Olen "paperilla" hyvä mies. Miten löytäisin kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.

Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.

Et ollut helmi 20-vuotiaana. Ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Muuten kuulosti todella hyvältä, mutta kokemukseni kertoo että mies joka korostaa olevansa kiltti, ei sitä todellakaan ole.

Olin aiemmin ajatellut tämän olevan ihan pötypuhetta kunnes sain karvaan opetuksen. Mies joka kuvaili itseään kiltiksi ja ujoksi (antoi sellaisen stereotyyppisen "kilttis" vaikutelman itsestään) olikin oikeesti vain täysin sosiaalisesti taitamaton. Töksäytteli hyvin harkitsemattomia kommentteja ja lopulta lopetti suhteen kertoen ettei oikein ikinä ollut kummemmin pitänyt minusta mutta on niin kiltti että yritti minua miellyttääkseen käyttäytyä kuin pitäisi minusta. Ihan abdurdi tapaus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.

Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.

Et ollut helmi 20-vuotiaana. Ei siinä sen kummempaa.

Ei niin. Mutta se mikä on helmi parikymppisenä on erilainen kuin helmi kolmivitosena.

Eriasia sitten kiinnostaako yh-mammat jos oma nuoruus on läheisyyden ja seksin osalta kokematta.

Jos aloittaja on kokematon eikä ole opetellut iskemään naisia, niin sitten vaan opettelemaan ja varmasti sopiva kumppani löytyy, kunhan vaan saat aikaiseksi seksisuhteita.

Jos aloittaja puolestaan viettää villiä seksielämää, muttei vaan löydä sopivaa kumppania, minä en osaa neuvoa.

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen 😊

Adjektiivi kiltti on kokenut inflaation silmissäni eli jos joku sanoo olevansa kiltti, niin yhdistyy heti palstalla esiintyvään naisvihamieliseen spämmiin.

Onko sinulla ystäviä ja sosiaalista elämää? Vai oletko ujo, syrjäänvetäytyvä? Toisin kuin palstan miehet väittävät, ei naisseuran löytämisen vaikeus johdu niinkään ulkonäöstä (kaikennäköiset ovat parisuhteissa), vaan liian vähäisestä sosiaalisesta elämästä eli kun et tapaa ketään, muille puhuminen jännittää, niin on vaikea löytää kumppania ja syventää suhdetta Tinderissäkään ventovieraan kanssa.

Jos edellinen pitää paikkansa kohdallasi, niin altista itsesi sosiaaliselle elämälle ja ole aktiivinen monin tavoin. Edelleenkin helpoin tapa löytää puoliso on kaveripiiri, työpaikka, tutun tuttu, ei Tinder. 

Mun ystävä etsii juuri tuollaista miestä (duunariammattikin kävisi), mutta ei tunnu löytyvän mistään. On kaunis ja kiva nainen hyvässä ammatissa.

Missä sinä käyt? Eli mistä sinut voisi löytää? Kaverin puolesta kysyn, kun etsii. Kaverini ei käytä Tinderiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.

Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.

Et ollut helmi 20-vuotiaana. Ei siinä sen kummempaa.

Ei niin. Mutta se mikä on helmi parikymppisenä on erilainen kuin helmi kolmivitosena.

Eriasia sitten kiinnostaako yh-mammat jos oma nuoruus on läheisyyden ja seksin osalta kokematta.

Ei ihan näinkään. Oma mieheni on hyvä esimerkki. Ei hän olisi helmi kolmevitosenakasn niillä spekseillä jotka oli parikymppisenä. Ts aivan liian laiha, huonot sosiaaliset taidot, asunto kuin läävä. Ikää myöten tuli lihaa luiden päälle, työelämä ja minä opetettiin tulemaan paremmin toimeen ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.

Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.

Et ollut helmi 20-vuotiaana. Ei siinä sen kummempaa.

Ei niin. Mutta se mikä on helmi parikymppisenä on erilainen kuin helmi kolmivitosena.

Eriasia sitten kiinnostaako yh-mammat jos oma nuoruus on läheisyyden ja seksin osalta kokematta.

