Oletko mokannut lomareissulla?

Vierailija kirjoitti:

Minulla liittyy kieliin semmoista, että parin juoman jälkeen en osaa puhua vieraita kieliä muuten kuin omassa päässäni. Olen kysynyt Ruotsissa: ”kan jag få ettan”. Tarkoitin että yhden oluen, en mitään nuuskaa. Olen selittänyt brittipubissa, että In Finland we have also pretty towels. Piti selittää, että kauniita torneja, tarkoitin Näsinneulaa ja Puijon tornia. En mitään pyyhkeitä tarkoittanut mainostaa. Että eipä ihme, kun minua ei aina ymmärretä oikein. Ystäväni muuten yritti korjata tuota pretty towels-asiaa ja alkoi selittää Marimekosta, eli keskustelu ajautui Armi Ratiaan ja Kirsti Paakkaseen. Seuraavana aamuna naurettiin, että mahtoi ne meidät pubiin vieneet isännät olla ihmeissään, mitä nämä leidit höpöttää.

Näsinneulaa ei kyllä kauniiksi voi kehua.

Kovassa humalassa nuorena Khaosanilla  en muistanut missä  ja mikä oli se mun hotelli (olin just saapunu sinä päivänä sinne) , menin sitte toiseen hotelliin minkä olin löytänyt vapailla huoneilla.

Sai aika kauan etsiä sitte seuraavana päivänä hotellia ja löytyhän se erään respan avustuksella.

Olin lomamatkalla Gambiassa ja eksyin vahingossa alueella jossa oli jokin Gambialainen luostari. Päädyin  jostain syystä luostariin vähän pidemmäksi aikaa, mutta kokemus oli voimaannuttava ja sain kokea ihania elämyksiä.

Saavuttiin Kreikan lomahotelliin myöhään illalla lapsen kanssa. En saanut huoneen ilmastointia toimimaan ja olen muutenkin kärsimätön kaikkien ”teknisten laitteiden kanssa” . Yritin soittaa respaan, mutta se oli jo kiinni. Huoneessa tuli niin sietämättömän kuuma, että raahasin lopulta meidän patjat parvekkeelle ja nukuttiin siellä eka yö. Olin niin väsynyt, etten jaksanut stressata hämähäkeistä tai muista mahdollisista ötököistä.

Oli ihana tunne, kun aurinko herätti meidän ekan lomapäivän aamuna. Saimme lopulta ilmastoinninkin kanssa apua (se OLI oikeasti hajalla).

Ei ehkä varsinainen moka, mutta muistui mieleen näitä mainioita tarinoita lukiessa. Joskus kivoja muistoja jää just niistä hetkistä kun kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan.

Olin nuori ja nätti tyttö, ja olimme silloisen poikaystäväni kanssa Rhodoksella lomalla vaatimattomassa hotellissa. Huoneen oven lukko oli tosi hankala, ja vaikka meillä molemmilla oli avaimet, poikaystävä availi aina ovet, kun oma kärsivällisyys ei riittänyt temppuilevan lukon ja avaimen kanssa.

Eräänä iltana meillä tuli sitten ravintolassa jotain riitaa. Poikaystävä lähti omille teilleen, ja minä omille. Myöhemmin palasin hotelliin ja totesin, että en saa huoneen ovea auki. Poikaystävä ei ollut vielä palannut. Niinpä menin hotellin respaan pyytämään apua, ja kummasti siinä oli neljä, komeaa,

tummaa ja erittäin avuliasta kreikkalaismiestä, jotka ihan kaikki yhdessä tulivat auttamaan minua oven aukaisussa... ja siinä samassa se poikaystäväkin sitten palasi hotellille. Mahdoin olla hänen silmissään melko kevytkenkäinen näky siinä huoneen ovella 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Eksyin Helsingissä Redissä ja myöhästyin junasta. Lisähuomiona, että olin aiemmin käynyt Helsingissä 2 kertaa elämäni aikana; 6. Lk luokkaretkellä ja yo-kirjoitusten jälkeen pääsykokeissa. En vieläkään käsitä, miten ihminen voi joutua ostoskeskuksessa niin hukkaan.

