Kihlauksen merkitys?

Ennen oli kihlaus lupaus naimisiinmenosta, nyt vain saa useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on pääasiallisesti sormusleikki, jolla nainen kohottaa omaa sosiaalista statustaan muiden naisten joukossa ja saa mielihyvää tehdessään edes jonkun potentiaalisen kilpailijansa kateelliseksi. Henkisesti epäkypsä, epävarma tai heikkoitsetuntoinen nainen saa samalla jotain pseudoturvaa tuuleen heitetystä lupauksesta ja metallirenkaasta.

Täysin typerä ja aikansa elänyt rituaali, jolla ei ole mitään merkitystä. Kihlatut pettävät ja jättävät siinä missä kihlaamattomat tai naimisissa olevatkin.

Me haluttiin miehen kanssa sormukset siksi että parsiuhdestatus tulee kerralla selväksi heti kättelyssä. 

Kenelle?

Kaikille niille jotka ymmärtävät mitä sormus nimettömässä vielä ihan nykyäänkin tarkoittaa.

Kuten tästä ketjusta nähdään, niin aika moni ei tunnu ymmärtävän. Osa käyttää sormuksia osoituksena kihlauksesta ja osa, kuten itse kerroit tekeväsi, "siksi että parisuhdestatus tulee kerralla selväksi heti kättelyssä". Ja kuitenkaan et edes kerro teidän parisuhdestatustanne. Mitä ilmeisimmin ette kuitenkaan ole ainakaan menossa naimisiin eli ette ole kihloissa.

Minusta olisi suoraan sanottuna säälittävää, jos joutuisin ehdottamaan miehelleni, että "ala käyttää sormusta, kun muuten et muista olevasi parisuhteessa minun kanssani, jos muita naisia parveilee ympärillä". En liioin itse tarvitse sormusta muistuttamaan siitä, että olen rakastunut ja sitoutunut avopuolisooni.

Ei naimisissa/kihloissa ollessa ole mikään pakko käyttää sormusta. Ne jotka sitä käyttävät, käyttävät sitä jostain syystä. Meillä se syy on se että ulkopuoliset näkevät että vakituisessa parisuhteessa ollaan. Ei tietenkään kaikki huomaa sormusta, tai ymmärrä sen merkitystä, mutta ne jotka huomaavat ja ymmärtävät, heille tulee asia selväksi kerralla, eikä tarvitse kysellä.

En ole kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi teinikihlautujat on katkeria vanhojapiikoja, joita kukaan ukko ei suostu viemään vihille. Kovasti tekis mieli naimisiin, mut kun ei onnistu, niin keksitään sitten kihloille uus merkitys🤣

Ei sille mitään uutta merkitystä ole keksitty. Suhteen syvenemisestä on ollut kyse kautta aikojen.

Ohis. Miksi siitä suhteen syvenemisestä pitää tiedottaa ulkopuolisille?

Toiset tiedottaa, toiset ei. Tapoja on tässäkin monia.

Pitää varmaan vääntää rautalangasta.

Miksi ne, jotka tiedottavat suhteen syvenemisestä ulkopuolisille, tiedottavat siitä ulkopuolisille?

Epäselvää mitä tuolla tiedottamisella tarkoitat, mutta kihlausta juhlitaan varmaan samasta syystä kuin esim. häitäkin.

Entä jos kyse on vain ns. teinikihlauksesta eli sormusten vaihtamisesta ilman lupausta avioliitosta? Miksi sitä suhteen syvenemistä juhlitaan tai siitä halutaan tiedottaa ulkopuolisille? Minulle ja puolisolleni riittää ihan keskinäinen tieto siitä, että olemme sitoutuneet toisiimme ja haluamme elää yhdessä (avoliitossa) loppuelämämme. En ymmärrä, miksi siitä pitäisi tiedottaa muille tai juhlistaa muiden kanssa. Jos haluaisimme tiedottaa tai juhlistaa, niin varmaan naimisiin meno olisi se tilaisuus, missä se tapahtuisi.

Voin vastata tähän. Emme juhlineet mitenkään. Mies löysi itselleen sopivan sormuksen 3kk aiemmin kuin minä, ja piti sitä sormessaan siis 3kk ennen kuin minä ostin omani. Jos menisimme naimisiin, niin ihan varmasti järjestettäisiin läheisille vuosikymmenen bileet! Tottakai, olisi ihanaa kun lähipiiri juhlistaisi kanssamme, niin kuin juhlistamme esim. toistemme synttäreitä, varpajaisia, harjannostajaisia jne.

