Vanhemmissa sukupolvissa on paljon onnellisia pareja, joissa mies on ihan tavallisen näköinen ja kiltti eikä sosiaalisesti kovin taitava.

Vierailija kirjoitti:

No justiinsa kiltin, rauhallisen ja introvertin miehen itsekin olisin halunnut jo nuorena, mutta ikisinkuksi jäin, koska nämä tällaiset miehet ei minua lähestyneet eikä myöskään innostuneet aloitteellisesta naisesta vaan ovat ilmeisesti tässä asiassa aika perinteisiä.

Nuorena tuli kokeiltua parisuhdetta parinkin ekstrovertin ja sosiaalisen suupaltin kanssa ja ei todellakaan onnistu ainakaan multa sopeutuminen jatkuvaan pajatukseen ja siihen, että kokoajan ollaan menossa ja tulossa ja vieraita kulkee kylässä harva se päivä. Tuollainen parisuhde oli ihan hlvettiä koska mä kaipaan rauhaa, hiljaisuutta ja omaa aikaa. Haluan että yhdessä voidaan olla välillä ihan hiljaakin eikä toinen hoe kuin papukaija "ootsä suuttunut?, miksi mökötät?, pidätsä mykkäkoulua?" Aaargh!!!

Korjaan, että ei miehiä aloitteellinen nainen haittaa, päinvastoin. Et vain ollut kiinnostava.

Olen alkanut seurustelemaan mieheni kanssa v-99 ja SILLOINKIN (saati sitten sitä aikaisemmin) oli todella paljon helpompaa löytää kumppaneita ja alkaa seurustelemaan.

Ei ollut tinderiä (irc -chatteja taisi muistaakseni kyllä olla) ja siitä johtuen ei ollut hirveitä vaatimuslistoja, ylimaallisia odotuksia, ulkonäkövaatimuksia eikä varsinkaan ihmeellistä ihmissuhdepelaamista ja -vaikeilua (siis tyyliin en näytä kiinnostusta vaikka kiinnostaakin, soitan vasta viikon päästä enkä heti, leikin vaikeasti tavoiteltavaa jne)

Luojan kiitos löysin kiltin puolison silloin, ja hän on ollut lapsille mahtava isä, ollut jokaisesta lapsesta kotohoidontuella jonkin aikaa mun palatessa töihin.

Nyt nykyajan nuorilla on varmaan valehtelematta 100 x vaikeampaa etsiä parisuhdetta ja perustaa perhettä. Some on sotkenut koko maailman.

Mun kummitäti- ja setäpariskunta on 50-luvulla syntyneitä ja mies on todella introvertti. Mutta tosiaan sellainen "kunnon mies". Kummitäti taas ei ole kaunis. Ovat aikanaan tavanneet tansseissa. Ihan hyvä kahden kauppa heille, ovat vieläkin yhdessä.

 Arvelen, että varsinkin ne, joiden ulosanti ei ole kovin hyvä, saivat armoa kohdatessaan jonkun tansseissa. Toisen fyysinen läsnäolo ja olemus on se, jolla on voinut sen vaikutuksen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdotonta. Isäni on juuri tuollainen, vanhempani ovat olleet yhdessä lukioajoista asti. Mutta isäni onkin kunnon mies, ei mikään katkeroitunut sovinisti.

Tämä. Itse en ole koskaan löytänyt yhtä hyvää miestä kuin isäni, en yhtäkään. Oman polveni miehet ovat selkärangattomia ja p*rnon pilaamia, ne aremmat myös.

Vaikka on totta, että ennen pysyttiin liitoissa, jotka eivät välttämättä olleet hyviä niin toisaalta myös kun näkee vanhoja pariskuntia, niin sellaistakin aistii, että ovat hyväksyneet itsensä ja toisen vikoineen ja liitto on heille kuitenkin parempi kuin se, että olisivat yksin.

Tuo siis toki silloin, kun ei ole mitään epäsuhtaa, että toinen liiton osapuoli on vaikka paljon ongelmaisempi.

Seppo Hovi kommentoi joskus vuosikymmeniä kestänyttä avioliittoaan, että hänellä on käynyt hyvä tuuri. Ymmärrän tämän. Tuskin on siis osannut sitoutuessaan arvioida, onko toinen hyvä pitkäaikainen kumppani tai ei voi tietää sitäkään, mitä kaikkea elämä tuo eteen.

Nainen on ollut se kotiorja ja alistunut miehen tahtoon. Mies tuonut rahaa kotiin niin ei siitä ole ollut varaa lähteä kun naisten pääasiallinen työ ollut lastenhoito ja kotityöt. Silloin on katseltu ryyppäämiset ja vieraissa juoksentelut läpi sormien. Ja nyt kun puolisolla toinen jalka haudassa niin ei sitä nytkään voi enää lähteä. Se elämä alkaa vasta kun ukko kuolee.

