Serkkuni osti tätimme asunnon alihintaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Inhottavina pidän ennemmin heitä, jotka edes olettavat toisten perinnöistä mitään. Ja kyllä, ovat ahneita jos olettavat saavansa.

Olettaminen ei ole varmuutta saannista, pässi. On tervettä olettaa, jos kuuluu erintökaaressa mainittuihin henkilöihin. Sairasta on ajatella, ettei saisi mitään. Paitsi jos olet luonteeltasi jotenkin tosi v i t t u m a i n e n, niin silloin onkin fiksua ajatella, ettei varmana saa mitään.

Ei ole todellakaan tervettä miettiä omaistensa kuolemista ja perintöjä.

Tuo jatkuva toisten nimittely ei anna muuten sinusta kovinkaan miellyttävää kuvaa. Jos olet samanlainen oikeassa elämässä, saatat pettyä vielä pahasti testamentinlukutilaisuudessa.

En pettynyt vaan sain kaiken mitä pitikin, eli 1,4 miljoonaa euroa.olen aina REHELISTEN perijöiden puolella, koska se on oikein. Siis en perittävää vastaan, tietenkään, vaan epärehellisiä perillisiä vastaan.

Eihän tässä kukaan ole mitään perinyt, vaan asunto on ostettu sopivaksi katsotulla hinnalla. Paljon porua tyhjästä tai hyvä trolli.

Anteeksi nyt vaan, mutta yllä minä ainakin katsoin jo isäni eläessä, että HÄNEN varojaan kohdellaan oikeudenmukaisesti ja reilusti ja ettei sieltä kukaan vetele mitään välistä!!! Typeryksetantavat vanhempiensa hukata rahansa hyväksikäyttäjille! Se, mikä on perittävän paras on myös perillisen paras! Näin se vaan on. Oli toki helppoa moraalisesti, kun olen ainoa perijä.

Mutta isän kumppani esim. yritti saada isän omaisuuden hallintaansa isäni muistisairauden takia, estin sen ja oikeus määräsi mun asianajajni ehdottaman edunvalvojan isälleni. Vahdin mys sitä edunvalvojaa, minkä pystyin, mulla oli esim. asuntovahdit isän omistamissa taloissa, että jos jotain on tulossa myyntiin, niin olisin ollut kärppänä paikalla vaatimassa syytä myynnille. Että olisiko edunvalvojan laiskuus vai aito tarve.

Onneksi ev hoiti asiansa todella taitavasti ja jutui ikävä kyllä myymään omaisuutta ulkomailta (sinne mulla ei ollut vahtia 😄) mutta se oli sikäli vain hyvä asia, että se myynnin paperisota oli tosi sotkuinen, ammattilaisellekin.

Että kyllä nimenomaan ne, jotka ovat jotain saamassa ovat niitä, joiden kannattaa varoista pitää hyvä huoli! Tämä etu ei ole mitenkään ristiriidassa perittävän edun kanssa.

Ihan eri tilanne, kun olit rintaperillinen ja isälläsi oli todettu muistisairaus. Ap:n tapauksessa ei ole kumpaakaan.

Oli eri tilanne, juu, mutta TOISAALTA osaan sen verran samaistua aloittajan tunteisiin, että ymmärrän, miltä tuo voi tuntua. Inhoan kaikenlaista suosimista ja epätasapuolista kohteluasekä vajaakykyisten tilanteen hyödyntämistä jos se saadaan näyttämään siltä, että jotakuta suosittiin! Miksi muille on ok aiheuttaa pahaa mieltä suosimalla jotakuta? Se serkku on ansainnut epäilykset, koska sellaisia on päässyt kerran syntymään! Ja jos ap on mielipahoineen ihan kujalla, niin se on silti hänen mielipahansa ja olen siitä myötätuntointn! Varmasti ikävä tunne SILTI!

Onneksi itselleni ei käynyt niin, että se akka ois suosint siinä itseään, saati omia tyttäriään, jotka eivät olleet isäni lapsia edes!

Meillä on ”onneksi” kaikilla tädeillä lapsia, joten ei tarvitse kytätä heidän perintöjään, mutta olemme sen verran läheisiä kaikki serkut, eli tunnemme toisemme, että yhden suosiminen tuntuisi tosi pahalta! Mummini kun oli aina onneksi todella tasapuolinen. Jopa niin, etä me muut aina ”hyödyimme”, kun joku (yleensä tätini) tarvitsi taloudellista apua :D Koska mummi jakoi sen samantien muillekin :DD Oli siis varakas perijä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Voihan sitä pyytää eri summaa sukulaiseltaan.

