Lue keskustelun säännöt.
Oletko mokannut lomareissulla?
Minulle aina sattuu ja tapahtuu lomaillessa ja osa mokista sellaisia, jotka naurattaa pitkään.
Viime kesänä tehtiin klassinen moka, kun oli vuokrattu mökki. Osoite mapsiin ja menoksi. Mökin seinässä oli avainkaappi, johon meillå oli koodi. Koetettiin koodeja kymmeniä kertoja, soitettiin vuokraajalle ja istuttiin lopulta rappusille avaamaan kylmät juomat, kun ei saatu vastausta. Jonkin ajan päästä pihaan ajoi autollaan pariskunta, joka ihmetteli, miksi ihmeessä me ollaan leiriydytty heidän mökin terassille. Hups, oltiinkin naapurimökillä.
Kommentit (519)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin reilaamassa Italiassa 80–luvulla. Olimme olleet Roomassa ja tarkoitus oli lähteä yöjunalla eteenpäin. Päätimme viedä aamulla rinkat valmiiksi rautatieasemalle säilöön jotta voisimme olla vielä päivän kaupungilla rauhassa ilman niitä. Säilytyspaikka oli tuolloin vielä ihan ihmisen hoitama matkalaukkuhuone.
Voimme rinkat, saimme kuitin säilytyksestä ja lähdimme kaupungille mukanamme minimimäärä tavaraa. Illalla palasimme rautatieasemalle hyvissä ajoin ennen junan lähtöä hakemaan rinkkoja. Yllätys olikin melkoinen kun huomasimme, että matkatavarasäilytys oli mennyt kiinni kaksi tuntia aiemmin kuin luulimme. Saamamme kuitti oli pelkästään italiaksi ja olimme ymmärtäneet viikonpäivät väärin.
Vietimme sitten yön Rooman päärautatieaseman penkeillä. Minulla oli vielä kuukautiset enkä ollen varannut tarvikkeita yöksi asti. Päiväkassa oli kulutettu päivän aikana, loput rahat olivat rinkassa. Oli nälkä ja kylmä ja veri valui pitkin reisiä.
Mutta tarinaa on ollut hauska kertoa jälkeenpäin :D
Siis voi kiessus sentään! En ymmärrä teidän mstkustustapaa ollenkaan. Ja vielä hauska kertoa jälkeenpäin?. Mulle tulee päänsärky kun ajattelen että olisin ollut teidän kans samalla reissulla..
Sulle ei varmaan olisi tullut ongelmia kun sulla on parempi matkustustapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa hoppa bussilla lentokenttähotelliin Lontoossa. Kysyin bussiasemalla kuskilta mistä minun bussini lähtee. Hän vastasi, että terminaali ykkösestä ja olin silloin kolmosessa. Hän sanoi: I want to save you. Olin varmaan pelastamista tarvitsevan näköinen. Kuski käski laittaa matkalaukun säiliöön ja kiinnittää turvavyön. Jonkin reittibussin kuljettaja, vartavasten ajoi terminaaliin 1, minun vuokseni ja näytti missä on hoppa-pysäkki. Englannissa todella ystävällisiä ihmisiä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ysärillä ex-poikaystävän kanssa lähdimme Turkkiin lomalle. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta päätimme nostaa perillä Visalla käyttörahaa. Turkin liira oli siis arvoltaan tuolloin hyvin pieni verrattuna Suomen markkaan. Menimme sitten automaatille ja näppäilimme summan koneeseen. En enää muista tarkkaan, mutta muutamia satasia Suomen rahassa. Se kone alkoi sitten suoltaa sitä rahaa hirveään tahtiin, meillä ei enää kädet riittäneet ja yritimme tunkea laukkuihin ja taskuihin, mutta niitä lenteli maahan kadullekin. Ympärille alkoi kerääntyä ihmisiä, jotka naureskeli hilpeästi meille. Mutta kukaan ei yrittänyt varastaa niitä, toisaalta ei varmaan olisi huomattu edes. Se kone sylki sitä rahaa useamman minuutin.
Nuorena huithapelina ei yhtään tajuttu, että siitä tulee noin hirveä määrä seteleitä.
