Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei tottele yhtään. Mitä minun pitää tehdä?
Kyse juuri kolme täyttäneestä lapsesta. Olen aina ollut johdonmukainen asioissa eikä mankumalla tai itkemällä ole annettu lapselle periksi. Tottelemattomuudesta tulee myös seuraukset, mielestäni ikätason mukaan ihan. Toisaalta saa kyllä itse osaan asioista vaikuttaa ja niistä päättää (esim minkä värisen paidan haluaa päälle, haluaako mennä leikkikentälle vai rannalle jne). Sanon selvästi ei jis tekee jotain kiellettyä. Mutta ei tosiaan tottele yhtään, ei kaikuu aivan kuuroille korville vaikka ymmärtää hyvin puhetta kyllä. Tuntuu että tekee tahallaan koko ajan kaikkea kiellettyä vaikka saa huomiota paljon muuten.
Neuvoja?
Kommentit (235)
Voitko jakaa kasvatusvastuuta enemmän lapsen isän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teet sen virheen, että oletat uhmaikäisen kanssa minkään puuhastelun sujuvan mukavasti ja niin, että siitä saisi iloa. Oikea asenne on se, että kaikki, siis aivan kaikki, toiminta päättyy kiukutteluun ja huutoon. Se on kuitenkin jännä juttu, että lapsi muistaa silti vain ne hyvät asiat, kuinka äidin kanssa piirrettiin ja kuinka hänelle luettiin ja käytiin ulkoilemassa.
Ja olet ihan oikeassa, lapsen pitää oppia sietämään tylsyyttä. Kun hän seuraavan kerran valittaa tylsistymistään, pyydä häntä keksimään itselleen tekemistä äläkä noteeraa asiaa sen enempää. Ilmeisesti sisaruksia ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reagoit liian vahvasti lapsen juttuihin, ehkä. Jos piirtää väärään paikkaan, ohjaat takaisin oikeaan, ja kerrot rauhallisesti että piirtäminen loppuu jos vielä toimii noin. Jos toistaa tätä niin sitten uusi yritys huomenna. Ei mitään monien päivien jäähyjä siihen. Ennakoi, ole rauhallinen ja johdonmukainen. Älä anna lapsen provosoida itseäsi. Tuossa iässä hän sitä yrittää, kun etsii erillisyyttään ja omaa tahtoaan. Ole sinä luja peruskallio. Kun lapsi rikkoo sääntöjä, aloitat vaan uusiksi toivotun toiminnan ja kerrot, mitä lapselta odotat.
Tässä on hyviä ohjeita. Yritä etäännyttää itsesi äläkä ota henkilökohtaisesti. Et ole huono äiti etkä ole tehnyt mitään väärin eikä lapsessakaan ole mitään vikaa. Uhmaikä on juuri tuollaista.
Oman lapseni reaktiot varsinkin mukaviin juttuihin olivat ihan absudreja, mitä kivempi asia sitä isommat kilarit. Opittiin sitten että ei yllätyksiä, kivojakaan, vaan mieluiten tavallista rutiinia.
Joku päivä teillä sitten on hauska ja mukava 4-vuotias.
En ota henkilökohtaisesti mutta väsyn siihen kun yritän tehdä päivistä mukavia ja se ei millään onnistu kun kivat asiat menee minuutissa pelkäksi uhmaamiseksi, kiukuksi, tahalliseksi tottelemattomuudeksi ja sotkemiseksi. Minulla olisi muutakin tekemistä kuin kiinnittää takaisin tahallaan alasrevittyjä verhoja, pestä vuokra-asuntomme seiniä liiduista jne. Ja kun kaikki päivät on tätä. Ulkona vielä asian kruunaa muiden katseet, joista en välittäisi jos niitä vain joskus tulisi mutta ei ole todellakaan mukavaa kun niin usein kivat jutut menee ihan hetkessä pelkäksi taisteluksi. Ap
Ai vai olisi muuta tekemistä!? Anteeksi mutta tuota olisi kannattanut miettiä ennen sitä lapsentekoa. Aika paljon joutuu tekemään sellaista mikä ei oikein nappaisi, sehän sinulle on tässä nyt valkenemassa.
