Kadutko sitä että jäit pitkälle sairauslomalle masennuksesta?

Sairasloma-ketipinor resepti-mt-eläke.

Syyt ja seuraukset kirjoitti:

Totuushan on, että nämä lisääntyneet masennukset jne. ovat "VAIN" ihan normaaleja ja inhimillisiä  _seurauksia_ , kun meno on mennyt ja menee vain kokoajan enemmän epäinhimillisemmäksi.

Isorahan klubi ja näiden ahneet lakeijat ja hyödylliset idiootit on yksi suurin aiheuttaja ja _syy_.

Jep, oksettavimpia näistä ovat ne, joiden ansiosta näitä uhreja on syntynyt ja syntyy ja sen lisäksi vielä syyllistävät näitä uhreja seurauksista, joihin itse ovat syypäitä.

Näistä vastauksista voin siis päätellä, kuten arvelinkin jo etukäteen, että töihin palaaminen on ollut monellakin hankalaa, mutta joillain on onnistunut ja toisilla ei. Se taitaa siis olla sellainen asia, mitä ei pysty etukäteen ennustamaan. Toki työpaikan yleisestä ilmapiiristä voi varmasti jotain osviittaa saada siitä, kuinka sairauspoissaolo otetaan vastaan.

Eihän näissä asioissa tosiaan pitäisi miettiä muiden suhtautumista tai sitä kuinka työt tulee hoidettua, mutta niitä on tosi vaikea olla ajattelematta. En ole koskaan osannut laittaa omia tarpeitani etusijalle eikä se kuulosta helpolta nytkään. Tietysti ymmärrän, että mikään työpaikka ei ole terveyden menettämisen arvoinen. Mutta mitä jos se on mennyt jo, eli jos tästä masennuksesta ei olekaan mahdollista parantua, niin sabotoinko turhaan siinä myös toimeentuloni kun en saakaan enää asiallista työtä? Tällaisia asioita pohdin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Ap. Eikö kannattaisi vaihtaa työpaikkaa.

Kannattaisi toki, mutta kuten jossain viestissä aiemmin kirjoitin, olen tehnyt sen jo monta kertaa ja ongelmat seuraavat mukana. Sehän tässä ahdistaakin, että helppoa ratkaisua ei tunnu olevan. Lisäksi uuden työn hakeminen, uuden työn opettelu ja uudet työkaverit kuulostaa tällä hetkellä liian kuormittavalta projektilta.

AP

En kadu, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut. Masennus yhdistettynä somaattiseen sairauteen aiheutti lievän aivovaurion. Ja kadun, koska olen taloudellisesti riippuvainen miehestäni ja jos hänelle tapahtuu jotain, en selviä.

Jäin kokonaan pois työelämästä. Kävin työterveyslääkärin luona ja koitin kertoa pahasta olosta ym. kiusaamiskokemuksista. Lääkäri ei vastannut mitään, naureskeli itsekseen.

Seuraavana päivänä irtisanoin itseni, en ole ollut neljääntoista vuoteen työelämässä.

Jos olisin saanut pari viikkoa sairaslomaa ja lääkityksen, olisin ollut työkykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Syyt ja seuraukset kirjoitti:

Totuushan on, että nämä lisääntyneet masennukset jne. ovat "VAIN" ihan normaaleja ja inhimillisiä  _seurauksia_ , kun meno on mennyt ja menee vain kokoajan enemmän epäinhimillisemmäksi.

Isorahan klubi ja näiden ahneet lakeijat ja hyödylliset idiootit on yksi suurin aiheuttaja ja _syy_.

Jep, oksettavimpia näistä ovat ne, joiden ansiosta näitä uhreja on syntynyt ja syntyy ja sen lisäksi vielä syyllistävät näitä uhreja seurauksista, joihin itse ovat syypäitä.

Esim. nykypäivän työelämä yhä enenevissä määrin --> mahdollisimman urakkatahtista, mahdollisimman pientä palkkaa, terävää kyynerpäätä paljon, myrkyllisiä yhteisöjä/työtarjoojajia jne.jne

Työterveyshuollosta pitäisi saada tukea työjärjestelyiden muutoksiin ja seurantaan. Nämä tosin järjestyvät ilmeisesti vasta sairausloman kautta. Pitäisi myös selvittää onko työtehtäväsi liian vaativia ylipäätään vai nimenomaan sinulle. Onko riittävästi perehdytystä ja koulutusta, mahdollisuutta vaikuttaa työhön, kehityskeskusteluja ym.

