Lue keskustelun säännöt.
Millaisia on ne älykkäät keskustelut, joita osa haluaa käydä kavereidensa kesken?
Jotain skeidaa taiteesta? Väittelyä tieteen uusimmista saavutuksista?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Hmm, en ole lukenut ihan koko ketjua. Onko täällä monikin kertonut, että hänelle käy noin?
Itselleni käy niin, että olen oikeasti koko ajan siellä kaupassa miettinyt jotain kuuta kuin kauppareissua ja ostoksia. Olen miettinyt koko ajan sitä "1800-luvun kirjallisuutta" ja saatan kyllä alkaa puhua siitä vaikka kassallakin. Ei, en väitä että tämä olisi yleistä tai välttämättä edes normaalia. Mutta itse olen joskus tällainen. Voi olla, että minulla on diagnosoimaton keskittymishäiriö.
En tiedä, montako vastaajaa täällä nyt on, mutta olen nyt monta kertaa kysynyt, mistä ja millaisesta tilanteesta tällaiset saavat spontaanisti alkunsa niin siihen on useita kertoja vastattu, että ihan samalla tavalla ja samanlaisissa tilanteissa kuin muutkin keskustelut ja esimerkiksi mainittiin jossain ruokakauppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Hmm, en ole lukenut ihan koko ketjua. Onko täällä monikin kertonut, että hänelle käy noin?
Itselleni käy niin, että olen oikeasti koko ajan siellä kaupassa miettinyt jotain kuuta kuin kauppareissua ja ostoksia. Olen miettinyt koko ajan sitä "1800-luvun kirjallisuutta" ja saatan kyllä alkaa puhua siitä vaikka kassallakin. Ei, en väitä että tämä olisi yleistä tai välttämättä edes normaalia. Mutta itse olen joskus tällainen. Voi olla, että minulla on diagnosoimaton keskittymishäiriö.
En tiedä, montako vastaajaa täällä nyt on, mutta olen nyt monta kertaa kysynyt, mistä ja millaisesta tilanteesta tällaiset saavat spontaanisti alkunsa niin siihen on useita kertoja vastattu, että ihan samalla tavalla ja samanlaisissa tilanteissa kuin muutkin keskustelut ja esimerkiksi mainittiin jossain ruokakauppa.
Ok. Minusta on aika eri asia, syntyykö keskustelu spontaanisti vaikka mökkilaiturilla istuskellessa vai tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä johonkin muuhun (ruokakaupassa yleensä pitäisi keskittyä muuhun). Mutta kyllä ihan hyvin "älykäs" keskustelu voi alkaa spontaanisti, ihmisen ajatteluhan menee niin että yksi mielijohde johtaa toiseen aika vapaasti. Jos jostain asiasta on kiinnostunut niin silloin se tulee mieleen helpostikin eri tilanteissa. Ei kai siinä mitään outoa ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miellän älykkään keskustelun sellaiseksi, jossa voi pohtia mitä tahansa aihetta, sen syitä ja seurauksia, hakea uusia näkökulmia ja laajentaa omaa ymmärrystä asiasta.
Esim. seuraava keskustelu ei ole älyllistä:
”Katoitsä eilen tempparit?”
”Joo”
”Mitä siinä oli”
”No ne ryyppäs ja pani taas”Sen sijaan keskustelu siitä, että miksi tosi-tv:tä tehdään, miksi se on niin suosittua, mihin ihmisten tarpeeseen se vastaa ja mihin suuntaan ilmiö voi tulevaisuudessa kehittyä, on älykästä.
Mistä tahansa aiheesta voi käydä älykästä keskustelua. Kaikkea ei aihepiiristä tarvitse tietää, voi pohtia asiaa yleisemmällä tasolla. Hyvä yleissivistys takaa sen, että pystyy keskustelemaan jollain tasolla lähes mistä tahansa, vaikkei asiantuntija olisikaan.
Näin minäkin asian ajattelen. Ja sen vuoksi en ystävieni ja kavereideni kanssa harrastakaan älykkäitä keskusteluja. Ihan siksi, ettei minua kiinnosta tipan tippaa, miksi jokin tv-sarja on suosittua, mihin ihmisten tarpeeseen se vastaa tai mihin suuntaan ilmiö voi tulevaisuudessa kehittyä. Mua ei kiinnosta spekuloida ihmisten tarpeilla tai millään muullakaan asialla, joka koskee jotain mulle täysin tuntemattomia ihmisiä. Jos ystäväni haluaa kertoa, mihin hänen tarpeeseensa jokin asia vastaa, se on ihan ok. Mutta en ala käsittelemään aihetta laajentaen sitä suurempaan ihmisjoukkoon.
Sinä et siis ole kiinnostunut ihmisenä olemisen rajoista tai mahdollsuuksista, eikä siinä ole mitään väärää tai huonoa. Edes siinä, ettei ole kiinnostunut teknologian mahdollisuuksista tai uhista, tai yhteiskunnan kehityksestä ei ole mitään väärää. Jos on kiinnostunut vain konkretiasta, voi toki kokea oivalluksia, mutta silloin tietenkin käsitys maailmasta voi jäädä tosiseikkojen luettelemisen tasolle. Minusta se olisi hiukan tylsää, mutta se on vain minun näkemykseni asiasta.
Rehellisesti sanottuna ihmisenä olemisen rajat tai mahdollisuudet eivät kiinnosta mua. Sen sijaan teknologian mahdollisuudet ja uhat kiinnostavat jo työnikin puolesta (olen it-alalla), mutta niistä keskustelen töissä työkavereideni kanssa enkä vapaa-ajallani ystävieni tai kavereideni kanssa. Tai no joo, joskus olen keskustellut niistä puolitutun alkoholisoituneet miehen kanssa, joka aikoinaan työskenteli it-alalla. Mä tosiaan olen vapaa-ajallani kiinnostuneempi konkreettisista asioista (kuten vaikka erinomaisen korvasienikastikkeen reseptistä tai mitä ystävälleni kuuluu nyt, kun syöpähoidot ovat vihdoin ohi) kuin jostain universaalista käsityksestä maailmasta. Maailma on mikä on eikä mun käsitykseni siitä muuta tosiasioita. Elän mieluummin omaa elämääni, omaa arkeani, toteutan omia toiveitani ja unelmiani sekä nautin elämästäni kuin alan pohtia ja analysoida jotain ihmisenä olemisen rajoja. Mutta kuten huomaat, en ole luonteeltani mikään filosofi :)
Ei tarvitse olla, joskin pikkuisen filosofiaa tietysti voivat nuo teknologian uhatkin liipata, vaikka tekoälystä puhuttaessa (pidä siitä kovasti kirjallisuudessa, mutta tosielämässä se ei välttämättä ole ihan niin kiva kaveri kun mennään pelkästään teknisten ratkaisujen ulkopuolelle).
