärjestelmä tunnistaa, kuka sitä väkivaltaa ja kontrollia harjoittaa (väkivaltainen saattaa bluffata ja syyttää ei-väkivaltaista väkivallasta, vieraannuttamisesta yms) c) osaako sossujärjestelmä turvata väkivallan todellisten uhrien oikeudet rauhalliseen elämään ilman vainoa, huoltokiusaamista, tarkkailua, väkivaltaa jne. Nyt vastaus kaikkiin on ei, ei ja ei - valitettavan monella paikkakunnalla. Kukaan ei tiedä, miten yleistä se on, että ei tunnisteta, ei auteta, koska tämä on liian kuuma peruna tutkittavaksi objektiivisesti, tieteellisesti. Auttoiko tämä? Haluaisin tehdä tätä ongelmaa ymmärrettävämmäksi, koska ongelma on paha niille, ketkä tässä suossa uupuneena rämpii.

Nimenomaan ei täsmääkään. 

Tiedetään, että populaatiossa on sairaita ihmisiä. Erityisesti ne, jotka ovat kyvyttömiä asettamaan toisen tarpeet omiensa edelle ja tunne-elämältään kylmät, varsinkin empatiakyvyttömät ovat äärimmäisen vaarallisia lapsille. Nämä ihmiset ovat usein myös eriasteisesti patologisia valehtelijoita. Toisaalta he elävät nimenomaan muiden ihmisten kautta. He tarvitsevat toisia ihmisiä omien tavoitteidensa mahdollistamiseen. Lapset ovat keinoja sitouttaa. Vaikka kuinka ihminen yrittäisi olla tarkka, ei näitä kohtaamisia ja kohtaloita voi välttää. Tiedetään, että nämä ovat taitavia harhauttamaan jopa ammattilaisia.

Nämä ihmiset kohtelevat muita kaltoin. Elämästä tulee h * * ä. Mutta he haluavat olla kontrollissa. Jos eroat, kontrolli jatkuu lapsen kautta. Väkivallaton puhuu vallankäytöstä, nämä pelaavat vieraannuttajakortin. Äärimmäisen tärkeää olisi selvittää joka ikinen kerta kumpi kahdesta täysin toisistaan poikkeavasta tarinasta on totta.

Kukaan ei vain ole erotusdiagnostiikasta perillä, eikä kiinnostakaan. Lapset kärsivät ja ne väkivallattomat vanhemmat, joita syyllisestään lapsen sotkemisesta konfliktiin. Näitä ei välttämättä voi elämässään jokainen välttää, mutta virheen voi korjata no-contact-menetelmällä. Nämä tekevät ja ylläpitävät konflikteja ihan itse, mikä pitäisi osata koneistossa nähdä syyllistämättä väkivallatonta ja antaa hänelle mahdollisuus pelastaa lapsensa ja itsensä elämälle.

Liian usein tuloksena on ei-elämisenarvoinen elämä ja hidas kuolema tai ainakin vuosikymmenien traumat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut saada yöllä unta, kun mietin tätä ketjua. Olen ilmeisesti menossa samaa kohti, ensimmäinen lasu palaveri on tulossa pian. Toivoin, että nyt viimein löytyisi taho, joka oikeasti ajattelee lasta ja josta saadaan apua.

Ota tukihenkilö mukaan. Jos sinulla on tällainen lähisuhdeväkivaltatilanne ja mies on taitava esiintyjä, niin voit todellakin olla kusessa. Olen ymmärtänyt, että joissain lastensuojeluissa on ihmisiä, jotka tunnistavat lähisuhdeväkivallan, mutta suurempi todennäköisyys on, että taitava esiintyjä kykenee johdattelemaan heitä. Ota mukaan paperi ja kynä. Yritä kirjoittaa ylös, mitä he kysyvät. Yritä pitää itsesi kartalla, mitä he hakevat. Älä vastaa heti, jos et ole varma, mitä he hakevat. Pyydä täsmentämään, mutta ei vaativasti vaan hyvin nöyrästi. Puhu hitaasti ja mieti, mitä sanot. Jos sinulta kysytään kysymys, jossa vastauksesi sisältäisi jonkun kielteisen asian exään liittyen, niin mieti rauhassa, ennen kuin vastaat. Missään nimessä et saa kertoa asioita siten, että kertomuksesi kuulostaa "puhuu isästä negatiivisesti". Vastaa vain otsikkotasolla: olemme kokeneet väkivaltaa. Ei yksityiskohtia, koska ne voidaan jo leipoa "negatiivisiksi" ja mustamaalaamiseksi. Mitä vähemmän sanoja, sitä parempi.

