Lue keskustelun säännöt.
Olen "paperilla" hyvä mies. Miten löytäisin kumppanin?
05.06.2021 |
Olen 30+ mies, ihan tavallisen näköinen ja kokoinen, liikunnallinen, vakitöissä, yliopistotutkinto, päihteetön, tupakoimaton, kiltti, harrastan mm. retkeilyä, matkustelua (kun ei ole koronaa), uintia jne. tulen muiden kanssa toimeen jne.
Miten ihmiset nykyään löytää kumppanin tässä iässä, jos baarit/tinderit yms ei kiinnosta?
Kommentit (213)
On se kumma kun useimmille miehille ei kelpaa edes oman ikäinen nainen, saati 2-4 vuotta vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun useimmille miehille ei kelpaa edes oman ikäinen nainen, saati 2-4 vuotta vanhempi.
Haluaisitko sinä itse olla joku, joka kelpaa?
Tai perustuuko oma parisuhteesi siihen, että löysit jonkun, joka kelpaa sinulle? Et häntä halua, et pidä puoleensavetävänä, ei tee mieli katsella eikä kosketella etkä todellakaa arvosta häntä. Mutta hän kelpaa paremman puutteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun useimmille miehille ei kelpaa edes oman ikäinen nainen, saati 2-4 vuotta vanhempi.
Haluaisitko sinä itse olla joku, joka kelpaa?
Tai perustuuko oma parisuhteesi siihen, että löysit jonkun, joka kelpaa sinulle? Et häntä halua, et pidä puoleensavetävänä, ei tee mieli katsella eikä kosketella etkä todellakaa arvosta häntä. Mutta hän kelpaa paremman puutteessa?
Suurin osa meistä ihmisistä ovat sellaisia jotka vain "kelpaavat* toiselle parisuhteessa. Siihen on useimpien meistä tyytyminen, jos haluaa parisuhteessa olla. Niitä unelmien kumppaneita koko elämäksi ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi, vaikka erinohmiset sopivat yhteen eri ihmisten kanssa.
Lisäksi alkuun unelmien kumppanilta vaikkuttava voi osoittautua lopulta sellaiseksi joka ei edes kelpaa, ihan samoin kuin alkuun vain "kelvollinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näille tavismiehille on kysyntää parisuhdemarkkinoiden toisella kierroksella. Huomataan että ne luokan tuhmat pojat eivät sitten olleetkaan niitä namupaloja mitä luultiin olevan.
Itse ollut samassa tilanteessa ja parisuhteen löysin vasta 35-vuoden iässä. Deiteillä käydessäni kaikki naiset kertoivat että olen helmi miesten joukossa. Näin ei sanonut kukaan 20-vuoden iässä. Niin ne arvot muuttuvat elämässä.
Mihin oikein perustat väitteesi, että nuorena eivät pariutuisi ne kaikkein kunnollisimmat miehet? Hehän ovat juuri näitä paperilla hyviä miehiä, hoitavat hyvin niin lapset, koulun ja työn, eivätkä eroa yleensä koskaan. Hehän pariutuvat ensimmäisenä. 35-vuotiaana sinkkuina on pelimiehet ja mielenterveysongelmaiset.
Ja ne paperilla hyvät miehet, joiden vaimot on ottaneet eron koska itsensä etsiminen ja jännyys vei voiton perhe-elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti naiset huomaavat vain miesten kärkijoukon.
Top 1% naiset rekisteröivät tasokkaiksi.
Top 10% ovat naisten silmissä kiinnostavia taviksia.
Loput ovat näkymättömiä, elleivät tee itseään näkyviksi soidinmenoilla eli markkinoimalla itseään.
"Olen 30+ mies, ihan tavallisen näköinen ja kokoinen, liikunnallinen, vakitöissä, yliopistotutkinto, päihteetön, tupakoimaton, kiltti, harrastan mm. retkeilyä, matkustelua (kun ei ole koronaa), uintia jne. tulen muiden kanssa toimeen jne."
