Lue keskustelun säännöt.
Kadutko sitä että jäit pitkälle sairauslomalle masennuksesta?
31.05.2021 |
Vai oliko hyvä päätös ja parannuitko?
Minulla on vuosia kestänyt keskivaikea masennus, joka nyt oireilee vaikean puolella. Lisäksi alkava työuupumus. Oikeasti en olisi työkykyinen tällä hetkellä, mutta tuntuu että on vaikeampaa jäädä pois töistä. Olen itse pitkittänyt sairauslomalle jäämistä lääkärin suosituksesta huolimatta, sillä pelkään että huonoja lopputulemia on enemmän, kuin hyviä.
Miten sinulle kävi? Mitä nämä mahdolliset huonot seuraukset olivat?
Kommentit (50)
Mä olin pitkillä sairauslomia. Useammalla. Mutta oli pakko, pukkasi psykoosin päälle. Sitäkään en suosittele että vitkuttelet. Itse tein niin. Jouduin ulos työpaikasta lopulta sairauslomien takia. Olen nyt ollut joku 3v kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juuri tuo työpaikan / työmahdollisuuksien menetys pelottaa sairauslomassa. Eli vaikka ei tulisikaan potkuja, pelkään että minut savustettaisi ulos työstäni palattuani enkä enää saisi uutta työpaikkaa muualta.
Pitkällä sairauslomalla nyt tarkoitan mitä vain yli kuukauden pituista, sillä todetusti minulla ei ehdi työstressi laueta parissa viikossa. Lisäksi työni on sellaista, että työt odottavat minua vaikka olisin kuukauden pois, eli sen lyhyemmät lomat vain pahentavat työuupumustani.
Sitä en edes osaa arvioida, kuinka pitkään kroonistuneesta masennuksesta menee parantuessa. Mutta eipä sekään työssä jaksamista tue, että on näin paska olo koko ajan.
AP
Kadun valtavasti, vaikkei kohdallani lopulta ollutkaan kuin jokusen viikon sairasloma. Vointini vuoksi olisin tarvinnut lisää sairaslomaa, mutta esimies kosti minulle jo tuon muutaman viikon vuoksi. Vähensi tuntini ja mustamaalasi minut työyhteisölle. Ei ollut kiva palata töihin ja nyt mennään hammasta purren. Uusi työpaikka etsinnässä.
Sairauslomalta voi olla yllättävän vaikea palata töihin. Näin kävi sosiaalityöntekijätuttavalleni. Kodin rauhan ja levon jälkeen kuormittava sosiaalialan työ veti hänet nopeasti uudelleen piippuun. Työpaikalla olisi pitänyt olla mahdollisuus keventää työtaakkaa, mutta sitä ei ollut. Lisäksi jatkuva kompurointi tietokoneohjelmien kanssa, kun asiakas odottaa.
On ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo pitkään.
Jäin 300 päivän (maksimi)sairauslomalle v. 2011.
Luonnollisena jatkumona kuntoutustuelle v. 2012.
Työkyvytön 2019, vähän yli 30-vuotiaana.
Varmaan Kelakin jo arveli, että vaikka tästä muijasta joskus olisi työelämään, ei kukaan enää ottaisi.
Kuukauden sairausloma tuntuu minun näkökulmastani tosi pieneltä pätkältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkitin myös sairaslomalle jäämistä kunnes alkoi olla psykoosioireita ja firman työsuojeluihminen talutti mut työterveyshuoltoon. Tuli melkein vuoden saikku, välillä kokeilin duuniin paluuta, ei tullut mitään. Töihin palasin sitten ensin tekemään 80% työpäivää ja parin kuukauden päästä 100%. Puolen vuoden päästä sanottiin irti, onneksi! Nyt opiskelen uuteen, innostavaan ammattiin ja teen alan töitä siinä sivussa. Elämä on mielenkiintoisempaa ja parempaa kuin pitkään, pitkään aikaan.
Parempi hoitaa ajoissa, jos et lepää silloin kun tarvitset menee masennus vielä pahemmaksi ja toipuminen kestää vielä kauemmin. Ei ne lääkärit kepein perustein sairaslomaa anna, joten kyllä kannattaa uskoa lääkäriä jos hän ehdottaa sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä, joka nyt opiskelet uudelle alalle: Koetko parantuneesi masennuksesta tuon sairausloman, irtisanomisen ja uuden alan opiskelun lomassa?