Oikeastaan se helmi tarkoittaa ihan samaa sekä 20- että 35-vuotiaana, mutta elämä vaan kohtelee ihmisiä eri tavoin ja ihminen voi sekoittaa elämänsä 20-vuotiaana vaikka huumeisiin, jolloin huumeita vältellyt on 35-vuotiaana suositumpi kumppani. Se, että toiset huononevat ei tarkoita sitä että itse olisi tullut tasokkaammaksi, vaan hyötyy muiden huononemisesta. Tämä hyöty ei siis ole välttämättä lainkaan omaa ansiota.

Pitänee olla sama asenne muita naisia kohtaan, eli haukutaan, mulkoillaan ja mitä kaikkea yhdessä? Niin ne muillakin toimii nuo erityisten suhteet.

Parisuhdemarkkinat ovat jokseenkin vääristyneet eli sinun kaltaiselle hyvin tavalliselle ja haalealle miehelle on tarjolla lähinnä kiinnostuneita pullukoita. Ne simpsakat ja heleät naapurintytöt tinderöivät vielä kolmekymppisenäkin komeaa lääkäriä tai jotain pikkumanageria.

Netissä mahdollisuudet voisivat olla hivenen paremmat, koska tarjontaa on paljon ja joku arka sekä maanläheinen hissukka voisi löytyä pidemmällä kirjoittelulla ja tutustumisella. Ulkoinen rima vaan pitää asetella hieman alakanttiin itseesi nähden. Saatat onnistua tosielämänkin puolella, mutta jos historia on haastava niin ei se helpolla muuksi jatkossakaan muutu.

Jos olisit sosiaalisesti värikkämpi tai vakuuttavampi, niin silloin mahdollisuutesi olisivat hieman paremmat. Komeampana sitten taas sinun ei tarvitsisi miettiä koko asiaa.

Paikkakunnan interneet-juoruklubiin voi tulla uusia, nuoria naisjäseniä. Se yhteensopivuus mitataan helpoimmin siellä. Rankkaa arpoa vastaantulijoita, jotka peittelevät syvintä olemustaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.

Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.

Mihin oikein perustat väitteesi, että nuorena eivät pariutuisi ne kaikkein kunnollisimmat miehet? Hehän ovat juuri näitä paperilla hyviä miehiä, hoitavat hyvin niin lapset, koulun ja työn, eivätkä eroa yleensä koskaan. Hehän pariutuvat ensimmäisenä. 35-vuotiaana sinkkuina on pelimiehet ja mielenterveysongelmaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustumalla ihmisiin livetilanteissa. Siellä retkillä ja matkoilla. Kaikenlaisiin ihmisiin. Mitä enemmän tuttavia eli mitä laajemmat verkostot, sitä enemmän niiden kautta tutustuu myös oman ikäisiin sinkkunaisiin ja sitä todennäköisimmin kohtaa jonkun, jonka kanssa syntyy molemminpuolinen ihastus. Ystäväporukan mökkireissut, häät, telttaretket... aktiivisesti mukaan kaikkialle ja tutustumaan yhä uusiin ihmisiin. Sen lisäksi, että sitä kautta lisääntyy mahdollisuudet tutustua naisiin, elämä on kaiken kaikkiaan antoisampaa kuin olemalla kotona ja harrastamalla yksin.

Kun matkustelet, niin millaisissa paikoissa majoitut? Etenkin hostelleissa luulisi tutustuvan hyvin kaikenlaisii ihmisiin.

Olen samassa veneessä aloittajan kanssa. Kuvailemissasi tilanteissa ei ehdi koskaan tutustua niin hyvin, että tulisi vaihdettua yhteystietoja ja siitä seuraisi jotain. Kavereistani, joita on kymmeniä, kukaan taas ei tunne yhtäkään sinkkunaista.

Ongelma on siis se, että mikään varsinainen kumppaninetsintäkanava, kuten deittipalstat/-sovellukset ja baarit eivät kiinnosta, mutta live-elämässä ei ehdi vaihtaa yhteystietoja? Sitten ei voi muuta kuin toivottaa onnea, josko joku kiva nainen vaikka kaupan maitohyllyllä tulisi iskemään. Ylipäätään jos kumppanin haluaa, niin itsekin sellaista pitäisi yleensä jaksaa etsiä. Jos se etsintä ei nappaa, niin eipä asialle sitten oikein mitään mahda. Voihan se oikea tietysti vahingossakin eteen tulla tupsahtaa, mutta kokemukseni mukaan näin aikuisiällä aika harvoin kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.

Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.

Mihin oikein perustat väitteesi, että nuorena eivät pariutuisi ne kaikkein kunnollisimmat miehet? Hehän ovat juuri näitä paperilla hyviä miehiä, hoitavat hyvin niin lapset, koulun ja työn, eivätkä eroa yleensä koskaan. Hehän pariutuvat ensimmäisenä. 35-vuotiaana sinkkuina on pelimiehet ja mielenterveysongelmaiset.

Joo ei paljon vaadi olla helmi siinä joukossa. Riittää että on suurin piirtein normaali ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.

Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.

Et ollut helmi 20-vuotiaana. Ei siinä sen kummempaa.

Ei niin. Mutta se mikä on helmi parikymppisenä on erilainen kuin helmi kolmivitosena.

Eriasia sitten kiinnostaako yh-mammat jos oma nuoruus on läheisyyden ja seksin osalta kokematta.

Mistä päättelet, että ne yh-mammat, joita deittailet vaikkeivat he sinua kiinnosta, ovat nuorempina seurustelleet joidenkin luokan tuhmien poikien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.

Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.

Et ollut helmi 20-vuotiaana. Ei siinä sen kummempaa.

Ei niin. Mutta se mikä on helmi parikymppisenä on erilainen kuin helmi kolmivitosena.

Eriasia sitten kiinnostaako yh-mammat jos oma nuoruus on läheisyyden ja seksin osalta kokematta.

Mistä päättelet, että ne yh-mammat, joita deittailet vaikkeivat he sinua kiinnosta, ovat nuorempina seurustelleet joidenkin luokan tuhmien poikien kanssa?

Ei se ole mitään päättelyä vaan netistä opittu uskonto johon hurahtaminen kertoo mt-ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne oikeasti hyvät tyypit napataan jo toisen asteen opinnoissa tai viimeistään yliopistossa ja amkssa. Ainakin ekaa kertaa. Sillon ei olla hyviä tyyppejä vaan paperilla, vaan myös oikeassa elämässä.

Kuitenkin Suomessa on iso ero prosentti. Eipä taida loppupeleissä niin hyvä se mies ollakaan.

Hyvätkin ihmiset eroavat. Ei eron syynä läheskään aina ole tyyliin väkivaltaisuus, päihteiden käyttö tai uskottomuus, vaan kaikki ihmiset eivät vain sovi toisilleen, vaikka hyviä ihmisiä olisivatkin. Ihmiset voivat muuttua ja ns. kasvaa erilleen, huomata että haluavatkin aikuisena elämältä eri asioita kuin nuorena.

Suomessa eroprosentti on todennäköisesti korkea monesta syystä. Varmaan monet eroavat turhankin helposti, mutta täällä toisaalta eroaminen on yleensä kaikille mahdollista yhteiskunnan tukiverkkojen vuoksi. Enää ei ole pakko kestää huonoa puolisoa esimerkiksi vain siksi, että ei pärjäisi taloudellisesti ilman. Varsinkin jos on lapsia, yhteiskunnalta saa taloudellista tukea jotta pääsee jaloilleen. Ero ei myöskään ole mainehaitta enää. Eronneetkin löytävät uusia kumppaneita. Kaikki tämä madaltaa kynnystä erota, mutta ei tee ihmisistä huonoja. Hyvätkin ihmiset voivat olla epäsopivia, ja jopa huonoja toisilleen, mutta hyvinkin sopivia ja hyviä jollekulle muulle.

Onko tutkintosi sellainen, että voisit työllistyä ulkomailla? Jos on, kannattaa kokeilla siipiä jossain muualla. Olen samanlainen mies samanlaisella ongelmalla ja voin sanoa, että meininki on Itämeren toisella puolella ihan erilainen. Varsinkin Hollannin ja Belgian seudulta löytyy paljon koulutusta ja sivistystä arvostavia fiksuja naisia.