Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä harmittaa myös yksinäisyys. Toisaalta se on minulle todella tuttu asia. Olen ollut oikeastaan jo yli puolet elämästäni yksinäinen. Alkoi joskus 13-vuotiaana ja jatkuu edelleen. Lapsena oli kavereita ja en koskaan edes kaivannut isoa porukkaa. Myöhemmin muutto ja kiusaamista. Silloin jäin täysin yksin. Tätä lukioon saakka ja vain välillä joku koulussa seurana. Nyt aikuisuudessa en ole saanut suuntaa käännettyä. En oikein osaa enää tutustua ihmisiin tai luota. Samalla tosin on muutenkin vaikeaa edes päästä tilanteisiin joista voisi olla mahdollista seuraa saada. Näin olen alkanut miettiä olenko aina yksin. Joskus se 15 vuottakin tuntuu jo kauhean pitkältä ajalta ilman yhtään ystävää tai edes kaveria. Siihen väsyy ja kyllästyy ja tulee surullinen olo. Miten kaikki menikin näin. Tietysti vikaa on itsessäkin, mutta ikävät jutut jättäneet jälkensä myös. Olen ollut myös jo niin kauan yksin etten enää osaa oikein olla muiden kanssa. Moni asia on niin erikoista minulle, kun en ole kokenut sellaisia muiden kanssa esim tavalliset ostosreissut. Kesällä surullisuuden tunne ehkä enemmän esillä ja muistuu mieleen se kuinka pitkään olen ollut yksinäinen.

Minulla myös tuo sama. Olen yrittänyt järjestää tapaamisia, mutta kellään ei ole aikaa. Juuri tulin lenkiltä ja surettaa kun kaunis kesä menee yksin hukkaan.

Riippuu kuinka introvertti sitä on kuinka paljon tästä kärsii. Itsellä samoja tuntemuksia mutta olen myös erittäin introvertti. Ehkä se on niin että introverttiuteen taipuvat päätyvät helpommin tähän tilaan.

Sairastuminen keväällä. Käsi alkoi oireilla epämääräisesti ja oli etenkin öisin niin kipeä etten nukkunut hyvin kuuteen viikkoon. Kun lopulta kävin lääkärissä selvisi ongelman olevan "jäätynyt olkapää". Käsi on kuulemma kipeä joitakin kuukausia ja lakkaa toimimasta useaksi kuukaudeksi eikä siihen ole hoitoa. Sain vain reseptin kipulääkkeille. Hyvä puoli on että käsi paranee joskus, mutta sitä milloin se paranee ei tiedä kukaan.

Harmittaa kun viime vuoden lopulla toivuin leikkauksesta ja talvella jo kävi mielessä ajatus "mitähän vaivaa tulee seuraavaksi" ja niinhän tuo tuli sairaus, jolle ei voi mitään.

Kipu kädessä on inhottavaa vihlomista myös kun käsi on liikkumaton, ja kipulääke toimii joskus vain neljä tuntia, kun pitäisi selviytyä sillä kahdeksan tunnin ajan. Kaikki on hankalaa kun käsi ei joko toimi kunnolla tai sitten siihen koskee. Onneksi sairaus on vain yhdessä kädessä.

Kaaduin äsken pyörällä ja tottakai yks ihminen näki!

😖

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys ja epävarma tulevaisuus harmittaa ja ahdistaa.

Sukupuuttomme edetessä yksin olevien määrä kasvaa ja kiihtyvästi.

Kun en saa koskaan olla yksin pidempää aikaa. Aina täytyy olla perheen kanssa jos en ole töissä tai tulee vieraita.

Mua harmittaa kun en eilen pyytänyy yhtä naista treffeille, tämä nainen käveli mua vastaan ulkona. Minä olin lenkkeilemässä ja tämä nainen oli ulkoiluttamassa 2 koiraa. Toinen koirista oli 1v vanha ja tykkäsi musta todella paljon, ja tämä nainen vaikutti tosi kivalta mutta en ujona saanut suutani auki.

Jos luet tätä palstaa niin olisi kiva nähdä sut uudestaan, me tavattiin eilen 11 kesäkuuta noin klo 18:00 illalla turussa hevostalleja vastapäätä turussa pansiossa.

