Vanhemmissa sukupolvissa on paljon onnellisia pareja, joissa mies on ihan tavallisen näköinen ja kiltti eikä sosiaalisesti kovin taitava.
Miten nämä parit aikoinaan muodostuivat, kun nykyään tämän kaltaisen miehen pariutuminen on käytännössä mahdotonta?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut kovia odotuksia. Naisille riitti, että on ns kunnon mies. Riitti, että mies elätti, eikä hakannut eikä liikaa ryypännyt.
Nykyään miehen pitää osata enemmän temppuja.Riittääkö teille miehille, että nainen on kunnon nainen. Ei riitä. Miksi naisille pitäisi riittää?
Joo. Mä olen kunnon nainen, joka ei hakkaa, ryyppää eikä rällää ja on kova tekemään työtä. Missä viipyvät sulhasehdokkaat?
He odottavat sinua esim. Suomi24Treffeillä ja baarissa.
Nykyään seksin merkitystä liioitellaan. Kuvitellaan että jollei koko ajan panna kuin kanit kaikissa eri asennoissa niin parisuhde on huono ja pitää etsiä joku seksikkäämpi. Vanheneminen on kirosana. Kun mä näen vanhoja pariskuntia kävelylenkillä tuulipuvuissaan, mietin moniko tämän hetken nuori pariskunta vielä köpöttelee vanhoina yhdessä.
Ennen varmaan painottui enemmän se että tehdään yhdessä työtä perheen ja kodin eteen.
Olen ollut mieheni kanssa avioliitossa yli 35 vuotta. Seurustelleet olemme lähes 40 vuotta. Näissä kommenteissa esiintyvät selitykset entisajan sukupuolirooleista, taloudellisesta riippuvuudesta sun muusta eivät ainakaan meidän kohdalla ole pitäneet liittoa kasassa, vaan aito rakastuminen alussa, luja päätös rakastaa jatkossakin myötä- ja vastamäessä, realistiset käsitykset omasta itsestä puolin ja toisin, keskinäinen kunnioitus. Emme koskaan ole ilkeitä toisillemme edes riidellessä, missään tapauksessa emme ole koskaan haukkuneet puolisoa ystäville tai sukulaisille, vaan pitäneet toinen toistemme puolta.
Tottakai joskus tulee oltua tahditon tai ikävä toista kohtaan, jolloin pyydetään anteeksi. Meillä ei ole ollut koskaan sinun ja minun rahoja, vaan jos on ollut tiukat ajat, molemmilla on niukkaa ja vauraampana aikana kumpikin on vauraampi. Omaisuus on pidetty tasasuuruisena koko ajan sen karttuessa, riippumatta kumpi kulloinkin on ansainnut ja säästänyt enemmän. Henkilökohtaisiin käyttövaroihin meillä on ollut aina sama budjetti. Isot hankinnat autosta asuntoihin ja sijoituksiin on tehty aina päätöksellä, josta olemme samaa mieltä.
Kun väistämättä on tullut aikoja, jolloin ei ole enää huumaavaa tunnetta toista kohtaan, ei ole lähdetty eri teille. Ei myöskään siitä syystä, että mielenkiinto elämässä on suuntautunut välillä enemmän, välillä vähemmän eri asioihin. Päinvastoin, olemme kokeneet hyväksi, että kummallakin omaa aikaa ja omia juttuja, myös silloin kun lapset olivat alaikäisiä. Kaitpa se ero olisi tullut ekan kerran jo kolmen seurusteluvuoden jälkeen, jos olisi ajatellut, ettei enää ole rakastunut. Vaan kun on em. periaatteilla mennyt eteenpäin, on niitä ihastumisia omaan puolisoon tullut uudestaan ja uudestaan, iän myötä tietenkin eri tavalla. Ja ne ovat olleet syvempiä ja jopa parempia kuin se ensimmäinen intohimon tulivuori. Varmasti sellaisia, joiden kokemiseen tarvitaan syvä luottamus, toisen tunteminen ja yhteistä historiaa niin suruissa kuin iloissa.
Niin. No millainen se mies sitten on. Kaitpa hän on kiltti, muttei kylläkään mikään yli käveltävä. Kiltti mutta tarvittaessa luja ja seisoo rinnallani olipa uhka fyysinen tai henkinen. Ei ole juoppo vaan lähes raitis Puhuu välillä paljon, välillä on omissa touhuissaan tunteja, mikä on vain kiva. Ei missään mallin mitoissa, mutta aina pitää itsestään huolta. Ja yllättää minut aina jollain kivoilla menoilla. Omiin silmiini komea, monien silmiin varmaan tavallinen. Kun se pistää vuosikymmeniä vanhat nahkakamppeet päälle ja käynnistää prätkän, muistan aina ensitapaamisemme ja näen jälleen oman nuorukaiseni :) Nyt, jos joku sanoo, että imelää, niin pyh. Elämää.