Hyviä kastikkeita ei koskaan ole liikaa!
Mä olen ehkä vähän putkiaivo, koska mua kiinnostaa enemmän tekniset ratkaisut :)
Tähän yhteyteen voisin kertoa yhden esimerkin erään ystäväni kanssa käymästämme keskustelusta. Vuosia sitten, avioeronsa jälkeen, hänellä oli taloudellisesti tiukkaa. Puhuimme asiasta ja toki olisimme voineet alkaa puhua taloudenhallinnasta yleisellä tasolla ja kenties päätyä pohtimaan, miksi maailmassa varallisuus jakaantuu kuten jakaantuu, mutta mä vaan kysyin ystävältäni, haluaako hän, että autan häntä vuosibudjetin tekemisessä. Hän halusi ja niin tehtiin hänelle vuosibudjetti, jonka avulla sai taloutensa kuntoon. Keskustelumme ei siis ollut nk älykästä keskustelua vaan ainoastaan ongelman ilmaisemista sekä ongelman ratkaisemista. Mä olen luonteeltani hyvin konkreettinen ja ratkaisukeskeinen.
Minusta tämäkin on älykästä keskustelua jossa huomattiin tilanne ja sopivat suhtautumistapa ja jaettiin omaa tietämystä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Anteeksi että osin inhoni 1800-luvun kirjallisuutta kohtaan puheenaiheeksi - mutta parempi niin kuin että ketju olisi kiinnittynyt vaikka ilmastonmuutokseen, ihmisarvon jakamattomuuteen tai luoja paratkoon vaikka intersektionaaliseen feminismiin, sillä siinä tapauksessa emme olisi pääseet kolmeensataan viestiin hyvä jos kolmeenkymmeneen.
Ei sinun sitä tarvitse anteeksipyydellä, mutta vastaatko kysymykseen?
En ole kiinnostunut kirjallisuudesta mutta kyllä ruokakaupassa tulee spontaanisti mieleen monenlaisia asioita ja se on minulle ihan luontevaa. Tosin en tiedä miksi tässä takerruttiin johonkin ruokakauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Anteeksi että osin inhoni 1800-luvun kirjallisuutta kohtaan puheenaiheeksi - mutta parempi niin kuin että ketju olisi kiinnittynyt vaikka ilmastonmuutokseen, ihmisarvon jakamattomuuteen tai luoja paratkoon vaikka intersektionaaliseen feminismiin, sillä siinä tapauksessa emme olisi pääseet kolmeensataan viestiin hyvä jos kolmeenkymmeneen.
Ei sinun sitä tarvitse anteeksipyydellä, mutta vastaatko kysymykseen?
Tämän on ensiesiintymiseni tässä nimenomaisessa keskustelun osasta, joten aloitan mielipiteideni luettelun tuolta alusta.
Niin kuin tuo ensimmäinen vastaaja sanoo, rajoitetussa ajassa ajassa on usein vaikea "näyttää" henkilön älykkyys, joten täytyy turvautua "kertomiseen", joka usein on aika kömpelöä. Toisaalta olen sitä mieltä että on parempi edes yrittää saada tyyppi sanomaan jotakin älykästä kuin ratkaista asia antamalla hänelle silmälasit (ja nuttura, jos naisesta on kysymys). Tietenkin jos elokuvan tarkoitus on kertoa tunnustetusti älykkäistä henkilöistä (vaikka nyt Stephen Hawkingista) älykkyyttä voidaan rakentaa paremmin, ja se on jo valmiiksi myös kaikkien tiedossa, mikä tietysti vähentää vaivaa. Kirjoissa tietenkin pitää pystyä parempaa älykkyyden esittämiseen (älykkään käyttäytymisen ja toiminnan avulla, ei kuulopuheena), mutta elokuville antaisin hiukan armoa.
Tuo 1800-luvun kirjallisuuskeskustelu kassalla on tämän ketjun urbaanilegendaa, joka on alkanut elää omaa elämäänsä minun kannaltani katsoen - mainitsin vain alkuaan että sitä voi käyttää pienenä provokatiivisena keskustelun aloittajana, mutta ehkä olisi pitänyt selventää että sellaisten ihmisten kanssa, jotka nyt yleensä ovat kiinnostuneita keskustelemaan kirjallisuudesta,riippumatta heidän taloudellisesta tai sosiaalisesta asemastaan.
En ole kuunaan aloittanut syvällisempää keskustelua kassan kanssa yhtään mistään, koska yleensä takana on joku toinen henkilö, joka ei arvoistaisi edes vähemmän syvällistä keskustelua. Olen kuitenkin opiskeluaikana siivoojana työskennellessäni käynyt moniakin kiinnostavia ja osin syvällisiä keskusteluita kollegojeni kanssa, ja toisinaan myös joidenkin ylitöissä olleiden asiakkaan puolen tyyppien kanssa. Ja ei, en pysty toistamaan niitä sanatarkasti, siitä on yli kolmekymmentä vuotta, mutta se että muistan niitä olleen, osoittaa mielestäni sen, että niillä on ollut jotakin vaikutusta minuun.
En tiedä muista ihmisistä, mutta kyllä, mieleeni tulee yllättäin kaikenlaisia muistamaani, näkemääni, lukemaani ja kokemaani liittyviä asioita, jotka toisinaan ovat mielestäni niin mielenkiintoisia että otan spotaanisti puheeksi silloin mahdollisesti seurassani olevan ihmisen kanssa jos epäilen että hän on kiinnostunut niistä, ja joskus ne littyvät taiteeseen, tieteesen, politiikkaan, yhteiskuntaa, kulttuurinja joskus omituisen näköiseen kissaan, jonka näin. Joskus niistä tulee keskusteluja, joskus ne jäävät heitoiksi. Minusta tässä ei ole mitään omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmastonmuutos keskustelunaiheena on vatvottu jo läpikotaisin, ja sellainen ihminen, joka sitä vieläkin haluaa vatvoa on joko erittäin hidas oppija tai muuten vain erittäin tylsä tyyppi. Jep, ilmastonmuutos on jo täällä, eikä sitä voi estää. Next!
Kukaan tuttuni (paitsi siskoni) ei ole lukenut samoja kirjoja kuin minä, joten kirjoista keskustelu jää väkisin sille tasolle, että kerrotaan toisillemme mitä kirjoja on luettu ja mikä niiden sisältö on, ja toinen toteaa että jaahas, kirjoja on luettu (ja jättää mainitsematta, että noita kirjoja en muuten jatkossakaan aio lukea).