Muistisairaus my ass.

Voi, mutta on TÄYSIN NORMAALIA muuna sukulaisena pahoittaa siitä mielensä. Vain kusettajista tai epäreiluista ihmiistä kusettaminen tai suosiminen on hienoa!

Miksi olisi normaalia pahoittaa mielensä, jos lakia ei ole rikottu?

Suosimisen takia, jos se johtuu serkun röyhkeydestä toisen muistisairaudessa. Serkkua ei siis olisi suosittu,jos hän ei itse olisi vaikuttanut asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Aika harvoin asunto myydään pyyntihintaan. 10-20% alle on ihan normaali ensimmäinen tehty tarjous.

Näin ne tyhmät ajattelee. Me tosiaan saatiin unelmakohde koska muut eivät tarjonneet pyynnin vertaa! Sanoin silloin välittäjälle myös, että tarjoan enemmän, jos joku tarjoaa enemmän kuin minä , että kertoo mulle, ennen kuin hyväksyy kaupat! Mutta ei tarjonnut. Ysikymppiä kodista oli halpa. Se vaan, että ostimme sen ensin kesämökiksi, ja sellaisena se myytiin, ehkä vaikutti hintaan. Mutta päälle 100-vuotiaat hirsitalot sopvat kodeiksi myös. Varsinkin kun edellinen omistaja oli rempannut taloon suihkun ja ihanasti muuten kunnostanut vanhaa jne.

Oltiinpa tyhmiä, kun tarjosimme 15% alle pyyntihinnan ja saimme talon sillä 😁

Ette ois saaneet, jos joku ois maksanut enemmän 😁

Aina joku voi tarjota vielä enemmän, vaikka itsekin tarjoaisi yli pyyntihinnan.

Ainahan voi korottaa tarjoustaan, jos tulee kilpailua. Toisinpäin hankalampaa 😄

Tietenkin. Se vaan, että ihme kyllä meidän talonostossa alle pyynnin tarjonneille ei tarjottu korotusmahidta. Ehkä se on nykyisin muuttunut.

Saahan myyjä jättää sen tarjoamattakin, se on hänen asiansa. Mutta saahan hän kysyäkin, tarjoatteko lisää.

Me ostettiin just talo (ei olla vielä muutettu). Tarjottiin vähän alle pyynnin. Sitten joku tarjosi pyyntihinnan ja myyjä kysyi meiltä, tarjotaanko lisää. Tarjosimme saman (emme enempää) ja myyjä valitsi meidät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Inhottavina pidän ennemmin heitä, jotka edes olettavat toisten perinnöistä mitään. Ja kyllä, ovat ahneita jos olettavat saavansa.

Olettaminen ei ole varmuutta saannista, pässi. On tervettä olettaa, jos kuuluu erintökaaressa mainittuihin henkilöihin. Sairasta on ajatella, ettei saisi mitään. Paitsi jos olet luonteeltasi jotenkin tosi v i t t u m a i n e n, niin silloin onkin fiksua ajatella, ettei varmana saa mitään.

Ei ole todellakaan tervettä miettiä omaistensa kuolemista ja perintöjä.

Tuo jatkuva toisten nimittely ei anna muuten sinusta kovinkaan miellyttävää kuvaa. Jos olet samanlainen oikeassa elämässä, saatat pettyä vielä pahasti testamentinlukutilaisuudessa.

En pettynyt vaan sain kaiken mitä pitikin, eli 1,4 miljoonaa euroa.olen aina REHELISTEN perijöiden puolella, koska se on oikein. Siis en perittävää vastaan, tietenkään, vaan epärehellisiä perillisiä vastaan.

Eihän tässä kukaan ole mitään perinyt, vaan asunto on ostettu sopivaksi katsotulla hinnalla. Paljon porua tyhjästä tai hyvä trolli.

Anteeksi nyt vaan, mutta yllä minä ainakin katsoin jo isäni eläessä, että HÄNEN varojaan kohdellaan oikeudenmukaisesti ja reilusti ja ettei sieltä kukaan vetele mitään välistä!!! Typeryksetantavat vanhempiensa hukata rahansa hyväksikäyttäjille! Se, mikä on perittävän paras on myös perillisen paras! Näin se vaan on. Oli toki helppoa moraalisesti, kun olen ainoa perijä.