Vai oletko sopimattomassa työssä tai työpaikassa, joka tulee aina pitämään stressitasosi liiallisena. Teetkö virheitä vai onko kyse enemmänkin pelosta tehdä virheitä? Paniikkioireilu ja sos.tilanteiden pelko tietysti suoriutumista heikentää. Mutta olisi tärkeä jotenkin erottaa aiheuttaako niitä lähtökohtaisesti työ vai ne työkyvyttömyyttä. 

Ahdistusongelma, paniikkioireet ja sos.tilanteiden pelko kaiketi seuraa mukana työpaikan vaihdoksiin, joten työn vaihto ei siten oikein auta. Työpaikan vaihtaminen tai uudelleenkoulutus on lisäksi iso stressi. Joten ahdistusongelma tulisi hoitaa ennen urasuunnitelmia siedettävälle tasolle. Nykyään kaikki työ on äärimmilleen tehostettua alasta riippumatta. Kaikkialla on kovat tulostavoitteet, joten leppoisia, yksinkertaisia suojatöitäkään ei juuri ole saatavilla. Toki asiakaspalvelutehtävien jättäminen auttaa sosiaaliseen stressiin, mutta siirtyykö stressi sitten muualle tai vaihtaa muotoaan? Pahentuuko jännittäminen entisestään ilman säännöllistä altistusta ja kohta on vaikeaa jo työyhteisönkin kanssa.

Kaikenlaisissa jännittämisongelmissa töihin paluu tauon jälkeen on yleensä erityisen vaikeaa. Jos itsetunto on ongelman ydin ja suoriudut todellisuudessa työtehtävistä riittävästi, niin itsetunnon vahvistaminen ja ajatusmallien muuttaminen olisi ratkaisevassa asemassa. Jos taidoissa on ongelma, niin työnantaja on velvollinen järjestämään opastusta tai lisäkoulutusta. Sairauslomalle jääminen varmasti vaikeuttaa töihinpaluuta, etenkin jos ydinongelmaa ei heti tehokkaasti hoideta.

Työterveyslaissa ja -sopimuksissa on kauniita ympäripyöreitä ajatuksia työkyvyttömyyden ennaltaehkäisystä ja työkyvyn tukemisesta, mutta käytännön anti on usein köyhää. Pistetään työntekijä sairauslomalle ja jätetään yksin. Kuvitellaan, että sairausloman aikana ongelmat hoituvat jotenkin itsestään. On ne sitten työpaikan ongelmia tai henkilöstä johtuvia ja useinhan se ei ole selvilläkään. Tai on monen tekijän summa. Sitten jonkun ajan päästä, kun on vieraannuttu työelämästä, aletaan työntää sinne takaisin hokien "työ kuntouttaa" mantraa. Eli kuntoutuskin ilmeisesti ulkoistettu sinne missä ne ongelmat alunperin eskaloituivat. Sinuna yrittäisin pitää kiinni työelämästä, kunnes olet  varma sairausloman tarpeesta ja hyödytkö siitä yhtään mitään. Jos on toimiva työterveyshuolto tukitoimineen, niin sairausloma voi olla hyödyllinen aikalisä. Ongelmasi vaativat nopeasti selvittelyä ja hoitoa. Mikään työ ei ole jatkuvan pahoinvoinnin ja hajoamisen arvoista.

Mieluummin sitten kokonaan pois (kotiin tai toiseen työpaikkaan) kuin niin että olet osa-aikaisesti itse töissä ja toisen puolikkaan teet omat työsi ja samalla vahdit kuinka sijaisesi hoitaa ne päivät jolloin olet osa-aikaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole jo saanut työaikaa vähennettyä, niin yritä toteuttaa heti se. Onko mitään mahdollisuutta tehdä puolikasta? Taloudellisesti ja muuten? Näkisit  miten työ vaikuttaa vointiisi. 

