Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinusta hauskaa jutella pihalla naapureiden kanssa, vai vältteletkö tilannetta?
31.05.2021 |
Jäätkö usein puhumaan? Jos välttelet, miten välttelet?
Kommentit (48)
Joidenkin kanssa on ihan kiva puhua. Jotkut katsoo maahan ja ohi . Kaikkien kanssa en enää halua puhua. En halua olla pelkkä kuuntelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin kanssa on ihan kiva puhua. Jotkut katsoo maahan ja ohi . Kaikkien kanssa en enää halua puhua. En halua olla pelkkä kuuntelija.
En muuten tajua noita, jotka eivät pysty edes tervehtimään. Mielestäni se luo todella outoa ilmapiiriä. Toisten, täysin tuntemattomien naapurien kanssa jutellaan pihamaalla.
En välttele, ihan kiva vaihtaa vaikka taloyhtiön asioita tai muuta kuulumisia.
Ei ole mukavaa. Opiskeluaikoina en ottanut vastaan todella halpaa yksiötä talosta, jossa mua tervehti kolme eri ihmistä ollessani tutustumiskäynnillä ja heistä kaksi pysähtyi jututtamaan minua tarkemmin. Pihalla oli meneillään joku taloyhtiön yhteinen päivänvietto, ei siis mikään tapahtuma vaan se vaikutti normaalilta päivältä. Tuntui ahdistavasti kuin suurperheeltä kyseinen taloyhtiö.
Jäin mielummin asumaan soluhuoneeseeni kahden muun yhtä epäsosiaalisen kanssa, jotka eivät poistuneet huoneistaan jos olin keittiössä, enkä minä poistunut huoneestani jos joku muu oli keittiössä.
En lähtökohtaisesti välttele naapurien kanssa juttusille joutumista, mutta ei se erityisen "hauskaa" ole. Sellainen neutraali juttu. Läheisemmät naapurit on tietysti erikseen, heitä on ihan kiva tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu naapurien kanssa. Tervehdin ja jatkan matkaani. Missä te oikein asutte jos naapureita oikein pitää vältellä?
Tervehdin naapureita ja muutaman kanssa jään myös juttelemaan mielelläni. Yksi on sellainen, että tervehdin ja jatkan kiireesti matkaa, koska hän puhuu ja puhuu, eikä tajua lopettaa, eikä anna suunvuoroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en välttämättä odota innolla että joutuisin jonkun tentattavaksi. Onneksi naapurit ovatkin jo nykyisin tuntemattomia, joten ei tule tervehdittyä. Yksi vanha tuttu ei tervehdi enää minua, jollei satu ihan vastaan niin että on vähän kuin pakko, muutoin luikkii postilaatikoltakin taakseen katsomatta karkuun.
Tervehdin kyllä, mutta muut saa kyllä aloittaa keskustelun, mulla ei ole siihen mitään tarvetta. Miksi mun pitäis kertoa kuulumisiani jollekin naapurille tai kysellä jotain, kun ei kiinnosta. Tottakai tärkeistä asioista jo lakienkin takia täytyy pystyä keskustelemaan, Esim. Aidan rakentaminen, rajapuun kaataminen. Kyllähän nämä suomalaiset taajamat tiedetään, jos kerrot omia asioitasi, niin kohta tietää koko seutukunta ne, toisilla kun ei ole minkäänlaista ajatusta siitä, mikä on soveliasta eli arvomaailma täysin hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen asunut omakotitalossa PIrkanmaalla ja olen pannut merkille seuraavaa. Alkuun naapurit olivat iloisia ja ystävällisiä, nykyään tarkkana siitä että hymyä ei irtoa missään tervehdystilanteessa.
Ollaan ihan tavallinen työssäkäyvä perhe, emme riitele, juo tai vietä missään tapauksessa sellaista elämää joka naapureita häiritsisi jotenkin. En ole myöskään koskaan tupannut keskusteluun mitenkään, kaikkien kanssa on keskustelu rajoittunut lähinnä tervehtimiseen tai hyvän juhannuksen toivotukseen. Emme ole yrittäneet siis tupata kenenkään seuraan. Kotimme ja pihapiirimme on siisti, ei mitään häiritseviä röttelöitä tai roskakasoja missään.
Ollaan me suomalaiset kummaa porukkaa.
