Sini Ruohosen mies syytti murhattua vaimoaan

Mikään ei oikeuta kyseisestä tekoa. Mies olisi voinut vain kävellä ovesta ulos ja pistää myöhemmin tekstiviestin että on saanut tarpeekseen. Niin toimii normaali ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minfosta luettuna piirtyi aika karu kuva heidän perhe-elämästään. Se ei toki oikeuta toisen henkeä riistämään.

Tässä näkyy surullisella tavalla se mitä voi tapahtua kun toinen saa tarpeekseen, eikö viimeinen riita tullut puuron keittämisestä?

Tämä oli kyllä äärimmäisen luovasti siirretty naisen vastuulle koko homma jos sitä palstaa lukee. Enemmän tulee mieleen, että se mies oli aivan tossu eikä edes yrittänyt, joten näkisin että naisella oli mennyt kuppi nurin. Lisäksi en voi sietää miehiä, jotka eivät yhtään reflektoi käytöstään. Jos toinen on raskaana, niin ei silloin mennä härnäämään lisää vaan pitäisi suhteuttaa että hormonit tekevät osansa siinäkin. 

Luuletteko todella että koska Sini oli äiti niin hän oli hyvä kiltti pyhä ja rakastava ihminen?

Haukkui lapsiaan, piilotteli tavaroitaan (ja laittoi miehen syyksi), nöyryytti ukkoa ja laittoi tämän tekemään kaikki hommat.

Ei silti toki ansainnut tulla tapetuksi.

Ärsyttää vaan tällainen että uhrissa ei koskaan mitään vikaa. Toki jos tilanne olisi toisinpäin että nainen tappaisi miehen koska oli masentunut niin johan saisi sympatiaa osakseen.

Mielentilatutkimuksessakin oli todettu että mies oli alentuuneesti syyntakeinen ja loppuunpalanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minfosta luettuna piirtyi aika karu kuva heidän perhe-elämästään. Se ei toki oikeuta toisen henkeä riistämään.

Tässä näkyy surullisella tavalla se mitä voi tapahtua kun toinen saa tarpeekseen, eikö viimeinen riita tullut puuron keittämisestä?

Tämä oli kyllä äärimmäisen luovasti siirretty naisen vastuulle koko homma jos sitä palstaa lukee. Enemmän tulee mieleen, että se mies oli aivan tossu eikä edes yrittänyt, joten näkisin että naisella oli mennyt kuppi nurin. Lisäksi en voi sietää miehiä, jotka eivät yhtään reflektoi käytöstään. Jos toinen on raskaana, niin ei silloin mennä härnäämään lisää vaan pitäisi suhteuttaa että hormonit tekevät osansa siinäkin. 

Mitä se mies on mennyt härnäämään?

Toisinpäinhän se oli.

Otsikko kertoo kaiken. Jos olisi edes jonkinlaista normaalia tunne-elämää niin ei syyttäisi uhria vaan ottaisi vastuun itselleen. Sanoisi että oli liian väsynyt eikä ymmärtänyt häipyä tai hakea apua, mutta se, että vielä teon jälkeen näkee syyn Sinissä ja Sinin käytöksessä, kertoo jo ihan tarpeeksi kyseisen miehen ”normaaliudesta”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko todella että koska Sini oli äiti niin hän oli hyvä kiltti pyhä ja rakastava ihminen?

Haukkui lapsiaan, piilotteli tavaroitaan (ja laittoi miehen syyksi), nöyryytti ukkoa ja laittoi tämän tekemään kaikki hommat.

Ei silti toki ansainnut tulla tapetuksi.

Ärsyttää vaan tällainen että uhrissa ei koskaan mitään vikaa. Toki jos tilanne olisi toisinpäin että nainen tappaisi miehen koska oli masentunut niin johan saisi sympatiaa osakseen.

Mielentilatutkimuksessakin oli todettu että mies oli alentuuneesti syyntakeinen ja loppuunpalanut.

Nolen naisena tismalleen samaa mieltä kanssasi. Asioissa on aina kaksi puolta. Ja henkinen väkivalta voi todellakin olla taustalla ja mies yhtälailla uhri tilanteessa.

