Lue keskustelun säännöt.
Syntymäpäivä viikon päästä, itkettää, haluan kuolla pois :( täytän 35v ja tuntuu että elämäni on ohi
27.05.2021 |
Lasten vuoksi pakko nousta aamuisin. 10v sitten oli vielä positiivinen olo,nuori, elämä edessä, elämä järjestyy.
Mutta en tähänkään päivään mennessä ole saanut töitä, olen lihonut kymmenessa vuodessa 40kg.
Välillä ymmärrän näitä sekoäitejä, jotka tekee mitä tekee,itselleen
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Ap harkitsee itsemurhaa ja täällä ihmiset keskittyy hänen painoonsa. Ei ole nyt yhtään olennainen asia, mutta mitä voi odottaa pinnallisilta kusipäiltä. Koko säälittävä elämänne perustuu vain ja ainoastaan ulkonäköön.
Ap on typerä trolli joka melkein päivittäin jankkaa epäonnisesta laihdutuksesta ja työttömyydestä. Vähän vaihtelee ikää, pituutta ja painoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 ei ole ikä eikä mikään, Vincent van Gogh vasta aloitti maalaamisen tuon ikäisenä. Olet nyt vain herännyt siihen todellisuuteen, että lapsia ei voi enempää puskea ja et voi elää enää heidän kautta, vaan nyt pitäisi ottaa vastuu omasta elämästä ja elää omaa elämää. Raskaudet ei enää käy tekosyyksi ylipainoon.
Lääkeeksi ehdotan, että alat joka päivä tehdä jotain mistä tulee hyvä mieli ja alat pikkuhiljaa hahmotella miltä ne loppuvuodet ennen eläkettä näyttää. Mitä työtä jaksaisit tehdä? Paino lähtee luonnollisesti laskuun kun alat vain syödä vähemmän ja edes joku ateria päivästä olisi todella vähäkalorinen esim. kasviksia ja kaksi kananmunaa.
Elämä jatkuu joka tapauksessa, joten on nyt sun päätös mitä tällä loppuajalla teet. Surkutteletko ja syöt lisää suklaata vai tartut toimeen? Mieti myös millaisen esimerkin annat lapsillesi.
Miksi et voisi olla kotiäiti ja kodinhoitaja.. niin oli -40 luvullakin.
Rauhoitu, ei ole mitään hätää. Riittää, että hengität ja seuraavaksi hymyilet. Lapsillesi, itsellesi ja sitten jollekin toiselle. Voit pelastaa hymylläsi jonkun päivän ja se on arvokasta. Se ei vaadi sinulta laihuutta, muiden arvostusta tai rahaa. Silti jos annat hymyn, se on arvokasta.
Kävele metsään tai istu kalliolle tai puun juurelle. Maadoitu ja rauhoitu. Kaikki on ihan hyvin. Löydä jotain josta olisit kiitollinen nyt jos tietäisit, ettei aikaasi olisi jäljellä paljoa eikä tehtävissä paljoa ja kiitä siitä. Kiitollisuus lisää hyvinvointia ja kohottaa itsetuntoa ja nostaa värähtelytasoa. Olet arvokas ja olet oppimassa jotakin. Mukavaa loppuviikkoa Sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäslaista työtä olit ap ajatellut tekeväsi?
Semmoista, josta saa nettona edes 1600e
Ap
No sitten siivousalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JSSAP! Mies vaihtoon, lapset huostaan, ota joku uus pulimpi ukko ja mee jonnekin työkokeiluun kokeileen työtä. Siinä sulle äksöniä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläs nyt. Jeesus rakastaa sua, Jumalalla on elämällesi suunnitelma.
Vierailija kirjoitti:
35 ei ole ikä eikä mikään, Vincent van Gogh vasta aloitti maalaamisen tuon ikäisenä. Olet nyt vain herännyt siihen todellisuuteen, että lapsia ei voi enempää puskea ja et voi elää enää heidän kautta, vaan nyt pitäisi ottaa vastuu omasta elämästä ja elää omaa elämää. Raskaudet ei enää käy tekosyyksi ylipainoon.