(Joo, tyhmä idea lähtee rahattomana ulkomaille, mutta parikymppisenä saa usein tyhmiä ideoita päähänsä. Lasku kyllä maksettiin ihan ajallaan.)
Minäkin kävin ysärillä monet kerrat turkissa,mutten muista että tuollaista vois käydä.
On sielläki nostorajat, jo 90-luvulla.
Tais olla matkalisää vähän ja humalalisää.
Jännästi tähän on saatu aika paljon alapeukkuja, mutta todellakin haisee vahvasti matka- ja humalalisältä. 90-luvulla inflaatio juoksi Turkissa ja siinä 90-luvun alkupuoliskolla oltiin vaihtokurssissa n. 1000 Liraa = 60 penniä- tasolla. Mutta tarinan seteleitä syöksevä kone on aika huuhaata, koska yleisessä käytössä oli 100000, 250000, 500000 ja 90-luvun puolenvälin jälkeen jopa 1000000 liiran seteleitä.
Jos kone on minuuttitolkulla tunkenut seteleitä pihalle, niin noston on pitänyt olla enemmänkin sadoissa tuhansissa markoissa, kuin sadoissa markoissa. Ja automaateista ei tainnut todellakaan olla 1000 liiran (eli 60 pennin) seteleitä tarjolla, koska niiden kierto oli valtavan nopeaa ja nämä setelit kuluivat pehmeiksi ja likaisiksi alta aikayksikön.
Älä jaksa.
Poikani oli työharjoittelussa Maltalla. Läksimme yhdessä takaisin Suomeen. Hotellin edessä hän istui taksissa oikealle etuistuimelle. Taksikuski sanoi:”Sinä voit ajaa, se on ihan helppoa!” Maltassa on vasemmanpuoleinen liikenne ja ratti on oikealla puolella.
Vierailija kirjoitti:
Olin Budapestissä menossa työharjoitteluhaastatteluun. En millään löytänyt oikeaa osoitetta vaikka tiesin olevani oikealla suunnalla. Lopulta oli pakko ottaa juoksutaksi etten myöhästy haastattelusta. Auto ajoi arviolta 100m ja sanoi että perillä. Otti hinnan. Ketutti, mutta maksoin.en myöhästynyt.
Sinua siis harmitti, kun piti ottaa juoksutaksi, mutta kuljettaja otti kyydistä hinnan = et päässyt livahtamaan maksamatta? Juoksutaksi tarkoittaa, ettei ole aikomustakaan maksaa, vaan määränpäässä lähdetään maksamatta autosta ja juostaan pakoon. Vrt. juoksukaljat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ysärillä ex-poikaystävän kanssa lähdimme Turkkiin lomalle. Rahaa ei juurikaan ollut, mutta päätimme nostaa perillä Visalla käyttörahaa. Turkin liira oli siis arvoltaan tuolloin hyvin pieni verrattuna Suomen markkaan. Menimme sitten automaatille ja näppäilimme summan koneeseen. En enää muista tarkkaan, mutta muutamia satasia Suomen rahassa. Se kone alkoi sitten suoltaa sitä rahaa hirveään tahtiin, meillä ei enää kädet riittäneet ja yritimme tunkea laukkuihin ja taskuihin, mutta niitä lenteli maahan kadullekin. Ympärille alkoi kerääntyä ihmisiä, jotka naureskeli hilpeästi meille. Mutta kukaan ei yrittänyt varastaa niitä, toisaalta ei varmaan olisi huomattu edes. Se kone sylki sitä rahaa useamman minuutin.
Nuorena huithapelina ei yhtään tajuttu, että siitä tulee noin hirveä määrä seteleitä.
(Joo, tyhmä idea lähtee rahattomana ulkomaille, mutta parikymppisenä saa usein tyhmiä ideoita päähänsä. Lasku kyllä maksettiin ihan ajallaan.)
Minäkin kävin ysärillä monet kerrat turkissa,mutten muista että tuollaista vois käydä.
On sielläki nostorajat, jo 90-luvulla.
Tais olla matkalisää vähän ja humalalisää.