Miten masennusta hoidettu? Onko mahd. aiheuttajat selvillä? Sairausloma ei auta, jos ylläpitävät tekijät jatkuvat, esim. vaikea koti- tai parisuhdetilanne, traumat, itsetunto-ongelmat, voimavarojen puute... Näitä ei välttämättä itse edes tiedosta, terapialla voidaan lähestyä. 

Jos työ on suurin kuormitustekijä, sen vähentäminen tai tauko voi auttaa, mutta ei ole pysyvä ratkaisu. 

Vuosia kestävä masennus kuullostaa siltä, että hoito ei tehoa. Jotakin ei ole ratkaistu. Tai diagnoosi on puutteellinen/väärä.

Itse ajauduin työkyvyttömäksi "moniongelmaisena". Nyt olen ollut pois niin pitkään, ettei palaaminen enää senkään puolesta onnistu. Vointi on vain huonontunut, mutta tähän ei reagoida vähissä hoitokontakteissa mitenkään. Sairaudet on hoitamatta, mielenterveyden menetyksestä puhumattakaan. Oli järkytys, että hyvinvointivaltiossa annetaan vain pudota. Apua ei saa pyytämälläkään. Nyt olen menettänyt työni, terveyteni ja tulevaisuuteni. Eläkettäkään ei suostuta hakea, vaikka perusteet  olisi. En tiedä kadunko sairauslomaa, kun ei ollut vaihtoehtoa. Mutta ongelmia tämä ei ole ratkaissut.

Pitkittynyt sairausloma on itsessään jonkin verran stressaavaa mm. byrokratian vuoksi. Etenkin jos kirjoitetaan lyhyempiä pätkiä. Saat olla kokoajan huolehtimassa b-lausunnoista, niiden toimittamisesta, "selvityksistä" töihin, vastaanottoajoista, jatkoista yms. Hyvä työterveyshuolto huomioisi tämänkin. Huonossa lääkäri vaihtuu, jokaisella on eri näkemys ja ketään ei asiasi kiinnosta. Tällä on paljon merkitystä. Itse en ole kokenut sairauslomaa levoksi ja toipumiseksi vaan hyvin stressaavaksi ja nöyryyttäväksi.

Ikävää on myös tunne syrjäytymisestä ja huonommuudesta. Kuulumisten vaihto esim. työkavereiden kanssa voi olla kiusallista selittelyä. Itsetunto laskee ja tekee mieli vältellä kaikkia. Työ on yllättävän iso osa elämää ja ihmistä arvottava asia Suomessa.  Sen jäädessä identiteetti voi olla kovilla.

Suosittelen toimimaan heti, kun uupumisen merkkejä alkaa olla toistuvasti. Älä odota romahtamista. Riippuu tietysti kuinka vastuullisessa työssä olet. Jos voit tehdä työtä osittain tai kevennetysti tai muuten karsien tehtäviä vajaammalla panoksella, niin käytä tämä ensimmäiseksi. Vastuullisesta työstä/hoivatyöstä suosittelen jättäytymään ajoissa, sillä uupumuksesi kyllä näkyy ja vaikuttaa työnjälkeen monin tavoin. Hae heti apua esim. keskusteluterapiaa selvittelyyn, jos ei tätä jo ole. Psykoterapian saaminen voi viedä kauan ja vaikuttavuus heikkenee ajan myötä. Rahan menetyksiä ei kannata tässä asiassa miettiä.

Tässä tuli hyviä huomioita ja kuvasit aika tarkasti juuri sitä tilannetta, joka minua arveluttaa sairauslomassa! Eli tuo, että itse sairausloma ja senaikainen byrokratia vain lisää ahdistusta ja huonommuuden tunnetta eikä lopulta mikään taustalla oleva ongelma korjaannu.

Masennukselleni ei mitään yksittäistä syytä ole löytynyt mutta erittäin heikko itsetunto ja voimakas sosiaalinen ahdistus ovat tekijöinä. Käyn tällä hetkellä kognitiivisessa psykoterapiassa, jossa on selvinnyt minulla olevan jotain lapsuudesta asti kumpuavia traumoja, joita nyt selvitellään mutta hidashan tuo prosessi on. Lisäksi käytössä on kaksi eri masennuslääkevalmistetta.

