Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmissa sukupolvissa on paljon onnellisia pareja, joissa mies on ihan tavallisen näköinen ja kiltti eikä sosiaalisesti kovin taitava.
01.06.2021 |
Miten nämä parit aikoinaan muodostuivat, kun nykyään tämän kaltaisen miehen pariutuminen on käytännössä mahdotonta?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin iloinen, jos löytäisin tavallisen näköisen ja kiltin miehen, joka ei ole mikään ylisosiaalinen ekstrovertti. Mistä sellaisia löytää? Mitkä vaatimukset heillä on kumppanille?
Ei juuri minkäänlaisia vaatimuksia;
Naisen tulisi olla vain mallitason instamimmi, ahkera ja tottelevainen, nöyrä ja himokas, mielellään kuitenkin neitsyt. Naisen täytyy ymmärtää että mies tarvitsee paljon omaa aikaa ja vapautta, eikä naisella ole asiaa miehen lompakolle vaan naisen on elätettävä itsensä ja lapset, toki naisen rahat ovat yhteisiä. Mies on hauska ja hänen jutuilleen nauretaan, nainen ei koskaan ole hauska.
Jos olet tällainen nainen, niin löydät etsimäsi miehen helposti miehen kotoa, menet vain hakemaan.Ah, unohtui vielä että listalle kuuluvat siivous, pyykkäys ja ruoanlaitto naisen tehtäviksi, sillä mies on uupunut kahdesti vuodessa tapahtuvasta renkaanvaihdosta sekä naulan lyömisestä seinään.
Lisää tähän myös se, ettet saa vanhentua, koska olet jo yli 25-vuotiaana introvertin kilttimiehesi silmissä 'biojätettä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat vuosisatoja taistelleet saadakseen takaisin oikeuden elää yksin ja vapaana, eikä miehen elättinä ja kotiorjana. Nyt se on saavutettu eikä meitä enää saa millään miesparkojen tunteilla kiristämisellä takaisin hellan ääreen. Ai että, vapaus tuntuu hyvältä. Saa valita just tasan sellaisen miehen kun haluaa. Ja vihdoinkin miesten on oikeasti kilpailtava naisista ja nostettava tasoa.
Että sellainen voimaantumisfantasia.
Palstan etusivu on tänäänkin täynnä ketjuja joissa valitetaan miksei mies halua seksiä, miksi Tinder-miehet käyvät panemassa ja jättävät, jne.
Hiljaista on sen kanssa että ylipainoinen voimaantujanainen voisi valkata mieskatalogista kenet haluaa. Tinderistä voi saada matchin, ehkä jopa treffit ja panon kun mies käy tuikkaamassa paremman puutteessa. Mutta siihen jää.
Älä unohda vakiaihetta "mikseivät miehet tee aloitteita".
Että sellainen kilpailu.
Siltikin, yhtä naisen tekemää aloitetta kohden on sata miesten tekemää aloitetta.
Onko se naisten syy? Vai oliko tuo vain toteamus, johon voi itse kukin todeta mielessään, että "ok"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti lahjattomat miehet eivät ole kyllä koskaan saaneet naista. Paitsi ehkä jonkun pirttihirmun, joka on pakottanut hissukan naimisiin kanssaan.
Se, että mies on vaikkapa hiljainen, syrjäänvetäytyä ja rauhallinen, ei tarkoita että hän olisi sosiaalisesti lahjaton.
Toisekseen kun noita edellisten sukupolvien "kilt-tejä miehiä" havainnoi, huomaa, että kompetenssia on yleensä ollut monellakin alueella. On osattu rakentaa talo hartiapankista, korjata itse traktori ja puimakone tai kaupunkioloissa auto jne.
Nykyajan k-il-tit miehet sen sijaan ovat saamattomia vässyköitä jotka eivät tuo naisen elämään mitään lisäarvoa. Eivät osaa mitään, mitä nainen ei osaisi, eivät kykene perhettä elättämään (sekin kuului asiaan entisaikoina).
Minulla on muuten sellainen "entisaikainen" k-ilt-ti mies. Osaa mitä vaan muttei pidä melua itsestään. Vähän toista kuin pa-lsta-miehet.
