Mikä harmittaa sinua juuri nyt?

Krooninen kipu, jota ollut kohta 6vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@214/215: tuo on todella tyypillinen suomalaisten miesten reagointitapa. Isiltä opittu ja sukupolvelta toiselle siirtyvä. Asiasta pitää puhua vaikka parisuhdeneuvolassa että saa poikki omille lapsille vain harmia tuovan käytöksen kehittymisen.

Kun ikää kertyy ja muisti alkaa takellella niin sitten sitä vasta huudetaan, rähistään ja mökötetäänkin. Sen vuoksi pitää porukasta pelastaa edes lapset.

Onko tuo yleistä? Oma isäni oli erilainen, enkä ole läheltä joutunut todistamaan vastaavanlaista käytöstä muilta. Mutta ehkä se on sitten yleistä.

Myös kavereitteni miehet ovat erilaisia ja vaikuttavat osaavan rauhallisesti ja järkevästi selvittää lastensa riitatilanteita.

Muutenkin miehen perhe ahdistaa.. Arvostelevat tosi paljon muita ihmisiä, ja jotenkin on sellainen olo että kun en itse ole paikalla, niin minuakin sitten arvostellaan. Ylipäänsäkin sellainen negatiivisuus vie tosi paljon voimia ja voin melkeinpä pahoin kun olen joutunut sitä tässä aikani kuuntelemaan, omien lasten riitelyn lisäksi.

Tuo on suoraa perintöä niiltä miehiltä, jotka tulivat kansalaissodasta ja/tai toisesta maailmansodasta takaisin hermot riekaleina. Lapset oppivat tuon käytösmallin. Se on siinä mielessä helppokäyttöinen, ettei joudu itse oikeastaan ajattelemaan mitään kun huutaa menemään. Ennen siihen liittyi vielä remmi ja vähintään tukkapölly.

Ihminen joutuu tekemään paljon työtä itsensä kanssa vapautuakseen lapsuudenkodissaan oppimastaan haitallisista käytösmalleista. Tärkeintä on kuitenkin se, että asian kanssa tehdään työtä omass tahdissa ja takapakeista lannistumatta. Aina on nimittäin mahdollisuus pyytää anteeksi ja kertoa selkeästi miten ja minkä vuoksi käyttäytyi väärin.

Olisi kiva jos tästä aiheesta kirjoitettaisiin enemmän. Minkälaiset myrkylliset käytösmallit ovat sodan perintöä? Miksi näistä ei pahemmin puhuta, jos ovat vielä yleisiä tänäkin päivänä? Vai onko minulta mennyt vaan kaikki ohi…

Juhannusta kirkuen ja möristen viettävät naapurit. Ei voi tuulettaa kun ei jaksa kuunnella.

Syytön leviämiseen kirjoitti:

Harmittaa se Venäjän tuliainen, eli neljäs SARS-CoV-2 virus aalto. Olisin tarvinnut vapaan kesän. Nyt jatkuu raastava yksinäisyys ja keuhot tulessa, naamareista johtuen, olo.

Tämä.

Mä odotin, että vihdoin uskaltaa lähteä asioimaan riskiryhmäläisenä. On jäänyt väliin hammaslääkäri, optikko, gyne, mammografia, kampaaja, kosmetologi, fysioterapeutti, jalkahoitaja, pankki, passikuvaus henkilökorttiin jne.

Ja sitten kerrotaan, että tuohon varianttiin ei rokote tehoa. Niin epäoikeudenmukaista! Minäkin haluaisin tavata ihmisiä kasvokkain! Enkä halua kuolla ennen aikojani ettei jää lapset pieninä orvoiksi.

Some täynnä kuvia juhannuksen juhlinnasta iloisissa tunnelmissa, mahtavissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Itseäni ei kutsuttu mihinkään tänäkään vuonna. Se harmittaa.

Mies katsoo jalkapalloa, joten hänestäkään ei ole seuraa. Sama laittaa nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Some täynnä kuvia juhannuksen juhlinnasta iloisissa tunnelmissa, mahtavissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Itseäni ei kutsuttu mihinkään tänäkään vuonna. Se harmittaa.

