Serkkuni osti tätimme asunnon alihintaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apta harmittaa kun ei pääse hyötymään tätinsä kuolemasta toivomallaan rahasummalla.

Ihan syystäkin harmittaa, jos asiassa toimittiin epäoikeudenmukaisesti!!!!!!!!!!!!!! Mikä oikeus kellään on kusettaa muita?

Ei siinä ole mitään epäoikeudenmukaista, jos täti on tyytyväinen.

Ja hän ei olisi olut tyytyväinen 70 000e isompaan kauppasummaan?

Tarjosiko joku siis 70 000 enemmän?

Ap:n mukaan myyntiä ei jatkettu tarpeeksi kauan, että joku olisi ehtinyt tarjota. Ap siis ei kertonut kaupankäyntaikaa. Jos se oli hyvin lyhyt, eli muutama viikko, niin kaupan hyväksyminen pelon takia, ettei asunto mene kaupaksi, oli serkulta hyväksikäyttöä.

Unohdat täysin tädin omat halut. Hän saa myydä asuntonsa milloin haluaa, kenelle haluaa ja sillä hinnalla kuin haluaa. Jos hänelle oli tärkeää saada asunto kaupaksi nopeasti, niin sillä hyvä.

Mekin myytiin talomme kolmen viikon myyntiajan jälkeen ja alle sen maagisen pyyntihinnan, eikä jääty odottelemaan korkeampaa tarjousta. Eikä kysytty lupaa sukulaisilta 😁

Jotkut haluavat ensisijaisesti nopeat kaupat, jotta pääsevät elämässä eteenpäin, uuteen vaiheeseen. Se odottelu on raastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille tulee tarve esittää jaloa tällaisissa ketjuissa, kun valokeila suuntautuu aloittajaan, joka tilannetta kuvaa. Kuitenkin jos omassa suvussa tapahtuisi vastaavaa, että julkiseen myyntiin pistetty asunto menisi 70 000e halvemmalla jollekin sukulaiselle, ajattelisivat ihan samoin, kuin ap.

😁

Kuule en ajattelisi. Jos mun täti laittaisi asuntonsa myyntiin, enkä itse tarjoaisi asunnosta mitään, mulle olisi ihan sama kuka sen ostaa. Ei ole mun omaisuutta.[/quote]

Ilmeisesti ap kuvittelee, että tädin asunto ja omaisuus on jo heidän.

Kyllähän perillisten jos keiden kannattaa valvoa perittävän omaisuuden hyvää hoitoa ja sitä, ettei mitään alihintaisia kauppoja hyväksikäyttömielessä tehdä. Senhän nyt sanoo jo terve järkikin.

Mistä oot keksinyt että ap on perillinen?

Täti on lapseton, eikä mahdollisesti halukas testamenttaamaan. Ainakin ilman testamenttia perintö menee tädin sisaruksille. Ap varmaan itse tietää, onko hänen vanhempansa elossa, vai onko hän itse silloin suoraan perijä (olettaen, ettei ole testamenttia).

Kukaan ei voi oikeasti tietää varmaksi, onko tädillä testamentti ja jos on, millainen. Se selviää varmasti vasta tädin kuoltua.

Ei todellakaan kannata ajatella olevansa perijä.

Saattaa hyvinkin olla, että täti on jo aikoja sitten testamentannut omaisuutensa tälle serkulle, joka asunnonkin osti. Minunkin lähisukulaiseni sai hyvissä tietää perivänsä lapsettoman sukulaisensa, koska tämä sukulainen ei halunnut sisarustensa perivän ja tykkäsi lähisukulaisestani. Se on jotenkin yllättävää, koska ei ole edes ollut juuri missään tekemisissä hänen kanssaan sitä ennen. Ehkä ap:n serkku on sellainen, jonka täti tietää hoitavan raha- ja muutkin asiansa hyvin ja siksi halusi asunnon menevän hänelle. Lähisukulaiseni tapauksessa oli juuri niin eli hän on hyvin asiansa hoitava ihminen ja muutenkin mukava.

Omallakin kohdalla katsoisin niin, että omaisuuteni menisi ihmiselle, joka osaa hoitaa omaisuutta. Siitä syystä en testamenttaisi sitä sukulaisille, jota pahimmillaan vain riitelisivät siitä keskenään. Ei kannata olettaa olevansa perijä ennen kuin on sitä. 

”Voi hyvin olla” ÄLÄ JOSSITTELE, VAAN KESKUSTELE KETJUUN ANNETUILLA TIEDOILLA!!!!! S**tana.

Ei ne ole tietoja, vaan kateellisen ap:n arveluita.