Uusi versio:
"Olen 30+ mies, kivannäköinen ja kokoinen, liikunnallinen, hyvässä työssä, koulutettu, päihteetön (paitsi joskus lasi tai pari hyvässä seurassa), tupakoimaton, mukava, harrastan retkeilyä ja uintia mutta matkustelu on intohimoni. Olen hyvin sosiaalinen ja hauskaa seuraa"
Yksinkertaistettuna on kaksi miesluokkaa, jotka kelpaavat naisille:
1) erikoismiehet
2) tavallistakin tavallisempi keskiarvomiesErikoismiehet ovat pankkiirilääkäreitä, jännämiehiä, bodareita, muusikoita, näyttelijöitä, poliiseja, lätkänpelaajia, väkivaltarikollisia, superkomeita, kaveriporukoiden ja somepiirien keskipisteitä jne jne. Suurin osa naisista kuolaa näitä miehiä, ja varsin suuri osa myös tavoittelee, ainakin nuorena. Monella näpit palaa erikoismiesten kanssa, kun seksin antaminen ei muutukaan oikeaksi, sitoutuneeksi ja uskolliseksi parisuhteeksi, vaikka nainen toivoisi.
Tämän jälkeen, yleensä välillä 25-35v, suurin osa niistä naisista, jotka yrittivät saada oman erikoismiehen mutta polttivat näppinsä monta kertaa, uudelleenarvioivat tavoitteitaan ja vaatimuksiaan. Ottavat hiukan rationaalisemman lähtökohdan pariutumiseen. Tavoitteeksi tulee mies, jolla on työpaikka, riittävän kokoinen keho/ muna/ lihakset, vähintään ihan ok -tierin kasvot, perusmiehen harrastukset jotka ei ole seksikkäitä mutta jotka on perusmiesjuttuja, ja myös supliikki saa olla vähän vajavaista ja vitsit seminoloja, jos mies on äärimmäisen keskiarvoinen mies.
Naisilla ei siis tässä pariutumisen toisessa erässä ole enää tavoitteena saada ystäviään pakahtumaan kateudesta. Vaiheessa yksi, erikoismiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada naisen tyttökaverit kuolemaan kateudesta, kun nainen löysi maailman parhaimman miehen ja tyttökaverit eivät saa häntä. Vaiheessa kaksi, keskiarvomiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada mies, joka turvaa naiselle elintason jolla nainen on samalla tasolla tyttökavereiden kanssa, ja myös seksikkyydessä ja luonteenpiirteissä miehen tulisi olla mahdollissimman keskiverto, jotta nainen voi tuntea kuuluvansa keskiluokkaisten aikuisten naisten joukkoon. Miehen typerät ja nolot miesjututkin kääntyvät plussaksi tässä vaiheessa; miehen tuijottaessa lätkäkisoja ja juodessa keskaria sohvalla, nainen voi valittaa miehensä junttiutta tyttökavereille, ja tyttökaverit vastaavat "noin meidänkin Lauri tekee, kyl miehet on sit juntteja hyi".
Aivan helvatan hyvä kirjoitus. Tuo vaiheen 2 kuva osuu suoraan nappiin: siinä vaiheessa miehessä kiinnostavina pidetyt ominaisuudet (treenattu kroppa, jännät harrastukset, sivistys jne) kääntyykin negatiivisiksi ominaisuuksi keskivertaisuutta etsivän naisen silmissä, ja ne sohvalle lässähtäneet iskävatsaiset pleikkarin pelaamista harrastavat "perusmiehet" onkin parasta parhautta ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun useimmille miehille ei kelpaa edes oman ikäinen nainen, saati 2-4 vuotta vanhempi.
Haluaisitko sinä itse olla joku, joka kelpaa?
Tai perustuuko oma parisuhteesi siihen, että löysit jonkun, joka kelpaa sinulle? Et häntä halua, et pidä puoleensavetävänä, ei tee mieli katsella eikä kosketella etkä todellakaa arvosta häntä. Mutta hän kelpaa paremman puutteessa?