Seuraan sivusta tilannetta, jossa ystäväni (mies) on raskaana olevan naisen jatkuvan henkisenväkivallan kohde. Mies on todella, todella, todella uupunut. Olen yrittänyt herätellä häntä tajuamaan, että hän on tainnut haksahtaa narsistiin.

Tuskinpa ystäväsi lähtee tätä narsistia tappamaan, jos on terve. Ihan voi erota narsististakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko todella että koska Sini oli äiti niin hän oli hyvä kiltti pyhä ja rakastava ihminen?

Haukkui lapsiaan, piilotteli tavaroitaan (ja laittoi miehen syyksi), nöyryytti ukkoa ja laittoi tämän tekemään kaikki hommat.

Ei silti toki ansainnut tulla tapetuksi.

Ärsyttää vaan tällainen että uhrissa ei koskaan mitään vikaa. Toki jos tilanne olisi toisinpäin että nainen tappaisi miehen koska oli masentunut niin johan saisi sympatiaa osakseen.

Mielentilatutkimuksessakin oli todettu että mies oli alentuuneesti syyntakeinen ja loppuunpalanut.

Nolen naisena tismalleen samaa mieltä kanssasi. Asioissa on aina kaksi puolta. Ja henkinen väkivalta voi todellakin olla taustalla ja mies yhtälailla uhri tilanteessa.

Seuraan sivusta tilannetta, jossa ystäväni (mies) on raskaana olevan naisen jatkuvan henkisenväkivallan kohde. Mies on todella, todella, todella uupunut. Olen yrittänyt herätellä häntä tajuamaan, että hän on tainnut haksahtaa narsistiin.

Tuskinpa ystäväsi lähtee tätä narsistia tappamaan, jos on terve. Ihan voi erota narsististakin.

Hänen isä ja isoisä on ratkaissut ongelmansa tappamalla itsensä. Olen todella huolissani hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko kertoo kaiken. Jos olisi edes jonkinlaista normaalia tunne-elämää niin ei syyttäisi uhria vaan ottaisi vastuun itselleen. Sanoisi että oli liian väsynyt eikä ymmärtänyt häipyä tai hakea apua, mutta se, että vielä teon jälkeen näkee syyn Sinissä ja Sinin käytöksessä, kertoo jo ihan tarpeeksi kyseisen miehen ”normaaliudesta”.

Hänellä on laillinen oikeus puolustautua.

Ihan sama. Tuomioon se ei vaikuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko todella että koska Sini oli äiti niin hän oli hyvä kiltti pyhä ja rakastava ihminen?

Haukkui lapsiaan, piilotteli tavaroitaan (ja laittoi miehen syyksi), nöyryytti ukkoa ja laittoi tämän tekemään kaikki hommat.

Ei silti toki ansainnut tulla tapetuksi.

Ärsyttää vaan tällainen että uhrissa ei koskaan mitään vikaa. Toki jos tilanne olisi toisinpäin että nainen tappaisi miehen koska oli masentunut niin johan saisi sympatiaa osakseen.

Mielentilatutkimuksessakin oli todettu että mies oli alentuuneesti syyntakeinen ja loppuunpalanut.

Vian näkeminen uhrissa vaatisi varmaan tässä tapauksessa, että hän olisi oikeudessa syytettynä.

En ota muuhun kantaa, mutta pakko kommentoida tuohon kun jotkut täällä ovat olleet sitä mieltä, ettei mies voi olla päävastuussa lapsista jos käy toissä ja äiti on kotona, että kyllä voi.

Itsekin tunsin joskus perheen, jossa despoottimainen äiti makoili kotona ja isä elätti perheen sekä hoiti lähes kokonaan lapset.

Isä siis heräsi aamulla, herätti ja ruokki lapset, vei ne tarhaan, meni töihin, äiti haki lapset iltapäivällä tarhasta ja teki heille ruoan, parin tunnin päästä isä tuli töistä ja äiti huusi sohvalta ”OTA NOI!!” (lapset siis), isä lämmitti itselleen nopeasti ruokaa, siivosi keittiön, otti lapset ja vei heidät muualle häiritsemästä äitiä, muutaman tunnin päästä laittoi lapsille iltapalaa ja huolehti iltapesut ja nukkumaanmenot, jonka jälkeen meni vielä jatkamaan koneelle töitä ja aamulla taas sama ralli uusiksi.