Vuosien aikana eri tilanteissa tullut vastaan useampi iäkkäämpi nainen joka elänyt ihan täysin miehen mieliksi. Sanovat että ovat olleet onnellisia mutta silti tulee esiin asioita jotka olisivat halunneret tehdä toisin. Asua keskustassa lähellä palveluja, harrastaa, opiskella ja tehdä mieleistä työtä, matkustella. Monessa perheessä jopa syödään mitä mies haluaa. Itse tietysti alistuneet tuollaiseen mutta silloin ollut erilaista aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen nainen tarvitsi miestä elääkseen, selvitäkseen ja saadakseen perheen. Nykyisin ei enää tartte niin ei viitsi tyytyä. Avioliitto tutkimuksen mukaan heikentää naisen hyvinvointia ja onnellisuutta. Miehillä päinvastoin vaikka palstaulien jutuista voisi muuta päätellä.

Ei tarvinnut. Kyllä sinkkuja on ollut aina. Ja aina sinkkunaiset ovat olleet onnellisempia kuin parisuhdenaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen nainen tarvitsi miestä elääkseen, selvitäkseen ja saadakseen perheen. Nykyisin ei enää tartte niin ei viitsi tyytyä. Avioliitto tutkimuksen mukaan heikentää naisen hyvinvointia ja onnellisuutta. Miehillä päinvastoin vaikka palstaulien jutuista voisi muuta päätellä.

Ei tarvinnut. Kyllä sinkkuja on ollut aina. Ja aina sinkkunaiset ovat olleet onnellisempia kuin parisuhdenaiset.

Aikamoinen yleistys.

Mutta tosiaan ennen vanhaan nainen oli enemmän talouskone.

Talouskone nainen on nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuvailemasi kaltainen mies ole mitenkään epäkelpo. Silti naisten asema ja odotukset elämälle ovat muuttuneet. Esimerkiksi minun parikymppinen tyttöni ei mitenkään automaattisesti aio päätyä parisuhteeseen miehen kanssa ja kyllä lähtee suhteesta hyvin äkkiä, jos ei ole tyytyväinen. Tämä on muuttunut. Moni nainen on onnellisempi ilman miestä.

Olet väärässä. Et sinä sitä voi tietää. Tyttäresi jää huonoonkin parisuhteeseen ihan kuten muutkin naiset. Sinun tyttäresi on ihan tavallinen nainen. Mikään ei ole tässä asiassa muuttunut. Jo ainakin yli 60 vuotta on hoettu parikymppisten olevan tasa-arvoisia, ja etteivät naiset enää jää huonoon suhteeseen. Todellisuudessa mikään ei ole muuttunut. Parikymppisten sukupolvet vaihtuvat ja vaihtuvat, mutta mikään ei muutu. Ne nykyajan vanhuksetkin ovat aikoinaan olleet parikymppisiä, ja heidän on luultu tuoneen tasa-arvon tullessaan.

Nykynuorille on sitten mummot ja isomummot ottaneet tytöt takahuoneeseen ja kerrottu että ei kannata tyytyä ekaan mieheen, vaan opiskella, nähdä maailmaa ja tehdä töitä. He elivät siinä hellan ja lasten välissä, ei mitään omaa eikä saanut opiskella, ellei sitten ollut todella varakkaasta perheestä. Tosin silloinkin päädyttiin usein vain kotiin, mutta nykyään on vaihtoehtoja muuhunkin.

Eikä monikaan mies tiedä mikä se naisissa miehiä viehättää, edelleen ihan normaalit miehet saavat seuraa kunhan eivät ole turhasta ulisijoita ja huomaavat muutkin naiset kuin ne instan megabeibet. Mutta kun monilla miehillä omasta hygieniasta huolehtiminen on onnetonta, ulistaan menemään joistain alfamiehistä ja ei edes oikeasti nähdä niitä ihan tavallisia naisia, he ovat kuin ilmaa näille ulinapojille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset olivat erilaiset, tennarimerkillä ei ollut väliä.

Kunhan ei ollut juoppo, kunnollinen. Toisilla vaikutti kovasti esim. tanssitaito. Myös kiltteys oli vahva pointti, myös pelko vanhaksipiiaksi, -pojaksi jäämisestä oli kova (verotuskin nousi, kun täytti 24, ellei ole aviossa).

Vanhanpiianvero poistui vasta 1975.

Otettiin, mitä saatiin, karrikoidusti sanoen. Mutta, siinä päätettiin pysyä - ero olisi häpeä.