Miksi miehen pitäisi nykyään osata enemmän asioita kuin nainen, tai elättää naista? Eikös kaikesta tuosta ole yritetty päästä kovasti eroon tasa-arvon nimissä?
Mitä vapaammaksi naiset ovat tulleet, sitä matalammaksi on mennyt heidän yleinen onnellisuuskäyränsä vuosikymmenien saatossa. Joku tässä mättää.
Jos olisit opiskellut edes sosiaalipsykologian perusteita, niin tietäisit, että ensin pitäisi määritellä onnellisuus universaalisesti. Ymmärtää se, missä maailmassa eletään. Kehitysmaissa elää naisia (ja miehiä), jotka kertovat olevansa onnellisia, koska he eivät tiedä mistään paremmasta. Sitä mukaa kuin tieto mahdollisuuksista lisääntyy, sitä mukaa lisääntyy myös tyytymättömyys.
Niillä 1950-luvun naisilla ei ollut tietoa siitä, mitä kaikkea muuta elämä voisi tarjota kuin elämän äitinä ja pienviljelijän tai duunarin vaimona. Nyt edes Amazonin sademetsissä elävät heimot eivät ilmeisesti ole välttyneet covid19:lta, mikä kertoo, että jopa niihin saakka on levinnyt viesti siitä, mitä kaikkea elämältä ja toimeentulolta voisi odottaa. Silti edelleen on tosiaan meidän silmissämme hyvinkin alkeellisissa oloissa eläviä ihmisiä, jotka ovat onnellisia. He kun eivät tiedä olevansa muihin verrattuna alkeellisissa oloissa eläviä ja siis köyhiä-
Vierailija kirjoitti:
Olisin iloinen, jos löytäisin tavallisen näköisen ja kiltin miehen, joka ei ole mikään ylisosiaalinen ekstrovertti. Mistä sellaisia löytää? Mitkä vaatimukset heillä on kumppanille?
Varmaan samantyyppisistä paikoista ja tilanteista joista löytää samankaltaisia naisia. Myöskin harrastuksilla on taatusti jotakin yhdistäviä tekijöitä sukupuoleen katsomatta. Vaatimusten suhteenkin olisin melko sukupuoliagnostikko. Mainitsemasi luonteenpiirteet odottanevat erityisesti esimerkiksi rehellisyyttä ja ystävällisyyttä koska eivät ole niin vahvoja ollakseen onnellisia mikäli tällaiset perusjutut eivät ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä päinvastoin näissä vanhoissa kuvissa mies on se todella fiini, pitkä ja komea puolisonsa rinnalla sui'ittuine hiuksineen. Nainen yleensä lähes aina mitään sanomattoman näköinen hiirulainen. Olisiko meikit olleet tuolloin liian kalliita?
Entisinä aikoina oli coolia ja tavoiteltua näyttää ikäistään vanhemmalta. Siksi 30-vuotiaat näyttivät 50-vuotiailta. Nykypäivänä 30-vuotiaat näyttävät teinilikoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanssa miettii entistä tanssilavaa jossa nuokin ikäluokat lähes melkein yksinomaan tavanneet ja tarjontaa nyt kuitenkaan niin satamäärin ollut vaan lähinnä yhtenäisyys kulttuuri ja perinteiset arvot.Myös hyvin nopeasti oltiin jo kihloissakin ja viimeistään hiukan yli vuoden jälkeen naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli hyvät tulot. Se auttoi asiaa. Nykyään siitä kitistään, ettei näin saisi edes ajatella.
Niin, ennen pystyi elättämään perheen miehen tuloilla. Aikaa myöten kun naiset ovat tulleet työelämään tasa-arvoisesti niin palkat on laitettu kaikilla käytännössä puoliksi. Nyt tarvitaan kahden ihmisen tulot yleensä perheen perustamiseen. Naiset hurraavat, mutta työnantajapuoli hurraa vielä kovempaa.
Palkat laitettu puoliksi, mitä oikein sekoilet? Yritätkö sanoa että naisten taisteltua oikeuden saada oma toimeentulo, miesten palkat ovat laskeneet? Naurettava ajatus.. Elinkustannukset ovat nousseet elintason nousun myötä. Kyllä edelleen olisi varaa elää Kainuussa perunalla yhden metsäkoneenkuljettajan palkalla mutta enpä taida!