Mies katsoo jalkapalloa, joten hänestäkään ei ole seuraa. Sama laittaa nukkumaan.

Mökille? Voihan sitä itsekin vuokrata ja kutsua muita? Mietin vaan jos on monta vuotta odotellut kutsua.. Hyvää juhannusta kaikesta huolimatta

Pienet on murheen aiheet joillain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen adhd diagnoosi. Eikä se diagnoosi nyt niinkään, vaan se että on aina vaan raskaampaa ja raskaampaa olla hänen vanhempansa. Lisäksi muut lapset kärsivät myös hänen käytöshäiriöistään jatkuvasti. Pelkään tosi paljon sitä että lapsi ei tule pärjäämään elämässä. Menee nyt vasta tokalle, nyt viimeinen kevät on ollut tosi raskas. Tuntuu että olen välillä ihan hukassa hänen kanssaan, vaikka olen periaatteessa kasvatusalan ammattilainen itse.

Älä hätäile. Sinä et tiedä, että minkälainen ihminen hänestä kasvaa. Tiedän yhden nuoren aikuisen, joka moukaroi joka paikan hajalle ja kaikki rikkoutuva piti laittaa lukkojen taakse ennen kun hän tuli meille kylään.

Teinivuosina hän rauhoittui, opiskelee nyt toisella asteella ja on taiteellinen aikuisenalku. Hän ei kohtaa yhtään sen pahempia ongelmia tai vaaroja kuin moni muukaan kun muuttaa kotoa kun kotijoukkojen rakkaus kannattelee häntä.

Niitä täyden kympin esimerkkilapsia on todella harvassa.

Kiitos kannustuksesta. Se lohdutti tosi paljon. Ja toivon että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Mutta pelkään silti pahinta siksi, koska oma sisarukseni joutui huonoille teille ja kuoli lopulta päihteisiin vain vähän päälle 30-vuotiaana. Hän olisi todennäköisesti saanut myös jonkun nepsy-diagnoosin, mutta alkoi lääkitä itseään jo niin nuorena huumeilla ettei koskaan ehtinyt saada diagnoosia. Se olisi pahin painajaiseni että joutuisin käymään läpi saman helvetin huumeidenkäyttäjän läheisenä oman lapseni kohdalla.

T.212

Teillä on varaa parempaan: tietoon ja lääkkeisiin. Sen vuoksi uskon, ettei sisaruksesi kohtalo toistu, Kannattaa antaa lapselle mahdollisuuksia purkaa tunteitaan piirtämällä, maalaamalla ja kirjoittamalla tai musiikilla. Muista, ettei hän ole ainoa kaltaisensa eikä yksin.

Toivotaan näin. Tiedän että paljon on samantyyppistä pureutua lapsilla, mutta meillä ei lähipiirissä ole muita tämän diagnoosin saaneita.

Olen huomannut tuon, että kun kokoajan pitäisi tehdä jotain (pelata haluaisi, mutta ei voi antaa), niin etenkin musiikki on sellainen jonka parissa viihtyy pitkään ja ”rauhoittuu”, ja siis siten että saa itse luoda uutta musiikkia tietokoneella. Tykkää myös piirtää.

Vierailija kirjoitti:

Pienet on murheen aiheet joillain

Mikä on liian pieni aihe?

Kahlasimme taaperon kanssa järvessä. Mieheni huikkasi jotain ja kun käännyin häntä kohti, otteeni taaperon kädestä lipesi ja parka kaatui pinnan alle. Säikähdin ja aloin hapuilla lasta vasta sen jälkeen, kun kuulin miehen huutavan. Mieheni mukaan nostin lapsen ylös samalla sekunnilla kuin lapsi upposi, mutta omassa päässä koko homma kesti kauemmin. Lapsi ei ollut moksiskaan, luojan kiitos vauvaunnin. Minua taas Itkettää ja hävettää, en tajua miten saatoin olla noin p A s k A äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@214/215: tuo on todella tyypillinen suomalaisten miesten reagointitapa. Isiltä opittu ja sukupolvelta toiselle siirtyvä. Asiasta pitää puhua vaikka parisuhdeneuvolassa että saa poikki omille lapsille vain harmia tuovan käytöksen kehittymisen.