Äiti oli siis lasten kanssa sen pari tuntia päivässä kun haki tarhasta ja teki ruoan.

Tiedän myös muita tapauksia joissa äiti vetää riman alta ja kaikki varsinainen lasten kanssa oleminen tapahtuu isän työpäivän jälkeen sekä vapaapäivinä, kun isä on kotona ja lasten kanssa.

Harvinaisempaa tämä tietysti on, mutta on tuollaisia tapauksia olemassa, eli turha väittää etteikö isä voisi olla päävastuussa lapsista vaikka olisikin vastuussa myös perheen elatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pelkästä napinasta menee kuppi niin nurin että henki lähtee, niin ei sellainen ihminen kuulu ihmisten ilmoille.

En nyt puhu kyseisestä pariskunnasta mutta itse olen sivusta seurannut miten käy jos sitä napinaa on kuunnellut vuosia ja se on päivittäistä? Vaatimuksia vaatimusten perään, kiirettä töissä, ehkä rahahuoliakin? Joku kestää enemmän ja joku vähemmän, omassa tuttavapiirissä on kaksi tapausta joissa mentiin sillä kaavalla että toinen määrää kaikesta ja toinen on se toiveiden ja vaatimusten toteuttaja ja kustantaja. Tappoon ei ryhdytty mutta molemmilta meni mielenterveys.

Tuohon on olemassa ihan simppeli keino, ilman että kukaan mettää mielenterveyttää, saati alkaa ketään murhailemaan. Sen keinon nimi on ero.

Näinpä. Erot säästävät ihmishenkiä.

Terveisin ensimmäisestä avioliitosta niukin naukin hengissä selvinnyt

Vierailija kirjoitti:

Otsikko kertoo kaiken. Jos olisi edes jonkinlaista normaalia tunne-elämää niin ei syyttäisi uhria vaan ottaisi vastuun itselleen. Sanoisi että oli liian väsynyt eikä ymmärtänyt häipyä tai hakea apua, mutta se, että vielä teon jälkeen näkee syyn Sinissä ja Sinin käytöksessä, kertoo jo ihan tarpeeksi kyseisen miehen ”normaaliudesta”.

Ei ole uhrin syyttämistä, jos poliisikuulusteluissa ja oikeudessa kertoo miten kaikki meni ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isä vapautuu vankilasta, lapset on jo niin vanhoja että tuskin haluavat olla missään tekemisissä. Kyllä tässä menetettiin molemmat vanhemmat samalla kertaa.

Pääseehän ne lapset isäänsä tapaamaan tuomion aikanakin. 

Ei se toinenkaan vaimonsa puukottaja saanut nähdä tytärtään.

Tarkoitatko Björkqvistejä? Outoa mielestäni, jos näin on toimittu, olettaen siis että isä halusi tavata lastaan.

No eihän ole outoa, sun mielipiteesi on ihan väärä. Oletko jotenkin kirjolla vai saivarteletko vain tavan vuoksi?

Murha on murha, oli uhri millainen ihminen hyvänsä. Ei pahaakaan ihmistä voi tappaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isä vapautuu vankilasta, lapset on jo niin vanhoja että tuskin haluavat olla missään tekemisissä. Kyllä tässä menetettiin molemmat vanhemmat samalla kertaa.

Eikö ne lapset ole pieniä, alle 10 vuotiaita vasta, kun isä vapautuu. Siis jos sai 10 vuotta, niin ensikertalaisena istuu 5. 

Jos siis tuomiosta ei valiteta eikä se muutu. Puoli vuotta jo lusinut.

Ja avotaloon ja lomille pääsee jo muutaman vuoden päästä ja saa ehkä tavata lapsia vankilassakin?

Miksi kukaan lapsi haluaisi tavata henkilöä joka tappoi häneltä sekä äidin että pikkusisaruksen?
Huoltajuuden menetys on aika automaattinen näissä tilanteissa.

Edelleen kaipaisin tästä jotain faktatietoa.