Valitettavasti kokemus on se, että lastensuojelussa muodostetaan mielipide ensivaikutelmien perusteella. Sen jälkeen selvittelyt etenevät vahvistusharhassa: haastattelujen ja selvittelyjen osalta kiinnitetään huomiota asioihin, jotka tukevat nimenomaan sitä omaa ajatusta totuudesta siitäkin huolimatta, että johtopäätökset tulisi tehdä faktaperusteisesti arvion lopussa. 

Poliisikuulusteluissa kuulusteltu saa luettavakseen raportin ja häntä pyydetään korjaamaan mahdolliset virheet. Lastensuojelun raportti tulee viikkojen päästä, eikä sen oikeellisuutta ole mahdollista tarkistaa. Siihen ei myöskään kannata mitenkään puuttua vakavistakaan virheistä huolimatta, sillä se tulkitaan poikkeuksetta vihamielisyytenä ja johtaa lisäongelmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa psykiatriselta tapaukselta, että on sotkeentunut koko suhteeseen. Läheisriippuvuus vs seks hyväksikäyttökö lapsena. Kylmä isäsuhde ja narsistinen äitisuhde taustalla, villi arvaus. Hyväksyntää miehiltä, jotka halveksii ap ta.

Olikos se rikoslaki nyt uudistettu sen suuntaisesti, että lyödä saa, jos uhrin äiti oli narsistinen ja isä kylmä, koska silloin on satavarma, että uhri sotki suhteen siten, että lyöminen oli aiheellista :D ? Sinun ajatteluprosesseissasi on laatuongelmia, villi arvaus.

Valitettavasti kokemus on se, että lastensuojelussa muodostetaan mielipide ensivaikutelmien perusteella. Sen jälkeen selvittelyt etenevät vahvistusharhassa: haastattelujen ja selvittelyjen osalta kiinnitetään huomiota asioihin, jotka tukevat nimenomaan sitä omaa ajatusta totuudesta siitäkin huolimatta, että johtopäätökset tulisi tehdä faktaperusteisesti arvion lopussa. 

Poliisikuulusteluissa kuulusteltu saa luettavakseen raportin ja häntä pyydetään korjaamaan mahdolliset virheet. Lastensuojelun raportti tulee viikkojen päästä, eikä sen oikeellisuutta ole mahdollista tarkistaa. Siihen ei myöskään kannata mitenkään puuttua vakavistakaan virheistä huolimatta, sillä se tulkitaan poikkeuksetta vihamielisyytenä ja johtaa lisäongelmiin. [/quote]

Tämä on hyvin kuvattu. Juuri näin kävi omassa tapauksessa. Isä nähtiin haavoittuneena uhrina, joten äidin täytyy olla hirviö. Sen jälkeen ensivaikutelma ohjasi havaintoja, kirjauksia. Mitä jätettiin pois, mitä otettiin mukaan. "Äiti kokee tilanteen kuormittavana" kirjattiin, kun sanoin, että koen sen kuormittavana, kun isä jatkuvasti tehtailee aiheettomia lasu-ilmoituksia, rikosilmoituksia, uhkailee lasta, satuttaa lasta, uhkailee minua, kiristää jne. koska näiden selvittämiseen menee tuntikaupalla aikaa. Näin lasu vinoutuneella kirjaustavallaan loi oikeudelle kuvan siitä, että äiti ei hallitse arkea, äidillä on jaksamisongelmia, vaikka se mikä on raskas, on isän harjoittama vaino.

Tämä sama kuvio on toistunut ja toistunut. Se on ollut räikeän selvää. Kirjaukset laitetaan tietenkin oikeuteen, ennen kuin kirjausten kohde on voinut sanoa, että hei, jäikö lauseesta jotain oleellista pois ja muuttuiko lause sitämyöten aivan epäasialliseen suuntaan? Ihmisen oikeusturva tällaisessa on olematon. Ja jos kirjausten kohde maksaa itse oman oikeudenkäyntinsä, niin näitä v-mäisiä kirjauksia joudutaan oikomaan oikeudessa hintaan 350 eur tunnissa (asianajajan palkkio). Tämä kurittaa sitä lähivanhemman ja lapsen/lasten kotitaloutta ja mahdollisesti palkitsee sitä väkivaltaista, kostonhimoista ex-puolisoa. Oikeusprosessi menisi nopeammin, jos ei olisi niin paljon p***aa oiottavana. Siksi olen sitä mieltä, että lasuille kannattaa puhua mahdollisimman pieni määrä sanoja, jotta säästää sitten itse oikeuskuluissa. Jos siis sattuu olemaan se henkilö, jonka lasu ensivaikutelman perusteella päätti tuomita.