Älä nyt sentään viitsi. Halusit tahallasi ymmärtää kommenttini väärin ja provosoitua. Olen antanut lapselleni kaikkeni, kantanut yöt pitkät itkuja, lohduttanut ja puhaltanut jokaikisen pipin, kannustanut, kehunut, ollut tukena jokaisen uhmakiukun. En ole kertaakaan jättänyt lasta yksin kiukun hetkellä ja joka kerta olen jaksanut jälkikäteen käydä tilannetta läpi lapsen kanssa. Verhojen kiinnittämisen ja seinien pesun sijasta olisi parempaa tekemistä tehdä lapsen kanssa jotain mistä hän nauttii.
Ap
Jos koet oikeasti ongelmia eri tilanteissa. Neuvolassa kandee tehdä kaikki mahdolliset testit, saattaa olla jotain tai sitten vain ”normaali uhmaikä”. Jokatapauksessa auttaa tulevaisuudessa kommunikointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Lapsi on ymmärtänyt, että pystyy saamaan itsellensä lisää valtaa koettelemalla vanhempien rajoja. Täten lapsi tekee myös näin. Kun yrität estää häntä toimimasta sosiaalisen ympäristön normistojen mukaisesti, lapsi todennäköisesti suuttuu, itkee jne. Lapsi ei kykene neuvottelemaan tai väittelemään, mutta olemalla aggressiivinen tai itkemällä hän pystyy saamaan lisää valtaa vanhemmistaan.
Sinun tehtäväsi on toimia lapselle simulaationa oikeasta elämästä. Pysyt tiukkana ja estät lasta tekemästä asioita, jotka tekevät lapsesta sosiaalisesti ikävän hirviön. Oikeassa elämässä tuollainen lapsesi käytös johtaa työpaikalla potkuihin ja parisuhteessa eroon. Lapsi ei tätä ymmärrä, vaan yrittää käyttää ainoita keinoja, jotka hän tässä vaiheessa elämäänsä tuntee, saadakseen lisää valtaa itselleen. Vanhemman pitää osoittaa säännöt ja varmistaa, että lapsi niitä noudattaa. Ja jos ei noudata niin silloin pitää rankaista siten, että jatkossa noudattaa sääntöjä. Muuten lapsi oppii, että elämässä voi tehdä mitä tahansa.
Teininä tullee uusi uhmaikä, joka on monimutkaisemman sosiaalisen ympäristön, hormonien ja koulun vuoksi todennäköisesti vaikeampi hallita. Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Juu kyllä, näinhän se on, mutta noin olen toiminut eikä vaikutusta ole.
Ap
Se vaikutus ei tule hetkessä eikä edes parissa kuukaudessa, vaan johdonmukaisesti pitää toimia ihan jatkuvasti ja sitten vähitellen uhmaikä helpottaa. Älä juutu ap perfektionismiin kasvatuksen kanssa, ei lapsi ole mikään automaatti joka reagoi toivotulla tavalla oppikirja mukaiseen kasvatukseen ja vuorovaikutukseen. On upnompia ja parempia hetkiä ja päiviä ja niin sen kuuluu ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsi perustelee, kun kysyt miksi teki noin?
Vierailija kirjoitti:
Voitko jakaa kasvatusvastuuta enemmän lapsen isän kanssa?
Voisin kyllä jos lapsen isä suostuisi, mutta hän ei kestänyt perhe-elämää ja lähti kun lapsi oli vuoden, tapaavat vain harvoin eikä enempää tee vaikka olen pyytänyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi perustelee, kun kysyt miksi teki noin?