Tässä vastaava tapaus

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jarmo-bjorkqvist-menetti-lapsensa-h…

Kuten on jo todettu aiemmin ketjussa, Björkqvistin tapaus oli hyvin eri tyyppinen. Lisäksi tuossa linkissäsi sanotaan, että lääkärinlausuntojen perusteella Björkqvistin huoltajuus ei voinut tulla kyseeseen. Tuomio oli lisäksi elinkautinen, en usko että Ruohosen jutussa sellaista tulee.

Eiköhän asiantuntijat (lastensuojeluviranomaiset, vankilan psykiatrit yms.) arvioi aina tapauskohtaisesti nämä huoltajuuskysymykset. Omasta puolestani toivoisin, että ketjun aiheena olevassa tapauksessa huoltajuutta ei suoralta kädeltä tyrmättäisi, jos isä sellaista itselleen toivoo. 

Niin no, nyt ei ole pelkästään ole merkitystä sillä, mitä isä sattuu toivomaan.

Merkitystä on (tai ainakin pitäisi olla) lasten oikeudella niin turvalliseen kasvuun kuin mitä se näissä oloissa on mahdollista. Sinä et ehkä näe näiden kahden asian välillä eroa, mutta me muut näemme.

Lakkaa puolustelemasta murhaajaisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli loppuunpalanut sekä psyykkisesti että fyysisesti. Ei hänen uupumuksensa siis vallan keksittyä voinut olla.

Miksi ei ottanut omaa henkeään sitten pois? On aivan sairasta että oman uupumuksen vuoksi vie toisen ihmisen hengen ja ainoan elämän ja lisäksi vielä lapsilta äidin. Mikään uupumus ei siihen oikeuta. Jos on lopen uupunut niin voi kyllä oman elämänsä ihan vapaasti päättää, mutta jos tappaa toisen niin ei ole mikään uhri vaan rikollinen. Ei ansaitse sääliä eikä ymmärrystä tämä sairas teko.

Arvelen, että hän ei halunnut jättää lapsiaan elämänhallintaongelmaisen äidin armoille. 

Että mieluummin viedään lapsilta äiti sekä sisarus ja eloonjäänyt vihanhallintaongelmainen ja burnouttaileva murhaajaisä on vankilassa?

Kyllä, luulisin että kutakuinkin näin mies ajatteli. Henkilökohtaisena mielipiteenäni lisään vielä, että uskon tämän lopputuleman olevan lapsille parempi kuin jos mies olisi tappanut itsensä. 

Lapset taitavat olla nyt äidin siskon hoteissa, onko paljonkaan eroa paitsi että iso tunne-elämän trauma bonuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isä vapautuu vankilasta, lapset on jo niin vanhoja että tuskin haluavat olla missään tekemisissä. Kyllä tässä menetettiin molemmat vanhemmat samalla kertaa.

Eikö ne lapset ole pieniä, alle 10 vuotiaita vasta, kun isä vapautuu. Siis jos sai 10 vuotta, niin ensikertalaisena istuu 5. 

Jos siis tuomiosta ei valiteta eikä se muutu. Puoli vuotta jo lusinut.

Ja avotaloon ja lomille pääsee jo muutaman vuoden päästä ja saa ehkä tavata lapsia vankilassakin?

Miksi kukaan lapsi haluaisi tavata henkilöä joka tappoi häneltä sekä äidin että pikkusisaruksen?
Huoltajuuden menetys on aika automaattinen näissä tilanteissa.

Edelleen kaipaisin tästä jotain faktatietoa.

Tässä vastaava tapaus

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jarmo-bjorkqvist-menetti-lapsensa-h…

Kuten on jo todettu aiemmin ketjussa, Björkqvistin tapaus oli hyvin eri tyyppinen. Lisäksi tuossa linkissäsi sanotaan, että lääkärinlausuntojen perusteella Björkqvistin huoltajuus ei voinut tulla kyseeseen. Tuomio oli lisäksi elinkautinen, en usko että Ruohosen jutussa sellaista tulee.