Ei se niin ihmeitä vaadi, kaksi ihmistä joilla on tahtoa ja jotka päättävät elää yhdessä, tehdä sen eteen pikkuisen ja ennenkaikkea päättävät kunnioittaa toisiaan ja asettaa puolison aina etusijalle. Paitsi tietenkin silloin, kun lapset ovat alaikäisiä, silloin he ovat molempien etusijalla.
Kaffepulla kirjoitti:
Vanhan ajan kunnon miehet on katoavaa kansanperinnettä. Onneksi ehdin löytää omani!
No kaltaisesi persuöyhöttäjämies ei ole nähnytkään mitään vanhan ajan kunnon miestä.
Seksin merkityksen liioittelu on heikentänyt seksin laatua. Moni älähtää tässä kohden, mutta usein heillä on vertailukohtana mekaaninen huono seksi, eli itsensä tyydyttäminen yhdessä asennossa toista käyttäen, suhteessa kaiken maailman asentoihin ja välineisiin, mutta silti mekaaniseen.
Seksi tapahtuu korvien välissä. Mekaanisella, viimeisen päälle harjoitellulla hinkkaamisellakaan ei voi saavuttaa samaa, mikä on mahdollista syvän henkisen yhteyden ja luottamuksen omaavien puolisoiden välillä, vaikka suoritus olisi mekaanisesti varsin pelkistetty ja vaatimaton.
Vierailija kirjoitti:
Joka kylässä ja suvussa olivat myös omat vanhatpoikansa. Ne, jotka eivät koskaan pariutuneet. Hiljaiset, erakkoluonteiset, kotona viihtyvät, joilla oli etäiset välit naapureihin ja/tai sukulaisiin. Eli ne, jotka eivät olleet sosiaalisia eikä sosiaalisesti taitavia. Jos silloin olisi ollut mahdollista elää elämää viettäen vapaa-aikansa netissä ja tietokone/konsolipelejä pelailleen, niin he olisivat niin tehneet.
Aivan turha taas yrittää kääntää naisten syyksi sitä, etteivät ymmärrä tulla kotoa hakemaan miestä, jonka olemassaolostakaan eivät ole tietoisia.
Introvertti nainen saa tuollaisesta nörtistä kelpo miehen.
Ennen oli tärkeää mennä nopeasti naimisiin ja perustaa perhe. Nykyisin naiset ja miehetkin haluaa humputella ensin vuosikymmenen ja heidän standardit muuttuu tuona aikana ja hissukat jää tästä kuviosta ulkopuolelle ja he alkaa juomaan raskaasti ja katkeroituvat. Tulee MT-ongelmia ja kyyninen asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap tietää, että nämä pitkäaikaiset parisuhteet ovat onnellisia? Monet pitävät vain kulissia vieraille, koska niin kuuluu tehdä.
Jos molemmat mummoni totesivat 80-vuotiaana, että olivat onnellisia, niin kai heitä pitää uskoa?
Ulkopuolisin silmin on vaikea uskoa, kun tietää kaikki vastamäet, mutta niitähän elämässä meillä kaikilla on.
Eri
Ysikymppinen sukulaisnaiseni on alkanut kertoa miten hänellä oli lopulta oikein hyvä avioliitto. No muut sukulaiset muistavat miehen tuurijuoppona ja äreänä miehenä joka ramppasi vieraissa naisissa. Poikaansakin kuritti aika raa'asti.
Käsitys hyvästä on siis aika suhteellinen.
Aika kultaa muistot. Minun yhdellä tädilläni oli avioliitto väkivaltaisen juopon kanssa. Oikein diagnosoitu narsisti se mies, joka lopulta sitten teki kahdeksannen reiän päähänsä ja päästi perheensä kärsimyksestä.
Tädillä on nyt kiltti, hyvä, rauhallinen mies.
Ja se puhuu narskuvainajasta kuin tämä olisi ollut Jumalasta seuraava: ah-niin-tekevä ja toimelias ja taitava mies.
Muu suku muistaa kyllä asian niin, että suunnitelmia oli kyllä aina, suuria ja kauniita, mutta toteutus jäi muiden niskoille. Jos realisoitui ensinkään.