Suurin osa meistä ihmisistä ovat sellaisia jotka vain "kelpaavat* toiselle parisuhteessa. Siihen on useimpien meistä tyytyminen, jos haluaa parisuhteessa olla. Niitä unelmien kumppaneita koko elämäksi ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi, vaikka erinohmiset sopivat yhteen eri ihmisten kanssa.
Lisäksi alkuun unelmien kumppanilta vaikkuttava voi osoittautua lopulta sellaiseksi joka ei edes kelpaa, ihan samoin kuin alkuun vain "kelvollinen".
Olen tuosta täysin eri mieltä. Olin itse edellisen parisuhteeni jälkeen reilut seitsemän vuotta sinkkuna ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Kyllä niiden vuosien aikana olisin päässyt parisuhteeseen muidenkin kanssa, jos olisi riittänyt, että on joku, joka kelpaa.
Puolisoni oli sinkku viitisen vuotta ennen kohtaamistamme. En tiedä yksityiskohtia, mutta mm. Fb-aikajanan perusteella on helppo huomata, ettei hän yksin niitä vuosia viettänyt. Ja tänäkin päivänä hän saisi naisia, jos haluaisi. Hyvännäköinen, sosiaalinen mies, jonka juttusille naiset tulevat, oli sitten kyseessä vaalitori tai häät tai vaikka uimaranta.
Surullista, jos todellakin ihmiset elävät parisuhteissa, jotka perustuvat kelpaamiseen eikä keskinäiseen haluun, arvostukseen ja siihen, että se toinen on nimenomaan toiselle erityinen, ainutlaatuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti naiset huomaavat vain miesten kärkijoukon.
Top 1% naiset rekisteröivät tasokkaiksi.
Top 10% ovat naisten silmissä kiinnostavia taviksia.
Loput ovat näkymättömiä, elleivät tee itseään näkyviksi soidinmenoilla eli markkinoimalla itseään.
"Olen 30+ mies, ihan tavallisen näköinen ja kokoinen, liikunnallinen, vakitöissä, yliopistotutkinto, päihteetön, tupakoimaton, kiltti, harrastan mm. retkeilyä, matkustelua (kun ei ole koronaa), uintia jne. tulen muiden kanssa toimeen jne."
Uusi versio:
"Olen 30+ mies, kivannäköinen ja kokoinen, liikunnallinen, hyvässä työssä, koulutettu, päihteetön (paitsi joskus lasi tai pari hyvässä seurassa), tupakoimaton, mukava, harrastan retkeilyä ja uintia mutta matkustelu on intohimoni. Olen hyvin sosiaalinen ja hauskaa seuraa"
Yksinkertaistettuna on kaksi miesluokkaa, jotka kelpaavat naisille:
1) erikoismiehet
2) tavallistakin tavallisempi keskiarvomiesErikoismiehet ovat pankkiirilääkäreitä, jännämiehiä, bodareita, muusikoita, näyttelijöitä, poliiseja, lätkänpelaajia, väkivaltarikollisia, superkomeita, kaveriporukoiden ja somepiirien keskipisteitä jne jne. Suurin osa naisista kuolaa näitä miehiä, ja varsin suuri osa myös tavoittelee, ainakin nuorena. Monella näpit palaa erikoismiesten kanssa, kun seksin antaminen ei muutukaan oikeaksi, sitoutuneeksi ja uskolliseksi parisuhteeksi, vaikka nainen toivoisi.
Tämän jälkeen, yleensä välillä 25-35v, suurin osa niistä naisista, jotka yrittivät saada oman erikoismiehen mutta polttivat näppinsä monta kertaa, uudelleenarvioivat tavoitteitaan ja vaatimuksiaan. Ottavat hiukan rationaalisemman lähtökohdan pariutumiseen. Tavoitteeksi tulee mies, jolla on työpaikka, riittävän kokoinen keho/ muna/ lihakset, vähintään ihan ok -tierin kasvot, perusmiehen harrastukset jotka ei ole seksikkäitä mutta jotka on perusmiesjuttuja, ja myös supliikki saa olla vähän vajavaista ja vitsit seminoloja, jos mies on äärimmäisen keskiarvoinen mies.