Eiköhän asiantuntijat (lastensuojeluviranomaiset, vankilan psykiatrit yms.) arvioi aina tapauskohtaisesti nämä huoltajuuskysymykset. Omasta puolestani toivoisin, että ketjun aiheena olevassa tapauksessa huoltajuutta ei suoralta kädeltä tyrmättäisi, jos isä sellaista itselleen toivoo. 

Niin no, nyt ei ole pelkästään ole merkitystä sillä, mitä isä sattuu toivomaan.

Merkitystä on (tai ainakin pitäisi olla) lasten oikeudella niin turvalliseen kasvuun kuin mitä se näissä oloissa on mahdollista. Sinä et ehkä näe näiden kahden asian välillä eroa, mutta me muut näemme.

Lakkaa puolustelemasta murhaajaisää.

äläpäs komentele.

eri

Aviomies kuristi Ruohosen makuuhuoneessa ensin käsin ja loppuviimein johdolla varmuuden saamiseksi. Tämän jälkeen hän kääri ruumiin mattoon ja kuljetti sen traktorin kauhassa neljän kilometrin päähän suoalueelle. Hän kaivoi kuopan, jonne piilotti vaimonsa ruumiin. Hän hautasi tämän kännykän myöhemmin samalle alueelle noin kilometrin päähän.

Tämän jälkeen mies valehteli vaimonsa lähteneen omille teilleen. Vasta huolestuneet sukulaiset saivat hänet tekemään katoamisilmoituksen.

Mies pidätettiin ja hän valehteli sinnikkäästi poliisille tapahtumista kunnes suolla alkoi juoksennella poliisin koiria nuuskimassa.

Voi, voi, voi tätä katuvaa ja avutonta henkisen väkivallan uhria....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun isä vapautuu vankilasta, lapset on jo niin vanhoja että tuskin haluavat olla missään tekemisissä. Kyllä tässä menetettiin molemmat vanhemmat samalla kertaa.

Eikö ne lapset ole pieniä, alle 10 vuotiaita vasta, kun isä vapautuu. Siis jos sai 10 vuotta, niin ensikertalaisena istuu 5. 

Jos siis tuomiosta ei valiteta eikä se muutu. Puoli vuotta jo lusinut.

Ja avotaloon ja lomille pääsee jo muutaman vuoden päästä ja saa ehkä tavata lapsia vankilassakin?

Miksi kukaan lapsi haluaisi tavata henkilöä joka tappoi häneltä sekä äidin että pikkusisaruksen?
Huoltajuuden menetys on aika automaattinen näissä tilanteissa.

Edelleen kaipaisin tästä jotain faktatietoa.

Tässä vastaava tapaus

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jarmo-bjorkqvist-menetti-lapsensa-h…

Kuten on jo todettu aiemmin ketjussa, Björkqvistin tapaus oli hyvin eri tyyppinen. Lisäksi tuossa linkissäsi sanotaan, että lääkärinlausuntojen perusteella Björkqvistin huoltajuus ei voinut tulla kyseeseen. Tuomio oli lisäksi elinkautinen, en usko että Ruohosen jutussa sellaista tulee.

Eiköhän asiantuntijat (lastensuojeluviranomaiset, vankilan psykiatrit yms.) arvioi aina tapauskohtaisesti nämä huoltajuuskysymykset. Omasta puolestani toivoisin, että ketjun aiheena olevassa tapauksessa huoltajuutta ei suoralta kädeltä tyrmättäisi, jos isä sellaista itselleen toivoo. 

Niin no, nyt ei ole pelkästään ole merkitystä sillä, mitä isä sattuu toivomaan.

Merkitystä on (tai ainakin pitäisi olla) lasten oikeudella niin turvalliseen kasvuun kuin mitä se näissä oloissa on mahdollista. Sinä et ehkä näe näiden kahden asian välillä eroa, mutta me muut näemme.

Lakkaa puolustelemasta murhaajaisää.

Taposta tuomittiin. Tiedätkö, että vaikka olisi itse mitä mieltä tuomiosta, niin nettipalstoilla syyttely sellaisesta, mistä ei ole tuomittu, voidaan katsoa kunnianloukkaukseksi. Niin epäreilua kun se voikin olla, näistä syyttelyistä on ihmisiä tuomittu ennenkin.