Olivathan tietoja. Ja mitään tietoa sen enempää sulla nyt ei ainkaan ole, joten opettelepa keskustelemaan ketjussa asioista, jotka siinä ovat esillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Inhottavina pidän ennemmin heitä, jotka edes olettavat toisten perinnöistä mitään. Ja kyllä, ovat ahneita jos olettavat saavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille tulee tarve esittää jaloa tällaisissa ketjuissa, kun valokeila suuntautuu aloittajaan, joka tilannetta kuvaa. Kuitenkin jos omassa suvussa tapahtuisi vastaavaa, että julkiseen myyntiin pistetty asunto menisi 70 000e halvemmalla jollekin sukulaiselle, ajattelisivat ihan samoin, kuin ap.

😁

Kuule en ajattelisi. Jos mun täti laittaisi asuntonsa myyntiin, enkä itse tarjoaisi asunnosta mitään, mulle olisi ihan sama kuka sen ostaa. Ei ole mun omaisuutta.[/quote]

Ilmeisesti ap kuvittelee, että tädin asunto ja omaisuus on jo heidän.

Kyllähän perillisten jos keiden kannattaa valvoa perittävän omaisuuden hyvää hoitoa ja sitä, ettei mitään alihintaisia kauppoja hyväksikäyttömielessä tehdä. Senhän nyt sanoo jo terve järkikin.

Mistä oot keksinyt että ap on perillinen?

Täti on lapseton, eikä mahdollisesti halukas testamenttaamaan. Ainakin ilman testamenttia perintö menee tädin sisaruksille. Ap varmaan itse tietää, onko hänen vanhempansa elossa, vai onko hän itse silloin suoraan perijä (olettaen, ettei ole testamenttia).

Kukaan ei voi oikeasti tietää varmaksi, onko tädillä testamentti ja jos on, millainen. Se selviää varmasti vasta tädin kuoltua.

Ei todellakaan kannata ajatella olevansa perijä.

Saattaa hyvinkin olla, että täti on jo aikoja sitten testamentannut omaisuutensa tälle serkulle, joka asunnonkin osti. Minunkin lähisukulaiseni sai hyvissä tietää perivänsä lapsettoman sukulaisensa, koska tämä sukulainen ei halunnut sisarustensa perivän ja tykkäsi lähisukulaisestani. Se on jotenkin yllättävää, koska ei ole edes ollut juuri missään tekemisissä hänen kanssaan sitä ennen. Ehkä ap:n serkku on sellainen, jonka täti tietää hoitavan raha- ja muutkin asiansa hyvin ja siksi halusi asunnon menevän hänelle. Lähisukulaiseni tapauksessa oli juuri niin eli hän on hyvin asiansa hoitava ihminen ja muutenkin mukava.

Omallakin kohdalla katsoisin niin, että omaisuuteni menisi ihmiselle, joka osaa hoitaa omaisuutta. Siitä syystä en testamenttaisi sitä sukulaisille, jota pahimmillaan vain riitelisivät siitä keskenään. Ei kannata olettaa olevansa perijä ennen kuin on sitä. 

”Voi hyvin olla” ÄLÄ JOSSITTELE, VAAN KESKUSTELE KETJUUN ANNETUILLA TIEDOILLA!!!!! S**tana.

Ei ne ole tietoja, vaan kateellisen ap:n arveluita.

Olivathan tietoja. Ja mitään tietoa sen enempää sulla nyt ei ainkaan ole, joten opettelepa keskustelemaan ketjussa asioista, jotka siinä ovat esillä.

Ihan pelkkiä omia oletuksia ja arveluita olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Ai sinä tarjoat aina pyyntisumman asuntokaupoissa? 😄😄😄😄😄

Kerropa, oletko ikinä ostanut ensimmäistäkään asuntoa.

Olen ostanut yhden ja perinyt viisi. Kun ostin sen yhden, tarjosin tasan sen, minkä myyjä halusi. Kohde oli sika halpa. Myöhemmin kuulin välittäjältä, että pari muutaman tonnin alle pyynnin tarjonnutta itki myöhemmin, kun eivät saaneet kohdetta. Mä olisin voinut maksaa siitä ihan helposti 20 - 30 000e enemmän, kuin pyynti oli 🤷‍♀️ Mutta ihan jees, ettei tarvinnut. Sain mieleiseni kodin 90 000 eurolla.

Mitä jollain parilla tonnilla on sen kokoisessa kaupassa väliä? Pitää olla tosi köyhä, että on. Ja siis tämä oli 2008, en tiedä, jos välittäjät ovat sittemmin opetelleet kilpailuttamaan kaikkia kiinnostuneita ostajia jotenkin paremmin. Kannattais varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille tulee tarve esittää jaloa tällaisissa ketjuissa, kun valokeila suuntautuu aloittajaan, joka tilannetta kuvaa. Kuitenkin jos omassa suvussa tapahtuisi vastaavaa, että julkiseen myyntiin pistetty asunto menisi 70 000e halvemmalla jollekin sukulaiselle, ajattelisivat ihan samoin, kuin ap.