Mutta isän kumppani esim. yritti saada isän omaisuuden hallintaansa isäni muistisairauden takia, estin sen ja oikeus määräsi mun asianajajni ehdottaman edunvalvojan isälleni. Vahdin mys sitä edunvalvojaa, minkä pystyin, mulla oli esim. asuntovahdit isän omistamissa taloissa, että jos jotain on tulossa myyntiin, niin olisin ollut kärppänä paikalla vaatimassa syytä myynnille. Että olisiko edunvalvojan laiskuus vai aito tarve.

Onneksi ev hoiti asiansa todella taitavasti ja jutui ikävä kyllä myymään omaisuutta ulkomailta (sinne mulla ei ollut vahtia 😄) mutta se oli sikäli vain hyvä asia, että se myynnin paperisota oli tosi sotkuinen, ammattilaisellekin.

Että kyllä nimenomaan ne, jotka ovat jotain saamassa ovat niitä, joiden kannattaa varoista pitää hyvä huoli! Tämä etu ei ole mitenkään ristiriidassa perittävän edun kanssa.

Ennen kuin isälläsi oli edunvalvonta päällä, toimintasi oli vain ja ainoastaan perseestä. Toki sen asettamisen jälkeen sinulla oli rintaperillisenä oikeus puuttua kaikkeen mikä olisi rikkonut sun lakiosaasi. Yleensä nää kyllä riidellään sit vasta perinnönjaossa, mutta ymmärrettävää jo ennakoida tuossa tilanteessa. Apn tilanne on eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Voihan sitä pyytää eri summaa sukulaiseltaan.

Muistisairaus my ass.

Voi, mutta on TÄYSIN NORMAALIA muuna sukulaisena pahoittaa siitä mielensä. Vain kusettajista tai epäreiluista ihmiistä kusettaminen tai suosiminen on hienoa!

Miksi olisi normaalia pahoittaa mielensä, jos lakia ei ole rikottu?

Suosimisen takia, jos se johtuu serkun röyhkeydestä toisen muistisairaudessa. Serkkua ei siis olisi suosittu,jos hän ei itse olisi vaikuttanut asiaan.

Ja sä ajattelet nyt suositun sillä perusteella että?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Voihan sitä pyytää eri summaa sukulaiseltaan.

Muistisairaus my ass.

Voi, mutta on TÄYSIN NORMAALIA muuna sukulaisena pahoittaa siitä mielensä. Vain kusettajista tai epäreiluista ihmiistä kusettaminen tai suosiminen on hienoa!

Miksi olisi normaalia pahoittaa mielensä, jos lakia ei ole rikottu?

Suosimisen takia, jos se johtuu serkun röyhkeydestä toisen muistisairaudessa. Serkkua ei siis olisi suosittu,jos hän ei itse olisi vaikuttanut asiaan.

Mutta eihän sitä voi tietää. Jospa se serkku oli tädin suosikki jo muutenkin, ja tädille tuli mieleen kysyä häneltä kiinnostaisiko asunto jos saisi sen halvemmalla. Kyllä monille vanhuksille on tärkeää, että omaisuus pysyy suvussa - ja eritoten mieleisellä sukulaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Voihan sitä pyytää eri summaa sukulaiseltaan.

Muistisairaus my ass.

Voi, mutta on TÄYSIN NORMAALIA muuna sukulaisena pahoittaa siitä mielensä. Vain kusettajista tai epäreiluista ihmiistä kusettaminen tai suosiminen on hienoa!

Miksi olisi normaalia pahoittaa mielensä, jos lakia ei ole rikottu?

Suosimisen takia, jos se johtuu serkun röyhkeydestä toisen muistisairaudessa. Serkkua ei siis olisi suosittu,jos hän ei itse olisi vaikuttanut asiaan.

Mutta eihän sitä voi tietää. Jospa se serkku oli tädin suosikki jo muutenkin, ja tädille tuli mieleen kysyä häneltä kiinnostaisiko asunto jos saisi sen halvemmalla. Kyllä monille vanhuksille on tärkeää, että omaisuus pysyy suvussa - ja eritoten mieleisellä sukulaisella.