Jännästi tähän on saatu aika paljon alapeukkuja, mutta todellakin haisee vahvasti matka- ja humalalisältä. 90-luvulla inflaatio juoksi Turkissa ja siinä 90-luvun alkupuoliskolla oltiin vaihtokurssissa n. 1000 Liraa = 60 penniä- tasolla. Mutta tarinan seteleitä syöksevä kone on aika huuhaata, koska yleisessä käytössä oli 100000, 250000, 500000 ja 90-luvun puolenvälin jälkeen jopa 1000000 liiran seteleitä.
Jos kone on minuuttitolkulla tunkenut seteleitä pihalle, niin noston on pitänyt olla enemmänkin sadoissa tuhansissa markoissa, kuin sadoissa markoissa. Ja automaateista ei tainnut todellakaan olla 1000 liiran (eli 60 pennin) seteleitä tarjolla, koska niiden kierto oli valtavan nopeaa ja nämä setelit kuluivat pehmeiksi ja likaisiksi alta aikayksikön.
Miksi sä tuota humalaa jankutat kun sanoin että ei oltu humalassa? Yleisessä käytössä oli myös 10 000 liiraa ja 50 000 liiraa. Siellähän oli todella halpaa tuolloin, ruoka saattoi maksaa jossain kansankuppilassa pari liiraa. Mä olen kirjoittanut tuon tapauksen matkapäiväkirjaani ja niitä päiväkirjoja lukee tasan tarkkaan vain minä itse. Miksi mä itselleni olisin valehdellut ja liioitellut? Tarkkoja summia en nyt sinua varten pääse tsekkaamaan kun en ole kotona.
Noin se tapahtui, itsellesi voit uskotella mitä haluat. Mutta älä pilaa kivaa ketjua enempää. Mun osalta tää riittää tästä asiasta. Tämä on ollut harvinaisen mukava ketju lukea kun ei ole ollut enempiä riitoja ja dissaamisia.
Kertokaa siis lisää kommelluksia :).
Ensimmäistä kertaa snorkalaamassa olessa pahoin aika pahasti. Eteläisessä Japanissa, huhtikuussa on jo kuuma ja aurinko polttava. Kunnon aurinkorasvat oli naamassa, niskassa, käsissä ja jaloissa. Snorklasin t-paita päällä, joten selkäkin oli suojassa. Lämpimästä merestä korallien ja kalojen keskeltä kun palasin rantahietikolle, ajattelin kuivatella auringossa itseni ilman paitaa. Lienee puoli tuntia oli kulunut ja selkää alkoi poltella pahasti. Siinä kohtaa sitten muistin, että eihän sielä ole aurinkorasvaa! Ei muuta kuin vaatteet kipinkapin päälle.
Iltaan menessä polte oli kehittynyt lähes koko selän kattavaksi palovammaksi. Särkylääkkeiden ja innokkaan rasvaamisen voimalla meni loppuloma. Tämä tietenkin tapahtui loman alussa. Ehkäpä parempi alussa, olisi muuten ollut kivulias lentomatka takaisin Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin väärälle lentokentälle. Piti olla Stanstedissa niin menin Gatwickiin siis aivan vastakkaiseen suuntaan eli taksillakaan ei olisi enää ehtinyt... Mulla oli siis kaksi lentoa varattuna muutaman viikon sisään ja sekoitin kumpi oli kummalta kentältä. Onneksi ei maksanut kuin £40 vaihtaa lento seuraavalle päivälle mutta kyllä ketutti...
Moga oli se, että laskin New Yorkissa hetkeksi käsilaukun käsistäni. Samantien vietiin. Siinä meni niin passi kuin loput rahatkin. Reissu oli loppusuoralla. Onneksi konsulaatista sai melko vähällä vaivalla uuden passin kotimatkaa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin Budapestissä menossa työharjoitteluhaastatteluun. En millään löytänyt oikeaa osoitetta vaikka tiesin olevani oikealla suunnalla. Lopulta oli pakko ottaa juoksutaksi etten myöhästy haastattelusta. Auto ajoi arviolta 100m ja sanoi että perillä. Otti hinnan. Ketutti, mutta maksoin.en myöhästynyt.