😁

Kuule en ajattelisi. Jos mun täti laittaisi asuntonsa myyntiin, enkä itse tarjoaisi asunnosta mitään, mulle olisi ihan sama kuka sen ostaa. Ei ole mun omaisuutta.[/quote]

Ilmeisesti ap kuvittelee, että tädin asunto ja omaisuus on jo heidän.

Kyllähän perillisten jos keiden kannattaa valvoa perittävän omaisuuden hyvää hoitoa ja sitä, ettei mitään alihintaisia kauppoja hyväksikäyttömielessä tehdä. Senhän nyt sanoo jo terve järkikin.

Mistä oot keksinyt että ap on perillinen?

Täti on lapseton, eikä mahdollisesti halukas testamenttaamaan. Ainakin ilman testamenttia perintö menee tädin sisaruksille. Ap varmaan itse tietää, onko hänen vanhempansa elossa, vai onko hän itse silloin suoraan perijä (olettaen, ettei ole testamenttia).

Kukaan ei voi oikeasti tietää varmaksi, onko tädillä testamentti ja jos on, millainen. Se selviää varmasti vasta tädin kuoltua.

Ei todellakaan kannata ajatella olevansa perijä.

Saattaa hyvinkin olla, että täti on jo aikoja sitten testamentannut omaisuutensa tälle serkulle, joka asunnonkin osti. Minunkin lähisukulaiseni sai hyvissä tietää perivänsä lapsettoman sukulaisensa, koska tämä sukulainen ei halunnut sisarustensa perivän ja tykkäsi lähisukulaisestani. Se on jotenkin yllättävää, koska ei ole edes ollut juuri missään tekemisissä hänen kanssaan sitä ennen. Ehkä ap:n serkku on sellainen, jonka täti tietää hoitavan raha- ja muutkin asiansa hyvin ja siksi halusi asunnon menevän hänelle. Lähisukulaiseni tapauksessa oli juuri niin eli hän on hyvin asiansa hoitava ihminen ja muutenkin mukava.

Omallakin kohdalla katsoisin niin, että omaisuuteni menisi ihmiselle, joka osaa hoitaa omaisuutta. Siitä syystä en testamenttaisi sitä sukulaisille, jota pahimmillaan vain riitelisivät siitä keskenään. Ei kannata olettaa olevansa perijä ennen kuin on sitä. 

”Voi hyvin olla” ÄLÄ JOSSITTELE, VAAN KESKUSTELE KETJUUN ANNETUILLA TIEDOILLA!!!!! S**tana.

Ei ne ole tietoja, vaan kateellisen ap:n arveluita.

Olivathan tietoja. Ja mitään tietoa sen enempää sulla nyt ei ainkaan ole, joten opettelepa keskustelemaan ketjussa asioista, jotka siinä ovat esillä.

Ihan pelkkiä omia oletuksia ja arveluita olivat.

Eivät vaan tietoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Inhottavina pidän ennemmin heitä, jotka edes olettavat toisten perinnöistä mitään. Ja kyllä, ovat ahneita jos olettavat saavansa.

Olettaminen ei ole varmuutta saannista, pässi. On tervettä olettaa, jos kuuluu erintökaaressa mainittuihin henkilöihin. Sairasta on ajatella, ettei saisi mitään. Paitsi jos olet luonteeltasi jotenkin tosi v i t t u m a i n e n, niin silloin onkin fiksua ajatella, ettei varmana saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Ei, alueen hintataso ei ollut laskenut ja asuntoni vastasi oikein hyvin alueen tasoa. Asuntokauppa vaan ei käynyt kalliiden osalta silloin kuumana, oli ostajan markkinat ja mä en jaksanut kauaa myydä. Varmasti joissakin tapauksissa lahjavero asetetaan myös muille kuin sukulaisille, mutta ei todellakaan usein. Eikä todellakaan ole automatismi tuo 75%, että verottaja kiinnostuu.

Minuakin vituttaisi olla persaukinen ja kärkkyä sukulaisten omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille tulee tarve esittää jaloa tällaisissa ketjuissa, kun valokeila suuntautuu aloittajaan, joka tilannetta kuvaa. Kuitenkin jos omassa suvussa tapahtuisi vastaavaa, että julkiseen myyntiin pistetty asunto menisi 70 000e halvemmalla jollekin sukulaiselle, ajattelisivat ihan samoin, kuin ap.

😁

Kuule en ajattelisi. Jos mun täti laittaisi asuntonsa myyntiin, enkä itse tarjoaisi asunnosta mitään, mulle olisi ihan sama kuka sen ostaa. Ei ole mun omaisuutta.[/quote]

Ilmeisesti ap kuvittelee, että tädin asunto ja omaisuus on jo heidän.