Olen itsekin ajatellut, että mielekkäämpi työ saattaisi auttaa jaksamisessa, mutta olen kokeillut jo useampaakin eri alaa tässä vuosien saatossa ja aina puolen vuoden sisällä masennus pahenee ja uupuminen alkaa, kunnes taas vaihdan alaa paremman elämän toivossa.
Jotenkin nyt olen tajunnut, että nämä ongelmat ovat minun sisälläni enkä siksi taas haluaisi vaihtaa alaa ns. turhaan. Haluaisin pystyä nauttimaan elämästä jo nyt enkä jaksaisi enää vain odotella ja toivoa parempaa huomista joka ei näytä olevan tulossa.
AP
En ole katunut hetkeäkään. Itselleni oli myös vaikea jäädä sairauslomalle, vaikka sekä hoitaja että lääkäri yrittävät suositella. Minulla vaikea-asteinen masennus. Olen pätkätyöläinen ja pelkäsin, että työt loppuvat kokonaan. Jäin sitten lopulta kuitenkin sairauslomalle. En ole katunut hetkeäkään. Töitä on riittänyt samassa paikassa, eikä pomojen suhtautuminen ole muuttunut. Pomot olivat ymmärtäväisiä. Minulla masennukseen liittyi myös työuupumusta.
En ole toipunut täysin vieläkään, mutta olen käynyt psykiatrian polilla keskustelukäynneillä ja minulla on lääkitys. Vointi on jo parempi. Teen tällä hetkellä 50 % työaikaa. Jotain ongelmia on työpaikalla edelleen. Suunnittelen alanvaihtoa, mutta tällä hetkellä ei ole voimavaroja opiskeluun.
Suosittelen jäämään sairauslomalle, jos lääkärikin suosittelee sitä. Oma terveys menee kaiken työn edelle. Muutama kuukausi on kuitenkin aika lyhyt aika ihmisen elämässä. Se ei määrittele tulevaisuuttasi. Niin kuin itsekin kirjoitit, töissä käyminen ei edistä parantumistasi tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka nyt opiskelet uudelle alalle: Koetko parantuneesi masennuksesta tuon sairausloman, irtisanomisen ja uuden alan opiskelun lomassa?
Olen itsekin ajatellut, että mielekkäämpi työ saattaisi auttaa jaksamisessa, mutta olen kokeillut jo useampaakin eri alaa tässä vuosien saatossa ja aina puolen vuoden sisällä masennus pahenee ja uupuminen alkaa, kunnes taas vaihdan alaa paremman elämän toivossa.
Jotenkin nyt olen tajunnut, että nämä ongelmat ovat minun sisälläni enkä siksi taas haluaisi vaihtaa alaa ns. turhaan. Haluaisin pystyä nauttimaan elämästä jo nyt enkä jaksaisi enää vain odotella ja toivoa parempaa huomista joka ei näytä olevan tulossa.
AP
Koen, että ensin helpotti masennus ja vasta sitten olin valmis uuteen elämänvaiheeseen. Mulla oli selkeästi apua lääkityksestä, joka nyt on jo purettu, ja lisäksi kävin kognitiivisessa psykoterapiassa. En usko, että silloin uupuneena ja masentuneena olisin pystynyt aloittamaan opintojani.
Jos et ole jo saanut työaikaa vähennettyä, niin yritä toteuttaa heti se. Onko mitään mahdollisuutta tehdä puolikasta? Taloudellisesti ja muuten? Näkisit miten työ vaikuttaa vointiisi.
Miten masennusta hoidettu? Onko mahd. aiheuttajat selvillä? Sairausloma ei auta, jos ylläpitävät tekijät jatkuvat, esim. vaikea koti- tai parisuhdetilanne, traumat, itsetunto-ongelmat, voimavarojen puute... Näitä ei välttämättä itse edes tiedosta, terapialla voidaan lähestyä.
Jos työ on suurin kuormitustekijä, sen vähentäminen tai tauko voi auttaa, mutta ei ole pysyvä ratkaisu.
Vuosia kestävä masennus kuullostaa siltä, että hoito ei tehoa. Jotakin ei ole ratkaistu. Tai diagnoosi on puutteellinen/väärä.