Olisipa kiva tietää, kumpi keskimäärin johtaisi parempaa lopputulokseen. Tämä menetelmä, vai satojen tindertreffien jälkeen seuloutunut täydellinen mätsi.

Ei ainakaan Tinder-menetelmä. Se nyt on nähty.

Ennenwanhaan normaali kohtelias ja huomaavainen käytös oli normi. Miehet ymmärsi miten käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen nainen tarvitsi miestä elääkseen, selvitäkseen ja saadakseen perheen. Nykyisin ei enää tartte niin ei viitsi tyytyä. Avioliitto tutkimuksen mukaan heikentää naisen hyvinvointia ja onnellisuutta. Miehillä päinvastoin vaikka palstaulien jutuista voisi muuta päätellä.

Ei tarvinnut. Kyllä sinkkuja on ollut aina. Ja aina sinkkunaiset ovat olleet onnellisempia kuin parisuhdenaiset.

Mutta ne ovat eri naisia.

Tilastollisesti korkeat tulot korreloivat naisilla sinkkuuden kanssa, kun taas miehillä pariutumisen kanssa.

Hyvätuloiset ovat keskimäärin onnellisempia ja elävät pidempään.

Miehet pariutuvat kun heillä on paljon tarjottavaa, naiset kun heillä on paljon tarpeita. Vanhat sukupuoliroolit elävät yhä.

Minun tuntemani sinkkunaiset ovat pääsääntöisesti koulutettuja, hoikkia, menestyneitä, hyvätuloisia, harrastavat paljon, matkustelevat, jne. Totta kai he ovat keskimäärin onnellisempia kuin parisuhdenaiset, ei sinkkuuden takia, vaan koska heillä on pinkka kunnossa. Jos pienituloinen lähihoitaja tai kotiäiti alkaisi sinkkuilemaan, lopputulos olisi eri.

Vierailija kirjoitti:

Ennenwanhaan normaali kohtelias ja huomaavainen käytös oli normi. Miehet ymmärsi miten käyttäytyä.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ja pakit tuli tuollekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennenwanhaan normaali kohtelias ja huomaavainen käytös oli normi. Miehet ymmärsi miten käyttäytyä.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ja pakit tuli tuollekin.

Jep, mutta mitä se nainen sanoi viimeiseksi?

Ennenkaikkea yhteiskunta painosti tuohon aikaan ankarasti naimisiinmenoa. Suku häpesi, jos ei ollut naimisissa ja perheellinen. Suvun painostus oli monesti niin armotonta, että kaikenlaisia kulissiliittoja tehtiin.

Sinkkuutta ei ymmärretty eikä ymmärretty myöskään homoutta. Siksi tuohon aikaan miehistä kiinnostuneet miehet menivät naimisiin sellaisen kanssa, joka ei kiinnostanut tippaakaan, mutta se naimisiinmeno oli lähinnä kulissi että voi suojella itseään. Myös tuohon aikaan johtajan virkoihin pääsyn yksi ehto oli, että on naimisissa ja perheellinen. Virkanimityksistä päättävät olivat monesti erittäin vanhoillisia ja konservatiivisia. 

Tämäkin ruokki kulissiliittoja.

Aa.. vanha kunnon hyvät miehet -myytti. Eipä ole hyvät miehet yhtään sen harvinaisempka kuin hyvät naisetkaan. Kuunnelkaa ja katsokaa miten täälläkin toisista puhutte ja miehiä yleistätte ja haukutte! Ette te kestäis itsenne kaltaisten seuraa tuntiakaan...

Vierailija kirjoitti:

Ennen aviopuolisoa ei valittu ulkonäön perusteella, vaan kyllä muut tekijät olivat paljon tärkeämpiä, kuten esim. kunnollisuus, raittius, luonne jne. Kannattais nykyisten nuorten naistenkin muistaa, että ne komeat nuoret miehet rapistuva iän myötä eivätkä sitten enää olekaan komeita, vaan näyttävät ihan tavallisilta äijiltä, joilla hartiat alkavat painua kumaraa, tukka lähteä tai harmaantua ja askel alkaa lyhetä, kunnes pitää hankkia rollaattori tai pyöräkelkka. 

Ei kukaan nuori mieti sitä aikaa, joka on edessä joskus 40-50 vuoden kuluttua. 

Vanhuksenkin kannattaisi tajuta tämä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi nykyisin lisääntyä eli perheellistyä ilman vakituista miesvauvaa. Miksipä sellaista siis ottaa hoidettavaksi. Siemenet pankista ja äidiksi.

Ei voi jos siirrytään asteittain fasismiin

Oletko ajatellut että silloin "ennen vanhaan" elämä oli muutenkin aika erilaista? Nykyään ei saatana saa edes töitä vaikka olis mitkä tutkinnot.