Kun ikää kertyy ja muisti alkaa takellella niin sitten sitä vasta huudetaan, rähistään ja mökötetäänkin. Sen vuoksi pitää porukasta pelastaa edes lapset.

Onko tuo yleistä? Oma isäni oli erilainen, enkä ole läheltä joutunut todistamaan vastaavanlaista käytöstä muilta. Mutta ehkä se on sitten yleistä.

Myös kavereitteni miehet ovat erilaisia ja vaikuttavat osaavan rauhallisesti ja järkevästi selvittää lastensa riitatilanteita.

Muutenkin miehen perhe ahdistaa.. Arvostelevat tosi paljon muita ihmisiä, ja jotenkin on sellainen olo että kun en itse ole paikalla, niin minuakin sitten arvostellaan. Ylipäänsäkin sellainen negatiivisuus vie tosi paljon voimia ja voin melkeinpä pahoin kun olen joutunut sitä tässä aikani kuuntelemaan, omien lasten riitelyn lisäksi.

Tuo on suoraa perintöä niiltä miehiltä, jotka tulivat kansalaissodasta ja/tai toisesta maailmansodasta takaisin hermot riekaleina. Lapset oppivat tuon käytösmallin. Se on siinä mielessä helppokäyttöinen, ettei joudu itse oikeastaan ajattelemaan mitään kun huutaa menemään. Ennen siihen liittyi vielä remmi ja vähintään tukkapölly.

Ihminen joutuu tekemään paljon työtä itsensä kanssa vapautuakseen lapsuudenkodissaan oppimastaan haitallisista käytösmalleista. Tärkeintä on kuitenkin se, että asian kanssa tehdään työtä omass tahdissa ja takapakeista lannistumatta. Aina on nimittäin mahdollisuus pyytää anteeksi ja kertoa selkeästi miten ja minkä vuoksi käyttäytyi väärin.

Olisi kiva jos tästä aiheesta kirjoitettaisiin enemmän. Minkälaiset myrkylliset käytösmallit ovat sodan perintöä? Miksi näistä ei pahemmin puhuta, jos ovat vielä yleisiä tänäkin päivänä? Vai onko minulta mennyt vaan kaikki ohi…

Kyllä noista on tehty artikkeleita ja graduja. Googleta! Et ole yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen adhd diagnoosi. Eikä se diagnoosi nyt niinkään, vaan se että on aina vaan raskaampaa ja raskaampaa olla hänen vanhempansa. Lisäksi muut lapset kärsivät myös hänen käytöshäiriöistään jatkuvasti. Pelkään tosi paljon sitä että lapsi ei tule pärjäämään elämässä. Menee nyt vasta tokalle, nyt viimeinen kevät on ollut tosi raskas. Tuntuu että olen välillä ihan hukassa hänen kanssaan, vaikka olen periaatteessa kasvatusalan ammattilainen itse.

Älä hätäile. Sinä et tiedä, että minkälainen ihminen hänestä kasvaa. Tiedän yhden nuoren aikuisen, joka moukaroi joka paikan hajalle ja kaikki rikkoutuva piti laittaa lukkojen taakse ennen kun hän tuli meille kylään.

Teinivuosina hän rauhoittui, opiskelee nyt toisella asteella ja on taiteellinen aikuisenalku. Hän ei kohtaa yhtään sen pahempia ongelmia tai vaaroja kuin moni muukaan kun muuttaa kotoa kun kotijoukkojen rakkaus kannattelee häntä.

Niitä täyden kympin esimerkkilapsia on todella harvassa.

Kiitos kannustuksesta. Se lohdutti tosi paljon. Ja toivon että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Mutta pelkään silti pahinta siksi, koska oma sisarukseni joutui huonoille teille ja kuoli lopulta päihteisiin vain vähän päälle 30-vuotiaana. Hän olisi todennäköisesti saanut myös jonkun nepsy-diagnoosin, mutta alkoi lääkitä itseään jo niin nuorena huumeilla ettei koskaan ehtinyt saada diagnoosia. Se olisi pahin painajaiseni että joutuisin käymään läpi saman helvetin huumeidenkäyttäjän läheisenä oman lapseni kohdalla.