Itse ajauduin työkyvyttömäksi "moniongelmaisena". Nyt olen ollut pois niin pitkään, ettei palaaminen enää senkään puolesta onnistu. Vointi on vain huonontunut, mutta tähän ei reagoida vähissä hoitokontakteissa mitenkään. Sairaudet on hoitamatta, mielenterveyden menetyksestä puhumattakaan. Oli järkytys, että hyvinvointivaltiossa annetaan vain pudota. Apua ei saa pyytämälläkään. Nyt olen menettänyt työni, terveyteni ja tulevaisuuteni. Eläkettäkään ei suostuta hakea, vaikka perusteet olisi. En tiedä kadunko sairauslomaa, kun ei ollut vaihtoehtoa. Mutta ongelmia tämä ei ole ratkaissut.
Pitkittynyt sairausloma on itsessään jonkin verran stressaavaa mm. byrokratian vuoksi. Etenkin jos kirjoitetaan lyhyempiä pätkiä. Saat olla kokoajan huolehtimassa b-lausunnoista, niiden toimittamisesta, "selvityksistä" töihin, vastaanottoajoista, jatkoista yms. Hyvä työterveyshuolto huomioisi tämänkin. Huonossa lääkäri vaihtuu, jokaisella on eri näkemys ja ketään ei asiasi kiinnosta. Tällä on paljon merkitystä. Itse en ole kokenut sairauslomaa levoksi ja toipumiseksi vaan hyvin stressaavaksi ja nöyryyttäväksi.
Ikävää on myös tunne syrjäytymisestä ja huonommuudesta. Kuulumisten vaihto esim. työkavereiden kanssa voi olla kiusallista selittelyä. Itsetunto laskee ja tekee mieli vältellä kaikkia. Työ on yllättävän iso osa elämää ja ihmistä arvottava asia Suomessa. Sen jäädessä identiteetti voi olla kovilla.
Suosittelen toimimaan heti, kun uupumisen merkkejä alkaa olla toistuvasti. Älä odota romahtamista. Riippuu tietysti kuinka vastuullisessa työssä olet. Jos voit tehdä työtä osittain tai kevennetysti tai muuten karsien tehtäviä vajaammalla panoksella, niin käytä tämä ensimmäiseksi. Vastuullisesta työstä/hoivatyöstä suosittelen jättäytymään ajoissa, sillä uupumuksesi kyllä näkyy ja vaikuttaa työnjälkeen monin tavoin. Hae heti apua esim. keskusteluterapiaa selvittelyyn, jos ei tätä jo ole. Psykoterapian saaminen voi viedä kauan ja vaikuttavuus heikkenee ajan myötä. Rahan menetyksiä ei kannata tässä asiassa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu omasta kokemuksesta, mutta olen paljon seurannut läheltä työuupumisia ja pitkiä sairaslomia ja töihinpalaamisia (tai palaamattomuutta). Ei varmasti ole helppoa palata töihin. Ei ole helppoa myöskään jäädä pois, sitä helposti vitkuttelee. Mutta mieti nyt ihan oikeasti tätä skenaariota: mikään ei muutu. Missä kunnossa olet puolen vuoden, vuoden, kahden päästä? Reaktiosi tähän kertoo varmaan aika paljon.
Se, onko tiesi muutokseen sairasloma ja sitten paluu vanhaan työhön, vai esimerkiksi nyt heti uuden työn etsiminen tai saikku ja samalla uuden työn etsiminen, se on ihan sinun käsissäsi. Et juurikaan kerro, miten suhtaudut työhösi. Ilmeisesti siis masennus kumpuaa muualta? Sitä pitäisi tottakai yrittää hoitaa, jotta voit olla työkykyinen missään työssä, mutta jos se on edes osittain työstä johtuvaa, niin kannattaa myös miettiä, onko työsi ja työyhteisö oikeita paikkoja sinulle. Jos on, niin sitten suosittelisin sairaslomaa ja paluuta vaikkapa pikkuhiljaa. Toki näistä pitää lääkärin kanssa keskustella, eikä sitä noin vaan itse päätetä.
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole jo saanut työaikaa vähennettyä, niin yritä toteuttaa heti se. Onko mitään mahdollisuutta tehdä puolikasta? Taloudellisesti ja muuten? Näkisit miten työ vaikuttaa vointiisi.
Miten masennusta hoidettu? Onko mahd. aiheuttajat selvillä? Sairausloma ei auta, jos ylläpitävät tekijät jatkuvat, esim. vaikea koti- tai parisuhdetilanne, traumat, itsetunto-ongelmat, voimavarojen puute... Näitä ei välttämättä itse edes tiedosta, terapialla voidaan lähestyä.
