Pojasta ei vieläkään oo kuulunut mitään. Puhelin sammunut.
Hirveä huoli. Ei eilen neljän jälkeen kun lähti juhlimaan niin oo kuulunut mitään.. Toivottavasti jonkun kaverin luona nukkumassa.
Kommentit (429)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset on täällä niin ilkeitä? Ihan normaalia olla huolissaan läheisestään. Oma lapsi on aina oma lapsi.
Aikuisesta läheisestäkin voi olla huolissaan, jos ei ilmaannu kotiin odotettuna aikana eikä saa puhelinyhteyttä. Kaikissa perheissä ei aikuistenkaan ole tapana kadota randomisti, vaan aina joku tietää, missä menee ja koska on odotettavissa takaisin. Tuossa juuri aikuisuuden kynnyksellä on vaan helppo mieltää äidin ylihuolehtimiseksi ja lapsena pitämiseksi sellaisetkin huolenpidon muodot, jotka normaalisti kohdistuvat myös aikuisiin.
Eli kun se poika lähtee panemaan juuri tapaamansa tytön tai pojan kanssa, niin soitto mammalle että "minä menen nyt paneen"? Ei varmaan yhtään kiusallista.
Jos et ymmärrä niin et ymmärrä. Eihän me sille mitään voida.
Niin, edelleen te olette ne, joita ahdistaa ja jotka soittelevat pitkin kyliä. Teidän valinnoillanne on sellaiset seuraukset. Minua taas ei ahdista, ja minua naurattaa teidän sekoilu. Minun valinnoillani on tällaiset seuraukset. Sitä voi sitten miettiä, kumpi toimii paremmin.
Kuinka monta päivää sinun puolisosi saa olla mitään ilmoittamatta teillä tietymättömillä ennen kuin sinä alat huolestumaan?
Hei, kyse on täysikäisestä pojasta, ei puolisosta. Tosin minulla ei ole kyllä tapana soitella puolisonikaan menemisten perään.
Millä perusteella aikuisesta lapsesta ei saa olla huolissaan, jos aikaisesta puolisosta saa? Vaikka sinä siis et ole huolissasi edes puolisostasi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap saat sen viimeisen varmistuksen pojastasi, missä on. Mutta joo, viesti on ihan ok tapa ilmaista, että hengissä on. Mulla vanhin on 28 v ja asunut jo seitsemän vuotta omillaan, mutta harrastaa vaapalaskua. Käy talvisin Alpeilla ja Norjassa laskemassa. Olen terottanut, että aina kun tulee vuorilta pois, niin mulle viesti, niin tiedän, että poika on selvinnyt alas hengissä eikä ole joutunut lumivyöryyn tms.
Tämä on oikeasti hyvä tapa. 25v tyttäreni matkusti ennen kulunutta vuotta usein yksin ulkomailla. Hänelle oli opetettu jo nuorista asti, että matkasuunnitelma (lennot, hotellit yms) ilmoitetaan jollekin ja yksin matkustaessa kuitataan joka ilta, että on päässyt turvallisesti hotelliin. Viimeisimmällä reissulla sanoi ilmoittelevansa itsestään ystävälleen, jonka yhteystiedot antoi minulle varmuuden vuoksi.
Ja AP, ymmärrän tuskasi! Kohta se väsynyt nuorukainen kömpii nolona kotiin.
Minulla oli myös samoja kauhunhetkiä yöllä, tytön puhelimeen ei saanut yhteyttä eikä ollut kaverinsakaan seurassa.
Lopulta sen kaveri löysi sen, ja pystyin nukkumaan kun tuli yhteisselfie niiltä.
Aamuyöllä rämpi kotiin reppunsa kanssa,
On kyllä kamalaa aikaa kun saa pelätä jos on yötä myöten jossain.
Usein tullut vasta myöhään seuraavana päivänä, joskus ei ole minulle muistanut edes ilmottaa jos jäänyt jonkun kaverin luo yöksi, eikä vastannut viesteihin. Hiton pelottavaa sellanen äidille. Ja niin kun olen asiasta jauhanut että pitää vastata jos soitan/tekstaan TAI ilmottaa jos jää jonnekin yöksi.
17v on hän, tässä kuussa 18. Kohta en edes varmaan saa poliisilta apua jos pitäisi ilmottaa katoamisesta. Tai sitten oon katsonut liikaa amerikkalaisia katoamisdokumentteja. Mutta lain mukaan 18 on aikuinen, vaikka ei oikeasti olekaan.
Toivottavasti Ap:n poika jo ilmotellut itsestään tai tullut kotiin.❤️
Jokos Piltti on palannut aamupuurolle
Ilmeisesti nämä hysteerikkomammat eivät luota siihen, että heidän jälkikasvunsa pärjää itsenäisesti. Ja miksi pärjäisikään, kun helikopterimammailemalla on estetty kaikki itsenäistyminen ja normaalien taitojen oppiminen. Sääliksi käy heidän lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille, jotka pelottelevat oksennukseen tukehtumisella vähän faktaa. Oksennukseen tukehtumalla kuolee n. 20 ihmistä vuodessa, lähinnä keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä. Se, että joku tietää jonkun kuolleen vuonna 2001 tällä tavalla, ei tarkoita, että tämä olisi todennäköinen syy AP:n pojan kohdalla.