Sinua siis harmitti, kun piti ottaa juoksutaksi, mutta kuljettaja otti kyydistä hinnan = et päässyt livahtamaan maksamatta? Juoksutaksi tarkoittaa, ettei ole aikomustakaan maksaa, vaan määränpäässä lähdetään maksamatta autosta ja juostaan pakoon. Vrt. juoksukaljat.
Niinpä. Ainakin Venäjällä se on käsitaksi kun huidotaan mikä tahansa vanha lada pysähtymään ja pyydetään kyytiä maksua vastaan. Kyllä on hengenlähtö ollut niilläkin reissuilla lähellä..
Olin kaverin kanssa ajamassa Sydneysta Brisbaneen lomareissulla ja se vasemmanpuolisen liikenteen hallitseminen vei vissiin kaiken aivokapasiteetin koska matkan varrella huoltsikkapysäkillä jätin lompakon vessaan. Kävelin siis lompakko kädessä vessaan, laskin sen paperitelineen päälle toimituksen ajaksi ja sinne jäi. Onneksi huomasin sen heti autoon palattuani ja juoksin hakemaan ja se oli vielä siellä. Meinas iskeä paniikki. Sen jälkeen olen keskittynyt olemaan huolellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lennettiin Saksaan pariksi viikoksi muutamia vuosia sitten, ja jossain vaiheessa, ehkä joitakin päiviä ennen paluuta aloin ihmetellä että missä passini on. Ei löytynyt mistään tavaroista, ja tulin siihen tulokseen että sen on täytynyt pudota johonkin tai joku on sen varastanut, vaikka en mielestäni ollut edes kuljettanut sitä mukanani kaupungilla tai missään. Soittoa suurlähetystöön, joka kertoi että Suomen kansalainen lennätetään aina kotiin, ja koska minulla oli myös ajokortti "henkkarina" niin homman pitäisi onnistua. Neuvoivat kuitenkin, että pitäisi tehdä paikalliselle poliisille ilmoitus kadonneesta/varastetusta passista, ja että saisin ilmoituksesta jonkin tositteen, jonka voin kentällä ajokortin kanssa esittää. Uuden passin hankkiminen suurlähetystön kautta olisi vienyt ilmeisesti aikaa tms.
Kävin saksankielentaitosen tätini kanssa poliisiasemalla, hirveä kuulustelu siitä missä olen viimeksi nähnyt passini jne. Tätini joutui tietenkin tulkkaamaan kaiken. Jonkinlaisen paperin asiasta sain, muistaakseni poliisi kirjoitti jotain että passi on varastettu jo tullessani maahan lentokentällä tms. Pääsin Suomeen, muistaakseni kentällä ei oltu edes kiinnostuneita moisesta todistuksesta.
Muutaman viikon päästä Suomeen palattuani, sain Helsingistä löytötavaratoimistosta kirjeen, että passini on siellä. Oli pudonnut sitten käsilaukusta koneen hattuhyllylle jo menomatkalla ja löytynyt sieltä. Passin lunastus tuosta löytötavaratoimistosta olisi maksanut enemmän kun uusi passi, ja koska se oli menossa jo vanhaksi, niin en reagoinut kirjeeseen mitenkään. Muutama viikko tästä, soitettiin kotikuntani poliisin löytötavaratoimistolta että passi on nyt siellä, ja sain noutaa sen ilmaiseksi :D
En ikinä jättäisi passiani minnekään käsilaukkuun hattuhyllylle vahtimatta. Koneessa käsilaukku sylissä/jaloissa ja vessaankin mukaan. Kuka tahansa voi mennä sinne hattuhyllylle köljäämään niitä kasseja.
Interreilillä kyllä tapahtui aina jotain.
Pariisin juna-asemalle nukahdettiin penkeille, ja reppu pöllittiin. Kamera sun muuta lähti sen siliän tien. Nukuttiin joskus myös sen oman aseman ohi ja juna tuli päätepisteeseen jonnekin ihan hornan tuuttiin. Konnari tuli huutamaan ranskaksi lisämaksua, ei ymmärretty eikä annettu passeja vaikka pyysi. Poliisiakin huusi perään kun lähdettiin junasta sukkelaan pois.