En halua osallistua sellaiseen kilpakehuskeluun lomamatkoista, mökeistä ym., koska se tuntuu olevan se pointti kaikessa keskustelussa. Yleensä nämä innokkaat keskustelijat mittailevat ja tekevät arvionsa siitä, että naapuri on jotenkin huonommassa asemassa itseen nähden ja sitten selvästi ottavat nokkiinsa, kun huomaavatkin keskustelun edetessä, että eihän se niin ihan ollutkaan. Itsepähän tulevat kaivelemaan toisen asioita, eläisivät ja nauttisivat vain omasta elämästään, kaivellen voi tulla vain tosi paha olo ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän välttää viimeiseen asti olipa kuka hyvänsä vastassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin kanssa on ihan kiva puhua. Jotkut katsoo maahan ja ohi . Kaikkien kanssa en enää halua puhua. En halua olla pelkkä kuuntelija.
En muuten tajua noita, jotka eivät pysty edes tervehtimään. Mielestäni se luo todella outoa ilmapiiriä. Toisten, täysin tuntemattomien naapurien kanssa jutellaan pihamaalla.
Juu. Ihan hyvä tapa on vaikka ynähtää se tervehdys.
Ei mutta tartte.
On meidän talossa yks, jos on päättänyt olla tervehtimättä. Kokeilin pari kertaa.
Siitä ymmärsin, että ei ole minussa vika vaan hän ei tervehdi. Asia Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan muutaman sanan vaihtaa , mutta ei kiinnosta rupatella enempää!
Tervehdin. Joskus kommentoidaan säätä.
Joskus on jotain epäkohtaa jääty päivittelemään lähimpien naapureiden kanssa.
Kenenkään kotona en ole käynyt eikä kukaan ole käynyt meillä. Tässä asuttu 3 vuotta.
Ei kyllä olla osallistuttu mihinkään kokouksiinkaan mutta periaatteessa voisin osallistua. Olen vaan unohtanut ja nyt korona-aikaan ei niitä oikein ole ollutkaan.
Yksi naapuri on todella outo. Hän on tehnyt välttelemisestä jo taitolajin 😅
Itsekin kiusaannun aina hänen näkemisestä kun en tiedä miten pitäisi olla?
Hänellä lapsia ja kerran joutui tulemaan puistoon samaan aikaan kun lapsensa lähti juoksemaan puistoa kohti.
Oltiin siinä yhden tuttuni kanssa lapsineen ja tämä outo naapuri tunsi sitten tuttuni.
Hän jutteli siinä meille niin kuin ei mitään mutta ei edelleenkään tervehdi minua. Tai siis välttelee niitä tilanteita että kohdataan.
Hänellä onneksi koira niin sen varjolla onnistuu hyvin välttely.
Hän muka kouluttaa koiraa ja pitää siihen tiukkaa katsekontaktia kun ohitetaan.
Koira on tosi vanha. En muista oliko noin 10-vuotias.
Sitten on muka unohtanut jotain kotiin ja tekee uparit. Tutkii taskujaan ja äkkiä kotiin takaisin.
Autolla ajaa kodin ohi ettei tarvitse tulla parkkipaikalle samaan aikaan. Jos siis satutaan ajamaan peräkkäin.
Istuu autossa niin kauan kunnes häivyn jis kuitenkin samaan aikaan satutaan.
On jäänyt postilaatikoille penkomaan tyhjää laatikkoa...
Kaikli tämä vaiva vain siksi ettei tarvitsisi sanoa "moi". Outoa.
Vierailija kirjoitti:
En puhu naapurien kanssa. Tervehdin ja jatkan matkaani. Missä te oikein asutte jos naapureita oikein pitää vältellä?
Varmaankin jossain helsingin slummiessa.
Tervehdin, pari sanaa saatan harvoin sanoa. Juttelemaan en jää. Ei ole mitään yhteistä naapurien kanssa. Elämäntilanteet on niin erit (kahdessa talossa eläkeikäiset, naapurissa lapsiperhe jossa pari pikkukoululaista ja me joiden lapset on jo kaikki omillaan.
Vastaan tervehdykseen ja juttelenkin toki, jos toinen aloittaa keskustelun, mutta itse en tee aloitteita. Pääsääntöisesti kanssakäyminen on sitä, että joku pitää ovea auki ja minä kiitän, tai toisin päin, mutta en edes tiedä onko kyseessä naapuri vai joku joka on talossa vaan käymässä.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mistä vieraiden ihmisten (eli naapurien) kanssa keskustellaan. Sää ja lomasuunnitelmat ok, mutta sitten on aiheita, joista ei vieraille yleensä avauduta. Tämä on meidän talossamme hakusessa.