Kyllähän perillisten jos keiden kannattaa valvoa perittävän omaisuuden hyvää hoitoa ja sitä, ettei mitään alihintaisia kauppoja hyväksikäyttömielessä tehdä. Senhän nyt sanoo jo terve järkikin.

Mistä oot keksinyt että ap on perillinen?

Täti on lapseton, eikä mahdollisesti halukas testamenttaamaan. Ainakin ilman testamenttia perintö menee tädin sisaruksille. Ap varmaan itse tietää, onko hänen vanhempansa elossa, vai onko hän itse silloin suoraan perijä (olettaen, ettei ole testamenttia).

Kukaan ei voi oikeasti tietää varmaksi, onko tädillä testamentti ja jos on, millainen. Se selviää varmasti vasta tädin kuoltua.

Ei todellakaan kannata ajatella olevansa perijä.

Saattaa hyvinkin olla, että täti on jo aikoja sitten testamentannut omaisuutensa tälle serkulle, joka asunnonkin osti. Minunkin lähisukulaiseni sai hyvissä tietää perivänsä lapsettoman sukulaisensa, koska tämä sukulainen ei halunnut sisarustensa perivän ja tykkäsi lähisukulaisestani. Se on jotenkin yllättävää, koska ei ole edes ollut juuri missään tekemisissä hänen kanssaan sitä ennen. Ehkä ap:n serkku on sellainen, jonka täti tietää hoitavan raha- ja muutkin asiansa hyvin ja siksi halusi asunnon menevän hänelle. Lähisukulaiseni tapauksessa oli juuri niin eli hän on hyvin asiansa hoitava ihminen ja muutenkin mukava.

Omallakin kohdalla katsoisin niin, että omaisuuteni menisi ihmiselle, joka osaa hoitaa omaisuutta. Siitä syystä en testamenttaisi sitä sukulaisille, jota pahimmillaan vain riitelisivät siitä keskenään. Ei kannata olettaa olevansa perijä ennen kuin on sitä. 

”Voi hyvin olla” ÄLÄ JOSSITTELE, VAAN KESKUSTELE KETJUUN ANNETUILLA TIEDOILLA!!!!! S**tana.

Ei ne ole tietoja, vaan kateellisen ap:n arveluita.

Olivathan tietoja. Ja mitään tietoa sen enempää sulla nyt ei ainkaan ole, joten opettelepa keskustelemaan ketjussa asioista, jotka siinä ovat esillä.

Ihan pelkkiä omia oletuksia ja arveluita olivat.

Eivät vaan tietoja.

Kuulopuheita ja arvelu "alihinnasta". Vihjailee myöskin huijaamalla ostamisesta, muttei tiedä. Vihjailee "muistiongelmien" ja "ahdistuksen" vaikutuksesta, muttei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välittäjäthän nyt sanovat asunnonnhinnaksi melkein mitä vaan. Haluavat saada asunnon itselleen välitettäväksi jolloin hinta-arvio on AINA täysin yläkanttiin. On täysin normaalia että asunto ei kuitenkaan sillä välittäjän hinta-arviolla mene vaan asunto myydään lopulta noin 10% halvemmalla kuin on ollut myynnissä. Joskus menee -15%:iin. Kuinka moni tarjoaa juuri sen summan mitä pyydetään, ei juuri kukaan. Kuinka moni saa asunnosta sen mitä pyydetään, ei juuri kukaan.

Ap sanoo että kyseessä oli ”arvoasunto” eli oletettavasti siis kalliimman puoleinen. Jos asunnon hinta-arvio on ollut vaikkapa 600000e niin jo normaali tinkausvara siihen on ollut 60000e. Eli -70000e ei ole mikään ihme juttu. Menipä nopeasti kaupaksi. Ap:n täti on luultavasti saanut aika lailla sen summan mitä ulkopuoliselle myydessäkin. Onko ap niin todellisuudesta vieraantunut että oikeasti kuvittelee että asuntoja myydään sillä hinta-arviosummalla??? Toistan jo aikaisemmin sanomaani: ei myydä.

Kyllä nyt korona-aikana myydään. Varsinkin, jos asunto on isomman puoleinen perheasunto, niitä kysytään nyt todella kovasti.

Meillä oli juuri äskettäin kuolinpesässä kaksi asuntokauppaa. Toisessa yksiö meni alle viikossa 16 000 e yli tosi kovan hintapyynnön, toisessa yksiössä välittäjä laittoi 40 000e yli perunkirja-arvoa (joka toki hieman alakanttinen) olevan lähtöhinnan, asunto meni PÄIVÄSSÄ.

Jos siinä ois pitänyt ajatella, että välittäjä sanoi hirmu suuren pyynnin saadakseen asunnon itselleen välitettäväksi, niin ois kantsinut laittaa vissiin vielä ainakin 5000 lisää.

