Uskotteko suhteisiin, joissa ei tapella koskaan? Mä en.

Meillä ei tapella. Jos äänensävy nousee, niin syön enemmän.

Ei tietenkään tarvitse riidellä, eikä myöskään silti olla tossukka. Meillä riideltiin ehkä ensimmäisen reilu viiden vuoden aikana.... Tästä suurin osa osui ensimmäiseen vuoteen, kun asuttiin yhdessä ja vielä "opeteltiin" yhteiselämää. Tämän jälkeen satunnaisesti tapeltiin rahasta, kun siitä oli puutetta ja meillä oli hyvin erinäköiset käsitykset siitä, mihin se vähä kuuluu laittaa.

Mutta eipä vaan ole riidelty enää sen jälkeen, kun opiskelut ja vauvat oli hoidettu ja elämä vakiintunut uomiinsa. Olemmehan me vieläkin satunnaisesti erimieltä asioista, mutta ne on aina niin pieniä asioita, että ne saadaan käsiteltyä ilman riitaakin, isoista asioista ollaan poikkeuksetta yhtä mieltä. Mistä sitä sitten pitäisi riidellä?

Suhde on edelleen hyvällä mallilla, ei valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla eri mieltä ilman riitaa ja tappelua. Usein akateemisissa parisuhteissa toimitaan näin.

Ne on yleensä ne suhteet joissa mies on naismainen ja nainen johtaa joukkoa vikinöitä kuuntelematta.

Tämä onkin mielenkiintoista. Perinteisesti akkoja on syytetty torailusta, mutta nyt näinpäin. Onkin naisen vika jos ei jäkätä.

Me ollaan kaverin kanssa sopuisia eikä haluttaisi riidellä. Mutta kaverilla on ongelmia, joiden vuoksi mm. ei osaa kertoa mielipidettään. Vaikka kuinka kuuntelen enkä alista, niin hän saattaa kertoa mielipiteekseen jotain ihan muuta kuin mikä se todellisuudessa on. Kyllä noista sitten riitoja syntyy, vaikka ei olla luonteelta riiteleväisiä.

Ei suhteessa tarvitse tapella. Erimielisyyksiä varmasti tulee vastaan ennen pitkään, mutta ne erimielisyydet voi selvittää ihan keskustelemalla ja rakkaudella.

Jos tuntuu siltä, että haluaa riidellä paljon niin kannattaa kehittää se riita mahdollisimman pian että näkee onko se toinen sellainen mieleinen riitakaveri.

En osaa riidellä. Koen sellaiset aggressiiviset asioiden esilletuomiset vaan niin kauhean hyökkäävänä, että menen puolustuskannalle ja pakene-tilaan. Jos sanottaisiin ihan rauhallisesti asioista ilman minkäänlaisia "äänensävyjä", niin ei olisi ongelmaa. Eräänkin kanssa olisi pitänyt älytä lopettaa juttu heti siihen, kun sanoi että jos etsin riidatonta suhdetta niin sitten ei meidän varmaan kannata yrittää. Riidattomia parisuhteita ei kuulemma olekaan. No, yritinkin lopettaa, mutta taivutteli minut jatkamaan. Vaan tuli havaittua, että hänellä tosiaan oli melko riitaisa käsitys parisuhteesta. Niin kauhean herkästi loukkaantui aina kaikesta.

Nämä "pikkumyyt" ja temperamenttiset ihmiset oikeuttavat huonoa käytöstään itsellään, ihan kuin itseä olisi mahdoton kontrolloida. Vähän samaan kastiin menee hormonien kanssa selittelijät. Hormonien takia voi tehdä hölmöjä asioita JOS kukaan muu ei siitä kärsi, mutta jos muut kärsivät huonosta käytöksestäsi, niin se on yksinkertaisesti väärin. Aikuisen huonoa käytöstä on vaikea oikeuttaa yhtään millään.

Vierailija kirjoitti:

Nämä "pikkumyyt" ja temperamenttiset ihmiset oikeuttavat huonoa käytöstään itsellään, ihan kuin itseä olisi mahdoton kontrolloida. Vähän samaan kastiin menee hormonien kanssa selittelijät. Hormonien takia voi tehdä hölmöjä asioita JOS kukaan muu ei siitä kärsi, mutta jos muut kärsivät huonosta käytöksestäsi, niin se on yksinkertaisesti väärin. Aikuisen huonoa käytöstä on vaikea oikeuttaa yhtään millään.

Olen aina ollut samaa mieltä. Sitä nolommalta tuntuu, kun nyt iän alkaessa reippaasti nelosella huomaa, että välillä kiehahtaa aivan hallitsemattomasti.