Kreikassa päätin hankkia kunnon rusketuksen asenteella "En mä mitään aurikorasvoja laittele" ja tuloksena kirkkaanpunainen iho. Paikallisessa marketissa myytiin mulle Aloe Veraa, vedin sitä ja olinkin sitten aivan vihreä. Mukava oli mennä syömään muistuttaen avaruusolentoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamuyön herätys vähillä unilla eräässä suositussa Lähi-idän turistirysässä ja taksilla kentälle suorittamaan normaalit toimet turvatarkastuksessa. Siinä odottelin käsimatkatavaroitani läpivalaisusta pitäen passia ja lentolippua kädessäni. Vieritin reppukaukaloa hieman kauemmas hihnan päähän ja totesin että en ole sukua mustekalalle raajojen määrässä, joten laskin käsissä olevat tavarat tasanteelle hihnan loppuun. Huppari niskaan, vyö kiinni ja reppu selkään ja rullaportaita ylös.
Siinä vaiheessa pamahti mieleen "Voi prkl! passi ja lippu jäi sitten siihen tasanteelle!" Täyskäännös, juoksu rullaportaita vastakarvaan alas ja tarkistamaan tilanne. Tietystikkään ei jälkeäkään papereista missään.
Mielessäni jo pyöri erinäisiä ajatuksia mielenkiintoisesta loman jatkosta, kun kuitenkin nolona kysyin lähimmältä vartijalta olisiko näkynyt lentolippua ja Suomen passia lähistöllä...
Käveltiin toisen karpaasin luokse, joka oli (onnekseni) napannut ko paprut talteen. Pienen nuhtelun jälkeen kaikki sitten kunnossa ja yhtä kokemusta rikkaampana..
Onhan näitä:
Ystävän kanssa 90 luvun alussa Tunisiassa kuvattiin rakennusta jota ei olisi saanut kuvata(presidentin kesäasunto) ei huomattu kuvauskieltokylttejä eikä oltu luettu /kuunneltu matkaoppaan ohjeita.
Sitten kohdallemme pysähtyi nuori mies esittäytyi poliisiksi ja vaati saada kameramme. Emme uskoneet miestä, vaikka hän näytti jotain pahvilappuvirkamerkkiä.
Kotvan kuluttua paikalle saapui poliisiauto ja meitä vaadittiin nousemaan auton kyytiin. Aikamme siinä väittelimme ja kun paikalle tuli lisää poliisiautoja oli meidän kahden nuoren naisen ”toteltava” . Tunisiassa puhuttiin ranskaa ja saksaa, englanti ei heillä ollut kovin hyvin hallussa.
No reissumme ekan illan vietimme poliisiasemalla kuulusteltavana: miksi olimme kuvanneet kiellettyä kohdetta, miksi emme olleet totelleet poliisia, kun vihdoin olivat saaneet jonkun englantia vähän paremmin puhuvan poliisin paikalle. No kamerasta vietiin filmi ja lopuksi pari poliisia pyysi meitä odottamaan että heidän työvuoronsa päättyy ja lähdettäis treffeille. No ei menty vaan itkua nieleskellen palattiin hotellille. Selvittiin kuitenkin säikähdyksellä ja sakoitta.
Englannissa asuessani olin tulossa käymään Suomessa, mutta en saanut enää omalta kylältä varattua taksia etukäteen vaan piti varata naapurikylän mini cap- servicen taksi. Ihmettelin, kun taksi ilmoitti lähtöajaksi paljon myöhemmän ajan kuin aikaisemmilla kerroilla.
No tiukille meni, taksikuski oli arvioinut ajoajan väärin, tuli saattamaan mut lentokentälle ja lentokenttävirkailijalle kanssa juostiin priority reittiä turvatarkastusten ohi ja ehdin koneeseen nipin napin, matkalaukku tuotiin sitten suomen kotiin pari päivää myöhemmin.