Naisilla ei siis tässä pariutumisen toisessa erässä ole enää tavoitteena saada ystäviään pakahtumaan kateudesta. Vaiheessa yksi, erikoismiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada naisen tyttökaverit kuolemaan kateudesta, kun nainen löysi maailman parhaimman miehen ja tyttökaverit eivät saa häntä. Vaiheessa kaksi, keskiarvomiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada mies, joka turvaa naiselle elintason jolla nainen on samalla tasolla tyttökavereiden kanssa, ja myös seksikkyydessä ja luonteenpiirteissä miehen tulisi olla mahdollissimman keskiverto, jotta nainen voi tuntea kuuluvansa keskiluokkaisten aikuisten naisten joukkoon. Miehen typerät ja nolot miesjututkin kääntyvät plussaksi tässä vaiheessa; miehen tuijottaessa lätkäkisoja ja juodessa keskaria sohvalla, nainen voi valittaa miehensä junttiutta tyttökavereille, ja tyttökaverit vastaavat "noin meidänkin Lauri tekee, kyl miehet on sit juntteja hyi".
Aivan helvatan hyvä kirjoitus. Tuo vaiheen 2 kuva osuu suoraan nappiin: siinä vaiheessa miehessä kiinnostavina pidetyt ominaisuudet (treenattu kroppa, jännät harrastukset, sivistys jne) kääntyykin negatiivisiksi ominaisuuksi keskivertaisuutta etsivän naisen silmissä, ja ne sohvalle lässähtäneet iskävatsaiset pleikkarin pelaamista harrastavat "perusmiehet" onkin parasta parhautta ikinä.
Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa sinun itsesi kannalta? Mikä muuttuu, mikä ei, miksi, mitä hyötyä tästä tiedosta sinulle oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet palstan kelpuuttaja, pitkän psykoterapian kautta.
Jos olet muu, käy paljon sosiaalisissa tilaisuuksissa, keskustele sosiaalisessa mediassa sinua kiinnostavissa ryhmissä /twitterissä, ja harkitse vielä, voisiko jokin deittisovellus sopis sinulle.
Oletatko että av:lla on vain yksi kelpuuttaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun useimmille miehille ei kelpaa edes oman ikäinen nainen, saati 2-4 vuotta vanhempi.
Haluaisitko sinä itse olla joku, joka kelpaa?
Tai perustuuko oma parisuhteesi siihen, että löysit jonkun, joka kelpaa sinulle? Et häntä halua, et pidä puoleensavetävänä, ei tee mieli katsella eikä kosketella etkä todellakaa arvosta häntä. Mutta hän kelpaa paremman puutteessa?
Mä puhuin iästä enkä muista ominaisuuksista. Mutta jos lähtökohtaisesti tunnet oman ikäisesi naiset vastenmielisiksi, niin sulla on ongelma 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti naiset huomaavat vain miesten kärkijoukon.
Top 1% naiset rekisteröivät tasokkaiksi.
Top 10% ovat naisten silmissä kiinnostavia taviksia.
Loput ovat näkymättömiä, elleivät tee itseään näkyviksi soidinmenoilla eli markkinoimalla itseään.
"Olen 30+ mies, ihan tavallisen näköinen ja kokoinen, liikunnallinen, vakitöissä, yliopistotutkinto, päihteetön, tupakoimaton, kiltti, harrastan mm. retkeilyä, matkustelua (kun ei ole koronaa), uintia jne. tulen muiden kanssa toimeen jne."