Niin, elinkustannukset nousseet ja samalla palkkakehitys pysähtynyt. Onhan se nyt ihan selvä asia, että jos työmarkkinoilla tekijöiden määrä tuplaantuu, niin silloin ei tarvitse palkkoja nostaa hyvään toviin.
Naiset eivät koskaan ole Suomessa olleet mitään kotirouvia, vaan työskennellet kotitiloilla ja työpaikoilla, kuten miehetkin. Milloinkaan ei ole siis tapahtunut mitään naisten yhtäkkistä ryöpsähtämistä työmarkkinoille. Elintasokin on radikaalisti parantunut viime vuosikymmeninä kaikilla muilla paitsi tuilla eläjillä.
Huushollia on pyöritetty ja kotitilan asioita hoidettu mutta kodin ulkopuolella töissä käyminen oli kyllä perheelliselle naisella pitkään harvinaisuus. 1919 naiset saivat Suomessa ylipäätään edes oikeuden käydä töissä ilman miehen lupaa.
Miksi mies olisi kieltänyt vaimoaan käymästä töissä, jos perhe tarvitsi rahaa? Sitäpaitsi jo puoli vuosisataa aiemmin naimattomat yli 15-vuotiaat naiset saivat käydä työssä ihan oman mielensä mukaan eli ihan teollistumisen alkutaipaleelta lähtien. Tämä ihan sen vuoksi, että teollisuus halusi halpaa naistyövoimaa.
Yli 25-vuotiaat. Teollisuuden rooli oli Suomessa pitkään aika marginaalinen joten ei se kovin paljoa naisiakaan työllistänyt. 1900-luvun alussa yli 90% väestöstä sai elantonsa edelleen maataloudesta ja maatalouden lisäksi seuraavaksi suurimmassa työllistäjässä eli käsityöläisammateissa oli tapana tehdä töitä perhekunnittain aivan kuten maatiloillakin. Naiset lähtivät massoittain kodin ulkopuolelle töihin vasta sotien välissä ja sotien jälkeen otettiin taas reippaasti takapakkia joksikin aikaa.
Niin naiset ja miehet työskentelivät pääasiassa maataloudessa pitkälti 1900 luvulle.
Kun sitten kaupungistuminen lähti käyntiin, maalta muuttaneet naiset ja miehet menivät töihin kodin ulkopuolelle. Milloin siis miehet laajasti elättivät kotirouvia?
ne edeltävät pitkälti yli 1900 vuotta ja rapiat päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli hyvät tulot. Se auttoi asiaa. Nykyään siitä kitistään, ettei näin saisi edes ajatella.
Niin, ennen pystyi elättämään perheen miehen tuloilla. Aikaa myöten kun naiset ovat tulleet työelämään tasa-arvoisesti niin palkat on laitettu kaikilla käytännössä puoliksi. Nyt tarvitaan kahden ihmisen tulot yleensä perheen perustamiseen. Naiset hurraavat, mutta työnantajapuoli hurraa vielä kovempaa.
Palkat laitettu puoliksi, mitä oikein sekoilet? Yritätkö sanoa että naisten taisteltua oikeuden saada oma toimeentulo, miesten palkat ovat laskeneet? Naurettava ajatus.. Elinkustannukset ovat nousseet elintason nousun myötä. Kyllä edelleen olisi varaa elää Kainuussa perunalla yhden metsäkoneenkuljettajan palkalla mutta enpä taida!
Niin, elinkustannukset nousseet ja samalla palkkakehitys pysähtynyt. Onhan se nyt ihan selvä asia, että jos työmarkkinoilla tekijöiden määrä tuplaantuu, niin silloin ei tarvitse palkkoja nostaa hyvään toviin.
Naiset eivät koskaan ole Suomessa olleet mitään kotirouvia, vaan työskennellet kotitiloilla ja työpaikoilla, kuten miehetkin. Milloinkaan ei ole siis tapahtunut mitään naisten yhtäkkistä ryöpsähtämistä työmarkkinoille. Elintasokin on radikaalisti parantunut viime vuosikymmeninä kaikilla muilla paitsi tuilla eläjillä.