Tai ehkä se vaan on armollisempaa pettää pikkuisen itseään ja pitää mielessään vaan ne toisen hyvät puolet, kun ei niille enää jälkeenpäin mitään voi eikä omiakaan valintojaan voi muuksi muuttaa. Ollutta ja mennyttä. Toisaalta pahan puhuminen (vaikka se olisi totuuskin) ei ole edesmenneistä asiallista. Ja tarpeetontahan se onkin jos kerran kaikki tietää puimattakin miten asiat oikeasti oli.
Turha sitä viimeisiä vuosiaan on siihen uhrata kuinka pska se puoliso oli saati alkaa työstämään näitä tuntemuksiaan. Silloinhan se vie vielä mullan alla maatessaankin elämästä osan eikä vieläkään ole vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli tärkeää mennä nopeasti naimisiin ja perustaa perhe. Nykyisin naiset ja miehetkin haluaa humputella ensin vuosikymmenen ja heidän standardit muuttuu tuona aikana ja hissukat jää tästä kuviosta ulkopuolelle ja he alkaa juomaan raskaasti ja katkeroituvat. Tulee MT-ongelmia ja kyyninen asenne.
Ja kyllä niistä humputtelijoistakin iso osa alkoholisoituu ja katkeroituu, koska ei ne toistuvat pettymykset (vaikka ei vakavaa parisuhdetta olisi hakenutkaan) ainakaan mieltä ylennä ja luonnetta jalosta.
Jossain vaiheessa sitä sitten on menettänyt luottonsa täysin vastakkaiseen sukupuoleen ja ala siinä sitten perhettä perustamaan vaikka biologinen kello ryskäisi kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen nainen tarvitsi miestä elääkseen, selvitäkseen ja saadakseen perheen. Nykyisin ei enää tartte niin ei viitsi tyytyä. Avioliitto tutkimuksen mukaan heikentää naisen hyvinvointia ja onnellisuutta. Miehillä päinvastoin vaikka palstaulien jutuista voisi muuta päätellä.
Ei tarvinnut. Kyllä sinkkuja on ollut aina. Ja aina sinkkunaiset ovat olleet onnellisempia kuin parisuhdenaiset.
Mutta ne ovat eri naisia.
Tilastollisesti korkeat tulot korreloivat naisilla sinkkuuden kanssa, kun taas miehillä pariutumisen kanssa.
Hyvätuloiset ovat keskimäärin onnellisempia ja elävät pidempään.
Miehet pariutuvat kun heillä on paljon tarjottavaa, naiset kun heillä on paljon tarpeita. Vanhat sukupuoliroolit elävät yhä.
Minun tuntemani sinkkunaiset ovat pääsääntöisesti koulutettuja, hoikkia, menestyneitä, hyvätuloisia, harrastavat paljon, matkustelevat, jne. Totta kai he ovat keskimäärin onnellisempia kuin parisuhdenaiset, ei sinkkuuden takia, vaan koska heillä on pinkka kunnossa. Jos pienituloinen lähihoitaja tai kotiäiti alkaisi sinkkuilemaan, lopputulos olisi eri.
Olet väärässä. Tilastollisesti eniten sinkkunaisia on peruskoulun käyneissä. Korkeasti koulutetut naiset ovat parisuhteessa tilastollisesti useammin.
Tämän sinkkunaisryhmän onnellisuuden selittää isolta osalta jo ihan se, ettei sinkkuna tarvitse katsella lähiöräkälässä notkuvaa makea kotona ja sietää sen kännisiä päähänpistoja.
Peruskoulupohjalla oleva nainen kun ei suuremmin vientiä omaa missään muussa miesryhmässä kuin alkoholisoituneissa elämäntapatyöttömissä.
Naiset ovat vuosisatoja taistelleet saadakseen takaisin oikeuden elää yksin ja vapaana, eikä miehen elättinä ja kotiorjana. Nyt se on saavutettu eikä meitä enää saa millään miesparkojen tunteilla kiristämisellä takaisin hellan ääreen. Ai että, vapaus tuntuu hyvältä. Saa valita just tasan sellaisen miehen kun haluaa. Ja vihdoinkin miesten on oikeasti kilpailtava naisista ja nostettava tasoa.
Oi kuulkaa, mun äiti on aina oikein julistanut, kuinka heillä oli suurta rakkautta ja kaikki niin onnellista, ettei toisesta halunnut olla edes päivää erossa. (Isä on siis kuollut eli eivät eronneet.)