Antakaa mulle vähän aikaa, niin opin käyttäytymään näilläkin hormoneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä "pikkumyyt" ja temperamenttiset ihmiset oikeuttavat huonoa käytöstään itsellään, ihan kuin itseä olisi mahdoton kontrolloida. Vähän samaan kastiin menee hormonien kanssa selittelijät. Hormonien takia voi tehdä hölmöjä asioita JOS kukaan muu ei siitä kärsi, mutta jos muut kärsivät huonosta käytöksestäsi, niin se on yksinkertaisesti väärin. Aikuisen huonoa käytöstä on vaikea oikeuttaa yhtään millään.

Olen aina ollut samaa mieltä. Sitä nolommalta tuntuu, kun nyt iän alkaessa reippaasti nelosella huomaa, että välillä kiehahtaa aivan hallitsemattomasti.

Antakaa mulle vähän aikaa, niin opin käyttäytymään näilläkin hormoneilla.

Onhan sitä jokaisella ristinsä kannettavanaan ja olen itsekkin tuon joutunut opettelemaan. En enää hermostu mistään muusta kuin jos lapsille tehdään pahaa, sen oikeutan itselleni. Osaan sanoa tarvittaessa hyvinkin suoraan asioita ja välillä lipsun sinne harmaalle alueelle. Ei siinä silti selittelyt auta kun on tilivelvollinen itselle omista tekemisistään.

Ei ole normaalia olla riitelemättä miellyttämisenhalusta. Aika usein sellainen parisuhde päättyy, jossa ei "uskalleta" riidellä. Eri mieltä voi asioista olla ja se mielipide pitää esittää. Toiset osaavat luovia parisuhteessa keskustelemalla ilman, että kumpaakaan pelottaa mitä toinen on mieltä. Toiset sitten huutavat. Me riidellään aika harvoin. Pari, kolme isompaa riitaa on ollut kolmen vuoden aikana. Joka viikko tulee kyllä joku pieni napina, mutta mitään huutamista ja kiihtymistä ei ole.

Riitely ja kinaaminen ovat eri asia kuin tappelu. Tappelu ennakoi suhteen loppua tai henkirikosta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihan oikeasti tuntuu ajattelevan, ettei ole olemassa suhdetta jossa ei riideltäisi ja se viikoittainen vääntäminen on ihan normaalia parisuhteessa, suorastaan kuuluu siihen. Sitä riitaa kehitellään vaikka millaisen myötäilevän tossun ja matonalusen kanssa, se on jo taitolaji sinällään saada riita aikaiseksi sellaisen kanssa joka on aina samaa mieltä kaikesta.

Ystäväni on tällainen. Jos suhteessa menee muutaman viikon ajan hyvin ja rauhallisesti, hänen on pakko alkaa haastamaan riitaa ihan pikku asioista. Mies yleensä tulistuu takaisin ja parin riitelypäivän jälkeen elämä palaa normaaliksi, en tiedä mitä mieltä mies on näistä riidoista. Olemme tätä ystävän kanssaan pohtineet eikä koskaan ole selvinnyt, mistä tarve riitelylle oikein kumpuaa.

Minä ja mieheni puolestaan olemme heidän täydet vastakohdat: voisi sanoa että kaksi kynnysmattoa on löytäneet toisensa. Koskaan emme ole riidelleet, erimielisyydetkin usein ratkeaa sillä, että molemmat esittää kantansa ja sen jälkeen a) toinen muuttaa mieltään, b) asialla ei ole oikeastaan väliä ja se unohdetaan tai c) ok, ollaan eri mieltä. Tästä esimerkkinä lapset: mies halusi, minä en. Asia käsiteltiin, mies ei tästä jousta ja tämä on kynnyskysymys. Kyllä siinä meni hetki asiaa pohtiessa, mutta lopulta suostuin ja oli ihan hyvä diili: lapsella on osallistuva isä, joka kantaa suurimman vastuun ja minä saan rusinat pullasta.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia parisuhteessa ja ehkä muutaman kerran oli kinaa. Kyllä näitä on! Mutta ei semmoinen suhde välttämättä jännittävä/kutkuttava ole.

Miksi alapeukut? Täällä oli muitakin jotka sanoivat vastaavaa eikä silti alapeukkuja.

Ei tosiaan riidelty juurikaan noiden vuosien aikana (ja puhun siis todella pitkästä parisuhteesta). Tunteet loppui kyllä ja kasvettiin erilleen. En kaipaa riitelyä mutta joissain tapauksissa riitelemättömyys voi olla merkki siitä että kemiaa ei kunnolla ole/ollaan enää kavereita.

