Uskotteko suhteisiin, joissa ei tapella koskaan? Mä en.
Aina jos joku sanoo et "meidän suhteessa ei riidellä tai kinata koskaan, vaan me keskustellaan aina kaikki läpi", mietin vaan et on varmaan aika mahtava suhde. Nimittäin näissä suhteissa tuntuu aina olevan se reppana tossukka, joka vastaa "kyllä kulta" kun ei uskalla olla eri mieltä.
Ja onhan se mun mielestä outoa, jos sen läheisimmän ja rakkaimman tyypin kanssa ei pysty tai uskalla edes kinata.
Ja ennenkun joku menee ääripäästä toiseen, niin ei tietenkään ole hyvä jos jatkuvasti tapellaan. Mutta jos ei esim. 10 vuoden suhteen aikana olla oltu mistään eri mieltä niin... joo.
Kommentit (60)
Siinä vaiheessa kun nainen alkaa korottaa ääntään, pistän akan vaihtoon.
Kyllä me olemme reilusti eri mieltä - asiat vain käsitellään keskustellen, ei huutamalla niin en miellä kanssakäymistä varsinaisesti riitelyksi. Edellisessä suhteessa meni aina huutamiseksi joten tuntuu, että riitelimme paljonkin, vaikka lopulta erimielisyyksiä taisi määrällisesti olla yhtä paljon kuin nykyisessäkin suhteessa.
Voi olla eri mieltä ilman riitaa ja tappelua. Usein akateemisissa parisuhteissa toimitaan näin.
20v yhdessä, ja ei olla "tapeltu" koskaan. Tappelu on vahva ilmaisu, toki meilläkin ollaan asioista välillä erimieltä, mutta huutamiseen ei koskaan ole tarvinnut mennä. Jos kotityöt, seksi ja raha-asiat on kunnossa niin mistä sitä pitäisi tapella?
En tykkää huutamisesta, vaikka sitä joskus harrastankin. Toisaalta kaveri ja miehensä ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta eivätkä ikinä riitele. En ole koskaan nähnyt enkä kuullut mitään erimielisyyttä heillä, ja itsekin sen myöntävät. Olen silti huomannut, että heillä on todella herkkää keskinäinen viestintä ja kaverini ihmettelee, että onkohan se mies nyt pahoittanut mielensä kun siirsi maitopurkin viisi senttiä sivuun normaalipaikasta yms. Itse en jaksaisi koko ajan hymyillä ja olla rakentava, mukavampi tiuskia suoraan kun harmittaa. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Pyytää sitten anteeksi kun on vähän rauhoittunut.
Luulin, että meillä oli tollanen riidaton suhde, niin joustavasti ja sopuisasti päästiin aina yhteisymmärrykseen. Kunnes kävi ilmi, että mies olikin vaan miellyttämishaluinen, pelkäsi menettämistä, eikä koskaan sanonut todellista mielipidettään yhtään mihinkään, myötäili vaan.
No nykyään ne ”riidat” on semmosia, että minä en edes tiedä että riidellään, mies alkaa vaan yhtäkkiä mököttää, on puhumaton ja kiukkuisen oloinen, siitä tiedän, että johonkin hän on tyytymätön vaikkei edes kusyttäessä kerro että mikä harmittaa..
Me ollaan oltu 7 vuotta yhdessä ja koskaan ei olla riidelty. Ollaan oltu asioista eri mieltä ja ollaan pahoitettu mieltämme puolin ja toisin sekä tehty virheitä. Näistä on kuitenkin aina selvitty keskustelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla eri mieltä ilman riitaa ja tappelua. Usein akateemisissa parisuhteissa toimitaan näin.
Pahin riitelijä, jonka tunnen, on tohtori. :) Osaa olla todella pelottava tyyppi. En ole ikinä nähnyt hänen käyneen kehenkään käsiksi, mutta ääni on riidellessään sellainen, että muiden urputus loppuu nopeasti.