Välittäjät haluavat juurikin laittaa matalan hinnan, koska silloin on helppo tehdä kaupat. Kalliita asuntoja on työläämpi myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella! Ap saakin nyt muutaman tuhatta euroa vähemmän kuin oli toiveikkaasti ajatellut saavansa odottaessaan kieli pitkällä tätinsä kuolemaa.

Voi hyvin olla 20-30 000:in pienemmän.

Voi hyvin olla ettei saa mitään 😄

Tietenkin voi olla, mutta jos sisaruksia oli 3-4 eikä testamenttia ole, summa on kohtalainen. Jos siis asunnosta olisi senkin voinut saada, jos joku tädin parasta ajatteleva taho olisi sen myynyt tai myynnissä auttanut.

Jospa täti ei tarvitse rahaa yllin kyllin. Ilmeisen äveriäs kun on.

Täti halusi saada asunnon myytyä, ja varmastikin halusi myös myydä sukulaiselle. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Ei ehkä tarvitse, mutta ehkäpä ap tarvitsee. Täti hyötyi asunnon huonosta myyntihinnasta mitä? On ihan oikein ihmetellä, ettei asiassa toimittu oikeudenmukaisemmin. Esim. edunvalvonta ei saisi myydä tuolle serkulle, eikä varsinkaan alihintaan.

Mutta kun ne ei ole ap:n rahoja, vaan tädin! 😄

Alihinnasta on vain ap:n arvio, ja alihintaan saa sitäpaitsi myydä ihan laillisesti.

No olikose asunto sen serkun? Ei ollut. Miksi ei maksanut asunnosta enempää?

Ei tarvinnut. Onko sulla tapana maksaa enemmän kuin myyjä pyytää?

Enemmän? Tässähän asunnosta PYYDETTIIN 70 000 enemmän, kuin tää serkku maksoi. Mulla ei ole tapana kusettaa muistisairaita ihmisiä.

Aika harvoin asunto myydään pyyntihintaan. 10-20% alle on ihan normaali ensimmäinen tehty tarjous.

Näin ne tyhmät ajattelee. Me tosiaan saatiin unelmakohde koska muut eivät tarjonneet pyynnin vertaa! Sanoin silloin välittäjälle myös, että tarjoan enemmän, jos joku tarjoaa enemmän kuin minä , että kertoo mulle, ennen kuin hyväksyy kaupat! Mutta ei tarjonnut. Ysikymppiä kodista oli halpa. Se vaan, että ostimme sen ensin kesämökiksi, ja sellaisena se myytiin, ehkä vaikutti hintaan. Mutta päälle 100-vuotiaat hirsitalot sopvat kodeiksi myös. Varsinkin kun edellinen omistaja oli rempannut taloon suihkun ja ihanasti muuten kunnostanut vanhaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No välittäjäthän nyt sanovat asunnonnhinnaksi melkein mitä vaan. Haluavat saada asunnon itselleen välitettäväksi jolloin hinta-arvio on AINA täysin yläkanttiin. On täysin normaalia että asunto ei kuitenkaan sillä välittäjän hinta-arviolla mene vaan asunto myydään lopulta noin 10% halvemmalla kuin on ollut myynnissä. Joskus menee -15%:iin. Kuinka moni tarjoaa juuri sen summan mitä pyydetään, ei juuri kukaan. Kuinka moni saa asunnosta sen mitä pyydetään, ei juuri kukaan.

Ap sanoo että kyseessä oli ”arvoasunto” eli oletettavasti siis kalliimman puoleinen. Jos asunnon hinta-arvio on ollut vaikkapa 600000e niin jo normaali tinkausvara siihen on ollut 60000e. Eli -70000e ei ole mikään ihme juttu. Menipä nopeasti kaupaksi. Ap:n täti on luultavasti saanut aika lailla sen summan mitä ulkopuoliselle myydessäkin. Onko ap niin todellisuudesta vieraantunut että oikeasti kuvittelee että asuntoja myydään sillä hinta-arviosummalla??? Toistan jo aikaisemmin sanomaani: ei myydä.

Kyllä nyt korona-aikana myydään. Varsinkin, jos asunto on isomman puoleinen perheasunto, niitä kysytään nyt todella kovasti.

Meillä oli juuri äskettäin kuolinpesässä kaksi asuntokauppaa. Toisessa yksiö meni alle viikossa 16 000 e yli tosi kovan hintapyynnön, toisessa yksiössä välittäjä laittoi 40 000e yli perunkirja-arvoa (joka toki hieman alakanttinen) olevan lähtöhinnan, asunto meni PÄIVÄSSÄ.

Jos siinä ois pitänyt ajatella, että välittäjä sanoi hirmu suuren pyynnin saadakseen asunnon itselleen välitettäväksi, niin ois kantsinut laittaa vissiin vielä ainakin 5000 lisää.