Jos työ on suurin kuormitustekijä, sen vähentäminen tai tauko voi auttaa, mutta ei ole pysyvä ratkaisu.
Vuosia kestävä masennus kuullostaa siltä, että hoito ei tehoa. Jotakin ei ole ratkaistu. Tai diagnoosi on puutteellinen/väärä.
Itse ajauduin työkyvyttömäksi "moniongelmaisena". Nyt olen ollut pois niin pitkään, ettei palaaminen enää senkään puolesta onnistu. Vointi on vain huonontunut, mutta tähän ei reagoida vähissä hoitokontakteissa mitenkään. Sairaudet on hoitamatta, mielenterveyden menetyksestä puhumattakaan. Oli järkytys, että hyvinvointivaltiossa annetaan vain pudota. Apua ei saa pyytämälläkään. Nyt olen menettänyt työni, terveyteni ja tulevaisuuteni. Eläkettäkään ei suostuta hakea, vaikka perusteet olisi. En tiedä kadunko sairauslomaa, kun ei ollut vaihtoehtoa. Mutta ongelmia tämä ei ole ratkaissut.
Pitkittynyt sairausloma on itsessään jonkin verran stressaavaa mm. byrokratian vuoksi. Etenkin jos kirjoitetaan lyhyempiä pätkiä. Saat olla kokoajan huolehtimassa b-lausunnoista, niiden toimittamisesta, "selvityksistä" töihin, vastaanottoajoista, jatkoista yms. Hyvä työterveyshuolto huomioisi tämänkin. Huonossa lääkäri vaihtuu, jokaisella on eri näkemys ja ketään ei asiasi kiinnosta. Tällä on paljon merkitystä. Itse en ole kokenut sairauslomaa levoksi ja toipumiseksi vaan hyvin stressaavaksi ja nöyryyttäväksi.
Ikävää on myös tunne syrjäytymisestä ja huonommuudesta. Kuulumisten vaihto esim. työkavereiden kanssa voi olla kiusallista selittelyä. Itsetunto laskee ja tekee mieli vältellä kaikkia. Työ on yllättävän iso osa elämää ja ihmistä arvottava asia Suomessa. Sen jäädessä identiteetti voi olla kovilla.
Suosittelen toimimaan heti, kun uupumisen merkkejä alkaa olla toistuvasti. Älä odota romahtamista. Riippuu tietysti kuinka vastuullisessa työssä olet. Jos voit tehdä työtä osittain tai kevennetysti tai muuten karsien tehtäviä vajaammalla panoksella, niin käytä tämä ensimmäiseksi. Vastuullisesta työstä/hoivatyöstä suosittelen jättäytymään ajoissa, sillä uupumuksesi kyllä näkyy ja vaikuttaa työnjälkeen monin tavoin. Hae heti apua esim. keskusteluterapiaa selvittelyyn, jos ei tätä jo ole. Psykoterapian saaminen voi viedä kauan ja vaikuttavuus heikkenee ajan myötä. Rahan menetyksiä ei kannata tässä asiassa miettiä.
Tässä tuli hyviä huomioita ja kuvasit aika tarkasti juuri sitä tilannetta, joka minua arveluttaa sairauslomassa! Eli tuo, että itse sairausloma ja senaikainen byrokratia vain lisää ahdistusta ja huonommuuden tunnetta eikä lopulta mikään taustalla oleva ongelma korjaannu.
Masennukselleni ei mitään yksittäistä syytä ole löytynyt mutta erittäin heikko itsetunto ja voimakas sosiaalinen ahdistus ovat tekijöinä. Käyn tällä hetkellä kognitiivisessa psykoterapiassa, jossa on selvinnyt minulla olevan jotain lapsuudesta asti kumpuavia traumoja, joita nyt selvitellään mutta hidashan tuo prosessi on. Lisäksi käytössä on kaksi eri masennuslääkevalmistetta.