Kaikki mikä ei liity viimeaikaisiin tapahtumiin, on vatvottu jo aikaisemmin, joten jos asialla ei ole yhteyttä tämänhetkisiin tapahtumiin, ei sitä kannata ottaa esille. Uskonnot yleisellä tasolla? Ne vatvotaan yleensä läpi teini-iässä ja sen jälkeen ne on käsitelty. Lastenkasvatus? Se vatvotaan yleensä läpi esikoisen odotusaikana ja sen jälkeen siihen ei ole tarvetta palata. Jne. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän keskustelee asioista yleisellä tasolla, koska ne on jo niin moneen kertaan vatvottu, eikä asia siitä muuksi muutu. Nuoret kuvittelevat, että vatvonta on jokin älyn merkki, vaikka tosiasiassa se on vain tilapäinen huvitus sinä ajanjaksona kun nuoren ymmärrys kasvaa lapsuudesta aikuisuuteen. Älyllisesti hitaammilla yksilöillä tässä menee toki vuosia pidempään kuin älyllisesti nopeammilla.
Vanhemmat ihmiset sitten ajattelevat, että ovatpa nuo nuoret aikuiset söpöjä kun vatvovat itsestäänselvyyksiä ja kuvittelevat keksineensä jotain käänteentekevää, ja annetaanpa heidän elää tuossa käsityksessä, se kuuluu nuoruuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Hmm, en ole lukenut ihan koko ketjua. Onko täällä monikin kertonut, että hänelle käy noin?
Itselleni käy niin, että olen oikeasti koko ajan siellä kaupassa miettinyt jotain kuuta kuin kauppareissua ja ostoksia. Olen miettinyt koko ajan sitä "1800-luvun kirjallisuutta" ja saatan kyllä alkaa puhua siitä vaikka kassallakin. Ei, en väitä että tämä olisi yleistä tai välttämättä edes normaalia. Mutta itse olen joskus tällainen. Voi olla, että minulla on diagnosoimaton keskittymishäiriö.
En tiedä, montako vastaajaa täällä nyt on, mutta olen nyt monta kertaa kysynyt, mistä ja millaisesta tilanteesta tällaiset saavat spontaanisti alkunsa niin siihen on useita kertoja vastattu, että ihan samalla tavalla ja samanlaisissa tilanteissa kuin muutkin keskustelut ja esimerkiksi mainittiin jossain ruokakauppa.
Ok. Minusta on aika eri asia, syntyykö keskustelu spontaanisti vaikka mökkilaiturilla istuskellessa vai tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä johonkin muuhun (ruokakaupassa yleensä pitäisi keskittyä muuhun). Mutta kyllä ihan hyvin "älykäs" keskustelu voi alkaa spontaanisti, ihmisen ajatteluhan menee niin että yksi mielijohde johtaa toiseen aika vapaasti. Jos jostain asiasta on kiinnostunut niin silloin se tulee mieleen helpostikin eri tilanteissa. Ei kai siinä mitään outoa ole?
Juu juu, kyllä tuo nyt on täysin selvää, että ajatukset ja keskustelu voi edetä mihin suuntaan tahansa. Mutta kyllä tällaiset erityisemmät aiheet minun järkeni mukaan tarvitsevat vähän tiukemman kontekstin kuin että puseron hinta on 18,00 euroa, joten tästä tulikin mieleen, miten inhoan 1800-luvun kirjallisuutta. Edes joku aikakauden kirjailijan nimen ohimenevä mainitseminen ei veisi minun ajatuksiani sen kirjallisuuden ja tyylilajin ruotimiseen. Toki kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin minä.
Eikä kyseessä tarvitse olla edes tuo kirjallisuus. Muutenkin jotkut näennäisesti loogiset aasinsillat voivat minusta olla todella kummallisia. Jos pihalla lentää pikkulintu, ei minulle siitä kyllä kovin helposti tule mieleen Hitchcockin elokuva. Tai jos näen traktorin, en ensimmäisenä ajattele Puuha-Peten elinkaarta. Tai jos näen raitapaidan, ei minulle ensimmäisenä tule mieleen kesk i ty s leirin kauheudet. Tai jos laitan sänkyyni valkoisen lakanan, siitä ei tule mieleen naapurin uusi valkoinen auto ja sen vaikutus ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri. Minä taas olen väsynyt siihen, että kiinnostuksen kohteistaan ei saisi puhua. Moni puhuu urheilusta, vaikka ei ole ammattiurheilija. Käyttää jopa vaikeita sanoja. Ruuanlaitosta puhuvat muutkin kuin kokit. Vaatteista voi puhua, vaikka ei ole muodinluoja. Mutta jos tieteestä tai taiteesta puhuu niin tietenkin pitäisi olla tutkija tai taiteen saralla menestynyt. Muutenhan se on ihan hirveää pätemistä.
Näköjään lainaus ei tullut mukaan, se oli kommentti yhdelle, josta tieteestä puhuminen on pätevistä, jos ei ole tutkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Anteeksi että osin inhoni 1800-luvun kirjallisuutta kohtaan puheenaiheeksi - mutta parempi niin kuin että ketju olisi kiinnittynyt vaikka ilmastonmuutokseen, ihmisarvon jakamattomuuteen tai luoja paratkoon vaikka intersektionaaliseen feminismiin, sillä siinä tapauksessa emme olisi pääseet kolmeensataan viestiin hyvä jos kolmeenkymmeneen.
Ei sinun sitä tarvitse anteeksipyydellä, mutta vastaatko kysymykseen?
En ole kiinnostunut kirjallisuudesta mutta kyllä ruokakaupassa tulee spontaanisti mieleen monenlaisia asioita ja se on minulle ihan luontevaa. Tosin en tiedä miksi tässä takerruttiin johonkin ruokakauppaan.
Voi herranjumala! Googlatkaa nyt mitä tarkoittaa sana ESIMERKKI. :D Voitte keksiä ruokakaupan tilalle minkä tahansa arkisen tilanteen, jossa on yleensä jotain tekemistä ja ajateltavaa ja kirjallisuuden tilalle minkä tahansa tällaisen "älykkään" ei-arkisen keskustelunaiheen. Itse te nyt jumitutte liikaa tuohon esimerkkiin ja kieltäydytte nyt ymmärtämästä, mitä sillä tässä yritetään kuvata.
Helsinkiläinen kirjoitti:
Ilmastonmuutos keskustelunaiheena on vatvottu jo läpikotaisin, ja sellainen ihminen, joka sitä vieläkin haluaa vatvoa on joko erittäin hidas oppija tai muuten vain erittäin tylsä tyyppi. Jep, ilmastonmuutos on jo täällä, eikä sitä voi estää. Next!