Lääkeeksi ehdotan, että alat joka päivä tehdä jotain mistä tulee hyvä mieli ja alat pikkuhiljaa hahmotella miltä ne loppuvuodet ennen eläkettä näyttää. Mitä työtä jaksaisit tehdä? Paino lähtee luonnollisesti laskuun kun alat vain syödä vähemmän ja edes joku ateria päivästä olisi todella vähäkalorinen esim. kasviksia ja kaksi kananmunaa.
Elämä jatkuu joka tapauksessa, joten on nyt sun päätös mitä tällä loppuajalla teet. Surkutteletko ja syöt lisää suklaata vai tartut toimeen? Mieti myös millaisen esimerkin annat lapsillesi.
Täyden kympin vastaus!
Parhaat ohjeet lisäksi!
Yleensäkin alle nelikymppiset ovat vähän kokemuksen ihmisiä ja helposti hajoamassa noin niinkuin henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ylipainosi ole iästä kiinni. Olet masentunut. Laihduttaminen voisi piristää. Hae vaikka mieluisaan koulutukseen.
No kyllä se on iästä kiinni, tässä iässä ei jaksa enää välittää ulkonäöstä. Ja Syöminen tuo hyvän olon. Ap
Tässä iässä?! Haloo olet iässä, jolloin monet valmistuu ammattiin, menevät naimisiin, saavat ensimmäisen lapsen, rakentavat talon, aloittavat opinnot. Kirjoitat kuin olisit kuolemassa. Olet nuori!
Olen itse 42 v ja parhaassa iässä mielestäni.
Olen valmistunut pariin ammattiin, ollut naimisissa jo 10v, olen äiti. Ei ole enää odotettavaa.
En saa koskaan, töitä, niin miksi elää? Hakenut tuhansiin paikkoihin tässä 10v aikana.
En saa omaa asuntoa, ei rahaa matkustaa. Umpikujassa. Itken illat sängyssä ja toivon, etten aamulla herää.
0 työvuotta takana, eli minimieläke tulisi, jos jaksaisin elää.
Ap
Luulen, että avainsana on: umpikujassa. Mutta et todellisuudessa ole. Ihan kohta lapset ovat isompia. Tapaat ehkä uusia ihmisiä. Voit vaikka aloittaa harrastuksen, joka muuttaa ajatuksiasi ja oloasi. Maailmasi muuttuu koko ajan, muuta eitarvitse kuin sinnitellä hetken aikaa ja se näyttää jo erilaiselta. Tai jos voimia on, hae keskusteluapua.
Mä tykkäisin olla työtön. Töissä 15v asti yleensä täyspäiväisesti, välillä opintojen ohella. Nytkin opiskelen kokopäivätyön ohella. 2 lasta. Kotityöt jää mulle. Voisin olla työtön, ei tulis tylsää, lukisin, liikkuisin ulkona, kerrankin ois aikaa kavereille, koti ois siisti, tekisin edullista kotiruokaa.
Nyt sen sijaan kiikun uupumuksen rajamailla, näin ollut jo vuosia.
Miten ihanaa olis nukkua päivittäin päiväunet...
Nauttisin jos oisin sinä ap. Kateuden pisto tuli. Suomessa ei kukaan kuole nälkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kesällä 34v ja menen syksyllä yliopistoon opiskelemaan.
Opiskelu olisi varmasti hyvä, mutta pelkään seminaareja. Esiintyminen kamalaa, siksi lähinnä lapsia tehnyt tämän 10v
Ap
Lähde opiskelemaan jotain mikä kiinnostaa mutta ilman suorituspaineita . Suomi on täynnä esim. Toisen asteen opistoja, joissa on opetuksen lähijaksot kerran kuussa ja lähijakson ajan ilmainen asuminen ja ruokailu!
Esimerkiksi puutarha-ala? Luonto-ala?