Totta on se, että olivat yhdessä teini-iästä lähtien eikä muita kumppaneita ollut. Onnellisuudesta sen sijaan en tiedä. Isä oli alkoholisti. Äiti taas hyvin narsistinen oman edun tavoittelija. Lyttäsi sanallisesti kaikkia ja pelolla kasvatti.
Mutta kauniita oltiin koko perhe ja sehän se tuntui olevan tärkeintä. Mitä näytetään ulospäin.
Yök, sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka kylässä ja suvussa olivat myös omat vanhatpoikansa. Ne, jotka eivät koskaan pariutuneet. Hiljaiset, erakkoluonteiset, kotona viihtyvät, joilla oli etäiset välit naapureihin ja/tai sukulaisiin. Eli ne, jotka eivät olleet sosiaalisia eikä sosiaalisesti taitavia. Jos silloin olisi ollut mahdollista elää elämää viettäen vapaa-aikansa netissä ja tietokone/konsolipelejä pelailleen, niin he olisivat niin tehneet.
Aivan turha taas yrittää kääntää naisten syyksi sitä, etteivät ymmärrä tulla kotoa hakemaan miestä, jonka olemassaolostakaan eivät ole tietoisia.
Introvertti nainen saa tuollaisesta nörtistä kelpo miehen.
Se on aika haastavaa, jos he eivät koskaan edes kohtaa toisiaan. Minä uskon, että Tinderin ja nettideittailun osalta "mahdollisuuksien ikkuna" on sulkeutumassa. Nettideittailu on aika lailla kuollutta ja Tinderistä on tullut sovellus, jossa käydään vähän aikaa, swaippaillaan paljon, jutellaan vähän turhaudutaan, poistutaan. palataan taas takaisin ja jälleen sama pettymys. Lukuun ottamatta pientä ryhmää kaupunkilaisia ihmisiä, joille se toimii pikaruokalana.
Jos ihmisellä ei ole sosiaalisia suhteita, verkostoja, eikä hän ole aktiivinen missään missä ihmisiin ylipäänsä voisi tutustua, niin kyllä minä väitän että aika heikot on pariutumismahdollisuudet. Väitän ihan vakavissani, että netti-/peliriippuvuus koituu monen, etenkin miehen, kohtaloksi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat vuosisatoja taistelleet saadakseen takaisin oikeuden elää yksin ja vapaana, eikä miehen elättinä ja kotiorjana. Nyt se on saavutettu eikä meitä enää saa millään miesparkojen tunteilla kiristämisellä takaisin hellan ääreen. Ai että, vapaus tuntuu hyvältä. Saa valita just tasan sellaisen miehen kun haluaa. Ja vihdoinkin miesten on oikeasti kilpailtava naisista ja nostettava tasoa.
...paitsi, että olemme yksinäisempiä kuin koskaan (miehet että naiset), masentuneimpia, uuvutaan töissä, tutkimusten mukaan harrastamme vähemmän seksiä, naiset saavat vähemmän orgasmeja.
Että sellainen voitto.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat vuosisatoja taistelleet saadakseen takaisin oikeuden elää yksin ja vapaana, eikä miehen elättinä ja kotiorjana. Nyt se on saavutettu eikä meitä enää saa millään miesparkojen tunteilla kiristämisellä takaisin hellan ääreen. Ai että, vapaus tuntuu hyvältä. Saa valita just tasan sellaisen miehen kun haluaa. Ja vihdoinkin miesten on oikeasti kilpailtava naisista ja nostettava tasoa.
Että sellainen voimaantumisfantasia.
Palstan etusivu on tänäänkin täynnä ketjuja joissa valitetaan miksei mies halua seksiä, miksi Tinder-miehet käyvät panemassa ja jättävät, jne.
Hiljaista on sen kanssa että ylipainoinen voimaantujanainen voisi valkata mieskatalogista kenet haluaa. Tinderistä voi saada matchin, ehkä jopa treffit ja panon kun mies käy tuikkaamassa paremman puutteessa. Mutta siihen jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat vuosisatoja taistelleet saadakseen takaisin oikeuden elää yksin ja vapaana, eikä miehen elättinä ja kotiorjana. Nyt se on saavutettu eikä meitä enää saa millään miesparkojen tunteilla kiristämisellä takaisin hellan ääreen. Ai että, vapaus tuntuu hyvältä. Saa valita just tasan sellaisen miehen kun haluaa. Ja vihdoinkin miesten on oikeasti kilpailtava naisista ja nostettava tasoa.
Että sellainen voimaantumisfantasia.