Todennäköistä on, että poika herää parin tunnin päästä hirveässä krapulassa jonkun tytön vierestä. Siihen saakka AP joutuu kärvistelemään, mutta hän saa kadonneen pirsaan tänään kotiin haisevana ja huonovointisena, mutta muuten ehjänä.
Onko ne vaihtoehdot aina joko/tai? Että joko nuori tulee täysin kunnossa kotiin tai sitten on jo tukehtunut/hukkunut jossakin? Siihen väliin mahtuu monta muutakin asiaa, jotka haluaisi välttää.
Juu ei lisätä ap:n huolta, mutta toisaalta sekään ei ole mukavaa että vähätellään sitä huolta - kun niitäkin vanhempia on joiden lapset tulevat kotiin melkoinen tapahtumasarja mukanaan.
PS. Lahjavinkki: Antakaa nuorillenne lahjaksi halpa varapuhelin tai pieni akkupankki (se pitää toki säilyttää oikein).
T. Nuorisotyöntekijä
Ei tässä kukaan vähättele (paitsi ilkeilijät) AP:n huolta, jos muut pelottelee, että AP:n lapsi hukkunut tai tukehtunut oksennukseensa, niin sunko mielestä on vähättelyä tuoda esille se fakta, että oksennukseen kuolee vain 20 ihmistä vuodessa ja nekin vanhempia miehiä. Joo, sille nuorelle on voinut tapahtua kaikenlaista ikävää, mutta kaikkien uhkakuvien maalailu ei kenenkään oloa helpota.
No siis tuota noin. Äitinä toki aina miettii, että toivottavasti kaikki on hyvin, mutta liiallinen hysteria ei johda yhtään mihinkään. Se, että pakko on ilmoittaa joka päivä/joka tilanteessa äidille, ei vaan ole ok vaikka se äitiä helpottaisikin. Apn poika ei ole vielä hävöksissä, joten rentoudu.
En mä käsitä tätä hysteriaa. Koska nuori on niin vanha, ettei tarvii jokaista menemistään ja tulemistaan mammalle raportoida. Olishan ne nyt sairaalasta tai poliisista yhteyttä ottanut, jos joku hätä olisi. Melkoista ylireagointia. :(
Tiedän tunteen. Noihin poikiin on kuitenkin pakko luottaa. Kyllä se kotiin tulee aikanaan.
Just tämän takia oon tolkuttanut omille, että en pidä siitä, jos he juo alaikäisinä, mutta ihan sama mihin kuntoon itsensä juo niin kotiin voi tulla ilman pelkoa, että alan huutaa ja soittakaa hakemaan älkääkä toikkaroiko yksin humalassa yöllä pitkin kyliä ja vähintään soittakaa, jos jäätte yöksi tai muuten minä alan soitella poliiseja etsimään. Tulisin aivan hulluksi, jos ne vaan ilmoittamatta jäis johonkin välille.
Onneksi ne tuntuu opineen. Mun 20-vuotias vielä kotona asuva tytärkin vielä ilmoittaa, jos jää yöksi johonkin ihan vaan etten huolehdi, kun se ei tule kotiin ja tiedän, että on jossain majapaikassa eikä hukkuneena järvessä.
Vierailija kirjoitti:
Just tämän takia oon tolkuttanut omille, että en pidä siitä, jos he juo alaikäisinä, mutta ihan sama mihin kuntoon itsensä juo niin kotiin voi tulla ilman pelkoa, että alan huutaa ja soittakaa hakemaan älkääkä toikkaroiko yksin humalassa yöllä pitkin kyliä ja vähintään soittakaa, jos jäätte yöksi tai muuten minä alan soitella poliiseja etsimään. Tulisin aivan hulluksi, jos ne vaan ilmoittamatta jäis johonkin välille.
Onneksi ne tuntuu opineen. Mun 20-vuotias vielä kotona asuva tytärkin vielä ilmoittaa, jos jää yöksi johonkin ihan vaan etten huolehdi, kun se ei tule kotiin ja tiedän, että on jossain majapaikassa eikä hukkuneena järvessä.
Eli painostat aikuisen ihmisen hoitamaan sinun ahdistustasi ja tanssimaan sinun pillisi mukaan. Hyi kuinka itsekästä.
Tämän palstan omituinen suhde lapsiin:
Vauvaa ei voi antaa muiden syliin tai pois äidin katsekontaktista minuutiksikaan kun se traumatisoi lapsen loppu elämän.
Kun aika kuluu:
En jaksa leikkiä lapsen kanssa kun se on niin tyhmä ja tylsä.
Puolison lapset, iästä riippumatta , ovat vain tiellä. Miten saan ne pysymään komerossa ?
Voiko 18 vuotiaan heittää ulos kodistaan ?
Miten kukaan pitää yhteyttä tai on huolissaan täysikäistä lapsistaan, sairasta kiintymystä.