Kukaan tuttuni (paitsi siskoni) ei ole lukenut samoja kirjoja kuin minä, joten kirjoista keskustelu jää väkisin sille tasolle, että kerrotaan toisillemme mitä kirjoja on luettu ja mikä niiden sisältö on, ja toinen toteaa että jaahas, kirjoja on luettu (ja jättää mainitsematta, että noita kirjoja en muuten jatkossakaan aio lukea).
Kaikki mikä ei liity viimeaikaisiin tapahtumiin, on vatvottu jo aikaisemmin, joten jos asialla ei ole yhteyttä tämänhetkisiin tapahtumiin, ei sitä kannata ottaa esille. Uskonnot yleisellä tasolla? Ne vatvotaan yleensä läpi teini-iässä ja sen jälkeen ne on käsitelty. Lastenkasvatus? Se vatvotaan yleensä läpi esikoisen odotusaikana ja sen jälkeen siihen ei ole tarvetta palata. Jne. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän keskustelee asioista yleisellä tasolla, koska ne on jo niin moneen kertaan vatvottu, eikä asia siitä muuksi muutu. Nuoret kuvittelevat, että vatvonta on jokin älyn merkki, vaikka tosiasiassa se on vain tilapäinen huvitus sinä ajanjaksona kun nuoren ymmärrys kasvaa lapsuudesta aikuisuuteen. Älyllisesti hitaammilla yksilöillä tässä menee toki vuosia pidempään kuin älyllisesti nopeammilla.
Vanhemmat ihmiset sitten ajattelevat, että ovatpa nuo nuoret aikuiset söpöjä kun vatvovat itsestäänselvyyksiä ja kuvittelevat keksineensä jotain käänteentekevää, ja annetaanpa heidän elää tuossa käsityksessä, se kuuluu nuoruuteen.
Tätä minäkin sanoin tuolla aiemmin, että näissä "suuremmissa" puheenaiheissa ei ole juurikaan puhuttavaa vaan se on jotain itsestäänselvyyksien toistelua ja hymistelyä. Kysyin tuolla aiemmin, mitä keskusteltavaa on ilmastonmuutoksessa, niin sain alapeukkuja.
Ja kirjoista vähän samat kokemukset, että harvoin niitä samoja tulee luettua tai jos onkin luettu, niin siitä on kyllä sen verran pitkä aika, ettei siitä enää ole oikein mitään puhuttavaa. Aiemmin sanoinkin, että keskusteluni tältä osin on "luin, se oli mielestäni hyvä, luepas sinäkin joskus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Hmm, en ole lukenut ihan koko ketjua. Onko täällä monikin kertonut, että hänelle käy noin?
Itselleni käy niin, että olen oikeasti koko ajan siellä kaupassa miettinyt jotain kuuta kuin kauppareissua ja ostoksia. Olen miettinyt koko ajan sitä "1800-luvun kirjallisuutta" ja saatan kyllä alkaa puhua siitä vaikka kassallakin. Ei, en väitä että tämä olisi yleistä tai välttämättä edes normaalia. Mutta itse olen joskus tällainen. Voi olla, että minulla on diagnosoimaton keskittymishäiriö.
En tiedä, montako vastaajaa täällä nyt on, mutta olen nyt monta kertaa kysynyt, mistä ja millaisesta tilanteesta tällaiset saavat spontaanisti alkunsa niin siihen on useita kertoja vastattu, että ihan samalla tavalla ja samanlaisissa tilanteissa kuin muutkin keskustelut ja esimerkiksi mainittiin jossain ruokakauppa.
Ok. Minusta on aika eri asia, syntyykö keskustelu spontaanisti vaikka mökkilaiturilla istuskellessa vai tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä johonkin muuhun (ruokakaupassa yleensä pitäisi keskittyä muuhun). Mutta kyllä ihan hyvin "älykäs" keskustelu voi alkaa spontaanisti, ihmisen ajatteluhan menee niin että yksi mielijohde johtaa toiseen aika vapaasti. Jos jostain asiasta on kiinnostunut niin silloin se tulee mieleen helpostikin eri tilanteissa. Ei kai siinä mitään outoa ole?
Juu juu, kyllä tuo nyt on täysin selvää, että ajatukset ja keskustelu voi edetä mihin suuntaan tahansa. Mutta kyllä tällaiset erityisemmät aiheet minun järkeni mukaan tarvitsevat vähän tiukemman kontekstin kuin että puseron hinta on 18,00 euroa, joten tästä tulikin mieleen, miten inhoan 1800-luvun kirjallisuutta. Edes joku aikakauden kirjailijan nimen ohimenevä mainitseminen ei veisi minun ajatuksiani sen kirjallisuuden ja tyylilajin ruotimiseen. Toki kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin minä.
Eikä kyseessä tarvitse olla edes tuo kirjallisuus. Muutenkin jotkut näennäisesti loogiset aasinsillat voivat minusta olla todella kummallisia. Jos pihalla lentää pikkulintu, ei minulle siitä kyllä kovin helposti tule mieleen Hitchcockin elokuva. Tai jos näen traktorin, en ensimmäisenä ajattele Puuha-Peten elinkaarta. Tai jos näen raitapaidan, ei minulle ensimmäisenä tule mieleen kesk i ty s leirin kauheudet. Tai jos laitan sänkyyni valkoisen lakanan, siitä ei tule mieleen naapurin uusi valkoinen auto ja sen vaikutus ympäristöön.
Se ero on juuri siinä, että ihminen, jolle tulee hyvin helposti ja usein mieleen vaikka se kirjallisuus on erityisen kiinnostunut kirjallisuudesta ja miettii sitä muutenkin usein. Siispä kirjallisuus on aiheena hänellä pinnassa ja tulee helposti mieleen. Aivan niinkuin ihminen, joka alkaa odottaa vauvaa, alkaa yhtäkkiä kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota vauvoihin tai vaikka siihen, millaisia vauvanvaunuja ihmisillä on. Itse olen kiinnostunut monista taiteseen liittyvistä asioista ja kyllä, ne pulpahtelevat mieleen ihan missä vain ja ihan mistä vaan, usein en edes hahmota mistä, jostain alitajunnasta kai. Mutta minua ei kiinnosta vaikkapa autonkorjaus tai käsipallo, ja niinpä minulle ei tule oikeastaan koskaan mistään mieleen autonkorjaus tai käsipallo.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläinen kirjoitti:
Ilmastonmuutos keskustelunaiheena on vatvottu jo läpikotaisin, ja sellainen ihminen, joka sitä vieläkin haluaa vatvoa on joko erittäin hidas oppija tai muuten vain erittäin tylsä tyyppi. Jep, ilmastonmuutos on jo täällä, eikä sitä voi estää. Next!