Nyt kaikki saivat samalla tietää pääsykokeesi tulokset 😀

Ai sinä ajattelet niin, että se on salaista tietoa, jos hakee lukion jälkeen kouluihin ja pääsee yhteen mutta ei toisiin? Aika jännä suhtautuminen. Jokin paikoista laitetaan ykkössijalle. Jos hakee esim. 3 paikkaan ja käy kolmet pääsykokeet, saattaahan sitä joskus päästä esim. Jyväskylään, joka on ollut ykkösvaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla liittyy kieliin semmoista, että parin juoman jälkeen en osaa puhua vieraita kieliä muuten kuin omassa päässäni. Olen kysynyt Ruotsissa: ”kan jag få ettan”. Tarkoitin että yhden oluen, en mitään nuuskaa. Olen selittänyt brittipubissa, että In Finland we have also pretty towels. Piti selittää, että kauniita torneja, tarkoitin Näsinneulaa ja Puijon tornia. En mitään pyyhkeitä tarkoittanut mainostaa. Että eipä ihme, kun minua ei aina ymmärretä oikein. Ystäväni muuten yritti korjata tuota pretty towels-asiaa ja alkoi selittää Marimekosta, eli keskustelu ajautui Armi Ratiaan ja Kirsti Paakkaseen. Seuraavana aamuna naurettiin, että mahtoi ne meidät pubiin vieneet isännät olla ihmeissään, mitä nämä leidit höpöttää.

Näsinneulaa ei kyllä kauniiksi voi kehua.

Hah, eiköhän tuossa tarkoiteta nimenomaan niitä maisemia, jotka sieltä näkyy. Missä olet koskaan nähnyt kauniin tornin?

En voi sietää ihmisiä, jotka aina vänkäävät vastaan. Jos joku esittää mielipiteen, heti ovat vänkäämässå jotain osoittaakseen omaa erinomaisuuttaan.

En tiedä, onko tämä varsinainen moka, mutta lähdin 18-vuotiaana kirjoitusten jälkeen au pairiksi britteihin. Harmikseni jouduin perheeseen, jossa isä oli aivan kamala vänkääjä ja besserwisser. En nyt muista enää kaikkia juttuja, mutta esimerkiksi jos minä sanoin, että onhan siellä rannalla upeat maisemat, niin hänen oli pakko kommentoida, että likaistahan siellä on ja turistit roskaavat rannan pilalle. Tai jos minä sanoin, että luin lehdestä uutisen x, niin hänen oli ihan pakko epäillä, onkohan asia aivan niin ja tuoda omia mielipiteitään joka ikiseen asiaan. Hän suhtautui vaimoonsa kuin lapseen ja oli aina tietävämpi joka asiassa. Kestin n. 3 kk ja lähdin tietämättä, mitä aion tehdä. Jonkun mielestä ehkä kauhea moka.

Sain olla yötä tutun au pairin pienessä huoneessa sohvalla. En muista enää, kuinka kauan etsin töitä, ehkä muutaman viikon, ja vanhemmat lähettivät rahaa elämiseen, mutta onneksi pääsin osa-aikaiseksi lastenhoitajaksi amerikkalaistaustaiseen perheeseen pieneen kylään ja mikä parasta: sain ikioman pienen pihamökin. Sieltä sain kipinän puutarhanhoitoon, joka ei siis kuulunut työhöni, mutta yhdessä perheen äidin kanssa harrastuksena laiteltiin puutarhaa, lapset toki mukana ulkona leikkimässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei lomamatkalla vaan au pairina. Tilasin kahvilassa kouluranskallani hoitolapselle perunamehua kun piti tilata omenamehua. Tarjoilija oli ihmeissään ja kyseli tarkoitanko todellakin perunamehua, kunnes hoksasin mokani ja korjasin. Sitten tarjoilija nauroi maha vääränä pitkän aikaa niin että kaikki varmasti näkivät ja kuulivat.

Näin jälkeenpäin ajatellen se oli todella tahditonta asiakaspalvelua. Olisi pitänyt kysyä tarjoilijalta mitä vieraita kieliä hän itse puhuu sujuvasti.

Ei niinkään moka, vaan muisto vaihtarivuodelta Saksasta. Asuin talossa jossa muutamia huoneistoja, talon omisti perhe ja huoneistoissa paikallisen yliopiston opiskelijoita. Yhtenä päivänä päätin siivota kämppäni ja menin lainaamaan perheeltä pölynimuria. Koputin ja perheen tytär avasi oven ja kysyin häneltä lainaksi Hubschrauberia, joka on siis helikopteri. Tiesin kyllä, että pölynimuri oli Staubsauger, mutta jostain ihmeen syystä kysyin helikopteria lainaksi että saa siivottua.