Suomen tilanne Natoprosessissa nyt kun Turkki on sanonut ehtonsa.

Se, etten ole vieläkään löytänyt paikkaani maailmassa vaikka ikää jo yli 30. Ei miestä, ei työtä, ei tavoitteita. Vain selviämistä päivästä toiseen ja odotusta, että pääsisi pois "välitilasta." Yritystä kyllä on ollut, jopa niin paljon, että se on vienyt voimat ja nyt olen liian väsynyt toteuttamaan vaadittavia muutoksia.

Kun perhe voi niin huonosti. Tytär, opiskelija, masentunut. Mies alkoholisti ja ailahtelevainen ym ym

 Vanha äiti saattohoidossa.Tilanne vakava.80 vuotta annettu elämä päättyy nyt.Pian saan kuulla surullisen uutisen.Se uutinen voi tulla jo tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on/oli kotona luteita. Tää ludehelvetti pilannu monet suunnitelmat ja kesän odotuksen 😭

Tämä ei kyllä ole yhtään mukavaa.

Ja lisäksi on virkaluteet.  Lutikka voi olla vaarallinen, russakka lähinnä vain sottaa.

Vaimo antoi jo eilen vinkkejä, että haluaa sk.siä. 

Itsellä ei olisi juuri nyt mitään motivaatiota.

Tiedän, että suostun, jos hän tänään tai huomenna ehdottaa, mutta kiinnostaa niin vähän, että olisi ihan sama, onko sitä vai ei. Ensi viikolla voisi olla parempi tilanne, mutta naisen halut ovat niin oikulliset, että pitäisi olla aina valmis, tai seuraavalla viikolla - ja sitä seuraavalla - ja sitä seuraavalla jne. ei varmastikaan heruisi mitään.

Loser kirjoitti:

Se, etten ole vieläkään löytänyt paikkaani maailmassa vaikka ikää jo yli 30. Ei miestä, ei työtä, ei tavoitteita. Vain selviämistä päivästä toiseen ja odotusta, että pääsisi pois "välitilasta." Yritystä kyllä on ollut, jopa niin paljon, että se on vienyt voimat ja nyt olen liian väsynyt toteuttamaan vaadittavia muutoksia.

Etsi itsellesi aktiivinen ja eteenpäin pyrkivä mies. Siinä imussa löydät itsekin uutta energiaa. Perustatte yhdessä vaikka yrityksen tai alatte opiskelemaan jotakin uutta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämässä ei ole miehiä. Yksi mies kenen kanssa harrastin ennen seksiä ei ota enää yhteyttä. Työpaikan ihastukselta en saa vastakaikua. Lisäksi ystäviäkään ei ole montaa, enkä ole moneen kuukauteen tavannut ketään ystävää. Yksinäinen olo.

Etsi miehiä! Kyllä meressä on kaloja.

eräs ukkeli kirjoitti:

Harmittaa A) tulossa oleva EU direktiivi talojen lämmitys/eristys -tehokkuudesta. Jos sitä noudtetaan, pian on Suomessa muutama satatuhatta koditonta, koska kovin ikääntynyttä taloa on kallis kunnostaa, kun talo kuitenkin 10-20 vvuoden kuluessa jää kylmilleen ja purettavaksi.

Harmitaa B) se, että Suomesta ja Ruotsista on kiireellää tulossa Natoprospect-jäseniä, ikäänkuin HA:ssa. Sitähän se Naton tarkkailujäsen on. Ruotsikin hylkää 200-vuotsisen neutraliteettipolitiikan. Kyllä siinä menneiden sukupolvien haudoissa käännytään. 

Harmittaa C) se, että ukrainalaisille on vaikka mitä tarjottimella suomalaisten kustannuksella. Vai oletteko kuulleet, että joku syyttään hyvin vähävarainen tekisi turistimatkoja busseilla ilmaiseksi, matkustaisi ilmaiseksi julkisessa paikaillisliikenteessä.