Saattaa olla joillekin ennen kuulumatonta, mutta meitä läheisistä, olivat he 6v ,16v tai 76v, on olemassa. Onneksi.
Kyllähän sitä itsekin teininä välillä halusi olla liikenteessä ilman, että vanhemmat oli koko ajan perille siitä missä mentiin ja mitä tehtiin. Omassa nuoruudessa kännykät ei vielä onneksi olleet niin yleisiä, joten tietynlaista epätietoisuutta piti kaikkien ihmisten omassa elämässä sietää.
Nyt kun omat lapset on teini-iässä niin kyllähän se potuttaa ja huolestuttaa jos ei suostuta vastaamaan puhelimeen tai lähetellään jotain vetkutteluviestejä takaisin kun ollaan kavereiden kanssa kaupungilla. Annoin kyllä esikoisen kuulla kunniansa kun tuli kotiin, sanoin että kavereiden kanssa saa olla, mutta pelisääntöjä pitää noudattaa. Oli sovittu, että vastaa puhelimeen jos soitan ja tulee ajoissa kotiin. Kummastakin lipsuttiin, mutta mitään katastrofaalista ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Seuraavalla reissulla toivottavasti ymmärtää miten homman pitää toimia tai saada olla minun siunauksellani viimeinen reissu ennen täysi-ikäisyyttä.
Joskus 60- luvulla ajettiin lapset omilleen 16-vuotiaana, eikä välitetty, kuinka pärjäävät. Nyt on eri tilanne.
Omien pelkojen ja ahdistuksen kaataminen toisten niskaan ei todellakaan ole mitään välittämistä, vaan itsekästä ja tuhoisaa. Lakatkaa jeesustelemasta ja hoitakaa päänne kuntoon!
Yrittäkää oppia pärjäämään ja antakaa nuortenne elää ja hengittää. Ei tee hyvää nuoren psyykelle, jos yhtään ei luoteta, eikä anneta mennä edes juopottelemaan, vaan äiti roikkuu perässä soittelemassa kavereille, kun itse olet segstailemassa. Hankkikaa mammat itsellenne elämä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan omituinen suhde lapsiin:
Vauvaa ei voi antaa muiden syliin tai pois äidin katsekontaktista minuutiksikaan kun se traumatisoi lapsen loppu elämän.
Kun aika kuluu:
En jaksa leikkiä lapsen kanssa kun se on niin tyhmä ja tylsä.
Puolison lapset, iästä riippumatta , ovat vain tiellä. Miten saan ne pysymään komerossa ?
Voiko 18 vuotiaan heittää ulos kodistaan ?
Miten kukaan pitää yhteyttä tai on huolissaan täysikäistä lapsistaan, sairasta kiintymystä.
Saattaa olla joillekin ennen kuulumatonta, mutta meitä läheisistä, olivat he 6v ,16v tai 76v, on olemassa. Onneksi.
Lapsi on siinä iässä ja niissä harrastuksissa, joissa hänen kuuluukin irtautua tiiviistä sidoksesta vanhempiinsa. Se on epätervettä, että äiti roikkuu kiinni murrosiän ohittaneessa lapsessaan.
Äidit, isät, sisarukset ja lapset ovat tärkeitä ja rakkaita koko ikänsä, mutta ei kenenkään kuulu heidän elämäänsä elää enemmän kuin he haluavat sitä jakaa. Sitä on aikuisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tämän takia oon tolkuttanut omille, että en pidä siitä, jos he juo alaikäisinä, mutta ihan sama mihin kuntoon itsensä juo niin kotiin voi tulla ilman pelkoa, että alan huutaa ja soittakaa hakemaan älkääkä toikkaroiko yksin humalassa yöllä pitkin kyliä ja vähintään soittakaa, jos jäätte yöksi tai muuten minä alan soitella poliiseja etsimään. Tulisin aivan hulluksi, jos ne vaan ilmoittamatta jäis johonkin välille.
Onneksi ne tuntuu opineen. Mun 20-vuotias vielä kotona asuva tytärkin vielä ilmoittaa, jos jää yöksi johonkin ihan vaan etten huolehdi, kun se ei tule kotiin ja tiedän, että on jossain majapaikassa eikä hukkuneena järvessä.
Eli painostat aikuisen ihmisen hoitamaan sinun ahdistustasi ja tanssimaan sinun pillisi mukaan. Hyi kuinka itsekästä.
Olehan katkera maho ihan hiljaa vain asioista joita et ymmärrä. Vaikket sinä äidinrakkautta (johon suuri huolikin kuuluu) itse tule koskaan kokemaan, se ei ole äitien vika.
Eri kelle vastasit
Kielenkäyttösi perusteella sinä olet se katkera.
Mitähän mutsi sen 28-vuotiaan vapaalaskijansa eteen pystyy tekemään, jos tämä on jäänyt lumivyöryn alle?
Oikea vastaus olisi pitänyt löytyä jo viimeistään kymmenen vuotta sitten. Päästä irti. Se sun lapsesi elää omaa elämäänsä.