Ikäkriisi on kyllä inhottava.. mutta koita miettiä asioita mitä olet jo saanut elämältä. Voisi olla huonomminkin. Eikä elämä ohi ole! Nyt vaan tarvitset siihen uutta sisältöä ja merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ylipainosi ole iästä kiinni. Olet masentunut. Laihduttaminen voisi piristää. Hae vaikka mieluisaan koulutukseen.
No kyllä se on iästä kiinni, tässä iässä ei jaksa enää välittää ulkonäöstä. Ja Syöminen tuo hyvän olon. Ap
Tässä iässä?! Haloo olet iässä, jolloin monet valmistuu ammattiin, menevät naimisiin, saavat ensimmäisen lapsen, rakentavat talon, aloittavat opinnot. Kirjoitat kuin olisit kuolemassa. Olet nuori!
Olen itse 42 v ja parhaassa iässä mielestäni.
Olen valmistunut pariin ammattiin, ollut naimisissa jo 10v, olen äiti. Ei ole enää odotettavaa.
En saa koskaan, töitä, niin miksi elää? Hakenut tuhansiin paikkoihin tässä 10v aikana.
En saa omaa asuntoa, ei rahaa matkustaa. Umpikujassa. Itken illat sängyssä ja toivon, etten aamulla herää.
0 työvuotta takana, eli minimieläke tulisi, jos jaksaisin elää.
ApLuulen, että avainsana on: umpikujassa. Mutta et todellisuudessa ole. Ihan kohta lapset ovat isompia. Tapaat ehkä uusia ihmisiä. Voit vaikka aloittaa harrastuksen, joka muuttaa ajatuksiasi ja oloasi. Maailmasi muuttuu koko ajan, muuta eitarvitse kuin sinnitellä hetken aikaa ja se näyttää jo erilaiselta. Tai jos voimia on, hae keskusteluapua.
Harrastukset, kaikki on tauolla ja kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallinen nainen olet, jos harkitset itsemurhaa ruumiisi painon takia, ap.
Vierailija kirjoitti:
No hei, sä olet nuori vielä. Mä aloitin maisteriopinnot 36-vuotiaana, kun tuntui että toi tradenomitutkinto ei riitä työelämässä mihinkään. Elämä ei todellakaan ole ohi. Nyt se vasta alkaa kun kaikki lapsellisuudet karisee pois ja on oikeesti aikuinen. Toi on ihan normaali synttärimasennus, se on kaikilla. Se menee ohi. Ala tekemään jotain sen eteen, että saat mitä haluat. Me ollaan Suomessa. Sä olet pirun onnekas. Voit saada ihan mitä haluat, mut sun pitää laittaa asioita alulle silti itse. Nyt, hopi hopi, laitat asioita tapahtumaan etkä anna pelkojesi estää sua. Ja on hyvä että pelottaa, se tarkoittaa että menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja se on just se, mitä kuuluukin tehdä. Se just kasvattaa sitä itsetuntoa.
Sain hirveän trauman tuosta 2001 esitelmästä, ja lupasin silloin itselle, etten koskaan, siis koskaan! Laita itseäni tuollaiseen tilanteeseen. Itkettää vieläkin kun muistelen. Pakko löytää joku koulutus, jossa ei esiinnytä. Ap
Vierailija kirjoitti:
35 ei ole ikä eikä mikään, Vincent van Gogh vasta aloitti maalaamisen tuon ikäisenä. Olet nyt vain herännyt siihen todellisuuteen, että lapsia ei voi enempää puskea ja et voi elää enää heidän kautta, vaan nyt pitäisi ottaa vastuu omasta elämästä ja elää omaa elämää. Raskaudet ei enää käy tekosyyksi ylipainoon.
Lääkeeksi ehdotan, että alat joka päivä tehdä jotain mistä tulee hyvä mieli ja alat pikkuhiljaa hahmotella miltä ne loppuvuodet ennen eläkettä näyttää. Mitä työtä jaksaisit tehdä? Paino lähtee luonnollisesti laskuun kun alat vain syödä vähemmän ja edes joku ateria päivästä olisi todella vähäkalorinen esim. kasviksia ja kaksi kananmunaa.