Työni ei siinä mielessä ole vastuullista, että kenenkään terveys olisi vaarassa jos teen virheen, mutta muuten kyllä vastuuta on paljon. Työnkuva on laaja ja vaatii asiantuntemusta monesta asiasta. Esimieheni kanssa olen puhunut kuukausia sitten siitä, voisiko tilanteelle tehdä jotain ja hän ehdotti työmäärän pienennystä, mutta tätä ei ole tapahtunut. Minulle on nyt selvää, että pomo vain toivoo minun tajunneen ettei mitään uupumusta ole. Uusi keskustelu tuntuu mahdottomalta. Toisaalta en itse ole enää varma auttaisiko työmäärän pienentäminen sillä enemmän minua ahdistaa työssä asiakaskontaktit ja nollassa oleva työitsetunto. Pelkään jatkuvasti virheitä ja titenkin teen niitä myös. Pelkään avata sähköpostini ja vastata puhelimeen, koska tiedän jonkun vaativan minulta jotain mitä en pysty tai osaa antaa.
Irtisanoutuisin itse, jos ei tulisi karenssia ja tarvitsisi lähteä etsimään uutta työtä, jossa tiedän ongelman vain jatkuvan. Muuten rahanmeno tässä ei minua huoleta, rahalla on minulle melko vähän merkitystä, sillä pärjään vähälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poista ruokavaliosta vehnä, sokeri, alkoholi.
Lisää raskausajan multitabs. Miksi? Sisältää monta vitamiinia tai hivenainetta, joista masentuneella puutos.
Sain burnoutin, jonka syy ei kyllä ollut erityisesti työssä vaan omassa elämäntilanteessa ja vaativuudessa. Päädiagnoosi itseasiassa oli ahdistus, joka ilmeisesti on seuranani lopun ikää jollain tasolla. Tai oikeastaan on aina ollut, mutta välillä oireilu sitten ryöpsähtää muista syistä.
Olin ensin saikulla n.7kk. Palasin töihin sairauspäivärahan turvin, mutta liian nopeasti siirryttiin 100% työaikaan (osa-aikainen sairauspäiväraha aiheutti ainakin mulle painetta, että pitää toipua tässä ajassa, kun sitä maksetaan). Puolen vuoden päästä jäin uudelleen sairaslomalle. Sillä kertaa saikku kesti n. 4kk.
Silloin palasin töihin 40% työajalla ja päätin edellisestä oppineena tehdä töihinpaluun tosi pienellä nostolla. Kärsin palkassa toki, mutta aattelin, että kärsin vielä enemmän jos en pääse työkuntoon. Siinä vaiheessa, kun 100% työaika alkoi, olikin korona päällä. Työt kuitenkin sujui, sain ylennyksenkin ja palkankorotuksen nyt keväällä.
Kyllähän se töihin paluu oli todella hankalaa, mutta nostetiin työaikaa vasta, kun olin aivan varma, että jaksan sen. Kärsin itsekin jonkinlaisesta sosiaalisesta ahdistuksesta aina silloin ja yhdistin sen omalla kohdallani siihen, että en jaksa ja muut pelottaa, koska heidän kohdaltaan tulee minua kohtaan erilaisia vaatimuksia joihin en kykene vastaamaan. Masennus muuten myös aiheuttaa tuota itsetunnon laskua. Jälkikäteen on vaikea ymmärtää miksi pidin itseäni niin huonona ja osaamattomana.
Työntantajalta vaatii ymmärrystä. Minä olin siinä suhteessa onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Poista ruokavaliosta vehnä, sokeri, alkoholi.
Lisää raskausajan multitabs. Miksi? Sisältää monta vitamiinia tai hivenainetta, joista masentuneella puutos.
Perehdy siihen, mitä masennus on. Miksi? Siksi, koska siitä et mitään ymmärrä.
En kadu, ei se tilanne hirveen hyvä ollut alunperinkään, kun ekasta pitkästä saikusta alkoi putki joka vei 8 vuoden päästä toistaiseksi voimassa olevalle eläkkeelle.
Totuushan on, että nämä lisääntyneet masennukset jne. ovat "VAIN" ihan normaaleja ja inhimillisiä _seurauksia_ , kun meno on mennyt ja menee vain kokoajan enemmän epäinhimillisemmäksi.
Isorahan klubi ja näiden ahneet lakeijat ja hyödylliset idiootit on yksi suurin aiheuttaja ja _syy_.
Ap. Eikö kannattaisi vaihtaa työpaikkaa.
Jos ajattelet jääväsi lomalle, jonka aikana lepäät, syöt säännöllisesti, käyt ulkona, liikut, pidät kodista huolta, tapaat ihmisiä, joiden seurasta nautit? Mitä tarkoitat pitkällä sairauslomalla? 1kk, 6kk, 12kk+?