Uusi versio:
"Olen 30+ mies, kivannäköinen ja kokoinen, liikunnallinen, hyvässä työssä, koulutettu, päihteetön (paitsi joskus lasi tai pari hyvässä seurassa), tupakoimaton, mukava, harrastan retkeilyä ja uintia mutta matkustelu on intohimoni. Olen hyvin sosiaalinen ja hauskaa seuraa"
Yksinkertaistettuna on kaksi miesluokkaa, jotka kelpaavat naisille:
1) erikoismiehet
2) tavallistakin tavallisempi keskiarvomiesErikoismiehet ovat pankkiirilääkäreitä, jännämiehiä, bodareita, muusikoita, näyttelijöitä, poliiseja, lätkänpelaajia, väkivaltarikollisia, superkomeita, kaveriporukoiden ja somepiirien keskipisteitä jne jne. Suurin osa naisista kuolaa näitä miehiä, ja varsin suuri osa myös tavoittelee, ainakin nuorena. Monella näpit palaa erikoismiesten kanssa, kun seksin antaminen ei muutukaan oikeaksi, sitoutuneeksi ja uskolliseksi parisuhteeksi, vaikka nainen toivoisi.
Tämän jälkeen, yleensä välillä 25-35v, suurin osa niistä naisista, jotka yrittivät saada oman erikoismiehen mutta polttivat näppinsä monta kertaa, uudelleenarvioivat tavoitteitaan ja vaatimuksiaan. Ottavat hiukan rationaalisemman lähtökohdan pariutumiseen. Tavoitteeksi tulee mies, jolla on työpaikka, riittävän kokoinen keho/ muna/ lihakset, vähintään ihan ok -tierin kasvot, perusmiehen harrastukset jotka ei ole seksikkäitä mutta jotka on perusmiesjuttuja, ja myös supliikki saa olla vähän vajavaista ja vitsit seminoloja, jos mies on äärimmäisen keskiarvoinen mies.
Naisilla ei siis tässä pariutumisen toisessa erässä ole enää tavoitteena saada ystäviään pakahtumaan kateudesta. Vaiheessa yksi, erikoismiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada naisen tyttökaverit kuolemaan kateudesta, kun nainen löysi maailman parhaimman miehen ja tyttökaverit eivät saa häntä. Vaiheessa kaksi, keskiarvomiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada mies, joka turvaa naiselle elintason jolla nainen on samalla tasolla tyttökavereiden kanssa, ja myös seksikkyydessä ja luonteenpiirteissä miehen tulisi olla mahdollissimman keskiverto, jotta nainen voi tuntea kuuluvansa keskiluokkaisten aikuisten naisten joukkoon. Miehen typerät ja nolot miesjututkin kääntyvät plussaksi tässä vaiheessa; miehen tuijottaessa lätkäkisoja ja juodessa keskaria sohvalla, nainen voi valittaa miehensä junttiutta tyttökavereille, ja tyttökaverit vastaavat "noin meidänkin Lauri tekee, kyl miehet on sit juntteja hyi".
Aivan helvatan hyvä kirjoitus. Tuo vaiheen 2 kuva osuu suoraan nappiin: siinä vaiheessa miehessä kiinnostavina pidetyt ominaisuudet (treenattu kroppa, jännät harrastukset, sivistys jne) kääntyykin negatiivisiksi ominaisuuksi keskivertaisuutta etsivän naisen silmissä, ja ne sohvalle lässähtäneet iskävatsaiset pleikkarin pelaamista harrastavat "perusmiehet" onkin parasta parhautta ikinä.
Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa sinun itsesi kannalta? Mikä muuttuu, mikä ei, miksi, mitä hyötyä tästä tiedosta sinulle oli?
Vahvisti käsityksen että salikortit ja muut sellaiset kannattaa vaihtaa pleikkariin tai johonkin radio-ohjattavaan leluun, antaa kropan läskistyä ja alkaa harrastamaan noita miesten juttuja, jos haluaa kelvata kakkosvaihetta elävälle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti naiset huomaavat vain miesten kärkijoukon.
Top 1% naiset rekisteröivät tasokkaiksi.
Top 10% ovat naisten silmissä kiinnostavia taviksia.
Loput ovat näkymättömiä, elleivät tee itseään näkyviksi soidinmenoilla eli markkinoimalla itseään.