Työni ei siinä mielessä ole vastuullista, että kenenkään terveys olisi vaarassa jos teen virheen, mutta muuten kyllä vastuuta on paljon. Työnkuva on laaja ja vaatii asiantuntemusta monesta asiasta. Esimieheni kanssa olen puhunut kuukausia sitten siitä, voisiko tilanteelle tehdä jotain ja hän ehdotti työmäärän pienennystä, mutta tätä ei ole tapahtunut. Minulle on nyt selvää, että pomo vain toivoo minun tajunneen ettei mitään uupumusta ole. Uusi keskustelu tuntuu mahdottomalta. Toisaalta en itse ole enää varma auttaisiko työmäärän pienentäminen sillä enemmän minua ahdistaa työssä asiakaskontaktit ja nollassa oleva työitsetunto. Pelkään jatkuvasti virheitä ja titenkin teen niitä myös. Pelkään avata sähköpostini ja vastata puhelimeen, koska tiedän jonkun vaativan minulta jotain mitä en pysty tai osaa antaa.

Irtisanoutuisin itse, jos ei tulisi karenssia ja tarvitsisi lähteä etsimään uutta työtä, jossa tiedän ongelman vain jatkuvan. Muuten rahanmeno tässä ei minua huoleta, rahalla on minulle melko vähän merkitystä, sillä pärjään vähälläkin.

Tiedäthän, että "työitsetunnon" menettäminen on yksi uupumisen merkkejä/seurauksia? Eli et luota työssä enää itseesi ja pelkäät virheitä ja niiden seurauksia. It's the burn out talking. Ja se varmasti luo sitä ahdistusta asiakaskontakteihin, koska et luota itseesi ja siihen, että osaat hoitaa niitä. Mutta olethan tähänkin asti osannut! Virheitä tekevät kaikki, se pitäisi aina muistaa. Myöskään kaikkeen ei tarvitse osata vastata heti, asioita voi selvittää. Se ei tee sinusta mitenkään huonoa työntekijää tai asiantuntijaa.

Olen sairausloman kannalla, mutta halusin tämän sanoa, jos nyt kuitenkin päätät vielä jatkaa sinnittelyä. Keskustelisin kyllä siinä tapauksessa myös esimiehen kanssa siitä työmäärän vähentämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin kokonaan pois työelämästä. Kävin työterveyslääkärin luona ja koitin kertoa pahasta olosta ym. kiusaamiskokemuksista. Lääkäri ei vastannut mitään, naureskeli itsekseen.

Seuraavana päivänä irtisanoin itseni, en ole ollut neljääntoista vuoteen työelämässä.

Jos olisin saanut pari viikkoa sairaslomaa ja lääkityksen, olisin ollut työkykyinen.

Työterveyslääkäri ilmeisesti raportoi työnantajalle? On sitten ihan väärä paikka mennä avautumaan kiusaamisesta.

Olisi ohjannut edes psykiatrille. Mutta lääkäri ei sanonut mitään: ei juuta eikä jaata.

Ap, ei kannata päästää tilannetta niin pahaksi, että et pysty enää itse päättämään asiasta. Vaikean asiasta tekee se, että ihminen ei yleensä huomaa sitä itse, kun raja on jo ylitetty. Lähtisin sairauslomalle ehdottomasti. Et varmaankaan halua elimistösi pakottavan sinua sairauslomalle? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun vasta esim. sydänkohtaus tai aivotapahtuma pysäyttää.

Vierailija kirjoitti:

Työterveyshuollosta pitäisi saada tukea työjärjestelyiden muutoksiin ja seurantaan. Nämä tosin järjestyvät ilmeisesti vasta sairausloman kautta. Pitäisi myös selvittää onko työtehtäväsi liian vaativia ylipäätään vai nimenomaan sinulle. Onko riittävästi perehdytystä ja koulutusta, mahdollisuutta vaikuttaa työhön, kehityskeskusteluja ym.

Vai oletko sopimattomassa työssä tai työpaikassa, joka tulee aina pitämään stressitasosi liiallisena. Teetkö virheitä vai onko kyse enemmänkin pelosta tehdä virheitä? Paniikkioireilu ja sos.tilanteiden pelko tietysti suoriutumista heikentää. Mutta olisi tärkeä jotenkin erottaa aiheuttaako niitä lähtökohtaisesti työ vai ne työkyvyttömyyttä. 