Kyllä lasu on vaikeissa perheasioissa se tosiasiallinen tuomioistuin. Se omaa suuren määrän valtaa, ja jos lasu-organisaatioon on uinut sisään kipeä tai yksioikoinen yksilö, niin hän voi tehtävänsä puitteissa nostaa tai tuhota syyttömiä, ilman todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti kokemus on se, että lastensuojelussa muodostetaan mielipide ensivaikutelmien perusteella. Sen jälkeen selvittelyt etenevät vahvistusharhassa: haastattelujen ja selvittelyjen osalta kiinnitetään huomiota asioihin, jotka tukevat nimenomaan sitä omaa ajatusta totuudesta siitäkin huolimatta, että johtopäätökset tulisi tehdä faktaperusteisesti arvion lopussa. 

Poliisikuulusteluissa kuulusteltu saa luettavakseen raportin ja häntä pyydetään korjaamaan mahdolliset virheet. Lastensuojelun raportti tulee viikkojen päästä, eikä sen oikeellisuutta ole mahdollista tarkistaa. Siihen ei myöskään kannata mitenkään puuttua vakavistakaan virheistä huolimatta, sillä se tulkitaan poikkeuksetta vihamielisyytenä ja johtaa lisäongelmiin. 

Tämä on hyvin kuvattu. Juuri näin kävi omassa tapauksessa. Isä nähtiin haavoittuneena uhrina, joten äidin täytyy olla hirviö. Sen jälkeen ensivaikutelma ohjasi havaintoja, kirjauksia. Mitä jätettiin pois, mitä otettiin mukaan. "Äiti kokee tilanteen kuormittavana" kirjattiin, kun sanoin, että koen sen kuormittavana, kun isä jatkuvasti tehtailee aiheettomia lasu-ilmoituksia, rikosilmoituksia, uhkailee lasta, satuttaa lasta, uhkailee minua, kiristää jne. koska näiden selvittämiseen menee tuntikaupalla aikaa. Näin lasu vinoutuneella kirjaustavallaan loi oikeudelle kuvan siitä, että äiti ei hallitse arkea, äidillä on jaksamisongelmia, vaikka se mikä on raskas, on isän harjoittama vaino.

Tämä sama kuvio on toistunut ja toistunut. Se on ollut räikeän selvää. Kirjaukset laitetaan tietenkin oikeuteen, ennen kuin kirjausten kohde on voinut sanoa, että hei, jäikö lauseesta jotain oleellista pois ja muuttuiko lause sitämyöten aivan epäasialliseen suuntaan? Ihmisen oikeusturva tällaisessa on olematon. Ja jos kirjausten kohde maksaa itse oman oikeudenkäyntinsä, niin näitä v-mäisiä kirjauksia joudutaan oikomaan oikeudessa hintaan 350 eur tunnissa (asianajajan palkkio). Tämä kurittaa sitä lähivanhemman ja lapsen/lasten kotitaloutta ja mahdollisesti palkitsee sitä väkivaltaista, kostonhimoista ex-puolisoa. Oikeusprosessi menisi nopeammin, jos ei olisi niin paljon p***aa oiottavana. Siksi olen sitä mieltä, että lasuille kannattaa puhua mahdollisimman pieni määrä sanoja, jotta säästää sitten itse oikeuskuluissa. Jos siis sattuu olemaan se henkilö, jonka lasu ensivaikutelman perusteella päätti tuomita.

Kyllä lasu on vaikeissa perheasioissa se tosiasiallinen tuomioistuin. Se omaa suuren määrän valtaa, ja jos lasu-organisaatioon on uinut sisään kipeä tai yksioikoinen yksilö, niin hän voi tehtävänsä puitteissa nostaa tai tuhota syyttömiä, ilman todisteita.

Niitä kirjauksiahan ei hallinto-oikeudessa käsitellä lainkaan, ainoastaan päätöksiä.