Turkissa oltiin porukalla ja lähdettiin yökerhoon. No avaimet unohtui huoneeseen. Yöportieeri antoi meille koko hotellin avainlipun, mutta ei löydetty sopivaa avainta. Sitten muistin, että parvekkeen ovi on auki, joten herätetään naapurihuoneen väki ja mennään heidän parvekkeen kautta meidän parvekkeelle. Huoneemme oli viidennessä kerroksessa. Siinä vaiheessa yöportieeri ihmetteli missä viivyimme kun emme olleet tulleet palauttamaan avainnippua. Tämä rohkea nuori mies sitten hoiteli parvekkeelta toiselle siirtymisen ja avasi meille oven.
Espanjan aurinkorannalla oli yhdellä hiihtolomalla niin kylmä, että oli pakko ostaa lisää vaatteita. Hotellihuoneeseen tuotiin lisälämmityslaite ja teitä ja siltoja suljettiin lumisateen vuoksi, jouduttiin palaamaan naapurikaupungista kiertoteitä ja matkaa kertyi useita kymmeniä kilometrejä enemmän.
Vaikka reisitaskuhousuja ja vyölaukkua moititaan juntiksi, niissä ne passit ja liput säilyy tallessa. Vyölaukkuja on myös litteitä, jotka ei näy paidan alta.
Kerran meni parvekkeen ovi lukkoon, mutta tallennan hotellien numerot jo ennalta. Niinpä oli helppo soittaa respa avaamaan.
Olin Etelä-Koreassa maaseudulla katsomassa, jotain paikallista esitystä. Näyttelijät ottivat minut esitykseen yleisön joukosta ja tekivät pilaa minusta koko esityksen ajan. Ei ole hajuakaan mitä he puhuivat mutta yleisö vaan nauroi ja nauroi. Yhden kermakakun sain naamaani ja vaatteeni kasteltiiin. Palkinnoksi sain jotain paikallisia elintarvikkeita, jotka jouduin heittämään pois kun ne alkoi haisemaan matkalaukussa.
Parametasolisluu kirjoitti:
Olin Etelä-Koreassa maaseudulla katsomassa, jotain paikallista esitystä. Näyttelijät ottivat minut esitykseen yleisön joukosta ja tekivät pilaa minusta koko esityksen ajan. Ei ole hajuakaan mitä he puhuivat mutta yleisö vaan nauroi ja nauroi. Yhden kermakakun sain naamaani ja vaatteeni kasteltiiin. Palkinnoksi sain jotain paikallisia elintarvikkeita, jotka jouduin heittämään pois kun ne alkoi haisemaan matkalaukussa.
VArmaan joo. Mikä tässä oli mielestäsi se tekemäsi moka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin Budapestissä menossa työharjoitteluhaastatteluun. En millään löytänyt oikeaa osoitetta vaikka tiesin olevani oikealla suunnalla. Lopulta oli pakko ottaa juoksutaksi etten myöhästy haastattelusta. Auto ajoi arviolta 100m ja sanoi että perillä. Otti hinnan. Ketutti, mutta maksoin.en myöhästynyt.
Sinua siis harmitti, kun piti ottaa juoksutaksi, mutta kuljettaja otti kyydistä hinnan = et päässyt livahtamaan maksamatta? Juoksutaksi tarkoittaa, ettei ole aikomustakaan maksaa, vaan määränpäässä lähdetään maksamatta autosta ja juostaan pakoon. Vrt. juoksukaljat.
Niinpä. Ainakin Venäjällä se on käsitaksi kun huidotaan mikä tahansa vanha lada pysähtymään ja pyydetään kyytiä maksua vastaan. Kyllä on hengenlähtö ollut niilläkin reissuilla lähellä..
Meillä sattui Murmanskissa rehellinen kyyditsijä. Menimme erääseen baariin ja sovimme, että ja sovimme, että tyyppi hakee meidät tunnin päästä ja näin kävi.
Siis voi kiessus sentään! En ymmärrä teidän mstkustustapaa ollenkaan. Ja vielä hauska kertoa jälkeenpäin?. Mulle tulee päänsärky kun ajattelen että olisin ollut teidän kans samalla reissulla..