Ahdistusongelma, paniikkioireet ja sos.tilanteiden pelko kaiketi seuraa mukana työpaikan vaihdoksiin, joten työn vaihto ei siten oikein auta. Työpaikan vaihtaminen tai uudelleenkoulutus on lisäksi iso stressi. Joten ahdistusongelma tulisi hoitaa ennen urasuunnitelmia siedettävälle tasolle. Nykyään kaikki työ on äärimmilleen tehostettua alasta riippumatta. Kaikkialla on kovat tulostavoitteet, joten leppoisia, yksinkertaisia suojatöitäkään ei juuri ole saatavilla. Toki asiakaspalvelutehtävien jättäminen auttaa sosiaaliseen stressiin, mutta siirtyykö stressi sitten muualle tai vaihtaa muotoaan? Pahentuuko jännittäminen entisestään ilman säännöllistä altistusta ja kohta on vaikeaa jo työyhteisönkin kanssa.

Kaikenlaisissa jännittämisongelmissa töihin paluu tauon jälkeen on yleensä erityisen vaikeaa. Jos itsetunto on ongelman ydin ja suoriudut todellisuudessa työtehtävistä riittävästi, niin itsetunnon vahvistaminen ja ajatusmallien muuttaminen olisi ratkaisevassa asemassa. Jos taidoissa on ongelma, niin työnantaja on velvollinen järjestämään opastusta tai lisäkoulutusta. Sairauslomalle jääminen varmasti vaikeuttaa töihinpaluuta, etenkin jos ydinongelmaa ei heti tehokkaasti hoideta.

Työterveyslaissa ja -sopimuksissa on kauniita ympäripyöreitä ajatuksia työkyvyttömyyden ennaltaehkäisystä ja työkyvyn tukemisesta, mutta käytännön anti on usein köyhää. Pistetään työntekijä sairauslomalle ja jätetään yksin. Kuvitellaan, että sairausloman aikana ongelmat hoituvat jotenkin itsestään. On ne sitten työpaikan ongelmia tai henkilöstä johtuvia ja useinhan se ei ole selvilläkään. Tai on monen tekijän summa. Sitten jonkun ajan päästä, kun on vieraannuttu työelämästä, aletaan työntää sinne takaisin Sinuna yrittäisin pitää kiinni työelämästä, kunnes olet  varma sairausloman tarpeesta ja hyödytkö siitä yhtään mitään. Jos on toimiva työterveyshuolto tukitoimineen, niin sairausloma voi olla hyödyllinen aikalisä. Ongelmasi vaativat nopeasti selvittelyä ja hoitoa. Mikään työ ei ole jatkuvan pahoinvoinnin ja hajoamisen arvoista.

Paljon sanoja, osa ihan hyviäkin, poimin sieltä muutaman parhaan ja ns. "osus ja uppos" lainin.

-"Nykyään kaikki työ on äärimmilleen tehostettua alasta riippumatta."

-"hokien "työ kuntouttaa" mantraa. Eli kuntoutuskin ilmeisesti ulkoistettu sinne missä ne ongelmat alunperin eskaloituivat."

-"Ongelmasi vaativat nopeasti selvittelyä ja hoitoa. Mikään työ ei ole jatkuvan pahoinvoinnin ja hajoamisen arvoista."

Minulta sabotoitiin mahdollisuudet palata työhöni pitkän sairausloman ja sen syiden vuoksi. En tiedä kadunko, koska muuta vaihtoehtoja en tuolloin nähnyt, enkä tiennyt että tukitoimet ovat olemattomat ja avunantoa vältellään. Ehkä olisin voinut hakea vielä tehokkaammin ja aikaisemmin apua, toisenlaista työtä, yrittää opiskelemaan, mutta nämä eivät olisi mitenkään poistaneet työkykyongelmia. Nyt olen tilanteessa, jossa en voi palata työhöni enkä  mihinkään muuhunkaan työhön, eikä työkyvyttömyyseläkettä haeta, perusteilla, joita en ymmärrä.