Sormus on siis ennenkaikkea ulospäin näkyvä merkki siitä että henkilö on vakavassa parisuhteessa toisen henkilön kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kihloihin mennään silloin, kun nainen haluaa epätoivoisesti naimisiin, mutta mies ei. Mies hiljentää naisen sormuksella ja sanoo, et joo kyllä tää sormus syventää meidän suhdetta ja mitään paperinpaloja tässä enää tarvita.

Nainen kihisee sisäisesti kiukusta, mutta koska mies pitää päänsä, niin yritetään sitten ulkopuolisille vakuuttaa, et juu tosissaan ollaan. Pidetään sormuksia ja toitotetaan lähipiirille ja vauvapalstalle ja kelle tahansa, joka viitsii kuunnella, että kihlauksen merkitys on muuttunut.

Totuus on, että mies ei uskalla naimisiin, mutta nainen on niin häpeissään, ettei uskalla tätä tunnustaa. Leikitään kihloissa oloa ja vakuutellaan sen merkitsevän suhteen syvenemistä, kunnes aletaan itsekin uskomaan siihen. Mies myhäilee tyytyväisenä, kun ei tarvinnut sitotua ja nainen elää onnellisena harhassaan, että on saanut ulkopuoliset vakuutettua.

Todellisuudessa naista säälitään syvästi ja oikeasti kihloissa ja naimisissa olevat ovat helpottuneita, etteivät itse ole noin nolossa tilanteessa.

En jaksanut lukea kuin ensimmäiset pari lausetta, mutta vastaan siihen. Kihloissaoloon ei tarvita sormusta, kihloissaoloaika on se aika naimisiinmenon sopimisesta naimisiinmenoon. Tämä aika voi olla kuukausi tai 50 vuotta, sitä ei ole määritelty missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä juttu tää oikeen on? Onko niin, että ihmiset jotka haluaa naimisiin, mutta joiden kumppanit ei, haluavat keksiä kihlaukselle uuden merkityksen? Että "kihlaus" on jotenkin parempaa seurustelua?

Tiedän pariskuntia, jotka ovat olleet kymmeniä vuosia onnellisesti yhdessä menemättä naimisiin. Ovat ylpeitä parisuhteistaan, eikä heillä ole mitään tarvetta leikkiä olevansa "kihloissa".

Kihlaus on lupaus avioliitosta. Jos ei halua naimisiin, niin miksi pitää väen väkisin teinikihlautua. On aivan ok nykypäivänä olla menemättä naimisiin. Olkaa ihmiset ylpeitä avosuhteistanne.

Nämä leikkikihlautujat tuntuvat olevan suunnattoman häpeissään siitä, ettei kumppani halua naimisiin. Ei ole mitään syytä olla. Sen sijaan äärettämän noloa on esittää olevansa kihloissa, jollei oikeasti ole. Yläastemeininkiä😂

Olen ollut naimisissa 20 vuotta mutta ymmärrän että maailma muuttuu. Kenelle sillä on merkitystä jos pariskunta omasta tahdostaan kihlautuu eikä koskaan mene naimisiin? Av-mammalle?

Ei sillä mitään merkitystä olekaan, mutta miksi tahallaan väärää termiä käyttävälle on merkitystä sillä että muut pitävät häntä tyhmänä?

Missä on väitetty sillä olevan merkitystä? Eiköhän se kerro enemmän niistä "muista" kuin kihlautuneesta. En tosin tiedä keitä nää "muut' voisivat olla. Ainoastaan av-mammat luulevat määräävänsä toisten suhteet. Itse tunnen lähinnä sivistynyttä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monta trollia on varmaan monen ihmisen lähipiirissä koska varmasti jokainen tuntee edesjonkun joka on kihloissa mutta ei aio naimisiin.

Elät kuplassa. Ei "kihlautuminen" ilman avioliittoaikeita ole läheskään niin yleistä kun kuvittelet.

Selkeästi yleisempää kun sinä kuvittelet sen olevan.

Lainaamassani viestissä väitettiin, että jokainen varmasti tuntee "kihlautujia" jotka ei aio mennä naimisiin. Esimerkiksi minä en tunne ainuttakaan, enkä varmaan ole ainut. Tämä osoittaa viestin kirjoittavan elävän harhaluulossa. Mikä minun kommentissa osoittaa, että "kihlautuminen" ilman avioliittoaikeita on yleisempää kuin minä luulen?

Olen ihan satavarma että tunnet. Tai sitten sinulla ei ole kovin laaja tuttavapiiri.