Suhteessa, jossa ei koskaan riidellä, on aina yksi psykopaatti mukana. Jos sinä et ole se, se on kumppanisi, joka on aina sinun kanssasi samaa mieltä eikä edes yritä saada tahtoaan läpi.
Eihän eri mieltä olemisen tarvitse tarkoittaa tappelua.
Olin vuosia parisuhteessa ja ehkä muutaman kerran oli kinaa. Kyllä näitä on! Mutta ei semmoinen suhde välttämättä jännittävä/kutkuttava ole.
Uskon. Olen ollut sellaisessa suhteessa 35 vuotta. Miehen kanssa keskustelemme kaikesta ihan rauhallisesti kinaamatta ja tappelematta ja sitten mies tekee niinkuin minä sanon. Mies on fiksu , mutta mitä mä olen älykkäämpi ja voimakastahtoisempi. Ikinä ei tarvitse myöskään nalkuttaa. Mies uskoo, että tarkoitan mitä sanon ihan kerta sanomisella.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että meillä oli tollanen riidaton suhde, niin joustavasti ja sopuisasti päästiin aina yhteisymmärrykseen. Kunnes kävi ilmi, että mies olikin vaan miellyttämishaluinen, pelkäsi menettämistä, eikä koskaan sanonut todellista mielipidettään yhtään mihinkään, myötäili vaan.
No nykyään ne ”riidat” on semmosia, että minä en edes tiedä että riidellään, mies alkaa vaan yhtäkkiä mököttää, on puhumaton ja kiukkuisen oloinen, siitä tiedän, että johonkin hän on tyytymätön vaikkei edes kusyttäessä kerro että mikä harmittaa..
Jätä se sika.
Edesmenneet vanhempani eivät koskaan riidelleet.
Ite en ois suhteessa jossa tapeltaisiin tai riideltäisiin.
Toki meilläkin on erimielisyyksiä, mutta ne on ratkottu keskustelemalla tai korkeintaan kinastelemalla.
Jotkut ihan oikeasti tuntuu ajattelevan, ettei ole olemassa suhdetta jossa ei riideltäisi ja se viikoittainen vääntäminen on ihan normaalia parisuhteessa, suorastaan kuuluu siihen. Sitä riitaa kehitellään vaikka millaisen myötäilevän tossun ja matonalusen kanssa, se on jo taitolaji sinällään saada riita aikaiseksi sellaisen kanssa joka on aina samaa mieltä kaikesta.
Minä en osaa riidellä! Mies taas tuntuu jopa nauttivan siitä raivoamisesta, mutta yleensä hän "tappelee itsensä kanssa". En reagoi niihin kohtauksiin juuri mitenkään ja yleensä mies rauhottuu tosi nopeasti. Voin toki suuttua miehelle jostain, mutta yleensä niissä tapauksissa mies tietää itsekin, että on hölmöillyt eikä kukkoile takaisin. Minä olen ottanut tavaksi käyttää tilannetta hyväksi. Kun miehellä on anteeksi-moodi päällä, kerron vaikkapa, että lupasin äidilleni, että mies menee ensi viikonloppuna heille maalaamaan autotallin. Aina on suostunut kiltisti! Kumpikaan meistä ei ole alistuva tai tossun alla, me ollaan yhdessä siellä "tunkion päällä".
Ei jaksa riidellä. Vie liikaa energiaa. Ollu sellasessakin suhteessa. Kuluttavaa.
Pitäisin itseäni aika symppiksenä ja helppona, mutta niin vaan kinaamiseksi ja hankalaksi meni suhde, kun toiselle se riitely tuntui olevan ihan suorastaan joku harrastus. Hän hämmästeli, että eikö hän muka koskaan saa suuttua mistään, kun ihmettelin puolestani että mistä kaikista pikkujutuista veti hernettä nenään. Rajansa nyt sentään kaikella.