Huushollia on pyöritetty ja kotitilan asioita hoidettu mutta kodin ulkopuolella töissä käyminen oli kyllä perheelliselle naisella pitkään harvinaisuus. 1919 naiset saivat Suomessa ylipäätään edes oikeuden käydä töissä ilman miehen lupaa.
Miksi mies olisi kieltänyt vaimoaan käymästä töissä, jos perhe tarvitsi rahaa? Sitäpaitsi jo puoli vuosisataa aiemmin naimattomat yli 15-vuotiaat naiset saivat käydä työssä ihan oman mielensä mukaan eli ihan teollistumisen alkutaipaleelta lähtien. Tämä ihan sen vuoksi, että teollisuus halusi halpaa naistyövoimaa.
Yli 25-vuotiaat. Teollisuuden rooli oli Suomessa pitkään aika marginaalinen joten ei se kovin paljoa naisiakaan työllistänyt. 1900-luvun alussa yli 90% väestöstä sai elantonsa edelleen maataloudesta ja maatalouden lisäksi seuraavaksi suurimmassa työllistäjässä eli käsityöläisammateissa oli tapana tehdä töitä perhekunnittain aivan kuten maatiloillakin. Naiset lähtivät massoittain kodin ulkopuolelle töihin vasta sotien välissä ja sotien jälkeen otettiin taas reippaasti takapakkia joksikin aikaa.
Niin naiset ja miehet työskentelivät pääasiassa maataloudessa pitkälti 1900 luvulle.
Kun sitten kaupungistuminen lähti käyntiin, maalta muuttaneet naiset ja miehet menivät töihin kodin ulkopuolelle. Milloin siis miehet laajasti elättivät kotirouvia?
ne edeltävät pitkälti yli 1900 vuotta ja rapiat päälle?
Ai ne edeltävät 1900 vuotta, joiden aikana pääasiallinen elinkeino oli maatalous, jossa sekä naiset että miehet yhtä lailla joko tekivät kotitilalla töitä perheen elatuksen eteen tai lähtivät muualle töihin piioiksi ja rengeiksi?
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap tietää, että nämä pitkäaikaiset parisuhteet ovat onnellisia? Monet pitävät vain kulissia vieraille, koska niin kuuluu tehdä.
Omaisuus miehen nimissä. Nainen jäisi puille paljaille, jos eroaisi. Ei siis ole mitään yhteyttä onnellisuuden ja tällaisen liiton jatkumisen välillä. Naiset ovat tyytyneet, eivätkä osaa enää olla yksinkään.
Jos asuu tilavassa asunnossa, voi elää ilman, että näkee sitä toista, joten elämän loppupuolella ihan sama. Turha alkaa eroamaan ja etsimään jotain pientä vuokramurjua itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti lahjattomat miehet eivät ole kyllä koskaan saaneet naista. Paitsi ehkä jonkun pirttihirmun, joka on pakottanut hissukan naimisiin kanssaan.
Se, että mies on vaikkapa hiljainen, syrjäänvetäytyä ja rauhallinen, ei tarkoita että hän olisi sosiaalisesti lahjaton.
Toisekseen kun noita edellisten sukupolvien "kilt-tejä miehiä" havainnoi, huomaa, että kompetenssia on yleensä ollut monellakin alueella. On osattu rakentaa talo hartiapankista, korjata itse traktori ja puimakone tai kaupunkioloissa auto jne.
Nykyajan k-il-tit miehet sen sijaan ovat saamattomia vässyköitä jotka eivät tuo naisen elämään mitään lisäarvoa. Eivät osaa mitään, mitä nainen ei osaisi, eivät kykene perhettä elättämään (sekin kuului asiaan entisaikoina).
Minulla on muuten sellainen "entisaikainen" k-ilt-ti mies. Osaa mitä vaan muttei pidä melua itsestään. Vähän toista kuin pa-lsta-miehet.