Tämä tapahtui muinoin siskolleni.

Heillä oli loma-osake Kanarilla. Heidän viikkonsa oli kai 51 (tai 50), joka tapauksessa joulukuussa siten, että paluu Suomeen oli juuri ennen joulua. Siinä vaiheessa heillä oli jo kaksi lasta ja olivat sieltä palaamassa. Taksi oli vienyt lentokentälle, jolloin siskoni oli sanonut miehelleen, että onko tämä se sama kenttä, jonne tultiin. Miehensä oli vakuuttanut, että on. Liian myöhään he tajusivat olevansa väärällä kentällä ja kone Suomeen toiselta kentältä lähtivät ilman heitä. 

Heidän piti palata Suomeen 21.12. illalla. Samana iltana sisko soitti, että ovatkin vielä Kanarialla. Onneksi jokin matkatoimisto pystyi järjestämään majoituksen, sillä heidän loma-osakkeen käyttöaikahan oli jo loppu. Oli selvinnyt, että seuraava lento Suomeen lähtisi 23.12. aamulla, mutta se ei menisi Helsinkiin vaan Ouluun. He asuivat Pohjois-Suomessa mutta autonsa seisoi Vantaalla hotellin pihalla, koska olivat lähteneet Helsingistä. 

Koska eivät aikoneet viettää joulua siellä, oli pakko ottaa tuo lento. Oulusta sitten ajoivat taksilla kotipaikkakunnalleen (200km). Miehen veli oli käynyt ostamassa jouluruuat ja kun soitin 23.12. illalla, oli kinkku menossa uuniin. Autonsa hakivat pois Vantaalta helmikuussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla liittyy kieliin semmoista, että parin juoman jälkeen en osaa puhua vieraita kieliä muuten kuin omassa päässäni. Olen kysynyt Ruotsissa: ”kan jag få ettan”. Tarkoitin että yhden oluen, en mitään nuuskaa. Olen selittänyt brittipubissa, että In Finland we have also pretty towels. Piti selittää, että kauniita torneja, tarkoitin Näsinneulaa ja Puijon tornia. En mitään pyyhkeitä tarkoittanut mainostaa. Että eipä ihme, kun minua ei aina ymmärretä oikein. Ystäväni muuten yritti korjata tuota pretty towels-asiaa ja alkoi selittää Marimekosta, eli keskustelu ajautui Armi Ratiaan ja Kirsti Paakkaseen. Seuraavana aamuna naurettiin, että mahtoi ne meidät pubiin vieneet isännät olla ihmeissään, mitä nämä leidit höpöttää.

Näsinneulaa ei kyllä kauniiksi voi kehua.

Hah, eiköhän tuossa tarkoiteta nimenomaan niitä maisemia, jotka sieltä näkyy. Missä olet koskaan nähnyt kauniin tornin?

Puijon vanha näkötorni ja Aulangon näkötorni ovat mielestäni kauniita.

Meidän labbis laittoi hyrskyn myrskyn viime kesänä vuokramökin naapurustossa. Jätän kertomatta paikkakuntaa, mutta siellä on parikymmentä vuokramökkiä ja lähellä myös omistusmökkejä. Käytiin uimassa ja kun palattiin mökille, koira oli kyttäämässä ovella ja livahti oven raosta karkuun. Minä juoksin pelkässä uikkarissa sen perässä. Yhteen pihaan kävi lirauttamassa pissat kukkaruukkujen päälle ja toisessa pihassa kaivoi valtavan kuopan, perennat sai kyytiä. Juuri kun olin saamassa kiinni, se lähti rannalle. Siellä murjaisi isot tortut rantahiekalle. Onneksi mies tuli nakin kanssa ja saatiin houkuteltua koira kiinni. Toki kävin keräämässä rannalta läjän pois, mutta mökkien pihoille en mennyt korjaamaan jälkiä.

Kyseessä ei varsinaisesti ole moka, mutta tuleepahan kerrottua. Olin juuri laskeutunut Bangkokiin, ja suunnitelmana oli ottaa taksi hotelliin. Istahdin taksin takapenkille, ja liikkeelle lähdettyä kuski kaivoi povaristaan pullon, joka sisälsi selkeästi miestä väkevämpää. Kauhuissani katselin, kun kuski ryyppäsi ja pullo kävikin huulilla jatkuvasti.