Ei sano mitään syytä. Osaa siis kyllä puhua hyvin, mutta tuntuu että ei osaa sanoa itsekään miksi toimii noin. Ja minusta se on ihan tavallista tuon ikäisillä, ei ne osaa uhmaansa selittää kysyttäessä. Ap
Selviytymisvinkki: pahimpina uhmakausina keksi tekemistä jossa kiukuttelua on vähän ja yhdessäolo on harmonisempaa. Se lataa molempien akkuja. Meillä tällaista on esim potkupyöräily ja ylipäätään ulkoilu. Toinen on kylpeminen ja saunominen. Näitä tehdäänkin paljon. :p uhmiksen kanssa ei todellakaan aina ole helppoa ja kannattaa miettiä miten voi säästää omia hermoja, etenkin jos olet yksin lapsen kanssa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään suutuin lapselle kun hän halusi syödä päärynää. Vaikka oli omenaa, banaania ja viinirypäleitä lautasella! Kyllä joku tolkku pitää olla. Miksei kelpaa se mitä tarjotaan! Laitoin kaikki hedelmät jäähylle. Nyt ei syödä sit hedelmiä koko kesänä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selviytymisvinkki: pahimpina uhmakausina keksi tekemistä jossa kiukuttelua on vähän ja yhdessäolo on harmonisempaa. Se lataa molempien akkuja. Meillä tällaista on esim potkupyöräily ja ylipäätään ulkoilu. Toinen on kylpeminen ja saunominen. Näitä tehdäänkin paljon. :p uhmiksen kanssa ei todellakaan aina ole helppoa ja kannattaa miettiä miten voi säästää omia hermoja, etenkin jos olet yksin lapsen kanssa. Tsemppiä!
Kiitos tsempistä. Yritän kokeilla vinkkejäsi.
Olen tosiaan tukiverkoton yh eikä omaa aikaa siksi ole, joten en saa koskaan hetkeksikään etäisyyttä tästä arjesta. Lapsi on minulle todella rakas ja tekisin mitä vain hänen vuokseen, mutta todella rankkaakin tämä välillä on kyllä kun ihan yksin on.
Ap
Jätä lapsesi rauhaan välillä. Ei lapsen kanssa tarvi kokoajan tehdä jotain. Nykyajan vanhemmat yrittävät olla jotain viriketoimistoja ja samalla aivan loppupoikki ja lapset levottomia hirviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviytymisvinkki 2: tunnista ne tilanteet joissa tosi usein tulee kiukuttelua ja riitaa ja pyri joko välttämään tai muuttamaan niitä. Esim jos nukutustilanteet on ihan hirveitä, muuttakaa rutiineja. Tai jos lapsi päätyy piirtäessä aina tekemään tuhoja, älkää enää toistaiseksi piirtäkö.
Vierailija kirjoitti:
Tänään suutuin lapselle kun hän halusi syödä päärynää. Vaikka oli omenaa, banaania ja viinirypäleitä lautasella! Kyllä joku tolkku pitää olla. Miksei kelpaa se mitä tarjotaan! Laitoin kaikki hedelmät jäähylle. Nyt ei syödä sit hedelmiä koko kesänä.
Ap
Tämä ei ollut minun kirjoittamani kommentti. Fiksuimmat ketjun lukijat varmasti sen huomasivatkin.
t. Ketjun oikea aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviytymisvinkki: pahimpina uhmakausina keksi tekemistä jossa kiukuttelua on vähän ja yhdessäolo on harmonisempaa. Se lataa molempien akkuja. Meillä tällaista on esim potkupyöräily ja ylipäätään ulkoilu. Toinen on kylpeminen ja saunominen. Näitä tehdäänkin paljon. :p uhmiksen kanssa ei todellakaan aina ole helppoa ja kannattaa miettiä miten voi säästää omia hermoja, etenkin jos olet yksin lapsen kanssa. Tsemppiä!
Kiitos tsempistä. Yritän kokeilla vinkkejäsi.
Olen tosiaan tukiverkoton yh eikä omaa aikaa siksi ole, joten en saa koskaan hetkeksikään etäisyyttä tästä arjesta. Lapsi on minulle todella rakas ja tekisin mitä vain hänen vuokseen, mutta todella rankkaakin tämä välillä on kyllä kun ihan yksin on.