Älä oleta.

Ap tietää varmaan, voiko serkku olla joku suosikki. Ja vaikka olisi, suosiminen on silti aina sen näköistä, että suosinnan kohde lipoosiellä huuliaan ja hieroo käsiään ahneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

...ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.

Ei yhden suosimisessa ole mitään pahaa, kun kyseessä ei ole lapset ja heidän vanhempansa. Tädillä voi olla suosikki vallan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Voihan sitä pyytää eri summaa sukulaiseltaan.

Muistisairaus my ass.

Voi, mutta on TÄYSIN NORMAALIA muuna sukulaisena pahoittaa siitä mielensä. Vain kusettajista tai epäreiluista ihmiistä kusettaminen tai suosiminen on hienoa!

Miksi olisi normaalia pahoittaa mielensä, jos lakia ei ole rikottu?

Suosimisen takia, jos se johtuu serkun röyhkeydestä toisen muistisairaudessa. Serkkua ei siis olisi suosittu,jos hän ei itse olisi vaikuttanut asiaan.

Mutta eihän sitä voi tietää. Jospa se serkku oli tädin suosikki jo muutenkin, ja tädille tuli mieleen kysyä häneltä kiinnostaisiko asunto jos saisi sen halvemmalla. Kyllä monille vanhuksille on tärkeää, että omaisuus pysyy suvussa - ja eritoten mieleisellä sukulaisella.

Älä oleta.

Ap tietää varmaan, voiko serkku olla joku suosikki. Ja vaikka olisi, suosiminen on silti aina sen näköistä, että suosinnan kohde lipoosiellä huuliaan ja hieroo käsiään ahneena.

Eikö sulla ole suosikkisukulaista? Kaikki ovat mielestäsi yhtä kivoja ja aivan samalla viivalla mielessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

...ja siis siinä ei ole koskaan ollut ok suosia ketään.

Ja kuka sen suosimisen määrittää? Sinäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Voihan sitä pyytää eri summaa sukulaiseltaan.

Muistisairaus my ass.

Voi, mutta on TÄYSIN NORMAALIA muuna sukulaisena pahoittaa siitä mielensä. Vain kusettajista tai epäreiluista ihmiistä kusettaminen tai suosiminen on hienoa!

Miksi olisi normaalia pahoittaa mielensä, jos lakia ei ole rikottu?

Suosimisen takia, jos se johtuu serkun röyhkeydestä toisen muistisairaudessa. Serkkua ei siis olisi suosittu,jos hän ei itse olisi vaikuttanut asiaan.

Mutta eihän sitä voi tietää. Jospa se serkku oli tädin suosikki jo muutenkin, ja tädille tuli mieleen kysyä häneltä kiinnostaisiko asunto jos saisi sen halvemmalla. Kyllä monille vanhuksille on tärkeää, että omaisuus pysyy suvussa - ja eritoten mieleisellä sukulaisella.

Älä oleta.

Ap tietää varmaan, voiko serkku olla joku suosikki. Ja vaikka olisi, suosiminen on silti aina sen näköistä, että suosinnan kohde lipoosiellä huuliaan ja hieroo käsiään ahneena.

Kateellinen ap:hän tässä aloitti olettamisen ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Inhottavina pidän ennemmin heitä, jotka edes olettavat toisten perinnöistä mitään. Ja kyllä, ovat ahneita jos olettavat saavansa.

Olettaminen ei ole varmuutta saannista, pässi. On tervettä olettaa, jos kuuluu erintökaaressa mainittuihin henkilöihin. Sairasta on ajatella, ettei saisi mitään. Paitsi jos olet luonteeltasi jotenkin tosi v i t t u m a i n e n, niin silloin onkin fiksua ajatella, ettei varmana saa mitään.

Ei ole todellakaan tervettä miettiä omaistensa kuolemista ja perintöjä.

Tuo jatkuva toisten nimittely ei anna muuten sinusta kovinkaan miellyttävää kuvaa. Jos olet samanlainen oikeassa elämässä, saatat pettyä vielä pahasti testamentinlukutilaisuudessa.

En pettynyt vaan sain kaiken mitä pitikin, eli 1,4 miljoonaa euroa.olen aina REHELISTEN perijöiden puolella, koska se on oikein. Siis en perittävää vastaan, tietenkään, vaan epärehellisiä perillisiä vastaan.