Välittäjät haluavat juurikin laittaa matalan hinnan, koska silloin on helppo tehdä kaupat. Kalliita asuntoja on työläämpi myydä.

No jaa. Me kysyttiin arvio 3 välittäjältä. Kaksi sanoi saman ja yksi sanoi 12 000 pienemmän. Valittiin toinen isomman arvion antaneista ja täyden hinnan tarjous tuli tosiaan päivssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa myydä omaisuuttaan mihin hintaan haluaa, jos on oikeustpimikelpoinen. Tuo ei ole edes lahjaveron alainen kauppa, kun kyseessä ei ole ennakkoperintö.

Lahjavero menee aina alihintaisesta kaupasta, ihan riippumatta siitä mikä myyjän ja ostajan suhde on.

Väärin. Sukulaiselle saa myydä tiettyyn alihintaan ilman veroseuraamusta.

Ei riipu tai lievene sukulaisuudesta. Asunnon voi AINA myydä max 25% alle käyvän arvon veroseuraamuksitta alihinnasta.

Höpönlöpö. Lahjanluonteista kauppaa sovelletaan kuitenkin vain, kun kiinteistö myydään sukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, koska lahjanluonteiseen kauppaan on liityttävä tarkoitus antaa lahja. Ostajan ei siis katsota saavan lahjaa, jos esimerkiksi myyjä myy kiinteistön hänelle erehdyksessä alihintaan.

Sä saat myydä omaisuuttasi ihan ilman verottajan puuttumista kauppoihin mihin hintaan haluat. Apn tapauksessa nyt ainut mitä myyjältä voisi kysyä on se, että oliko hinta sovittu ”lahja” vaiko ei. Tuskin edes oli.

Eihän saa. Hinta saa olla ENINTÄÄN 25% alle käyvän arvon. Jos on alempi, verottaja katsoo kaupan olleen lahja käypään arvoon erotettavan summan osalta.

No ei katso. Miksi sä luulet, että sä et saa myydä asuntoasi siihen hintaan kun se kaupaksi menee? Ei verottaja säätele asuntojen hintoja. Jos mä laitan asuntoni hinnaksi 400000 vaikka se olisi 700000 arvoinen, se ei kuulu kellekään.

Mikäli ostaja on sukulainen niin asia kuuluu verottajalle. Kyseessä on tällöin lahjaluonteinen kauppa. Toki lahjaveroa joutuu tällöin maksamaan lahjan saaja eli ostaja.

Ei ole automaattisesti. Kauppaan tulee sisältyä lahjan anto.

No ja se sisltyy, jos kauppahinta on alle 75% käyvästä arvosta.

No ei sisälly.

No sisältyyhän. Kauppa on osaltaan lahjaverotettavaa lahjaa, jos hinta on alle 75% käyvän arvon.

Ja myydessä on ollut tarkoitus antaa lahja. Se on tässä nyt oleellista. Verottaja ei ota kantaa toteutuneisiin myyntihintoihin. Jos sä teet asuntokaupat ja kaikki sopimukset virallisesti ja oikein, etkä anna lahjaa, eikä kyseessä ole pakottaminen tms., kauppaa ei katsota lahjankaltaiseksi.

Esimerkkinä minun kaksi asuntokauppaani. Minulla oli ennen neljä sijoitusasuntoa, joista yhden päätin myydä. Myin sen selvästi alihintaan, koska tiesin putkiremontin tulevan muutaman vuoden sisään ja halusin päästä siitä eroon. Ketään ei kiinnostanut ja miksi olisikaan kiinnostanut? Minä saan myydä omaisuuttani mihin hintaan vain.

Toisen asunnon myin sisarentyttärelleni. Asunnon arvo oli noussut paljon, mutta myin sen samaan hintaan kuin itse 10 vuotta sitten. Toinen sisaruksistani alkoi nillittää asiasta, jolloin ilmoitin täysin selvästi, että kyse ei ole kaupasta, joka rikkoo perinnön lakiosaa ja kauppa on tehty täysin minun hinta-arvioni mukaisesti. Kyse ei ollut lahjasta, ei rintaperillisestä, nuori ei maksanut lahjaveroa. Kahden ihmisen välillä, ilman lahjatarkoitusta tehty kauppa.

Ei se nyt näin voi mennä. Se vaan, että verottajala on suht alhaiset käyvät arvot asunnoille, se, että möit halvalla ei tarkoita, että olisit de facto myynyt 75% alle käyvän arvon.

Ei verottajaa kiinnosta se, mikä on sinun tarkoituksesi.

Esim. miten tuleva putkiremontti liittyi tähän? Mainitsit sen alentavan asunnon oikeaa hintaa, eihän sen huomioiminen hinnassa ole alihintaan myymistä.

Ja täällä nimenomaan väitetään verottajan lätkäisevän automaattisesti lahjaveron, jos myy alle 75%. Ei lätkäise.

