Onko sinusta hauskaa jutella pihalla naapureiden kanssa, vai vältteletkö tilannetta?

Avun antaminen voi päätyä palvelemiseksi.'(

Eri asia on jos perheillä samanikäisiä lapsia ja auttavat vuoroin toisiaan.

Ei se nyt hauskaa ole, mutta en välttelekään. No joskus kyllä kun olen lähdössä ulos, ja huomaan että naapurin mummokin odottaa hissiä, annan hänen mennä ensin. Tämä mummo on niin kova puhumaan ettei aina jaksa tai ehdi jäädä juttelemaan. Lähinnä nämä talon mummot ja papat on sellaisia jotka haluaa jutella. Nuorempien kanssa vain moikataan. 

Melkein kaikkia muita talon asukkaita moikkaan kättä heilauttamalla kaukaakin, mutta yksi on niin sanomattoman tylsä ja outo aina vastaantullessaan, että olen jättänyt kauempaa moikkauksen pois. Tervehdin häntä monotonisella äänellä, jos tulee suoraan vastaan. Pelkästään kohteliaisuussyistä.

Joku sanoi, että nuorempien kanssa vain moikataan. No se pätee minullakin. Olen nelikymppinen ja juttelen mummojen ja pappojen ja itseäni vanhempien kanssa, mutta nuorempien kanssa vaihdetaan korkeintaan säät. Nuoremmat vain eivät halua kontaktia.

Tervehdin, mutta en mielelläni juttele. Mulla on elämäni aikana ollut pari sellaista naapuria, joiden kanssa tykkäsin jutella, mutta muista haluan vain ohi. Näidenkin kanssa juttelu lähti "pakosta" eli oli yhteiset bussien odottelut ja bussimatkat niin siinä sitten oli vaikeampi välttää. Ja ei, nämä ei ole ainoita, joiden kanssa on ollut yhteisiä bussimatkoja, kaikkien muiden kanssa ne vaan on olleet aivan kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen asunut omakotitalossa PIrkanmaalla ja olen pannut merkille seuraavaa. Alkuun naapurit olivat iloisia ja ystävällisiä, nykyään tarkkana siitä että hymyä ei irtoa missään tervehdystilanteessa. 

Ollaan ihan tavallinen työssäkäyvä perhe, emme riitele, juo tai vietä missään tapauksessa sellaista elämää joka naapureita häiritsisi jotenkin. En ole myöskään koskaan tupannut keskusteluun mitenkään, kaikkien kanssa on keskustelu rajoittunut lähinnä tervehtimiseen tai hyvän juhannuksen toivotukseen. Emme ole yrittäneet siis tupata kenenkään seuraan. Kotimme ja pihapiirimme on siisti, ei mitään häiritseviä röttelöitä tai roskakasoja missään.

Ollaan me suomalaiset kummaa porukkaa.

He pettyivät tylsyyteenne, mikä on ihan normaalia.

Aina kun tapaa jonkun uuden ihmisen, sitä jotenkin vaistomaisesti odottaa, olisko tämä kiva ja erikoinen ihminen, jolla olisi hauskat jutut ja hyvä huumori -  mutta ei, aina saa pettyä, tylsimyksiä kaikki.

Toisen seinänaapurini kanssa keskustelu on erittäin vaivaannuttavaa... Puhuu aina vaan sairaudestaan ja esittää epäilyjä naapureiden huumeiden käytöstä. Eräs naapurimme on hänen mielestään narkomaani, koska hänellä verhot kiinni päivisin :D Kyseinen naapuri tekee yötyötä ja haluaa nukkua mahdollisimman pimeässä. Kerran tämä akka soitti poliisille, koska naapurilla oli verhot kiinni ja se on epäilyttävää!!! Ei tullut poliisi jostain kumman syystä paikalle :D Käy myös soittelemassa tämän naapurin ovikelloa päivisin, koska haluaa tietää ettei naapurustossa vain liiku huimausaineita.  Kerran kuunteli oven takana, että kuuluuko sieltä puhetta tai liikettä. Oman elämänsä salapoliisi. 

Kuulustelee minua tämän naapurin tekemisistä ja kyttää ketä hänen luonaan käy.  

Häntä välttelen oikein mieluusti. Muut naapurini ovat oikein mukavia ja tavatessa kyllä moikataan. 

On kiva jutella, jos naapuri osaa järkevän ajan kuluessa irtautua keskustelusta. Jotkut lörpöttelevät loputtomiin, eikä siitä meinaa päästä pois kohteliaasti.

Naapureihin törmää yleensä silloin kun on lähdössä johonkin ja silloin ei ole aikaa höpistä.

Tervehtiminen riittää varsin hienosti.