Minulla ei ole edes kovin laaja ystävä-/tuttavapiiri, ja silti osaan nimetä useamman tällaisen "kihlaparin". Yksi tällainen tuli vastaan yksissä häissä, kun tämä kihlaparin nainen nappasi häissä morsiuskimpun. Kuulemma ihan tarkoituksella meni sitä kärkkymään, jotta mies suostuisi sopimaan hääpäivän useamman vuoden kihlojen jälkeen. Myöskin yksi työkaveri meni lapsensa isän kanssa kihloihin raskausaikana, kun ilmeisesti lapsen syntyminen avioliiton ulkopuolella on vähemmän häpeällistä, jos on sormus sormessa. Kuitenkaan mitään aikeita ei ole häitä järjestää pikkulapsiarjen keskellä.

Tietenkin joskus kihlaukset venyvät syystä tai toisesta, jos vaikka tulee taloudellisia esteitä häiden järjestämiselle, vakava sairastuminen tai muu vastaava. Mutta miksi joku menisi kihloihin, jos ei ole mitään aietta mennä naimisiin, kun ei kihloista ole edes mitään etua juridisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdotonta mennä naimisiin olematta kihloissa, sormus ei liity mitenkään asiaan. Kun haetaan esteettömyystodistukset, siellä puhutaan koko ajan kihlakumppaneista. Eli väkiselläkin on kihloissa esteettömyystodistuksen hakemisen ja vihkimisen välisen ajan. 

Ja toisin päin, et ole kihloissa jos et ole menossa naimisiin. 

Onhan se ihan mahdollista. Itsekin on onnistunut olemaan kihloissa ilman avioaietta. Mikä sen mahdottomaksi tekisi?

Yhtä mahdollista kuin olla avioliitossa ilman että on mennyt naimisiin.

Perinteisessä mielessä kihlaus on lupaus avioliitosta. Mutta nykyään se on enemmän lupaus sitoutumisesta toiseen. Ei naimisiin voi pakottaa vaikka olisi kihloissa, eikä oikeastaan kannatakaan nykyään. Olette molemmat oikeassa kun ajatellaan myös nykyaikaisesti

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi joku menisi kihloihin, jos ei ole mitään aietta mennä naimisiin, kun ei kihloista ole edes mitään etua juridisesti?

Koska kyse on suhteen syvenemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisessä mielessä kihlaus on lupaus avioliitosta. Mutta nykyään se on enemmän lupaus sitoutumisesta toiseen. Ei naimisiin voi pakottaa vaikka olisi kihloissa, eikä oikeastaan kannatakaan nykyään. Olette molemmat oikeassa kun ajatellaan myös nykyaikaisesti

Ei ole molemmat oikeassa. Kihlaus on se aika naimisiinmenosta sopimisen, ja naimisiinmenon välillä. Muuta määritelmää ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Sormus on siis ennenkaikkea ulospäin näkyvä merkki siitä että henkilö on vakavassa parisuhteessa toisen henkilön kanssa. 

Heh, olin tässä joulun alla yksillä sukuillallisilla, ja pöydässä istui erilainen sakki ihmisiä. Satuin huomaamaan, ettei naimisissa olevista pariskunnista kenelläkään ollut sormuksia sormessa, vaikka nämä ovat olleet naimisissa kymmeniä vuosia. Sormukset nimettömissä oli ainoastaan eräällä vuosia sitten leskeksi jääneellä ja yhdellä kihlaparilla – joista kukaan ei edes virallisesti ole naimisissa. En nyt sanoisi, että nämä sormuskätiset olisivat yhtään sen sitoutuneempia kuin nämä naimisissa olevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdotonta mennä naimisiin olematta kihloissa, sormus ei liity mitenkään asiaan. Kun haetaan esteettömyystodistukset, siellä puhutaan koko ajan kihlakumppaneista. Eli väkiselläkin on kihloissa esteettömyystodistuksen hakemisen ja vihkimisen välisen ajan. 

Ja toisin päin, et ole kihloissa jos et ole menossa naimisiin. 

Onhan se ihan mahdollista. Itsekin on onnistunut olemaan kihloissa ilman avioaietta. Mikä sen mahdottomaksi tekisi?

Yhtä mahdollista kuin olla avioliitossa ilman että on mennyt naimisiin.

Ei se olekaan mahdollista, mutta on myös pari tapaa avioitua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteisessä mielessä kihlaus on lupaus avioliitosta. Mutta nykyään se on enemmän lupaus sitoutumisesta toiseen. Ei naimisiin voi pakottaa vaikka olisi kihloissa, eikä oikeastaan kannatakaan nykyään. Olette molemmat oikeassa kun ajatellaan myös nykyaikaisesti

Ei ole molemmat oikeassa. Kihlaus on se aika naimisiinmenosta sopimisen, ja naimisiinmenon välillä. Muuta määritelmää ei ole.