Mutku, mutku, kyllä lätkäisee, kun mä nyt niin haluan. Kukaan ei saa myydä asuntoa siihen hintaan, kun haluaa tai joku ostaa, kun musta se ei ole reilua. 😅

Myin omakotitaloni 2019. Asunto oli kalliilla alueella, toteutuneiden kauppojen mukaan käypä arvo oli 1,7 milj. Noh, 2018- 2019 ei kauppa oikein käynyt kalliimmissa kohteissa ja pyynniksi laitettiin suoraan 1,5 milj. Puoli vuotta myöhemmin, laskin hinnan 1,2 milj. Sain tarjouksen tasan miljoonasta ja myin epäröimättä. Voitolle jäin edelleen, kyseessä kun oli aikoja sitten peritty tontti. Kiinnostiko ketään? Ei kiinnostanut. Oliko lahja? Ei todellakaan ollut.

Mutta tuossakin yritit myydä korkeammalla, mutta kauppa ei käynyt. Eihän silloin hinnan laskemista voida katsoa lahjaksi. Vaan joko alueen hintataso oli laskenut tai asunto ei vastannut alueen muiden asuntojen arvoa. Ei syytä verottaa, mutta tämä ei todista sitä, että jos möisi alihinnalla, etteikö verotettaisi.

Meillä kävi niin, että mummovainaan arvoalueella kerrostalossa ollut asunto arvioitettiin välittäjällä. Tehtiin siis nimenomaan niin, että ostettiin pelkkä arvio, eikä annettu sitä välittäjälle myyntiin (sillä toimeksiannon myötä välittäjällä voisi olla motiiveja arvioida hinta epärealistisesti). Tätä arvoa käytettiin perunkirjoituksessa. Kun asunto sitten laitettiin myyntiin kyseisellä hinnalla, ei tullut puoleen vuoteen yhtään tarjousta. Vaihdettiin välittäjää, joka saman tien vaati laskemaan hintapyyntöä 100 000 €, näin myös tehtiin. Siltikin kiinnostus oli laimeaa, kaupat tuli lopulta 160 000 € alkuperäistä arviota alemmalla hinnalla. Eli käyvän arvon määritys on kyllä todella arpapeliä varsinkaan vähänkään arvokkaammissa kohteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Inhottavina pidän ennemmin heitä, jotka edes olettavat toisten perinnöistä mitään. Ja kyllä, ovat ahneita jos olettavat saavansa.

Olettaminen ei ole varmuutta saannista, pässi. On tervettä olettaa, jos kuuluu erintökaaressa mainittuihin henkilöihin. Sairasta on ajatella, ettei saisi mitään. Paitsi jos olet luonteeltasi jotenkin tosi v i t t u m a i n e n, niin silloin onkin fiksua ajatella, ettei varmana saa mitään.

Ei ole todellakaan tervettä miettiä omaistensa kuolemista ja perintöjä.

Tuo jatkuva toisten nimittely ei anna muuten sinusta kovinkaan miellyttävää kuvaa. Jos olet samanlainen oikeassa elämässä, saatat pettyä vielä pahasti testamentinlukutilaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille tulee tarve esittää jaloa tällaisissa ketjuissa, kun valokeila suuntautuu aloittajaan, joka tilannetta kuvaa. Kuitenkin jos omassa suvussa tapahtuisi vastaavaa, että julkiseen myyntiin pistetty asunto menisi 70 000e halvemmalla jollekin sukulaiselle, ajattelisivat ihan samoin, kuin ap.

😁

Kuule en ajattelisi. Jos mun täti laittaisi asuntonsa myyntiin, enkä itse tarjoaisi asunnosta mitään, mulle olisi ihan sama kuka sen ostaa. Ei ole mun omaisuutta.[/quote]

Ilmeisesti ap kuvittelee, että tädin asunto ja omaisuus on jo heidän.

Kyllähän perillisten jos keiden kannattaa valvoa perittävän omaisuuden hyvää hoitoa ja sitä, ettei mitään alihintaisia kauppoja hyväksikäyttömielessä tehdä. Senhän nyt sanoo jo terve järkikin.

Mistä oot keksinyt että ap on perillinen?

Täti on lapseton, eikä mahdollisesti halukas testamenttaamaan. Ainakin ilman testamenttia perintö menee tädin sisaruksille. Ap varmaan itse tietää, onko hänen vanhempansa elossa, vai onko hän itse silloin suoraan perijä (olettaen, ettei ole testamenttia).

Kukaan ei voi oikeasti tietää varmaksi, onko tädillä testamentti ja jos on, millainen. Se selviää varmasti vasta tädin kuoltua.

Ei todellakaan kannata ajatella olevansa perijä.