Eihän tässä kukaan ole mitään perinyt, vaan asunto on ostettu sopivaksi katsotulla hinnalla. Paljon porua tyhjästä tai hyvä trolli.

Anteeksi nyt vaan, mutta yllä minä ainakin katsoin jo isäni eläessä, että HÄNEN varojaan kohdellaan oikeudenmukaisesti ja reilusti ja ettei sieltä kukaan vetele mitään välistä!!! Typeryksetantavat vanhempiensa hukata rahansa hyväksikäyttäjille! Se, mikä on perittävän paras on myös perillisen paras! Näin se vaan on. Oli toki helppoa moraalisesti, kun olen ainoa perijä.

Mutta isän kumppani esim. yritti saada isän omaisuuden hallintaansa isäni muistisairauden takia, estin sen ja oikeus määräsi mun asianajajni ehdottaman edunvalvojan isälleni. Vahdin mys sitä edunvalvojaa, minkä pystyin, mulla oli esim. asuntovahdit isän omistamissa taloissa, että jos jotain on tulossa myyntiin, niin olisin ollut kärppänä paikalla vaatimassa syytä myynnille. Että olisiko edunvalvojan laiskuus vai aito tarve.

Onneksi ev hoiti asiansa todella taitavasti ja jutui ikävä kyllä myymään omaisuutta ulkomailta (sinne mulla ei ollut vahtia 😄) mutta se oli sikäli vain hyvä asia, että se myynnin paperisota oli tosi sotkuinen, ammattilaisellekin.

Että kyllä nimenomaan ne, jotka ovat jotain saamassa ovat niitä, joiden kannattaa varoista pitää hyvä huoli! Tämä etu ei ole mitenkään ristiriidassa perittävän edun kanssa.

Vahditko myös tätisi varoja?

Ja kuka vahtii sinun rahankäyttöäsi?

En vahdi, mutta jos hän olisi lapseton, saattaisin vahtiakin. Että menee aikanaan reilusti kaikille serkuille, jos ei olisi testamenttia. Enkä olisi taatusti ainoa... vahtimassa siis. Ei se tarkoita muuta kuin että koittaa autaa siinä, että henkilö saa pitää kaikki varansa ilman hyväksikäyttjien ilmaantumista jne.

Mun rahoja ei vahdi vielä kukaan, lapset eivät tajua mun varallisuudestani vielä yhtään mitään.

Toki sellainen on ikävää tai törkeää, että koitetaan ottaa perittävältä pois jotain tämän eläessä.

...kuten aloittajan serkku saattoi tehdä, jos asunnon myyntiaika typistyi tädin pelon takia ja asunnon avo oli sanotaan alle 400 000e (jolloin 70 000e on törkeän iso siivu).

Mutta voihan olla. Että vaikka 70 000 on sinänsä aika iso raha, niin se ei tuon kyseessä olevan asunnon myynnissä ollut järkyttävä pudotus (varsinkin, jos ostja olisi ollut joku ei-sukulainen jolloin suosimisajatusta ei olisi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

Ja nää ratkotaan sit perunkirjoituksessa. Jos siellä ei yhdenkään lakiosaa loukata, on kaikki pelkkää katkeruutta. Mikä järki elää perintöä odotellessa ja stressata omaisuudesta, joka sun mielestä nyt sit joskus kuuluu sulle? Sun sukulaisella on kaikki oikeus elää elämäänsä kuolemaansa asti, ilman, että sukulaiset kyttää mitä sä omaisuudellasi teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Voihan sitä pyytää eri summaa sukulaiseltaan.

Muistisairaus my ass.

Voi, mutta on TÄYSIN NORMAALIA muuna sukulaisena pahoittaa siitä mielensä. Vain kusettajista tai epäreiluista ihmiistä kusettaminen tai suosiminen on hienoa!

Miksi olisi normaalia pahoittaa mielensä, jos lakia ei ole rikottu?

Suosimisen takia, jos se johtuu serkun röyhkeydestä toisen muistisairaudessa. Serkkua ei siis olisi suosittu,jos hän ei itse olisi vaikuttanut asiaan.

Mutta eihän sitä voi tietää. Jospa se serkku oli tädin suosikki jo muutenkin, ja tädille tuli mieleen kysyä häneltä kiinnostaisiko asunto jos saisi sen halvemmalla. Kyllä monille vanhuksille on tärkeää, että omaisuus pysyy suvussa - ja eritoten mieleisellä sukulaisella.