Elämä jatkuu joka tapauksessa, joten on nyt sun päätös mitä tällä loppuajalla teet. Surkutteletko ja syöt lisää suklaata vai tartut toimeen? Mieti myös millaisen esimerkin annat lapsillesi.
Anteeksi mitä, 35v ei voi tehdä lasta?
Asenne- ja elämäntapakysymys. Jos ylipaino ja elämän sisällöttömyys vaivaa, niin laihduta ja hanki elämään sisältöä.
Koin muutama vuosi sitten jonkinlaisen kolmenkympin kriisin. Osittain samaa fiilistä kuin sulla. Kartoitin elämän osa-alueiden tilan ja lähdin järjestelmällisesti parantamaan niitä.
Nykyinen tilanne: olen 36 ja voin paremmin kuin koskaan.
Ylipaino laihdutettu pois, olen paremmassa kunnossa, hoikempi ja lihaksikkaampi kuin koskaan. Olen lopettanut lihan syömisen ja suurimman osan eläinperäisistä tuotteista. Ruokavalio on terveellisempi ja vatsa/suolisto voi paremmin kuin koskaan. Ihokin on kirkas.
Olen omaksunut uusia harrastuksia ja sosiaalinen elämä vireämpää kuin sitten nuoruuspäivien (no, koronarajoituksin). Olen tietoisesti omaksunut positiivisen vuorovaikuttamisen taitoja, mm. alkanut kehua ja kiittää muita ihmisiä. Tämä on parantanut ihmissuhteiden laatua.
Olen tyylikkäämpi kuin aiemmin. Kampaaja teki minulle uuden, tosi hyvän hiustyylin. Olen muutamassa vuodessa uusinut vaatekaappini sisällön lähes kokonaan. Ei enää nuhjuista ja mautonta pikamuotia, vaan tyylikkäitä 2nd handinä hankittuja merkkivaatteita.
Monia muitakin hyviä asioita on tapahtunut. Muutos ei tapahtunut kertapäätöksellä vaan useamman vuoden prosessina, mutta eroa lähtöpisteeseen on kuin yöllä ja päivällä.
Tämä kaikki on mahdollista myös sinulle. Ei kannata muuttaa kaikkea kerralla, vaan aloittaa siitä missä kynnys on sinulle matalin. Jos olet kliinisesti masentunut, niin vaikka keskusteluavun hakemisesta. Tai jos et, niin vaikka päivittäisen kävelyrutiinin omaksumisesta ja pienestä ruokavaliomuutoksesta.
Tsemppiä AP! <3
Tosi huono provo 0/5. Että viitsitkin kiusata ihmisiä, jotka ajattelevat hyvää ja haluavat auttaa. Katso peiliin ja häpeä.
Trollaaminen jatkuu. Ap:n mielestä naisen parasta ennen-päivämäärä on 35 v. Mies se on.
No hei, sä olet nuori vielä. Mä aloitin maisteriopinnot 36-vuotiaana, kun tuntui että toi tradenomitutkinto ei riitä työelämässä mihinkään. Elämä ei todellakaan ole ohi. Nyt se vasta alkaa kun kaikki lapsellisuudet karisee pois ja on oikeesti aikuinen. Toi on ihan normaali synttärimasennus, se on kaikilla. Se menee ohi. Ala tekemään jotain sen eteen, että saat mitä haluat. Me ollaan Suomessa. Sä olet pirun onnekas. Voit saada ihan mitä haluat, mut sun pitää laittaa asioita alulle silti itse. Nyt, hopi hopi, laitat asioita tapahtumaan etkä anna pelkojesi estää sua. Ja on hyvä että pelottaa, se tarkoittaa että menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja se on just se, mitä kuuluukin tehdä. Se just kasvattaa sitä itsetuntoa.