Onko sinusta hauskaa jutella pihalla naapureiden kanssa, vai vältteletkö tilannetta?

Puhun jos kysytään jotakin tms. ja tervehdin niitä jotka tervehtivät. Muuten välttelen. Eräs naapuri tuntuu että vinoilee aina kun näen vaikken edes tunne koko ihmistä? 

Vältän. Mun elämä ei kuulu tuntemattomille eikä kiinnosta heidän asiat. Tervehdin naama peruslukemilla ja jatkan matkaa.

Riippuu ihan naapurista. On mukavia tyyppejä joiden kanssa jutellaan esim. puutarhanhoidosta ja lemmikeistä. Sitten on juoruakka jota olen katsonut aiheelliseksi ainoastaan moikata ja häipyä nopeasti paikalta. On mukava yksinäinen pappa joka juttelee mielellään, mutta joskus yritän livahtaa nopeasti ohi koska hän juttelee sitten tunnin kerrallaan eikä pääse lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Puhun jos kysytään jotakin tms. ja tervehdin niitä jotka tervehtivät. Muuten välttelen. Eräs naapuri tuntuu että vinoilee aina kun näen vaikken edes tunne koko ihmistä? 

Voi olla ihan vinoileva ihmistyyppi. Meidänkin talossamme on sellainen. Kesti monta vuotta, että totuin häneen ja pidän vieläkin hänen töksäyttelyään outona.

Yleensä esim. tupakalla olevat naapurit kääntävät selän minuun päin, kun kuulevat että ulko-ovi käy. Jos eivät käännä, niin moikkaan, johon moikkaavat takaisin ja tilanne loppuu siihen, ellen minä aloita keskustelua. Kukaan ei aloita minulle juttelua koskaan, eritän kaiketi jonkinlaista negatiivista auraa.

Ei tule siis juteltua kyllä oikein ollenkaan, koska en ole ekstrovertti keskustelun aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan naapurista. On mukavia tyyppejä joiden kanssa jutellaan esim. puutarhanhoidosta ja lemmikeistä. Sitten on juoruakka jota olen katsonut aiheelliseksi ainoastaan moikata ja häipyä nopeasti paikalta. On mukava yksinäinen pappa joka juttelee mielellään, mutta joskus yritän livahtaa nopeasti ohi koska hän juttelee sitten tunnin kerrallaan eikä pääse lähtemään. 

Meillä yksi mummeli jäi ihan oikeasti tunniksi juttelemaan pihalle. En päässyt tilanteesta pois, koska olin muutenkin siinä pihalla.

Näin yksinelänä on todella kiva tavata edes pihalla naapaureita ja jutustella hetki heidän kanssaan, kun korona on rajoittanut jo toista vuotta sisällä tapahtuvaa kanssakäymistä. Ja keskustelunaiheet vaihtelevat äärestä laitaan ja siltä väliltä. Joidenkin kanssa puhutaan välillä hyvinkin henkilökohtaisia ja syvällisiä juttuja,kun taas jonkun toisen kanssa heitetään vain pari kommenttia säästä.

Tervehdin, kun niitä sattuu näkemään, juttelen hyvin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan naapurista. On mukavia tyyppejä joiden kanssa jutellaan esim. puutarhanhoidosta ja lemmikeistä. Sitten on juoruakka jota olen katsonut aiheelliseksi ainoastaan moikata ja häipyä nopeasti paikalta. On mukava yksinäinen pappa joka juttelee mielellään, mutta joskus yritän livahtaa nopeasti ohi koska hän juttelee sitten tunnin kerrallaan eikä pääse lähtemään. 

Meillä yksi mummeli jäi ihan oikeasti tunniksi juttelemaan pihalle. En päässyt tilanteesta pois, koska olin muutenkin siinä pihalla.

Tilanteesta pääse pois kun sanoo, että nyt täytyy mennä, heippa ja poistuu joko sisälle tai kadulle.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin kanssa on ihan kiva puhua. Jotkut katsoo maahan ja ohi . Kaikkien kanssa en enää halua puhua. En halua olla pelkkä kuuntelija.

Kuinka erottaa sen, kuka haluaa vaihtaa pari sanaa tai ilahtuu tervehtimisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin kanssa on ihan kiva puhua. Jotkut katsoo maahan ja ohi . Kaikkien kanssa en enää halua puhua. En halua olla pelkkä kuuntelija.

Kuinka erottaa sen, kuka haluaa vaihtaa pari sanaa tai ilahtuu tervehtimisestä?

Varmaan jos katsoo silmiin?

Enhän mä juttele vaikka kaupassakaan tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa joten miksi rappukäytävässä tai kerrostalon pihallakaan? Ei ne oo mun kavereita tai ees tuttavia eikä voisi vähempää jonkun randomin elämä kiinnostaa. 

Omakotialueella muutaman sanan vaihtaminen kuuluu hyviin tapoihin. Vain yhtä hieman kartan. Hän on eläkeläinen, jolle tapahtuu solkenaan vääryyksiä, joista haluaa avautua perusteellisesti. Pitää aina olla varastossa hyvä syy poistua nopeasti oman tontin suuntaan, töykeä en halua olla.

Minua ei naapurit kiinnosta pätkääkään, kyttään aina sälekahtimen välistä, ennenkuin lähden ulkolaatikolleni hakemaan postia tai heittämään roskispussia, että reitti on varmasti selvä. Kuka niiden kitinää jaksaa kuunnella?

Välttelen. Olen maailman surkein keskustelemaan mitään tuntemattomien ihmisten kanssa. Eikä minua suoraan sanottuna kiinnostakaan.

Riippuu naapurista. Muutama sana on yleensä ihan kiva vaihtaa. En tykkää kuitenkaan sellaisista, jotka puhua posottavat niin, että tilanne muuttuu kiusalliseksi ja on vaikea päästä pois tilanteesta kohteliaasti.

Yhden vanhan pariskunnan kanssa on mukava jutustella. Muita lähinnä tervehdin ja luikin tieheni.

Kaikkia moikkaan ja osaa välillä lähden ihan jahtaamaan, kun olis asiaa. Eli ollaan tuttuja, ystäviä ja kumminkaimoja osan kanssa, kun reilu 20 vuotta on tässä asuttu.

Ihan mielellään jään juttelemaan. Olen myös pyytänyt apua naapurilta tietyissä tilanteissa ja aina apua saanut. Samoin olen auttanut naapuria tarvittaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mistä vieraiden ihmisten (eli naapurien) kanssa keskustellaan. Sää ja lomasuunnitelmat ok, mutta sitten on aiheita, joista ei vieraille yleensä avauduta. Tämä on meidän talossamme hakusessa.

Hyvä niin.

Naapurit ovat naapureita eivätkä mitään sydänystäviä.