Kukaan tuttuni (paitsi siskoni) ei ole lukenut samoja kirjoja kuin minä, joten kirjoista keskustelu jää väkisin sille tasolle, että kerrotaan toisillemme mitä kirjoja on luettu ja mikä niiden sisältö on, ja toinen toteaa että jaahas, kirjoja on luettu (ja jättää mainitsematta, että noita kirjoja en muuten jatkossakaan aio lukea).
Kaikki mikä ei liity viimeaikaisiin tapahtumiin, on vatvottu jo aikaisemmin, joten jos asialla ei ole yhteyttä tämänhetkisiin tapahtumiin, ei sitä kannata ottaa esille. Uskonnot yleisellä tasolla? Ne vatvotaan yleensä läpi teini-iässä ja sen jälkeen ne on käsitelty. Lastenkasvatus? Se vatvotaan yleensä läpi esikoisen odotusaikana ja sen jälkeen siihen ei ole tarvetta palata. Jne. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän keskustelee asioista yleisellä tasolla, koska ne on jo niin moneen kertaan vatvottu, eikä asia siitä muuksi muutu. Nuoret kuvittelevat, että vatvonta on jokin älyn merkki, vaikka tosiasiassa se on vain tilapäinen huvitus sinä ajanjaksona kun nuoren ymmärrys kasvaa lapsuudesta aikuisuuteen. Älyllisesti hitaammilla yksilöillä tässä menee toki vuosia pidempään kuin älyllisesti nopeammilla.
Vanhemmat ihmiset sitten ajattelevat, että ovatpa nuo nuoret aikuiset söpöjä kun vatvovat itsestäänselvyyksiä ja kuvittelevat keksineensä jotain käänteentekevää, ja annetaanpa heidän elää tuossa käsityksessä, se kuuluu nuoruuteen.
Tätä minäkin sanoin tuolla aiemmin, että näissä "suuremmissa" puheenaiheissa ei ole juurikaan puhuttavaa vaan se on jotain itsestäänselvyyksien toistelua ja hymistelyä. Kysyin tuolla aiemmin, mitä keskusteltavaa on ilmastonmuutoksessa, niin sain alapeukkuja.
Ja kirjoista vähän samat kokemukset, että harvoin niitä samoja tulee luettua tai jos onkin luettu, niin siitä on kyllä sen verran pitkä aika, ettei siitä enää ole oikein mitään puhuttavaa. Aiemmin sanoinkin, että keskusteluni tältä osin on "luin, se oli mielestäni hyvä, luepas sinäkin joskus".
No jaa. En sanoisi itse olevani nuori, mutta kylläpä vaan on ilmastonmuutos aiheena kehittynyt paljon eliaikanani, kun tulee uutta tietoa, eikä se ole muutenkaan niin yksinkertainen aihe kuin annatte ymmärtää. Iän myötä minusta maailma tulee vain kiinnostavammaksi. Tuo kuulostaa siltä, että te luulette tietävänne nousta asioista paljon enemmän kuin oikeasti tiedätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Anteeksi että osin inhoni 1800-luvun kirjallisuutta kohtaan puheenaiheeksi - mutta parempi niin kuin että ketju olisi kiinnittynyt vaikka ilmastonmuutokseen, ihmisarvon jakamattomuuteen tai luoja paratkoon vaikka intersektionaaliseen feminismiin, sillä siinä tapauksessa emme olisi pääseet kolmeensataan viestiin hyvä jos kolmeenkymmeneen.
Ei sinun sitä tarvitse anteeksipyydellä, mutta vastaatko kysymykseen?
Tämän on ensiesiintymiseni tässä nimenomaisessa keskustelun osasta, joten aloitan mielipiteideni luettelun tuolta alusta.
Niin kuin tuo ensimmäinen vastaaja sanoo, rajoitetussa ajassa ajassa on usein vaikea "näyttää" henkilön älykkyys, joten täytyy turvautua "kertomiseen", joka usein on aika kömpelöä. Toisaalta olen sitä mieltä että on parempi edes yrittää saada tyyppi sanomaan jotakin älykästä kuin ratkaista asia antamalla hänelle silmälasit (ja nuttura, jos naisesta on kysymys). Tietenkin jos elokuvan tarkoitus on kertoa tunnustetusti älykkäistä henkilöistä (vaikka nyt Stephen Hawkingista) älykkyyttä voidaan rakentaa paremmin, ja se on jo valmiiksi myös kaikkien tiedossa, mikä tietysti vähentää vaivaa. Kirjoissa tietenkin pitää pystyä parempaa älykkyyden esittämiseen (älykkään käyttäytymisen ja toiminnan avulla, ei kuulopuheena), mutta elokuville antaisin hiukan armoa.
Tuo 1800-luvun kirjallisuuskeskustelu kassalla on tämän ketjun urbaanilegendaa, joka on alkanut elää omaa elämäänsä minun kannaltani katsoen - mainitsin vain alkuaan että sitä voi käyttää pienenä provokatiivisena keskustelun aloittajana, mutta ehkä olisi pitänyt selventää että sellaisten ihmisten kanssa, jotka nyt yleensä ovat kiinnostuneita keskustelemaan kirjallisuudesta,riippumatta heidän taloudellisesta tai sosiaalisesta asemastaan.
En ole kuunaan aloittanut syvällisempää keskustelua kassan kanssa yhtään mistään, koska yleensä takana on joku toinen henkilö, joka ei arvoistaisi edes vähemmän syvällistä keskustelua. Olen kuitenkin opiskeluaikana siivoojana työskennellessäni käynyt moniakin kiinnostavia ja osin syvällisiä keskusteluita kollegojeni kanssa, ja toisinaan myös joidenkin ylitöissä olleiden asiakkaan puolen tyyppien kanssa. Ja ei, en pysty toistamaan niitä sanatarkasti, siitä on yli kolmekymmentä vuotta, mutta se että muistan niitä olleen, osoittaa mielestäni sen, että niillä on ollut jotakin vaikutusta minuun.
En tiedä muista ihmisistä, mutta kyllä, mieleeni tulee yllättäin kaikenlaisia muistamaani, näkemääni, lukemaani ja kokemaani liittyviä asioita, jotka toisinaan ovat mielestäni niin mielenkiintoisia että otan spotaanisti puheeksi silloin mahdollisesti seurassani olevan ihmisen kanssa jos epäilen että hän on kiinnostunut niistä, ja joskus ne littyvät taiteeseen, tieteesen, politiikkaan, yhteiskuntaa, kulttuurinja joskus omituisen näköiseen kissaan, jonka näin. Joskus niistä tulee keskusteluja, joskus ne jäävät heitoiksi. Minusta tässä ei ole mitään omituista.