Yritin monesti sanoa matkan aikana, että voisin jo jäädä pois, mutta kuski ei tähän reagoinut. Ajaminen oli ihan holtitonta, ja kuski nuokkui siihen malliin, että hyvä kun ei sammunut. Koko tuon puolituntisen matkan ajan pelotti ihan helvetisti.

Ihmeen kaupalla selvittiin kuitenkin kolaroimatta perille, ja auton pysähdyttyä kuski alkoikin huuto-oksentamaan apukuskin paikalle. Tuon kokemuksen jälkeen katsoin aina kuskin kunnon tarkasti ennen kyytiin menemistä.

Tämä sattui äidilleni Pariisissa 2009. Hän pisti kiellostani huolimatta käsimatkatavaroihin ison marseillesaippuapalan jonka oli ostanut. Sanoin jo hotellilla, että se näyttää muoviräjähteeltä.

Noh, turvatarkastuksessa äiti alkoi sekoilemaan, koska hänen joku taxfree-ostoksensa juuttui johonkin sinne läpivalaisun sisään ja hän ryntäili siinä vähän levottomasti. Sitten ostokset ja käsilaukku tulivat läpi ja meidät vedettiin sivuun. Virkailija kaivoi epäluuloisena saippuan äidin kassista. Saippua oli vieläpä paketoitu oudosti, siinä paketissa ei lukenut mitään.

Sitten äiti möläytti "It is a hmmm a.... soap! Not a bomb" :D

Hakivat sitten jonkun ihmeen laitteen jolla kävivät palasen läpi ja totesivat saippuaksi. 

ETTÄ MEITÄ HÄVETTI!  Monesti ollaan kyllä naurettu tälle jälkeenpäin.

Tapahtui ennen kännykkäaikaa. Olin lähdössä asunnolta Lappiin menevään yöjunaan. Asuin yksin asunnossa, joka oli puisessa pienkerrostalossa. Silitin juuri ennen lähtöä joitakin mukaan otettavia vaatteita.

Junan lähdettyä liikkeelle mieleeni tuli epäilys, olinko ottanut raudan irti pistorasiasta. Alkoi tuntua, että en varmasti ottanut. Etsin käsiini konduktöörin ja selitin tilanteen ja kysyin, voinko soittaa junasta naapurilleni. Hän totesi, että ei voi mitään ja jos rauta oli jäänyt päälle, tulipalo oli varmaan jo syttynyt.

Kun juna saapui seuraavalle asemalle, ryntäsin soittamaan. Onneksi naapuri oli kotona. Hän kävi katsomassa postiluukusta tilannetta. Siitä näki suoraan kohtaan, jossa rauta oli. Johto ei ollut seinässä.

Mieli huojentui, mutta jännitys oli tehnyt tepposet ja seurauksena oli jonkin tunnin kuluttua armoton ripuli. Olin sopinut kolmen kaverin, 2 miestä, 1 nainen, kanssa hillareissusta. Tapasin kaverit Rniemellä ja matkasimme autolla nevalle. Ripuli alkoi keskellä puutonta nevaa. Yritin löytää jotain suojaisaa paikkaa tarpeiden teolle, mutta useaan otteeseen toinen miehistä aina sopivasti etsiytyi seuraani. Jotenkin selvisin kuitenkin kuivin housuin takaisin Rniemelle.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui ennen kännykkäaikaa. Olin lähdössä asunnolta Lappiin menevään yöjunaan. Asuin yksin asunnossa, joka oli puisessa pienkerrostalossa. Silitin juuri ennen lähtöä joitakin mukaan otettavia vaatteita.

Junan lähdettyä liikkeelle mieleeni tuli epäilys, olinko ottanut raudan irti pistorasiasta. Alkoi tuntua, että en varmasti ottanut. Etsin käsiini konduktöörin ja selitin tilanteen ja kysyin, voinko soittaa junasta naapurilleni. Hän totesi, että ei voi mitään ja jos rauta oli jäänyt päälle, tulipalo oli varmaan jo syttynyt.

Kun juna saapui seuraavalle asemalle, ryntäsin soittamaan. Onneksi naapuri oli kotona. Hän kävi katsomassa postiluukusta tilannetta. Siitä näki suoraan kohtaan, jossa rauta oli. Johto ei ollut seinässä.