Älä oleta.

Ap tietää varmaan, voiko serkku olla joku suosikki. Ja vaikka olisi, suosiminen on silti aina sen näköistä, että suosinnan kohde lipoosiellä huuliaan ja hieroo käsiään ahneena.

Kateellinen ap:hän tässä aloitti olettamisen ihan itse.

Niin? Hän teki sellaisen aloituksen. Älä sinä ryhdy vääntämään sitä muuksi OMIEN olettamustesi kanssa. Ne eivät ketään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

Ja nää ratkotaan sit perunkirjoituksessa. Jos siellä ei yhdenkään lakiosaa loukata, on kaikki pelkkää katkeruutta. Mikä järki elää perintöä odotellessa ja stressata omaisuudesta, joka sun mielestä nyt sit joskus kuuluu sulle? Sun sukulaisella on kaikki oikeus elää elämäänsä kuolemaansa asti, ilman, että sukulaiset kyttää mitä sä omaisuudellasi teet.

Pelkkää katkeruutta?

Ai että muka suosimista ei tapahdu?

Suosiminen on kuule paljon enemmän väärin, kuin mikään sellaisesta nouseva katkeruus! Taidat olla mielistelijä ja hyväksikäyttävä pyrkyri, kun noin suosimista puolustelet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Inhottavina pidän ennemmin heitä, jotka edes olettavat toisten perinnöistä mitään. Ja kyllä, ovat ahneita jos olettavat saavansa.

Olettaminen ei ole varmuutta saannista, pässi. On tervettä olettaa, jos kuuluu erintökaaressa mainittuihin henkilöihin. Sairasta on ajatella, ettei saisi mitään. Paitsi jos olet luonteeltasi jotenkin tosi v i t t u m a i n e n, niin silloin onkin fiksua ajatella, ettei varmana saa mitään.

Ei ole todellakaan tervettä miettiä omaistensa kuolemista ja perintöjä.

Tuo jatkuva toisten nimittely ei anna muuten sinusta kovinkaan miellyttävää kuvaa. Jos olet samanlainen oikeassa elämässä, saatat pettyä vielä pahasti testamentinlukutilaisuudessa.

En pettynyt vaan sain kaiken mitä pitikin, eli 1,4 miljoonaa euroa.olen aina REHELISTEN perijöiden puolella, koska se on oikein. Siis en perittävää vastaan, tietenkään, vaan epärehellisiä perillisiä vastaan.

Eihän tässä kukaan ole mitään perinyt, vaan asunto on ostettu sopivaksi katsotulla hinnalla. Paljon porua tyhjästä tai hyvä trolli.

Anteeksi nyt vaan, mutta yllä minä ainakin katsoin jo isäni eläessä, että HÄNEN varojaan kohdellaan oikeudenmukaisesti ja reilusti ja ettei sieltä kukaan vetele mitään välistä!!! Typeryksetantavat vanhempiensa hukata rahansa hyväksikäyttäjille! Se, mikä on perittävän paras on myös perillisen paras! Näin se vaan on. Oli toki helppoa moraalisesti, kun olen ainoa perijä.

Mutta isän kumppani esim. yritti saada isän omaisuuden hallintaansa isäni muistisairauden takia, estin sen ja oikeus määräsi mun asianajajni ehdottaman edunvalvojan isälleni. Vahdin mys sitä edunvalvojaa, minkä pystyin, mulla oli esim. asuntovahdit isän omistamissa taloissa, että jos jotain on tulossa myyntiin, niin olisin ollut kärppänä paikalla vaatimassa syytä myynnille. Että olisiko edunvalvojan laiskuus vai aito tarve.

Onneksi ev hoiti asiansa todella taitavasti ja jutui ikävä kyllä myymään omaisuutta ulkomailta (sinne mulla ei ollut vahtia 😄) mutta se oli sikäli vain hyvä asia, että se myynnin paperisota oli tosi sotkuinen, ammattilaisellekin.

Että kyllä nimenomaan ne, jotka ovat jotain saamassa ovat niitä, joiden kannattaa varoista pitää hyvä huoli! Tämä etu ei ole mitenkään ristiriidassa perittävän edun kanssa.

Vahditko myös tätisi varoja?