Ja sinullekin, mieti, mitä tarkoittaa sana "esimerkki" . Olen nyt vähän väsynyt tähän, että tätä ongelmaa ei saisi kuvata näiden ketjussa mainittujen esimerkkien avulla ilman, että joku alkaa nillittämään niistä esimerkeistä. En missään vaiheessa ole tarkoittanut, että joku ihan oikeasti PUHUU 1800-LUVUN KIRJALLISUUDESTA KASSALLA. Se vain kuvaa tilannetta, että erikoisesta asiasta puhutaan erikoisessa tilanteessa tosi löysällä aasinsillalla. Mutta okei, en enää käytä tuota tai mitään muutakaan esimerkkiä vaan yritän tästä eteenpäin ilmaista ihan kaiken pelkästään suorilla yksiselitteisillä sanoilla ja lauseilla, jos tästä nyt tuli näin jumalattoman suuri ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläinen kirjoitti:
Ilmastonmuutos keskustelunaiheena on vatvottu jo läpikotaisin, ja sellainen ihminen, joka sitä vieläkin haluaa vatvoa on joko erittäin hidas oppija tai muuten vain erittäin tylsä tyyppi. Jep, ilmastonmuutos on jo täällä, eikä sitä voi estää. Next!
Kukaan tuttuni (paitsi siskoni) ei ole lukenut samoja kirjoja kuin minä, joten kirjoista keskustelu jää väkisin sille tasolle, että kerrotaan toisillemme mitä kirjoja on luettu ja mikä niiden sisältö on, ja toinen toteaa että jaahas, kirjoja on luettu (ja jättää mainitsematta, että noita kirjoja en muuten jatkossakaan aio lukea).
Kaikki mikä ei liity viimeaikaisiin tapahtumiin, on vatvottu jo aikaisemmin, joten jos asialla ei ole yhteyttä tämänhetkisiin tapahtumiin, ei sitä kannata ottaa esille. Uskonnot yleisellä tasolla? Ne vatvotaan yleensä läpi teini-iässä ja sen jälkeen ne on käsitelty. Lastenkasvatus? Se vatvotaan yleensä läpi esikoisen odotusaikana ja sen jälkeen siihen ei ole tarvetta palata. Jne. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän keskustelee asioista yleisellä tasolla, koska ne on jo niin moneen kertaan vatvottu, eikä asia siitä muuksi muutu. Nuoret kuvittelevat, että vatvonta on jokin älyn merkki, vaikka tosiasiassa se on vain tilapäinen huvitus sinä ajanjaksona kun nuoren ymmärrys kasvaa lapsuudesta aikuisuuteen. Älyllisesti hitaammilla yksilöillä tässä menee toki vuosia pidempään kuin älyllisesti nopeammilla.
Vanhemmat ihmiset sitten ajattelevat, että ovatpa nuo nuoret aikuiset söpöjä kun vatvovat itsestäänselvyyksiä ja kuvittelevat keksineensä jotain käänteentekevää, ja annetaanpa heidän elää tuossa käsityksessä, se kuuluu nuoruuteen.
Tätä minäkin sanoin tuolla aiemmin, että näissä "suuremmissa" puheenaiheissa ei ole juurikaan puhuttavaa vaan se on jotain itsestäänselvyyksien toistelua ja hymistelyä. Kysyin tuolla aiemmin, mitä keskusteltavaa on ilmastonmuutoksessa, niin sain alapeukkuja.
Ja kirjoista vähän samat kokemukset, että harvoin niitä samoja tulee luettua tai jos onkin luettu, niin siitä on kyllä sen verran pitkä aika, ettei siitä enää ole oikein mitään puhuttavaa. Aiemmin sanoinkin, että keskusteluni tältä osin on "luin, se oli mielestäni hyvä, luepas sinäkin joskus".
No jaa. En sanoisi itse olevani nuori, mutta kylläpä vaan on ilmastonmuutos aiheena kehittynyt paljon eliaikanani, kun tulee uutta tietoa, eikä se ole muutenkaan niin yksinkertainen aihe kuin annatte ymmärtää. Iän myötä minusta maailma tulee vain kiinnostavammaksi. Tuo kuulostaa siltä, että te luulette tietävänne nousta asioista paljon enemmän kuin oikeasti tiedätte.
No voitko mainita jotain esimerkkejä, miten ilmastonmuutoksesta voisi keskustella niin, ettei toistella samoja mantroja tai pidetä jotain monologia tai esitelmää uutisista tai tutkimuksista. (Tuolla aiemmin jo mainitsin, että jos puhutaan esimerkiksi kierrätyksestä tai autoilun vähentämisestä, ne ovat eri keskustelunaiheita.)
Naiset jotka jotka väittävät pitävänsä älykkäistä keskusteluista, niin otappa ei insinöörin tai ei fyysikon kanssa puheksi, miten liian luja teräs voi halkaista päällä olevan betonilaatan ilman laakeria pelkällä omalla kuormalla, niin se keskustelu loppuu siihen. Sama toimii kun rupeet selittämään mustista aukoista, kuinka ne imee kaiken itsensä, mutta kuinka ne kuitenkin jossain vaiheessa säteilemällä katoaa tai, että universumi palaa jossain vaiheessa siihen tilaan mistä alkuräjähdys lähti. Se siitä "älykkäästä keskustelusta"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Anteeksi että osin inhoni 1800-luvun kirjallisuutta kohtaan puheenaiheeksi - mutta parempi niin kuin että ketju olisi kiinnittynyt vaikka ilmastonmuutokseen, ihmisarvon jakamattomuuteen tai luoja paratkoon vaikka intersektionaaliseen feminismiin, sillä siinä tapauksessa emme olisi pääseet kolmeensataan viestiin hyvä jos kolmeenkymmeneen.
Ei sinun sitä tarvitse anteeksipyydellä, mutta vastaatko kysymykseen?
En ole kiinnostunut kirjallisuudesta mutta kyllä ruokakaupassa tulee spontaanisti mieleen monenlaisia asioita ja se on minulle ihan luontevaa. Tosin en tiedä miksi tässä takerruttiin johonkin ruokakauppaan.
Voi herranjumala! Googlatkaa nyt mitä tarkoittaa sana ESIMERKKI. :D Voitte keksiä ruokakaupan tilalle minkä tahansa arkisen tilanteen, jossa on yleensä jotain tekemistä ja ajateltavaa ja kirjallisuuden tilalle minkä tahansa tällaisen "älykkään" ei-arkisen keskustelunaiheen. Itse te nyt jumitutte liikaa tuohon esimerkkiin ja kieltäydytte nyt ymmärtämästä, mitä sillä tässä yritetään kuvata.