"Olen 30+ mies, ihan tavallisen näköinen ja kokoinen, liikunnallinen, vakitöissä, yliopistotutkinto, päihteetön, tupakoimaton, kiltti, harrastan mm. retkeilyä, matkustelua (kun ei ole koronaa), uintia jne. tulen muiden kanssa toimeen jne."
Uusi versio:
"Olen 30+ mies, kivannäköinen ja kokoinen, liikunnallinen, hyvässä työssä, koulutettu, päihteetön (paitsi joskus lasi tai pari hyvässä seurassa), tupakoimaton, mukava, harrastan retkeilyä ja uintia mutta matkustelu on intohimoni. Olen hyvin sosiaalinen ja hauskaa seuraa"
Yksinkertaistettuna on kaksi miesluokkaa, jotka kelpaavat naisille:
1) erikoismiehet
2) tavallistakin tavallisempi keskiarvomiesErikoismiehet ovat pankkiirilääkäreitä, jännämiehiä, bodareita, muusikoita, näyttelijöitä, poliiseja, lätkänpelaajia, väkivaltarikollisia, superkomeita, kaveriporukoiden ja somepiirien keskipisteitä jne jne. Suurin osa naisista kuolaa näitä miehiä, ja varsin suuri osa myös tavoittelee, ainakin nuorena. Monella näpit palaa erikoismiesten kanssa, kun seksin antaminen ei muutukaan oikeaksi, sitoutuneeksi ja uskolliseksi parisuhteeksi, vaikka nainen toivoisi.
Tämän jälkeen, yleensä välillä 25-35v, suurin osa niistä naisista, jotka yrittivät saada oman erikoismiehen mutta polttivat näppinsä monta kertaa, uudelleenarvioivat tavoitteitaan ja vaatimuksiaan. Ottavat hiukan rationaalisemman lähtökohdan pariutumiseen. Tavoitteeksi tulee mies, jolla on työpaikka, riittävän kokoinen keho/ muna/ lihakset, vähintään ihan ok -tierin kasvot, perusmiehen harrastukset jotka ei ole seksikkäitä mutta jotka on perusmiesjuttuja, ja myös supliikki saa olla vähän vajavaista ja vitsit seminoloja, jos mies on äärimmäisen keskiarvoinen mies.
Naisilla ei siis tässä pariutumisen toisessa erässä ole enää tavoitteena saada ystäviään pakahtumaan kateudesta. Vaiheessa yksi, erikoismiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada naisen tyttökaverit kuolemaan kateudesta, kun nainen löysi maailman parhaimman miehen ja tyttökaverit eivät saa häntä. Vaiheessa kaksi, keskiarvomiehen etsinnässä, naisen tavoite on saada mies, joka turvaa naiselle elintason jolla nainen on samalla tasolla tyttökavereiden kanssa, ja myös seksikkyydessä ja luonteenpiirteissä miehen tulisi olla mahdollissimman keskiverto, jotta nainen voi tuntea kuuluvansa keskiluokkaisten aikuisten naisten joukkoon. Miehen typerät ja nolot miesjututkin kääntyvät plussaksi tässä vaiheessa; miehen tuijottaessa lätkäkisoja ja juodessa keskaria sohvalla, nainen voi valittaa miehensä junttiutta tyttökavereille, ja tyttökaverit vastaavat "noin meidänkin Lauri tekee, kyl miehet on sit juntteja hyi".
Aivan helvatan hyvä kirjoitus. Tuo vaiheen 2 kuva osuu suoraan nappiin: siinä vaiheessa miehessä kiinnostavina pidetyt ominaisuudet (treenattu kroppa, jännät harrastukset, sivistys jne) kääntyykin negatiivisiksi ominaisuuksi keskivertaisuutta etsivän naisen silmissä, ja ne sohvalle lässähtäneet iskävatsaiset pleikkarin pelaamista harrastavat "perusmiehet" onkin parasta parhautta ikinä.
Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa sinun itsesi kannalta? Mikä muuttuu, mikä ei, miksi, mitä hyötyä tästä tiedosta sinulle oli?
Vahvisti käsityksen että salikortit ja muut sellaiset kannattaa vaihtaa pleikkariin tai johonkin radio-ohjattavaan leluun, antaa kropan läskistyä ja alkaa harrastamaan noita miesten juttuja, jos haluaa kelvata kakkosvaihetta elävälle naiselle.
Hyvä. Nyt voit joko toimia tuon uskomusmaailmasi mukaisesti tai olla toimimatta. Joka tapauksessa sinä itse olet ainoa, joka voi asiaan vaikuttaa.
(Minulle jää sellainen tunne, että aiot edelleen käydä salilla etkä suinkaan siksi, että se olisi itsessään sinulle mielihyvän lähde vaan siksi, että samaan aikaan haluaisit uskoa tuota em. julistusta ja toisaalta olla uskomatta. Sen täytyy olla varsin raskasta elämää.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta pääkaupunkiseudulle. Mieluiten Helsinkiin tai Espooseen.
Ei vaikutusta. Asuin useita vuosia ja todennäköisesti poikuuden kanssa mennään hautaan.
DI. Mutta koska en ole pitkä ja komea alfa, niin ei mitään mahdollisuuksia. Tämä yhdistettynä syrjäänvetäytyneeseen luonteeseen. PK-seudulla naiset ovat äärimmäisen nirsoja ja vain Teemu Selänne kelpaa, ei tylsä toimistorotta.
M36
Tuhlaan aikaani, mutta kysyn silti:
Voitko ihan aidosti ja vakavissasi väittää, että pääkaupunkiseudulla ei ole yhtään ihan tavallista miestä, lyhyttä, jopa rumanpuoleistakin, joka olisi saanut parisuhteen? Ihan vakavissasi väität, että jokaikinen tuntemasi parisuhteessa oleva mies on pitkä ja komea alfa, ja jokainen tuntemasi nainen naapurin naisesta omiin siskoihisi ja työkavereihisi on rakastunut pitkään ja komeaan alfaan?
Siltä se minusta tuntuu, toki otantani on vain minun ikäluokkani ja siitä alaspäin. Vanhemmat sukupolvet ovat eri asia ja heillä on eri maailmankuva ja pariutumiskulttuurit. Yksi hyvä esimerkki: työpaikallani on jonkun verran naisiakin, ikäisiäni, vähän vanhempia ja nuorempiakin. Minulle ikäiseni ja nuoremmat ovat aina olleet aika tylyjä ja kylmiä, puhutaan vain pakolliset ja viralliset asiat. Sitten nää palkkas lisää valkokaulusta. Tuli sellanen jätti, varmaan 190 cm pitkä, kävelevä jääkaappi. Kummasti tämän kanssa nuoremmat naiset alkoivat käydä lounaalla yms. Ennen koronaa. Itse kävin lounaalla yksin. Tämä masensi kyllä kovasti ja synkensi mielen itsetuhoisille ajatuksille.
Samaan aikaan oli myös siskollani häät. En halunnut osallistua niihin, ei kiinnostanut. Olisin vain masentunut, koska siellä olisi ollut miljoona siskoni kaveria miehiensa kanssa. Vanhempani kovasti ihmettelivät, kun kieltäydyin.
M36
Kuulostaa kyllä todella itsekkäältä, jos vain tuosta syystä jäit pois oman siskosi häistä. Ne ovat hänen juhlansa, hänen tärkeä päivänsä, ja vähintään silloin läheisimpien ihmisten olisi pystyttävä siirtämään oma egonsa syrjään ja ajattelemaan vain mikä morsiamelle olisi mielusinta.
M45, kaljuuntuva rillipää ikisinkku DI
Tuo haukkuminen ei ole ok, mutta muutenhan jokaisella on oikeus etsiä kunnes löytää juuri haluamansa.
Vastenmielistä on tyytyä johonkin sitä parempaa odotellessa.