Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko suhteisiin, joissa ei tapella koskaan? Mä en.
1990
03.06.2021 |
Aina jos joku sanoo et "meidän suhteessa ei riidellä tai kinata koskaan, vaan me keskustellaan aina kaikki läpi", mietin vaan et on varmaan aika mahtava suhde. Nimittäin näissä suhteissa tuntuu aina olevan se reppana tossukka, joka vastaa "kyllä kulta" kun ei uskalla olla eri mieltä.
Ja onhan se mun mielestä outoa, jos sen läheisimmän ja rakkaimman tyypin kanssa ei pysty tai uskalla edes kinata.
Ja ennenkun joku menee ääripäästä toiseen, niin ei tietenkään ole hyvä jos jatkuvasti tapellaan. Mutta jos ei esim. 10 vuoden suhteen aikana olla oltu mistään eri mieltä niin... joo.
Kommentit (60)
En ala korottamaan ääntäni, vaan keskustelen. Tuo on ollut tosi monelle naiselle bensaa liekkeihin, kun olettavat että miehen päälle saa oksentaa pahan olonsa, ei saa. Sitten ero tulee yllätyksenä, vaikka olen koko suhteen ajan sanonut, että asioista keskustellaan sitten kun olet rauhottunut. Joillekkin se riitely "puhdistaa ilmaa" no niin se keskustelukin. En katsele tuollaisia kakaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, uskon. Takana 16 onnellista vuotta. Erimielisyydet voi tosiaan ratkoa tappelematta.
Tappelu on eri asia kuin eri mieltä oleminen.
Moni luulee, että parisuhteessa riita kuuluu asiaan, välillä pitää räiskyä ja sitten on taas ihanaa, mutta kun se riidan syy jää yleensä tuolloin kokonaan varjoon. Samasta asiasta korotetaan ääntä yhä uudestaan sen sijaan että aikuisesti puhumalla selvitettäisiin se.
Oman mielipiteensä voi ilmaista riitelemättä. Harva meistä töissäkään ryhtyy riitelemään, jos työkaveri on eri mieltä. Tai on näitäkin, joiden mielestä huutaminen ja melskaaminen puhdistaa ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun nainen alkaa korottaa ääntään, pistän akan vaihtoon.
Saisit nyt ensin sen ekan akan.
Ex tuli estelemään kun halusi riidellä ja minä en suostunut sitä huutoa kuuntelemaan. Juutikin tuosta syystä ex. M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on tullut riideltyä (ei onneksi usein) ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että syynä ei ole ollut se, että olisimme olleet eri mieltä, vaan se, että on ollut pakko purkaa v*tutus toiseen ihmiseen.
Kun tämän eron tajuaa, alkaa riitelynkin merkitys asettua kohdalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun nainen alkaa korottaa ääntään, pistän akan vaihtoon.
Saisit nyt ensin sen ekan akan.
Älä canceloi. Tuo on ihan hyvä syy erota. N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttavapiirissä eniten ovat eronneet ne, jotka eivät koskaan riitele.
Silloin toinen alistuu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, uskon. Takana 16 onnellista vuotta. Erimielisyydet voi tosiaan ratkoa tappelematta.
Tappelu ja riitely ovat eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä eniten ovat eronneet ne, jotka eivät koskaan riitele.
Silloin toinen alistuu.
Toinen ei alistu ellei toinen alista. Mutta nämä ovat niin hienovaraisia asioita ja jollakin tapaa omasta kodista opittuja, että harva 20- tai 30-vuotiaanakaan vielä tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, uskon. Takana 16 onnellista vuotta. Erimielisyydet voi tosiaan ratkoa tappelematta.
Tappelu ja riitely ovat eri asioita.
Myös riitelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteeseen kuuluu myös riitely. Jos ei pystytä riitelemään rakkaudella niin lusikat kannattaa laittaa jakoon jo suhteen ensimetreillä. Ne kiltteilijät ovat pahimpia passiivisaggressiivisia suhteen myrkyttäjiä. Kunnon riita puhdistaa ilmaa ja sopiminen se vasta kivaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Joo, uskon. Takana 16 onnellista vuotta. Erimielisyydet voi tosiaan ratkoa tappelematta.
Vain 16 v, meillä 50 v ja riidellään joka viikko, mutta tapella ei koskaan.
Jos ei riideltäisi, tietäisin meistä toisen olevan alistettuna ja niin en halua elää kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä eniten ovat eronneet ne, jotka eivät koskaan riitele.
Silloin toinen alistuu.
Ei tuo ole seuraus, vaan alistumista mitä tapahtuu myös riidellessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, uskon. Takana 16 onnellista vuotta. Erimielisyydet voi tosiaan ratkoa tappelematta.
Vain 16 v, meillä 50 v ja riidellään joka viikko, mutta tapella ei koskaan.
Jos ei riideltäisi, tietäisin meistä toisen olevan alistettuna ja niin en halua elää kenenkään kanssa.
Joo, ollaan toisella kierroksella molemmat, ja opittu edellisistä liitoista avoimen kommunikaation merkitys. Kaikki suhteet eivät perustu valtataisteluun.
Vierailija kirjoitti:
Suhteeseen kuuluu myös riitely. Jos ei pystytä riitelemään rakkaudella niin lusikat kannattaa laittaa jakoon jo suhteen ensimetreillä. Ne kiltteilijät ovat pahimpia passiivisaggressiivisia suhteen myrkyttäjiä. Kunnon riita puhdistaa ilmaa ja sopiminen se vasta kivaa onkin.
Eikö ”kunnon riidan” vaatiminen ole alistamista sekin?
Vierailija kirjoitti:
Voi olla eri mieltä ilman riitaa ja tappelua. Usein akateemisissa parisuhteissa toimitaan näin.
Ne on yleensä ne suhteet joissa mies on naismainen ja nainen johtaa joukkoa vikinöitä kuuntelematta.
Vierailija kirjoitti:
Suhteeseen kuuluu myös riitely. Jos ei pystytä riitelemään rakkaudella niin lusikat kannattaa laittaa jakoon jo suhteen ensimetreillä. Ne kiltteilijät ovat pahimpia passiivisaggressiivisia suhteen myrkyttäjiä. Kunnon riita puhdistaa ilmaa ja sopiminen se vasta kivaa onkin.
Ei kuulu. Toisen mielipiteen voi kuunnella ja ehdottaa kompromissia, puolin ja toisin. Jos toista ei kunnioita,tuo ei onnistu.
Uskon. Ei tarvitse olla kuin kaksi samanlaista kuin minä niin ei riitele. Inhoan riitelyä. Exän kanssa vain 20 vuoden aikana oli pakko ainakin pahoittaa mieli. Ex kun ei osannut mitenkään joustaa ja tulla vastaan. Asiat tehtiin hänen tavalla. Normaalin ihmisen kanssa kaikki on helpompaa.
Lapsuudenkodistani sain rajun tappelemisen ja huutamisen mallin (alkoholistiperhe). Kesti aikansa oppia pois noista tavoista. Nykyisin en siedä huutamista, asiat on selvitettävä puhumalla, eikä toiselle saa puhua rumasti.