Eivätköhän kaikki vielä täällä sinnittelevät ymmärrä että se on vain esimerkki - kyllä, missä tahansa arkisessa tilanteessa voi tulla mieleen asioita, joista voi sittemmin syntyä mielenkiintoisia keskusteluja (joskus syvällisiä tai älykkäitä), näille keskusteluille ei ole olemassa mitään sen yleisempää kaavaa kuin millekään muullekaan menestyksekkäälle keskustelulle. Älykäs keskustelu voi syntyä minkälaisista aiheista hyvänsä, ja siihen usein liittyy peilaamista erilaisiin näkemyksiin, teorioihin, käsityksiin ja muihin keskusteltavaan asiaan liittyviin asioihin, jolla sijoitetaan asiaa suhteeseen muihin ilmiöihin. Ihminen ei ole tyhmä, vaikka hän ei olisi kiinnostunut keskustelemaan joistakin tietyistä asioista, mutta jos yhtään mikään ei kiinnostaa, tai ihminen on sitä mieltä että jo tietää kaiken tarvittavan (viittaan nyt siihen aiempaan kirjoittajaan, jonka lastenkasvatusioiden pohtiminen lopahti esikoisen saamiseen ja uskontojen merkityksen pohtiminen teini-ikään) vähän voidaan sitä vähemmän skappia päätä lähestyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Hmm, en ole lukenut ihan koko ketjua. Onko täällä monikin kertonut, että hänelle käy noin?
Itselleni käy niin, että olen oikeasti koko ajan siellä kaupassa miettinyt jotain kuuta kuin kauppareissua ja ostoksia. Olen miettinyt koko ajan sitä "1800-luvun kirjallisuutta" ja saatan kyllä alkaa puhua siitä vaikka kassallakin. Ei, en väitä että tämä olisi yleistä tai välttämättä edes normaalia. Mutta itse olen joskus tällainen. Voi olla, että minulla on diagnosoimaton keskittymishäiriö.
En tiedä, montako vastaajaa täällä nyt on, mutta olen nyt monta kertaa kysynyt, mistä ja millaisesta tilanteesta tällaiset saavat spontaanisti alkunsa niin siihen on useita kertoja vastattu, että ihan samalla tavalla ja samanlaisissa tilanteissa kuin muutkin keskustelut ja esimerkiksi mainittiin jossain ruokakauppa.
Ok. Minusta on aika eri asia, syntyykö keskustelu spontaanisti vaikka mökkilaiturilla istuskellessa vai tilanteessa, jossa pitäisi keskittyä johonkin muuhun (ruokakaupassa yleensä pitäisi keskittyä muuhun). Mutta kyllä ihan hyvin "älykäs" keskustelu voi alkaa spontaanisti, ihmisen ajatteluhan menee niin että yksi mielijohde johtaa toiseen aika vapaasti. Jos jostain asiasta on kiinnostunut niin silloin se tulee mieleen helpostikin eri tilanteissa. Ei kai siinä mitään outoa ole?
Juu juu, kyllä tuo nyt on täysin selvää, että ajatukset ja keskustelu voi edetä mihin suuntaan tahansa. Mutta kyllä tällaiset erityisemmät aiheet minun järkeni mukaan tarvitsevat vähän tiukemman kontekstin kuin että puseron hinta on 18,00 euroa, joten tästä tulikin mieleen, miten inhoan 1800-luvun kirjallisuutta. Edes joku aikakauden kirjailijan nimen ohimenevä mainitseminen ei veisi minun ajatuksiani sen kirjallisuuden ja tyylilajin ruotimiseen. Toki kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin minä.
Eikä kyseessä tarvitse olla edes tuo kirjallisuus. Muutenkin jotkut näennäisesti loogiset aasinsillat voivat minusta olla todella kummallisia. Jos pihalla lentää pikkulintu, ei minulle siitä kyllä kovin helposti tule mieleen Hitchcockin elokuva. Tai jos näen traktorin, en ensimmäisenä ajattele Puuha-Peten elinkaarta. Tai jos näen raitapaidan, ei minulle ensimmäisenä tule mieleen kesk i ty s leirin kauheudet. Tai jos laitan sänkyyni valkoisen lakanan, siitä ei tule mieleen naapurin uusi valkoinen auto ja sen vaikutus ympäristöön.
Se ero on juuri siinä, että ihminen, jolle tulee hyvin helposti ja usein mieleen vaikka se kirjallisuus on erityisen kiinnostunut kirjallisuudesta ja miettii sitä muutenkin usein. Siispä kirjallisuus on aiheena hänellä pinnassa ja tulee helposti mieleen. Aivan niinkuin ihminen, joka alkaa odottaa vauvaa, alkaa yhtäkkiä kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota vauvoihin tai vaikka siihen, millaisia vauvanvaunuja ihmisillä on. Itse olen kiinnostunut monista taiteseen liittyvistä asioista ja kyllä, ne pulpahtelevat mieleen ihan missä vain ja ihan mistä vaan, usein en edes hahmota mistä, jostain alitajunnasta kai. Mutta minua ei kiinnosta vaikkapa autonkorjaus tai käsipallo, ja niinpä minulle ei tule oikeastaan koskaan mistään mieleen autonkorjaus tai käsipallo.
Juu, tämänkin ymmärrän, mutta sekin on vielä eri asia kuin keskustelu. Miten sen ihmisen ajatus sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa etenee keskustelunavaukseksi, jos siinä vuorovaikutustilanteessa ei ole oikein mitään siihen viittaavaa. Jos toinen puhuu jostain ihan muusta asiasta ja selkeästikään ei ajattele sitä samaa asiaa kuin sinä, eikö siinä ole sosiaalinen paine heittää se oma ajatus sivuun ja jatkaa sillä linjalla, millä se toinenkin on. En tiedä, miksi tätä kutsutaan, onko se jotain sosiaalista peilaamista tai jotain. Eli että pyritään pysymään sen keskustelukumppanin kanssa samalla tasolla eikä huiskita ajatuksia, joissa toinen ei pysy perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleeni tähän aiheeseen liittyen sellainen huomio, että minusta on todella vaivaannuttavaa nähdä esim elokuvissa tai sarjoissa tai vaikka kirjoissa sellaisia "älykkäitä" keskusteluita. Saisiko tästä nyt jonkin vertailukohdan, tunnistavatko nämä tämän keskustelun "älyköt" tällaista ilmiötä? Siis tarkoitan tilannetta, että elokuvassa tai ohjelmassa esiintyy joku todella kömpelö aasinsilta, josta sitten päästään sanomaan muutama älykäs lausahdus ja sitten hahmoista saadaan tehtyä fiksu vaikutelma. tyypillinen tilanne esimerkiksi jos uusi työntekijä tulee työpaikalle ja siinä sitten muka jossain sivulauseessa sanoo jotain fiksua ja vanhemmat kollegat ovat ihan "vvoooou, kylläpäs tämä taitaakin olla ihan osaava tyyppi" tai sitten nuori nainen sanoo miehelle jotain voimaannuttavaa, niin mies onkin ihan että "vau, tämä nainen on kaiken lisäksi fiksukin". Ja näissä tilanteissa myötähäpeää aiheuttaa nimenomaan, että käsikirjoituksessa se kohta on niin teennäinen ja väkisin väännetty.
