Lue keskustelun säännöt.
Mikä harmittaa sinua juuri nyt?
Onko sinulla nyt joku asia joka sinua harmittaa juuri nyt.
Kommentit (2938)
Venäjä, Venäjä, Venäjä!!!! Paskiaiset Turkin kanssa sumplineet Suomelle ison harmin. Enempikin RAIVOSTUTTAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten paskoja suomalaiset osaa olla. Olin tapahtumassa ja pyysin päästä minua päätä pidempien eteen, jotta näkisin jotain. Sen sijaan, että olisin päässyt eteen, paskat suomalaiset katsoivat vihaisesti minuun. Mukaan lukien oma äitini.
Lähes 10v tuntemani ystävä osoittautuikin avoimen vahingoniloiseksi minua kohtaan.
No, on hänessä ollut aiemminkin havaittavissa esim empatiakyvyttömyyttä ja itsekeskeisiä piirteitä, mutta se että oli röyhkeän vahingoniloinen minun kohdanneen epäonnen sattuessa oli pöyristyttävää.
En ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa, en mielestäni edes loukannut vaan ollut reilu kaveri, ystävä, kuuntelija ja auttanutkin häntä.
Olen tyrmistynyt!
Ystävien fb päivitykset lakkiaisista, niin kauniita nuoria lakit päässä. Omani ei ole lukunaisia (tyhmä), eikä niin nättikään (ruma).
Poppelit! Lähinnä ärsyttää. Niitä haituvia siemeniä joka paikka täynnä. Kukkapenkissä ja kasvimaalla alkavat itää alta aikayksikön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapseni kärsivät isästään. Kun isä ei välitä. Mies ei ole onnitellut yhtäkään lastaan hyvin menneestä kouluvuodesta.
Minua ei enää yllätä exän puunsilmäisyys. Lapset vielä erehtyvät toivomaan, että isänsä prioriteetit muuttuisivat.
Mun elämässä ei ole miehiä. Yksi mies kenen kanssa harrastin ennen seksiä ei ota enää yhteyttä. Työpaikan ihastukselta en saa vastakaikua. Lisäksi ystäviäkään ei ole montaa, enkä ole moneen kuukauteen tavannut ketään ystävää. Yksinäinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös yksinäisyys. Olen kateellinen niille, keillä miehet on. Niin toivoisin parisuhdetta.
Eräs vastaan tullut pikku tyttö pelkäsi minua niin kovasti että ei meinannut uskaltaa kävellä minun ohitse :( Itse olen siis nuori nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes 10v tuntemani ystävä osoittautuikin avoimen vahingoniloiseksi minua kohtaan.
No, on hänessä ollut aiemminkin havaittavissa esim empatiakyvyttömyyttä ja itsekeskeisiä piirteitä, mutta se että oli röyhkeän vahingoniloinen minun kohdanneen epäonnen sattuessa oli pöyristyttävää.
En ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa, en mielestäni edes loukannut vaan ollut reilu kaveri, ystävä, kuuntelija ja auttanutkin häntä.
Olen tyrmistynyt!
Hei puhut varmaan minusta!
(Hylkäsin vihdoin minua hyväksikäyttäneen ystävän ja hän tyrmistyi eikä voi ymmärtää etten ole enää hänen oikkujensa orja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereilla on pärjäävät nuoret, omalla aikuisella tyttärellä ei ole edes mitään koulutusta. Olen kade. Myös surullinenkin kun en osannut kasvattaa lasta oikein ja suru myös hänen puolesta kun ei pärjää tässä elämässä. Suru korostuu näinä aikoina kun nuoret valmistuvat ammattiin tai pääsevät ylioppilaiksi.
Joudun rintasyöpä tutkimuksiin. Kaikki käytännön asiat painavat päälle, mutta olen ollut niin kipeä viimeiset 2 viikkoa, etten jaksa oikein mitään. Asun yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suattaaha tuo olla jotta harmittaapi ja suattaa tuo olla jotta ei.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapseni kärsivät isästään. Kun isä ei välitä. Mies ei ole onnitellut yhtäkään lastaan hyvin menneestä kouluvuodesta.
Minua ei enää yllätä exän puunsilmäisyys. Lapset vielä erehtyvät toivomaan, että isänsä prioriteetit muuttuisivat.
Tämä surullista ja ikävää.
Korona. Yskää ollut kolme viikkoa. Li
ma kurkku. Tartutin lapsenlapsenkin tietämättäni.
Viime keskiviikkona sain tietää. Pidin tavallisena flunssana.
Toinen harmi vain 2kk.tta itsellä ollut auto. Oli huollossa reilu 2 viikkoa. 1.5vuotias auto pajalla! Takuuna sentään meni. Ihana ajaa. Mitä seuraavaksi?
Sinä lapsesi tulevaisuutta murehdit, älä sure. Kannusta häntä hakeutumaan opiskelemaan. Se oma oksa kyllä löytyy ajallaan.
Oma poikani ei pidä lukemisesta, mutta pärjää rekkakuskina ja viljelee kotitilaa.
Itsekin löysin paikkani liki 30 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Kavereilla on pärjäävät nuoret, omalla aikuisella tyttärellä ei ole edes mitään koulutusta. Olen kade. Myös surullinenkin kun en osannut kasvattaa lasta oikein ja suru myös hänen puolesta kun ei pärjää tässä elämässä. Suru korostuu näinä aikoina kun nuoret valmistuvat ammattiin tai pääsevät ylioppilaiksi.
No se ei kuule takaa yhtään mitään näille opiskelijoille ja sun lapsi voi myöhemmin valmistua vaikka miksi ja nousta sieltä alhostaan.Aika on tällä hetkellä herkemmille ihmisille jo hieman liikaa.
sivu
Minua harmittaa, kun minua ei oteta uuteen työyhteisöön tasavertaisena jäsenenä. Huomaan ilmapiirin jännitteen, varsinkin yhden ja vähän toisenkin ehnkilön osalta. Ihan hirveetä, ei työjakso kauaa ole , mutta sen verrana kauan kestää , etten varmaan kestä, jos jatkuu tai tilanne pahenee.
Kokeeko ne minut uhkaksi vai mikä on, kun olen vain käymässä?