T.212

Teillä on varaa parempaan: tietoon ja lääkkeisiin. Sen vuoksi uskon, ettei sisaruksesi kohtalo toistu, Kannattaa antaa lapselle mahdollisuuksia purkaa tunteitaan piirtämällä, maalaamalla ja kirjoittamalla tai musiikilla. Muista, ettei hän ole ainoa kaltaisensa eikä yksin.

Toivotaan näin. Tiedän että paljon on samantyyppistä pureutua lapsilla, mutta meillä ei lähipiirissä ole muita tämän diagnoosin saaneita.

Olen huomannut tuon, että kun kokoajan pitäisi tehdä jotain (pelata haluaisi, mutta ei voi antaa), niin etenkin musiikki on sellainen jonka parissa viihtyy pitkään ja ”rauhoittuu”, ja siis siten että saa itse luoda uutta musiikkia tietokoneella. Tykkää myös piirtää.

Anna musisoida ja piirtää sydämensä kyllyydestä.

Harmittaa väsymyksen vuoksi olla töissä ja jättää perhe kotiin. Olisi kiva ollut nukkua pitkään ja olla heidän kanssaan. Toisaalta enemmän harmittaisi jos ei olisi töitä. Harmittaa kotona oleva kaaos. Harmittaa etten ole jaksanut jatkaa opiskelu tehtävää. Harmittaa kun en ole kerinnyt nähdä tai pitää yhteyttä ystäviin. Harmittaa kun paloin auringossa lauantaina käsistä ja niskasta. Tyhmä suomalainen valkohipiä. Harmittaa ettei olla taloa saatu vielä edes myyntiin saati myytyä.

Harmittaa herata, kun olis viela kiva jatkaa nukkumista.

Maan hallituksessa on tyyppejä puolueista, joita Suomen kansa EI äänestänyt. Eli Suomi ei ole enää demokraattinen maa vaan jotain ihan muuta.  rinne ns raiskasi meidän Suomalaisten äänestystuloksen tuosta noin vaan. Miksi sellaisia hahmoja sanotaan maailmalla? Niinpä!

Hukkuneita jo 8.Tämä on kyllä  niin surullista.

Harmittaa, kun kumppanini tekee valintoja exänsä pillin mukaan, ”ettei tule sanomista”. Juhannusyöksi piti lähteä kotiin, ettei exä suutu tietäessään minun heränneen aamulla miehen luota.

Vierailija kirjoitti:

Syytön leviämiseen kirjoitti:

Harmittaa se Venäjän tuliainen, eli neljäs SARS-CoV-2 virus aalto. Olisin tarvinnut vapaan kesän. Nyt jatkuu raastava yksinäisyys ja keuhot tulessa, naamareista johtuen, olo.

Tämä.

Mä odotin, että vihdoin uskaltaa lähteä asioimaan riskiryhmäläisenä. On jäänyt väliin hammaslääkäri, optikko, gyne, mammografia, kampaaja, kosmetologi, fysioterapeutti, jalkahoitaja, pankki, passikuvaus henkilökorttiin jne.

Ja sitten kerrotaan, että tuohon varianttiin ei rokote tehoa. Niin epäoikeudenmukaista! Minäkin haluaisin tavata ihmisiä kasvokkain! Enkä halua kuolla ennen aikojani ettei jää lapset pieninä orvoiksi.

Ai, en minä ole jättänyt mitään väliin, vaikka olenkin riskiryhmäläinen. Jalkahoitajaa en käytä, pystyn vielä omat jalkani hoitamaan. Oletko edes kauppaan uskaltanut mennä?

Kun ei varaa lähteä hermolomalle. Olisi lapsenvahti, mutta ei varaa. Olen ollut monta kuukautta juomattakin en ole käynyt missään. Lapsi jo menee kasille, vuosi täynnä herätyksiä kouluun ja tapaamisia. Tuntuu et pää levii kotona

harmittaa kun auto rikki, mutta mikään muu ei paina mieltä :)