Vähän aiheen vierestä, mutta jos tunnistatte tilanteen, niin on ehkä helpompi ymmärtää tätä vaikeutta luontaiseen "älylliseen" keskusteluun.
Tunnistan. Käsikirjoittajien on varmaan aika vaikeaa keksiä, kuinka todistetaan henkilön älykkyys muutamassa sekunnissa niin että kaikki katsojat varmasti ymmärtävät mitä siinä yritetään todistaa?
Juu, se on tietysti ymmärrettävää tällaisessa kontekstissa. Mutta väistämättä tämä ongelma tulee mieleen, kun lukee näitä "kyllä minä useinkin ruokakaupassa aloitan keskustelun 1800-luvun kirjallisuudesta" -kommentteja.
Millä lailla?
No juuri sillä lailla kuin nuossa elokuvissa ja sarjoissakin. Aasinsilta vaikuttaa tosi teennäiseltä ja väkisinväännetyltä. Sinustako on ihan luontevaa, että kaupan kassalla "spontaanisti" tulee mieleen 1800-luvun kirjallisuuden epäkohdat?
Anteeksi että osin inhoni 1800-luvun kirjallisuutta kohtaan puheenaiheeksi - mutta parempi niin kuin että ketju olisi kiinnittynyt vaikka ilmastonmuutokseen, ihmisarvon jakamattomuuteen tai luoja paratkoon vaikka intersektionaaliseen feminismiin, sillä siinä tapauksessa emme olisi pääseet kolmeensataan viestiin hyvä jos kolmeenkymmeneen.
Ei sinun sitä tarvitse anteeksipyydellä, mutta vastaatko kysymykseen?
Tämän on ensiesiintymiseni tässä nimenomaisessa keskustelun osasta, joten aloitan mielipiteideni luettelun tuolta alusta.
Niin kuin tuo ensimmäinen vastaaja sanoo, rajoitetussa ajassa ajassa on usein vaikea "näyttää" henkilön älykkyys, joten täytyy turvautua "kertomiseen", joka usein on aika kömpelöä. Toisaalta olen sitä mieltä että on parempi edes yrittää saada tyyppi sanomaan jotakin älykästä kuin ratkaista asia antamalla hänelle silmälasit (ja nuttura, jos naisesta on kysymys). Tietenkin jos elokuvan tarkoitus on kertoa tunnustetusti älykkäistä henkilöistä (vaikka nyt Stephen Hawkingista) älykkyyttä voidaan rakentaa paremmin, ja se on jo valmiiksi myös kaikkien tiedossa, mikä tietysti vähentää vaivaa. Kirjoissa tietenkin pitää pystyä parempaa älykkyyden esittämiseen (älykkään käyttäytymisen ja toiminnan avulla, ei kuulopuheena), mutta elokuville antaisin hiukan armoa.
Tuo 1800-luvun kirjallisuuskeskustelu kassalla on tämän ketjun urbaanilegendaa, joka on alkanut elää omaa elämäänsä minun kannaltani katsoen - mainitsin vain alkuaan että sitä voi käyttää pienenä provokatiivisena keskustelun aloittajana, mutta ehkä olisi pitänyt selventää että sellaisten ihmisten kanssa, jotka nyt yleensä ovat kiinnostuneita keskustelemaan kirjallisuudesta,riippumatta heidän taloudellisesta tai sosiaalisesta asemastaan.
En ole kuunaan aloittanut syvällisempää keskustelua kassan kanssa yhtään mistään, koska yleensä takana on joku toinen henkilö, joka ei arvoistaisi edes vähemmän syvällistä keskustelua. Olen kuitenkin opiskeluaikana siivoojana työskennellessäni käynyt moniakin kiinnostavia ja osin syvällisiä keskusteluita kollegojeni kanssa, ja toisinaan myös joidenkin ylitöissä olleiden asiakkaan puolen tyyppien kanssa. Ja ei, en pysty toistamaan niitä sanatarkasti, siitä on yli kolmekymmentä vuotta, mutta se että muistan niitä olleen, osoittaa mielestäni sen, että niillä on ollut jotakin vaikutusta minuun.
En tiedä muista ihmisistä, mutta kyllä, mieleeni tulee yllättäin kaikenlaisia muistamaani, näkemääni, lukemaani ja kokemaani liittyviä asioita, jotka toisinaan ovat mielestäni niin mielenkiintoisia että otan spotaanisti puheeksi silloin mahdollisesti seurassani olevan ihmisen kanssa jos epäilen että hän on kiinnostunut niistä, ja joskus ne littyvät taiteeseen, tieteesen, politiikkaan, yhteiskuntaa, kulttuurinja joskus omituisen näköiseen kissaan, jonka näin. Joskus niistä tulee keskusteluja, joskus ne jäävät heitoiksi. Minusta tässä ei ole mitään omituista.
Ja sinullekin, mieti, mitä tarkoittaa sana "esimerkki" . Olen nyt vähän väsynyt tähän, että tätä ongelmaa ei saisi kuvata näiden ketjussa mainittujen esimerkkien avulla ilman, että joku alkaa nillittämään niistä esimerkeistä. En missään vaiheessa ole tarkoittanut, että joku ihan oikeasti PUHUU 1800-LUVUN KIRJALLISUUDESTA KASSALLA. Se vain kuvaa tilannetta, että erikoisesta asiasta puhutaan erikoisessa tilanteessa tosi löysällä aasinsillalla. Mutta okei, en enää käytä tuota tai mitään muutakaan esimerkkiä vaan yritän tästä eteenpäin ilmaista ihan kaiken pelkästään suorilla yksiselitteisillä sanoilla ja lauseilla, jos tästä nyt tuli näin jumalattoman suuri ongelma.
Minua ei ärsytä yhtään nämä esimerkit, ymmärrän aivan hyvin niiden paikan tässä keskustelussa. mutta minä taas en ihan saa kiinni, mikä on sinun poittisi. Se, että uskot meidän valehtelevan, kun kerromme että meille tulee mieleen kirjallisuus kassalla? Se, että me olemme mielestäsi tosi outoja, kun meille tulee mielen kirjallisuus kassalla? Koska sinulle ei tule? Vai... Mikä? Toivotko tarkkoja esimerkkejä niistä mielleyhtymäketjuista? Sellaisia on hankalaa antaa, kun ei niitä yleensä tarkkaile niin täsmällisesti tai paina mieleensä.
Ei sinun sitä tarvitse anteeksipyydellä, mutta vastaatko kysymykseen?