Kyllä, kihla- aika on sitäkin. Olet oikeassa. Kihloissa voi kuitenkin olla aikomatta mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihloihin mennään silloin, kun nainen haluaa epätoivoisesti naimisiin, mutta mies ei. Mies hiljentää naisen sormuksella ja sanoo, et joo kyllä tää sormus syventää meidän suhdetta ja mitään paperinpaloja tässä enää tarvita.

Nainen kihisee sisäisesti kiukusta, mutta koska mies pitää päänsä, niin yritetään sitten ulkopuolisille vakuuttaa, et juu tosissaan ollaan. Pidetään sormuksia ja toitotetaan lähipiirille ja vauvapalstalle ja kelle tahansa, joka viitsii kuunnella, että kihlauksen merkitys on muuttunut.

Totuus on, että mies ei uskalla naimisiin, mutta nainen on niin häpeissään, ettei uskalla tätä tunnustaa. Leikitään kihloissa oloa ja vakuutellaan sen merkitsevän suhteen syvenemistä, kunnes aletaan itsekin uskomaan siihen. Mies myhäilee tyytyväisenä, kun ei tarvinnut sitotua ja nainen elää onnellisena harhassaan, että on saanut ulkopuoliset vakuutettua.

Todellisuudessa naista säälitään syvästi ja oikeasti kihloissa ja naimisissa olevat ovat helpottuneita, etteivät itse ole noin nolossa tilanteessa.

En jaksanut lukea kuin ensimmäiset pari lausetta, mutta vastaan siihen. Kihloissaoloon ei tarvita sormusta, kihloissaoloaika on se aika naimisiinmenon sopimisesta naimisiinmenoon. Tämä aika voi olla kuukausi tai 50 vuotta, sitä ei ole määritelty missään.

Nimenomaan, kihloissa voi olla vaikka ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi joku menisi kihloihin, jos ei ole mitään aietta mennä naimisiin, kun ei kihloista ole edes mitään etua juridisesti?

Koska kyse on suhteen syvenemisestä.

Millä tavalla se syvenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sormus on siis ennenkaikkea ulospäin näkyvä merkki siitä että henkilö on vakavassa parisuhteessa toisen henkilön kanssa. 

Heh, olin tässä joulun alla yksillä sukuillallisilla, ja pöydässä istui erilainen sakki ihmisiä. Satuin huomaamaan, ettei naimisissa olevista pariskunnista kenelläkään ollut sormuksia sormessa, vaikka nämä ovat olleet naimisissa kymmeniä vuosia. Sormukset nimettömissä oli ainoastaan eräällä vuosia sitten leskeksi jääneellä ja yhdellä kihlaparilla – joista kukaan ei edes virallisesti ole naimisissa. En nyt sanoisi, että nämä sormuskätiset olisivat yhtään sen sitoutuneempia kuin nämä naimisissa olevat.

Kymmeniä vuosia naimisissa olevilla voi olla vanhuuden vaivoja, jotka estävät sormusten käyttämisen, esim. turvotusta yms.

Kihlauksella ei ole tänä päivänä enää mitään merkitystä ja avioliittokin alkaa olemaan vanhanaikainen instituutio. Mielestäni jokainen voi päättää omalle kihlaukselle ihan niin suuren tai pienen merkityksen kuin tykkää. Jos joku menee kihloihin ilman avioliittoaikomusta, mitä väliä sillä on tälle parille, että joku näkee kihlauksen vain lupauksena avioliitosta?

Itse en ole kihloissa, enkä ajatellut koskaan mennä kihloihin saati naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi joku menisi kihloihin, jos ei ole mitään aietta mennä naimisiin, kun ei kihloista ole edes mitään etua juridisesti?

Koska kyse on suhteen syvenemisestä.

Millä tavalla se syvenee?

Millä tavalla suhteet nyt yleensä tuppaavat vakavoitumaan. Huomataan, että tässä todellakin on se oikea.

Jännä että näillä mukakihlautujilla pitää aina olla sormukset. Toki onhan se vaikeampaa leikkiä sitä mielikuvitusleikkiä ilman. 

"Jos pariskunta haluaa naimisiin, menevät sitten suoraan eikä kihlautumisen kautta."

En ole ikinä käsittänyt tätä ajatuskuviota. Osaisiko joku selittää?