Ja kuka vahtii sinun rahankäyttöäsi?

En vahdi, mutta jos hän olisi lapseton, saattaisin vahtiakin. Että menee aikanaan reilusti kaikille serkuille, jos ei olisi testamenttia. Enkä olisi taatusti ainoa... vahtimassa siis. Ei se tarkoita muuta kuin että koittaa autaa siinä, että henkilö saa pitää kaikki varansa ilman hyväksikäyttjien ilmaantumista jne.

Mun rahoja ei vahdi vielä kukaan, lapset eivät tajua mun varallisuudestani vielä yhtään mitään.

Toki sellainen on ikävää tai törkeää, että koitetaan ottaa perittävältä pois jotain tämän eläessä.

...kuten aloittajan serkku saattoi tehdä, jos asunnon myyntiaika typistyi tädin pelon takia ja asunnon avo oli sanotaan alle 400 000e (jolloin 70 000e on törkeän iso siivu).

Mutta voihan olla. Että vaikka 70 000 on sinänsä aika iso raha, niin se ei tuon kyseessä olevan asunnon myynnissä ollut järkyttävä pudotus (varsinkin, jos ostja olisi ollut joku ei-sukulainen jolloin suosimisajatusta ei olisi).

Miksi sä katsot oikeudeksesi kytätä toisen varoja tai tekemisiä? Jokainen saa myydä vaikka kaiken ja tuhlata kaiken, jos haluaa. Meidän isä esim. käytti kaikki rahansa eläkkeellä ollessaan ja myi asuntonsa ja me oltiin vain iloisia siitä, että hän eli elämäänsä eikä jemmaillut meille rahaa. Me tehdään omat rahamme ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Tämä on totta. Mutta kyllä muakin v*t ut tais, jos joku suulainen menis ostamaan 160 000e alemmalla, kuin pyynti, MIKÄLI syynä olisi mummon muistisairaus.

Meillä pyydettiin mummin kodista muistaakseni ensin 750 000e mutta se meni lopulta 610 000e:lla. En ollut pesän osakas, vaan muistisairas isäni oli.

Eli iso pudotus tuossakin oli, mutta onneksi siitä ei ”hyötynyt” kukaan sukulainen. Silloin jäisi aina jossiteltavaa ihan eri lailla, kuin ulkopuolisen ostaessa

Ellei sitten ole niin, ettei asunto kertakaikkiaan mene kaupaksi.

Toki jos kaikki pesän osakkaat kaupan hyväksyvät, niin ok, mutta isänihän ei mitään pystynyt oikeasti arvioimaan. Hän odotti silloin juuri maistraatin päätöstä edunvalvonnasta ja päätös oli sittemmin myönteinen.. asianajajani mukaan tuon perinnönjaon voisi vielä avata isäni tilanteen takia uudelleen, jos siellä varsinkin epäiltäisiin häntä kusetetun.

Eihän tässä ole kyse kenenkään mummosta.

Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki odottaa iäkkään kupsahtamista, jos jotain liikenis.

Ihan kuin elokuvissa.

Entäs jos testamenttaakin löytöeläimille.

En tajua tätä asennetta ollenkaan. Jos tädin varat ovat esim. peräisin hänen äidiltään, joka on ap:n mmmi, niin on hieman eri asia kokea, että saattaa periä niistä osan, kun jos tätiä ei edes tunne ja varat ovat hänen yritykseltään tai työnteostatai kuolleelta miehltään jne.

Minusta on ihan normaalia katsoa, että on perillisen asemassa jotakuta kohtaan, eihän se tarkoita minkään käytöksen muuttumista!!!!!! Siis miksi pitäisi teeskennellä, ettei ole perillinen, jos on ilman testamenttia perillinen?

On eri asia tietää perivänsä kuin se, että toimii niin, että perittävä kärsii.

Ap ei ole tässä aiheuttamassa tädilleen mitään taloudellista vahinkoa tai haittaa.

Meillä ainakin perinnöistä on sama asia puhua, kuin lahjoittamisesta.

Kyllä jokaisen rahat ja omaisuus ovat ihan hänen omiaan, eikä yksikään sukulainen päätä niiden käyttämisestä tai niiden testamenttaamisesta olivatpa ne sitten mummilta perittyjä tai itse ansaittuja. Ei edes vanhempien omaisuudesta päätä kukaan muu kuin he itse.