Miksi miehen pitäisi nykyään osata enemmän asioita kuin nainen, tai elättää naista? Eikös kaikesta tuosta ole yritetty päästä kovasti eroon tasa-arvon nimissä?
Mitä vapaammaksi naiset ovat tulleet, sitä matalammaksi on mennyt heidän yleinen onnellisuuskäyränsä vuosikymmenien saatossa. Joku tässä mättää.
Tässähän monet naiset aktiivisesti toimii oman onnellisuutensa eteen, kun jättävät parisuhteet väliin.
Ei muutkaan naiset miehiltä mitään ihmeellisiä taitoja odota, vaan sitä, että yhdessä olisi mukavampaa ja hauskempaa kuin yksin. Mies ei siis saa heittäytyä taakaksi naiselle, koska sohvanpohjalla makoilu on laiskalle mukavinta. Jos mies on taakka, nainen ottaa eron.
Ai ei odota? Suunnilleen kaikki vähänkään tekniikkaan tai remontointiin liittyvät asiat odotetaan miehen hoidettavaksi. Katso tuota aikaisempaa lainausta ketjussasi.
Meillä kyllä molemmat on kykeneviä soittamaan huoltomiehen paikalle ja tänäpäivänä se huoltomies saattaa olla myös nainen.
Selvä, ja totta, ihan hyvin voikin olla.
Mutta lause "Ei muutkaan naiset miehiltä mitään ihmeellisiä taitoja odota" ei pidä paikkaansa. Tai eihän remontti- ja korjaustaidot mitään ihmeellisiä ole. Sellaisia kuitenkin, joita usein odotetaan mieheltä, eikä naiselta.
Kuka odottaa? En minä, eikä kukaan tuntemani nainen. Sen sijaan naisilta edellytetään, että nainen osaa ja hoitaa kotityöt, eli siivoaa, pyykkiä, kokkaa , leipoo, ompeleejne. Kuvastavat on se, että en ole mikään siisteysintoilija, koti on sekaisin ja tavarat hujan hajan. Erään miehen kommentti, joka kävi kylässä oli: sinä olet nainen, ei sinun kotisi voi olla epäsiisti.
Ääh mä en jaksa tätä miesten kitinää. Jos ja kun alle 40v laihaläskille ei-kauniille mutta liikuntaa harrastavalle, hyvin pukeutuvalle jne naiselle on tarjolla viiskymppisiä hoitamattomia läskejä rasvanaamoineen, tuheropartoineen ja tribaalihuppareineen ja yhdys sana virheineen ja suhteita ei muodostu niin kyse ei ole siitä, että naiset ovat vaativia vaan siitä että miesten taso on naisnäkökulmasta todella huono.
Ulkonäöllä on väliä naisillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susan kirjoitti:
Olen ollut mieheni kanssa avioliitossa yli 35 vuotta. Seurustelleet olemme lähes 40 vuotta. Näissä kommenteissa esiintyvät selitykset entisajan sukupuolirooleista, taloudellisesta riippuvuudesta sun muusta eivät ainakaan meidän kohdalla ole pitäneet liittoa kasassa, vaan aito rakastuminen alussa, luja päätös rakastaa jatkossakin myötä- ja vastamäessä, realistiset käsitykset omasta itsestä puolin ja toisin, keskinäinen kunnioitus. Emme koskaan ole ilkeitä toisillemme edes riidellessä, missään tapauksessa emme ole koskaan haukkuneet puolisoa ystäville tai sukulaisille, vaan pitäneet toinen toistemme puolta.
Tottakai joskus tulee oltua tahditon tai ikävä toista kohtaan, jolloin pyydetään anteeksi. Meillä ei ole ollut koskaan sinun ja minun rahoja, vaan jos on ollut tiukat ajat, molemmilla on niukkaa ja vauraampana aikana kumpikin on vauraampi. Omaisuus on pidetty tasasuuruisena koko ajan sen karttuessa, riippumatta kumpi kulloinkin on ansainnut ja säästänyt enemmän. Henkilökohtaisiin käyttövaroihin meillä on ollut aina sama budjetti. Isot hankinnat autosta asuntoihin ja sijoituksiin on tehty aina päätöksellä, josta olemme samaa mieltä.