Saattaa hyvinkin olla, että täti on jo aikoja sitten testamentannut omaisuutensa tälle serkulle, joka asunnonkin osti. Minunkin lähisukulaiseni sai hyvissä tietää perivänsä lapsettoman sukulaisensa, koska tämä sukulainen ei halunnut sisarustensa perivän ja tykkäsi lähisukulaisestani. Se on jotenkin yllättävää, koska ei ole edes ollut juuri missään tekemisissä hänen kanssaan sitä ennen. Ehkä ap:n serkku on sellainen, jonka täti tietää hoitavan raha- ja muutkin asiansa hyvin ja siksi halusi asunnon menevän hänelle. Lähisukulaiseni tapauksessa oli juuri niin eli hän on hyvin asiansa hoitava ihminen ja muutenkin mukava.

Omallakin kohdalla katsoisin niin, että omaisuuteni menisi ihmiselle, joka osaa hoitaa omaisuutta. Siitä syystä en testamenttaisi sitä sukulaisille, jota pahimmillaan vain riitelisivät siitä keskenään. Ei kannata olettaa olevansa perijä ennen kuin on sitä. 

”Voi hyvin olla” ÄLÄ JOSSITTELE, VAAN KESKUSTELE KETJUUN ANNETUILLA TIEDOILLA!!!!! S**tana.

Ei ne ole tietoja, vaan kateellisen ap:n arveluita.

Olivathan tietoja. Ja mitään tietoa sen enempää sulla nyt ei ainkaan ole, joten opettelepa keskustelemaan ketjussa asioista, jotka siinä ovat esillä.

Ihan pelkkiä omia oletuksia ja arveluita olivat.

Eivät vaan tietoja.

Kuulopuheita ja arvelu "alihinnasta". Vihjailee myöskin huijaamalla ostamisesta, muttei tiedä. Vihjailee "muistiongelmien" ja "ahdistuksen" vaikutuksesta, muttei tiedä.

Ei ollut kuulopuhe ja arvio alihinnasta, vaan faktaa, että myyntihinta oli 70 000e alle välittäjän arvion. Se ihan lukee siinä aloituksessa, voit ihan itse tarkistaa.

Ja mistä sä tiedät, että muistiongelma on arvaus? Et tiedä, joten ainoa todistettavasti arvaaja tässä olet sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hyvä keskustelu tällä palstalla sitten kun minä kuolen. Olen lapseton ja varakas ja testamentannut koko omaisuuteni eri järjestöille. En ole kertonut asiasta sisaruksilleni saati heidän lapsilleen. Tiedän että odottavat kieli pitkällä saavansa perintöni. 

Miksi et kerro asiasta rehellisesti muille? Mikä sinussa on niin erityistä, että et voi omia asioitasi toisille paljasta? Tuollainen salailija ei ole ihmekään, että olet jäänyt perheettä. Kaikilla, joilla ei ole lapsia kun ei pää aivan täysillä käy.

Ai niin, mutta jos et kertoisi, et saisi hyödyttyä heistä niin mukavasti eäessäsi.

Mikä hiton velvollisuus kenelläkään on kertoa testamenttinsa sisällöstä sukulaisille???

Paremmat välit heihin. Onhan se nyt todella inhottavan ihmisen kuva, jos ajattelee, että toiset luulevat saavansa jotain, eikä oikaise asiaa. Koska eihän se toisten oletus mitään ahneutta ole, vaan hehän SAAVAT, jos testamenttia ei ole. Ja jos ollaan hyvissä väleissä, niin en ainakaan itse haluaisi aiheuttaa sisaruksilleni paha mieltä kuoltuani, että he eivät saa perinnöstäni mitään, vaan katsoisin, että he ANSAITSEVAT tietää, että varat menevät taholle X.

Inhottavina pidän ennemmin heitä, jotka edes olettavat toisten perinnöistä mitään. Ja kyllä, ovat ahneita jos olettavat saavansa.

Olettaminen ei ole varmuutta saannista, pässi. On tervettä olettaa, jos kuuluu erintökaaressa mainittuihin henkilöihin. Sairasta on ajatella, ettei saisi mitään. Paitsi jos olet luonteeltasi jotenkin tosi v i t t u m a i n e n, niin silloin onkin fiksua ajatella, ettei varmana saa mitään.

Ei ole todellakaan tervettä miettiä omaistensa kuolemista ja perintöjä.

Tuo jatkuva toisten nimittely ei anna muuten sinusta kovinkaan miellyttävää kuvaa. Jos olet samanlainen oikeassa elämässä, saatat pettyä vielä pahasti testamentinlukutilaisuudessa.

En pettynyt vaan sain kaiken mitä pitikin, eli 1,4 miljoonaa euroa.olen aina REHELISTEN perijöiden puolella, koska se on oikein. Siis en perittävää vastaan, tietenkään, vaan epärehellisiä perillisiä vastaan.