Palstan etusivu on tänäänkin täynnä ketjuja joissa valitetaan miksei mies halua seksiä, miksi Tinder-miehet käyvät panemassa ja jättävät, jne.
Hiljaista on sen kanssa että ylipainoinen voimaantujanainen voisi valkata mieskatalogista kenet haluaa. Tinderistä voi saada matchin, ehkä jopa treffit ja panon kun mies käy tuikkaamassa paremman puutteessa. Mutta siihen jää.
Älä unohda vakiaihetta "mikseivät miehet tee aloitteita".
Että sellainen kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat vuosisatoja taistelleet saadakseen takaisin oikeuden elää yksin ja vapaana, eikä miehen elättinä ja kotiorjana. Nyt se on saavutettu eikä meitä enää saa millään miesparkojen tunteilla kiristämisellä takaisin hellan ääreen. Ai että, vapaus tuntuu hyvältä. Saa valita just tasan sellaisen miehen kun haluaa. Ja vihdoinkin miesten on oikeasti kilpailtava naisista ja nostettava tasoa.
Että sellainen voimaantumisfantasia.
Palstan etusivu on tänäänkin täynnä ketjuja joissa valitetaan miksei mies halua seksiä, miksi Tinder-miehet käyvät panemassa ja jättävät, jne.
Hiljaista on sen kanssa että ylipainoinen voimaantujanainen voisi valkata mieskatalogista kenet haluaa. Tinderistä voi saada matchin, ehkä jopa treffit ja panon kun mies käy tuikkaamassa paremman puutteessa. Mutta siihen jää.
Tuo lainaamasi kirjoittaja on kyllä oikeassa. Jopa (ainakin lievästi) ylipainoisille naisille kyllä riittää treffiehdotuksia ja aloitteita miehiltä. Niin se vain tuntuu aina olevan, että miehet kilpailevat naisista, tai ainakin miehet aina tekevät ne aloitteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat vuosisatoja taistelleet saadakseen takaisin oikeuden elää yksin ja vapaana, eikä miehen elättinä ja kotiorjana. Nyt se on saavutettu eikä meitä enää saa millään miesparkojen tunteilla kiristämisellä takaisin hellan ääreen. Ai että, vapaus tuntuu hyvältä. Saa valita just tasan sellaisen miehen kun haluaa. Ja vihdoinkin miesten on oikeasti kilpailtava naisista ja nostettava tasoa.
Että sellainen voimaantumisfantasia.
Palstan etusivu on tänäänkin täynnä ketjuja joissa valitetaan miksei mies halua seksiä, miksi Tinder-miehet käyvät panemassa ja jättävät, jne.
Hiljaista on sen kanssa että ylipainoinen voimaantujanainen voisi valkata mieskatalogista kenet haluaa. Tinderistä voi saada matchin, ehkä jopa treffit ja panon kun mies käy tuikkaamassa paremman puutteessa. Mutta siihen jää.
Älä unohda vakiaihetta "mikseivät miehet tee aloitteita".
Että sellainen kilpailu.
Siltikin, yhtä naisen tekemää aloitetta kohden on sata miesten tekemää aloitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat vuosisatoja taistelleet saadakseen takaisin oikeuden elää yksin ja vapaana, eikä miehen elättinä ja kotiorjana. Nyt se on saavutettu eikä meitä enää saa millään miesparkojen tunteilla kiristämisellä takaisin hellan ääreen. Ai että, vapaus tuntuu hyvältä. Saa valita just tasan sellaisen miehen kun haluaa. Ja vihdoinkin miesten on oikeasti kilpailtava naisista ja nostettava tasoa.
Että sellainen voimaantumisfantasia.
Palstan etusivu on tänäänkin täynnä ketjuja joissa valitetaan miksei mies halua seksiä, miksi Tinder-miehet käyvät panemassa ja jättävät, jne.
Hiljaista on sen kanssa että ylipainoinen voimaantujanainen voisi valkata mieskatalogista kenet haluaa. Tinderistä voi saada matchin, ehkä jopa treffit ja panon kun mies käy tuikkaamassa paremman puutteessa. Mutta siihen jää.
Tuo lainaamasi kirjoittaja on kyllä oikeassa. Jopa (ainakin lievästi) ylipainoisille naisille kyllä riittää treffiehdotuksia ja aloitteita miehiltä. Niin se vain tuntuu aina olevan, että miehet kilpailevat naisista, tai ainakin miehet aina tekevät ne aloitteet.
Kyllä, mutta mitä ne miehet ovat hakemassa?
Parisuhdetta? Helppoa seksiä?
Mihin voi ilmoittautua?