Kun väistämättä on tullut aikoja, jolloin ei ole enää huumaavaa tunnetta toista kohtaan, ei ole lähdetty eri teille. Ei myöskään siitä syystä, että mielenkiinto elämässä on suuntautunut välillä enemmän, välillä vähemmän eri asioihin. Päinvastoin, olemme kokeneet hyväksi, että kummallakin omaa aikaa ja omia juttuja, myös silloin kun lapset olivat alaikäisiä. Kaitpa se ero olisi tullut ekan kerran jo kolmen seurusteluvuoden jälkeen, jos olisi ajatellut, ettei enää ole rakastunut. Vaan kun on em. periaatteilla mennyt eteenpäin, on niitä ihastumisia omaan puolisoon tullut uudestaan ja uudestaan, iän myötä tietenkin eri tavalla. Ja ne ovat olleet syvempiä ja jopa parempia kuin se ensimmäinen intohimon tulivuori. Varmasti sellaisia, joiden kokemiseen tarvitaan syvä luottamus, toisen tunteminen ja yhteistä historiaa niin suruissa kuin iloissa.
Niin. No millainen se mies sitten on. Kaitpa hän on kiltti, muttei kylläkään mikään yli käveltävä. Kiltti mutta tarvittaessa luja ja seisoo rinnallani olipa uhka fyysinen tai henkinen. Ei ole juoppo vaan lähes raitis Puhuu välillä paljon, välillä on omissa touhuissaan tunteja, mikä on vain kiva. Ei missään mallin mitoissa, mutta aina pitää itsestään huolta. Ja yllättää minut aina jollain kivoilla menoilla. Omiin silmiini komea, monien silmiin varmaan tavallinen. Kun se pistää vuosikymmeniä vanhat nahkakamppeet päälle ja käynnistää prätkän, muistan aina ensitapaamisemme ja näen jälleen oman nuorukaiseni :) Nyt, jos joku sanoo, että imelää, niin pyh. Elämää.
Ei se niin ihmeitä vaadi, kaksi ihmistä joilla on tahtoa ja jotka päättävät elää yhdessä, tehdä sen eteen pikkuisen ja ennenkaikkea päättävät kunnioittaa toisiaan ja asettaa puolison aina etusijalle. Paitsi tietenkin silloin, kun lapset ovat alaikäisiä, silloin he ovat molempien etusijalla.
Tuollainen mies, joka osallistuu ja tekee osansa, maksaa osansa ja välillä ylikin menoista, ei lyö tai juopottely, on kyllä ihme.
Tämä kirjoittaja ei taida ymmärtää, että kyse ei ole omasta ansiosta, jos puoliso sattuu olemaan samaan tyytyvä, eikä esim. kasva erilaiseksi tai ala kiinnostumaan / arvostamaan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla sukupolvilla on alhaiset standardit. Joskus sinkkuus ei vain ollut toimiva vaihtoehto. Luojan kiitos naisten ei enää tarvitse kelpuuttaa miehiä vain sen takia, että niillä on joku työpaikka ja eivät lyö.
Tavallisen duunarimiehen osa ole koskaan sen kummempi ollut. "Patriarkaatin" eduista on nauttinut vain pieni miesten eliitti. Muut ovat painaneet niska limassa töitä että saavat pidettyä itsensä ja perheensä hengissä eikä vaimon valinnassa ole ollut varaa nirsoilla yhtään sen enempää kun päinvastoinkaan.
Raiskausoikeus avioliitostassako ei ole sinusta etu, josta miehet eivät ole nauttineet? Ihan varmasti ja juurikin siellä köyhimmissä kammareissa, koska naisilla ei ole siellä ole ollut vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli hyvät tulot. Se auttoi asiaa. Nykyään siitä kitistään, ettei näin saisi edes ajatella.
Niin, ennen pystyi elättämään perheen miehen tuloilla. Aikaa myöten kun naiset ovat tulleet työelämään tasa-arvoisesti niin palkat on laitettu kaikilla käytännössä puoliksi. Nyt tarvitaan kahden ihmisen tulot yleensä perheen perustamiseen. Naiset hurraavat, mutta työnantajapuoli hurraa vielä kovempaa.