Harmittaa D) se, että suomalaiset ovat niin hemmetin kehunkipeitä, että jos joku turisti jossakin tämän maan jorpakossa kehuu suomalaista ruokaa, siitä heti revitään otsikoita lehtiin. Turisti oli vain kohtelias eikä toisaalta uskaltanut sanoa, että suomalainen ruoka maistuu sellun raaka-aineelta, silloin kun se joltakin maistuu. Vasta luin, kuinka suomalainen kehui, kuinka jauhelihasta saa maittavaa vain ripauksella suolaa ja/tai pippuria.  Ei muuten saa!

Minua harmittaa, että A) Suomessa on edelleenkin aivan turhaan tuhansia harakanpesiä, joita kutsutaan omakotitaloiksi. Niitä lämmitetään aivan turhaan, huonosti eristettyjä menneiden vuosikymmenten sätöksiä. B) Harmittaa, että Suomi ei liittynyt Natoon jo 1990-luvulla. Ei tietenkään liittynyt, koska SDP ja moni muukin harasi vastaan. Kiehukoot Halonen, Tuomioja, Väyrynen ja kumppanit omassa liemessään. C) Harmittaa, että suomalaisia juoppoja on hyysätty turhaan vuosikaudet, ja nyt ei pystytä edes kunnollista majoitusta tarjoamaan Ukrainasta Putinin hyökkäystä pakeneville naisille ja lapsille, joiden urheat miehet sotivat r***ää vastaan. D) Harmittaa, kuinka suomalaiset itse ovat oman maansa ja kulttuurinsa pahimpia haukkujia. 

Ja lisäksi, harmittaa tuollaiset vanhat käävät, jotka valittavat ennen kaikkea siitä, jos joku TOINEN saa jotakin tai jollakulla TOISELLA on jotakin sellaista, mitä itse haluaisi, mutta ei laiskuuttaan viitsi hankkia tai nuukuuttaan raaski ostaa. Tekisi mieli sotkea teidät rahkasuohon kahden metrin syvyyteen.

Naapuriin muutti uusi asukas, joka tupakoi sisällä ja haju kulkeutuu rakenteiden kautta myös minun asuntoon. Yskittää ja henki menee ahtaalle niin, että ei kai auta muuta kuin muuttaa. Varmasti laskee myös asunnon arvoa. 

Loser kirjoitti:

Se, etten ole vieläkään löytänyt paikkaani maailmassa vaikka ikää jo yli 30. Ei miestä, ei työtä, ei tavoitteita. Vain selviämistä päivästä toiseen ja odotusta, että pääsisi pois "välitilasta." Yritystä kyllä on ollut, jopa niin paljon, että se on vienyt voimat ja nyt olen liian väsynyt toteuttamaan vaadittavia muutoksia.

Et ole yksin, itse olen 36v mies ja en tule varmaan koskaan löytämään paikkaani tässä maailmassa. Olen ollut 13v työttömänä josta 26kk merkonomina, en ole koskaan seurustellut. Kavereita ja ystäviä pyöree 0. Ja kuten sullakin, yritystä on myös mulla ollut mutta olen silti jumissa mun elämässä ja tuntuu ettei mistään tule mitään ja mikään ei etene. Jokaisella ihmisellä on maailmassa tarkoitus, siksi olemme tänne syntyneet. Mutta en ole vielä löytänyt omaa tarkoitusta, ehkä mun tarkoitus on elää tasapaksua ja mitään sanomatonta elämää kunnes viikatemies tulee noutamaan turhakkeen pois.

Vierailija kirjoitti:

Naapuriin muutti uusi asukas, joka tupakoi sisällä ja haju kulkeutuu rakenteiden kautta myös minun asuntoon. Yskittää ja henki menee ahtaalle niin, että ei kai auta muuta kuin muuttaa. Varmasti laskee myös asunnon arvoa. 

Tämä ei ole mukavaa.

Naapurin mies.

Itse toimii yhtiössä ja pihapiirissä miten haluaa, kun on oikein taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Heti sanomassa, jos kaikki ei mene niinkuin hän tekee. Mr. Nipottaja.

Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa hänen toimiaan, loukkaantuu heti.

Eilen oli upea kesäpäivä.Nyt sataa vettä.