Ap
Olen se jolle vastasit. Aivan varmasti on todella rankkaa! Mullakin on vaikka mies osallistuu ja lapsi on helpohko. Äitiys on rankkaa! Sen saa sanoa. Koko hommaa saa joskus katuakin. ❤ Toivottavasti sekä sinä että minä opitaan vuosien mittaan laskemaan omaa rimaa. Äidin jaksaminen on avain lapsen hyvinvointiin. Vielä uudet tsempit, luota itseesi!
On kyllä vaikeaa välillä kun lapsi haluaa kuunnella musiikkia mutta ei osaa valita mitä haluaa kuunnella. Mikään ei kelpaa mitä ehdotan. Lopulta kuunnellaan pelkkää huutoa vaan. Tosi kiva, kun nyt on sitten musiikkikin jäähyllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No minulle tulee mieleen, että koetat ehkä tehdä asiat liiankin oikein. Jos olet aina täysin johdonmukainen, näytät omat tunteesi täysin hillitysti, keksit tekemistä tekemisen perään, se on lapselle ahdistavaa. Minulla oli kerran kaveri, joka hääräsi koko ajan lapsensa ympärillä, kaiken piti olla just eikä melkein, lapsi oli tosi huonokäytöksinen. Karjaise joskus väsyneenä oikein kunnolla, sano, etten nyt jaksa, leiki itse. Lapsi etsii sinusta ns. heikkoa kohtaa, näytä, että sinulla totta hemmetissä on niitä niin kuin ihmisillä aina ja silti elämä jatkuu. Jos menee piirtämään seinää, kynä pois kädestä ja sanot, että noin ei tehdä, turha puhua mistään jäähyistä, käännät selkäsi. Tietenkään en kannata mitään holtitonta vanhemmuutta, mutta kyllähän Jari Sinkkonenkin on esimerkiksi sanonut, että lapsen pitää nähdä, että vanhempi on vain ihminen, suuttuu kovasti jne. Ota lapsi mukaan tekemään ns. oikeita asioita, laittamaan ruokaa jne. Maailma ei pyöri lapsen ympärillä, eikä lapsi sitä oikeasti toivokaan.
Täällä on taas ehdotettu, että lapsi on nepsy. Minun lapsistani toinen on nepsy, nyt jo täysi-ikäinen. Kasvattaminen on silloin tosi hankalaa, mutta yhtä lailla siinä pitää rämpiä. Ei sitä diagnoosia saa yleensä kovin pienenä, eikä meille ikinä löytynyt toimivia tukikeinoja ym. paitsi ne, jotka minä itse keksin (lyhennetty koulupäivä yläkoulussa), joten samalla tavalla sitä pitää pähkiä ja kokeilla, ei se diagnoosi automaattisesti mitään helpotusta tuo.
Tämä. Kuulostaa siltä että lapsi pompottaa sinua ihan liikaa. Hänhän on tosiaan vasta 3-vuotias, eli tosi pieni! Jos et hänen kanssaan pärjää niin miten luulet pärjääväsi muutamien vuosien, 10 vuoden päästä...?
Rukoile Herralta pelastusta ja kadu syntejäsi, niin taakkasi nostetaan harteiltasi. Tee parannus.
Meillä samanikäinen ja en osaa muuta sanoa kuin että sellainen "follow through" on tosi tärkeää. Eli katsotaan tilanne loppuun asti. Esim jos lapsen pitää antaa pois äidin puhelin, toistetaan aina vain vaativammin äänenpainoin että puhelin on annettava. Kuulostaa tavallaan ihan tyhmältä antaa tällainen neuvo, mutta mulle itselle on ollut oivallus että lapsi on opetettava tottelemaan sanallista käskyä. Ja yleensä lapsi sitä myös lopulta tottelee, jos aikuinen ei vain anna periksi.