Palkat laitettu puoliksi, mitä oikein sekoilet? Yritätkö sanoa että naisten taisteltua oikeuden saada oma toimeentulo, miesten palkat ovat laskeneet? Naurettava ajatus.. Elinkustannukset ovat nousseet elintason nousun myötä. Kyllä edelleen olisi varaa elää Kainuussa perunalla yhden metsäkoneenkuljettajan palkalla mutta enpä taida!
Niin, elinkustannukset nousseet ja samalla palkkakehitys pysähtynyt. Onhan se nyt ihan selvä asia, että jos työmarkkinoilla tekijöiden määrä tuplaantuu, niin silloin ei tarvitse palkkoja nostaa hyvään toviin.
Naiset eivät koskaan ole Suomessa olleet mitään kotirouvia, vaan työskennellet kotitiloilla ja työpaikoilla, kuten miehetkin. Milloinkaan ei ole siis tapahtunut mitään naisten yhtäkkistä ryöpsähtämistä työmarkkinoille. Elintasokin on radikaalisti parantunut viime vuosikymmeninä kaikilla muilla paitsi tuilla eläjillä.
Huushollia on pyöritetty ja kotitilan asioita hoidettu mutta kodin ulkopuolella töissä käyminen oli kyllä perheelliselle naisella pitkään harvinaisuus. 1919 naiset saivat Suomessa ylipäätään edes oikeuden käydä töissä ilman miehen lupaa.
Miksi mies olisi kieltänyt vaimoaan käymästä töissä, jos perhe tarvitsi rahaa? Sitäpaitsi jo puoli vuosisataa aiemmin naimattomat yli 15-vuotiaat naiset saivat käydä työssä ihan oman mielensä mukaan eli ihan teollistumisen alkutaipaleelta lähtien. Tämä ihan sen vuoksi, että teollisuus halusi halpaa naistyövoimaa.
Koska jonkun piti hoitaa se koti, niin pienipalkkainen jatkuvasti raskaana oleva eukko jäi kotiin.
Lähes kaikki tuntemani vanhemmat pariskunnat ovat tavanneet lavatansseissa. Niitä on vieläkin ja niissä käy nuorempaakin väkeä, vink vink! Tätä suomalaista tanssikulttuuria voisi kilttikset alkaa elvyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap tietää, että nämä pitkäaikaiset parisuhteet ovat onnellisia? Monet pitävät vain kulissia vieraille, koska niin kuuluu tehdä.
Jos molemmat mummoni totesivat 80-vuotiaana, että olivat onnellisia, niin kai heitä pitää uskoa?
Ulkopuolisin silmin on vaikea uskoa, kun tietää kaikki vastamäet, mutta niitähän elämässä meillä kaikilla on.
Eri
Ysikymppinen sukulaisnaiseni on alkanut kertoa miten hänellä oli lopulta oikein hyvä avioliitto. No muut sukulaiset muistavat miehen tuurijuoppona ja äreänä miehenä joka ramppasi vieraissa naisissa. Poikaansakin kuritti aika raa'asti.
Käsitys hyvästä on siis aika suhteellinen.
Vanhempieni avioliitto kesti 65 vuotta. Äiti oli vääpelimäinen ja isä tohvelisankari. Onnellista oli ja lapsia piiskattiin päivittäin.
Se on kyllä kumma, ettei vanhan kansan ihmiset ymmärrä maailman muuttuneen. Minultakin kysellään ja ihmetellään, miksi en ole naimisissa. Eivät ymmärrä millään vaikka kuinka selittäisin, ettei se kuulu enää nuorempien sukupolvien kulttuuriin ja elämäntapaan. Ei ole enää mitään vanhanpiianveroja ja vastaavia.
Ehkä tuo on jotain alkavaa vanhuudenhöppänyyttä, et eletään henkisesti 70-lukua.
Niin naiset ja miehet työskentelivät pääasiassa maataloudessa pitkälti 1900 luvulle.
Kun sitten kaupungistuminen lähti käyntiin, maalta muuttaneet naiset ja miehet menivät töihin kodin ulkopuolelle. Milloin siis miehet laajasti elättivät kotirouvia?