Syyt ja seuraukset kirjoitti:

Totuushan on, että nämä lisääntyneet masennukset jne. ovat "VAIN" ihan normaaleja ja inhimillisiä  _seurauksia_ , kun meno on mennyt ja menee vain kokoajan enemmän epäinhimillisemmäksi.

Isorahan klubi ja näiden ahneet lakeijat ja hyödylliset idiootit on yksi suurin aiheuttaja ja _syy_.

Jep. Sipilän hallituksen kikystä ja paikallisesta sopimisestahan tämä kaikki alkoi, ja vuosi vuodelta menee vaan hullummaksi. Kohta ollaan kaikki "yrittäjiä" ukko.fi:n kautta ja tehdään 12-tuntisia päiviä ilman ylityölisiä.

Vierailija kirjoitti:

Syyt ja seuraukset kirjoitti:

Totuushan on, että nämä lisääntyneet masennukset jne. ovat "VAIN" ihan normaaleja ja inhimillisiä  _seurauksia_ , kun meno on mennyt ja menee vain kokoajan enemmän epäinhimillisemmäksi.

Isorahan klubi ja näiden ahneet lakeijat ja hyödylliset idiootit on yksi suurin aiheuttaja ja _syy_.

Jep. Sipilän hallituksen kikystä ja paikallisesta sopimisestahan tämä kaikki alkoi, ja vuosi vuodelta menee vaan hullummaksi. Kohta ollaan kaikki "yrittäjiä" ukko.fi:n kautta ja tehdään 12-tuntisia päiviä ilman ylityölisiä.

Kehitys on kylläkin alkanut jo 90-luvun alusta alkaen, kun kokkarit päästettiin hallituksiin ja on kiihtynyt kiihtymistään sen jälkeen, kun liityttiin EU:hun, eihän nyky EU:ta ole rakennettu meitä ns. pieniä ihmisiä varten, vaan pääomapiirien ja muiden ahneiden etuja varten.

Tämä on ihan fakta ja tietoa tästä löytyy vaikka kuinka paljon, jos jostain syytä on jossain muissa ajatuksissa ollut. EU:ta pitäisi muuttaa ja paljon.

En, mutta jouduin pakkohoitoon kun yritin hukuttaa itseni. Töihin paluu sujui mulla koska ei ongelmat johtuneet työstä. Jälkeenpäin vasta tajusin, että olin ollut hoidon tarpeessa.

Jäin kuukauden saraslomalle kun olin ihan sippi. Parin viikon päästä tuli lomautuslappu ja noin puolen vuoden päästä irtisanomislappu kirjattuna postiin. Kahdenkymmenen vuoden työura samassa firmassa katkesi siihen. Tuntui aika paskamaiselta siihen muun masennuksen päälle. Ei tuntunut olleen mitään väliä vaikka aikaisemmin oli painanut hulluna eli jos taakse päin voisi mennä niin ottaisin paljon rauhallisemmin enkä välittäisi työnantajasta paskan vertaa.

Vierailija kirjoitti:

No juuri tuo työpaikan / työmahdollisuuksien menetys pelottaa sairauslomassa. Eli vaikka ei tulisikaan potkuja, pelkään että minut savustettaisi ulos työstäni palattuani enkä enää saisi uutta työpaikkaa muualta.

Pitkällä sairauslomalla nyt tarkoitan mitä vain yli kuukauden pituista, sillä todetusti minulla ei ehdi työstressi laueta parissa viikossa. Lisäksi työni on sellaista, että työt odottavat minua vaikka olisin kuukauden pois, eli sen lyhyemmät lomat vain pahentavat työuupumustani.

Sitä en edes osaa arvioida, kuinka pitkään kroonistuneesta masennuksesta menee parantuessa. Mutta eipä sekään työssä jaksamista tue, että on näin paska olo koko ajan.

AP

Sellaista se muuiskon ammatti on. Anna sijaa sinua pätevimmille.

En jäänyt. Suositteli viikkoa.

. Työ kuitenkin myös on elämää. Niin ajattelin.

Nyt olen terapiassa käynyt työn ohessa.

Joskus voi olla hyvä olla se viikko vaikka pois?