Näin ei toki kaikissa parisuhteissa ole enkä ole missään niim väittänytkään.

Kuka haluaisi määritellä riitelyn tähän? 

Eri mieltä asioista oleminen ei ole riitelyä, se on erimielisyyttä. Onko riitely jankuttamista siitä että toinen ei suostu muuttamaan omaa mielipidettään/toimintaansa vastaamaan toisen käsitystä hyvästä ja oikeasta? Onko riitely sitä että toinen jättää sukat lattialle ja toinen huomauttaa siitä niin monta kertaa että tulee jo huutaneeksi asiasta?

Ja ei, ei meillä riidellä. Ne erimielisyydet joihin tuli mukaan  suuttumusta johtuivat siitä ettei vielä tunnettu toisiamme kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaisi määritellä riitelyn tähän? 

Eri mieltä asioista oleminen ei ole riitelyä, se on erimielisyyttä. Onko riitely jankuttamista siitä että toinen ei suostu muuttamaan omaa mielipidettään/toimintaansa vastaamaan toisen käsitystä hyvästä ja oikeasta? Onko riitely sitä että toinen jättää sukat lattialle ja toinen huomauttaa siitä niin monta kertaa että tulee jo huutaneeksi asiasta?

Ja ei, ei meillä riidellä. Ne erimielisyydet joihin tuli mukaan  suuttumusta johtuivat siitä ettei vielä tunnettu toisiamme kunnolla. 

Minusta riitely on sitä, jos toinen huomauttaa jostain asiasta vihaisella äänensävyllä. Se merkitsee yleensä sitä, että ihan sama mitä seuraavaksi vastaan, rauhallisesti tai takaisin ärähtämällä, sieltä tulee kahta kauheammin takaisin. Se on merkki siitä, että oli miten oli - on aika parisuhdetta elävöittävän riitelyn.

Vierailija kirjoitti:

Suhteeseen kuuluu myös riitely. Jos ei pystytä riitelemään rakkaudella niin lusikat kannattaa laittaa jakoon jo suhteen ensimetreillä. Ne kiltteilijät ovat pahimpia passiivisaggressiivisia suhteen myrkyttäjiä. Kunnon riita puhdistaa ilmaa ja sopiminen se vasta kivaa onkin.

Oma kokemus on, että riitely on nimenomaan toisen alistamista. Se kumpi jaksaa pidempään ja kovempaa mesota voittaa. Keskustelemalla ja kinaamalla molemmat saa nimenomaan tuotua oman kantansa tasaveroisemmin esille. Kun puhutaan avoimesti ei keräydy noita patoumia jotka vaatisi ilman puhdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteeseen kuuluu myös riitely. Jos ei pystytä riitelemään rakkaudella niin lusikat kannattaa laittaa jakoon jo suhteen ensimetreillä. Ne kiltteilijät ovat pahimpia passiivisaggressiivisia suhteen myrkyttäjiä. Kunnon riita puhdistaa ilmaa ja sopiminen se vasta kivaa onkin.

Oma kokemus on, että riitely on nimenomaan toisen alistamista. Se kumpi jaksaa pidempään ja kovempaa mesota voittaa. Keskustelemalla ja kinaamalla molemmat saa nimenomaan tuotua oman kantansa tasaveroisemmin esille. Kun puhutaan avoimesti ei keräydy noita patoumia jotka vaatisi ilman puhdistusta.

Kyllähän normaalit asiat saa jokainen keskusteltua rauhallisesti halutessaan, mutta kunnon riita on kuitenkin emotionaalisesti niin palkitseva, että sellaisen voi aika ajoin kehittää vaikka aidanseipäästä. Minusta riitelyn funktio on ihan eri kuin ongelmanratkaisu tai joku kompromissin etsintä. Siinä tuuletetaan tunteita ja annetaan toisen tuta aidot tunteet, joita saman tyypin kanssa vuosikausia junnatessa ihan varmasti jokaiselle täyspäiselle ihmiselle tulee. Kun ne saa välillä purkaa, voi jatkaa puhtaalta pöydältä. Jos aina vaan mielistelee, ukko käy ennen pitkää ihan yhdentekeväksi ja sellaisen voi heittää menemään.

Vierailija kirjoitti:

20v yhdessä, ja ei olla "tapeltu" koskaan. Tappelu on vahva ilmaisu, toki meilläkin ollaan asioista välillä erimieltä, mutta huutamiseen ei koskaan ole tarvinnut mennä. Jos kotityöt, seksi ja raha-asiat on kunnossa niin mistä sitä pitäisi tapella?

Teillä on ihannesuhde.

Lakkasin riitelemästä kun miehestä tuli mulle kaveri enkä halua häntä enää.