Mieli huojentui, mutta jännitys oli tehnyt tepposet ja seurauksena oli jonkin tunnin kuluttua armoton ripuli. Olin sopinut kolmen kaverin, 2 miestä, 1 nainen, kanssa hillareissusta. Tapasin kaverit Rniemellä ja matkasimme autolla nevalle. Ripuli alkoi keskellä puutonta nevaa. Yritin löytää jotain suojaisaa paikkaa tarpeiden teolle, mutta useaan otteeseen toinen miehistä aina sopivasti etsiytyi seuraani. Jotenkin selvisin kuitenkin kuivin housuin takaisin Rniemelle.

Konnari oli väärässä.

Tuttavapariskunta lähti kerran häihin pohjoiseen lentokoneella. Perjantaina lähtiessä rouva oli silittänyt vaatteita. Olivat viikonlopun reissussa ja su-iltana palatessa huomasivat, että silitysrauta oli ollut koko viikonlopun päällä (oli pystyasennossa silityslaudan päällä). Ei ollut syttynyt tulipaloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtui ennen kännykkäaikaa. Olin lähdössä asunnolta Lappiin menevään yöjunaan. Asuin yksin asunnossa, joka oli puisessa pienkerrostalossa. Silitin juuri ennen lähtöä joitakin mukaan otettavia vaatteita.

Junan lähdettyä liikkeelle mieleeni tuli epäilys, olinko ottanut raudan irti pistorasiasta. Alkoi tuntua, että en varmasti ottanut. Etsin käsiini konduktöörin ja selitin tilanteen ja kysyin, voinko soittaa junasta naapurilleni. Hän totesi, että ei voi mitään ja jos rauta oli jäänyt päälle, tulipalo oli varmaan jo syttynyt.

Kun juna saapui seuraavalle asemalle, ryntäsin soittamaan. Onneksi naapuri oli kotona. Hän kävi katsomassa postiluukusta tilannetta. Siitä näki suoraan kohtaan, jossa rauta oli. Johto ei ollut seinässä.

Mieli huojentui, mutta jännitys oli tehnyt tepposet ja seurauksena oli jonkin tunnin kuluttua armoton ripuli. Olin sopinut kolmen kaverin, 2 miestä, 1 nainen, kanssa hillareissusta. Tapasin kaverit Rniemellä ja matkasimme autolla nevalle. Ripuli alkoi keskellä puutonta nevaa. Yritin löytää jotain suojaisaa paikkaa tarpeiden teolle, mutta useaan otteeseen toinen miehistä aina sopivasti etsiytyi seuraani. Jotenkin selvisin kuitenkin kuivin housuin takaisin Rniemelle.

Konnari oli väärässä.

Tuttavapariskunta lähti kerran häihin pohjoiseen lentokoneella. Perjantaina lähtiessä rouva oli silittänyt vaatteita. Olivat viikonlopun reissussa ja su-iltana palatessa huomasivat, että silitysrauta oli ollut koko viikonlopun päällä (oli pystyasennossa silityslaudan päällä). Ei ollut syttynyt tulipaloa. 

Huh, huh!

Romaniassa minigolfradalla yllätti kauhea pissahätä. Kovin suojaisia paikkoja ei ollut, mutta alue oli sellainen, että siellä oli helppo vetäytyä sivummalle. Menin perimmäiseen reunaan sellaisen kalteriaidan viereen. No. Ei mennyt kauaa, kun paljasta pyllyä kohden tulivat naapurista vartijoiden taskulamppujen valokiilat. Viereisellä tontilla sattui olemaan hallitsijan lomahuvila.

Vastasin unenpäin puhelinsoittoon, meni hiukan aikaa tajutakseni teksti oli herätysnauhoite, kiitin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lennettiin kaverin kanssa eri paikoista Italiaan samoihin aikoihin, tarkoitus oli tavata Genovan lentokentän edessä. Siinä aikamme soiteltiin ja ihmeteltiin ettei löydetä toisiamme, kunnes lopulta kävi ilmi että hän oli vahingossa päätynyt Geneveen.

Kuinka törppö voi olla, että päätyy ei edes vain eri kaupunkiin, vaan eri maahan?

Mahtaisiko sama henkilö joutua "vahingossa" Yhdysvaltoihin, siellä on useampiakin Genova/Geneve -nimisiä paikkoja? 

Kyllä mullakin yks kaveri lensi Geneveen vaikka piti mennä Genoaan. Onneksi ei ollut ketään vastassa ja pääsi kuitenkin perille.