Lapsi ei tottele yhtään. Mitä minun pitää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusuhmaiältä. Ei kai siihen auta muu kuin kieltäminen, pois pahanteosta hakeminen ja loputon toistaminen.

On tietysti mahdollista että lapsella on jotain nepsyongelmaa, sen kanssa toimiminen on sitten oma lukunsa, ja ne diagnoosit tehdään ammattilaisen toimesta.

En kyllä ymmärrä miksi pitää olla niin ankara telkkarin ja älylaitteiden kanssa. Meillä kolmevuotias katsoo päivittäin jonkin verran lastenohjelmia joko telkkarista tai tabletilta, eikä mitään ongelmia ole. Lapsen kanssa ulkoillaan ja leikitään paljon. Lapsi rauhoittuu sylissä samalla kun katsoo jotain rauhallista ja ikätasolle sopivaa lastenohjelmaa. Samalla jutellaan mitä ohjelmassa näkyy ja lapsen sanavarasto kehittyy.

Mietin just, että miksi ihmisillä on niin kova tarve saada pidettyä lapset ruodussa 24/7. Rauhottukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhmaikä. Lapsi on ymmärtänyt, että pystyy saamaan itsellensä lisää valtaa koettelemalla vanhempien rajoja. Täten lapsi tekee myös näin. Kun yrität estää häntä toimimasta sosiaalisen ympäristön normistojen mukaisesti, lapsi todennäköisesti suuttuu, itkee jne. Lapsi ei kykene neuvottelemaan tai väittelemään, mutta olemalla aggressiivinen tai itkemällä hän pystyy saamaan lisää valtaa vanhemmistaan.

Sinun tehtäväsi on toimia lapselle simulaationa oikeasta elämästä. Pysyt tiukkana ja estät lasta tekemästä asioita, jotka tekevät lapsesta sosiaalisesti ikävän hirviön. Oikeassa elämässä tuollainen lapsesi käytös johtaa työpaikalla potkuihin ja parisuhteessa eroon. Lapsi ei tätä ymmärrä, vaan yrittää käyttää ainoita keinoja, jotka hän tässä vaiheessa elämäänsä tuntee, saadakseen lisää valtaa itselleen. Vanhemman pitää osoittaa säännöt ja varmistaa, että lapsi niitä noudattaa. Ja jos ei noudata niin silloin pitää rankaista siten, että jatkossa noudattaa sääntöjä. Muuten lapsi oppii, että elämässä voi tehdä mitä tahansa.

Teininä tullee uusi uhmaikä, joka on monimutkaisemman sosiaalisen ympäristön, hormonien ja koulun vuoksi todennäköisesti vaikeampi hallita. Toivottavasti tästä oli jotain apua.

Juu kyllä, näinhän se on, mutta noin olen toiminut eikä vaikutusta ole.

Ap

AP:lle voimia. Meillä nuorimmaisen kanssa (silloin 3v) pojan kanssa "otettiin yhteen" lähes kaikesta.  Poika meni niinkin pitkälle, että kun namupäivänä kysyin, ottaako tikkarin, kiljui ettei ota. Pukeminen talvella ja syksyllä yhtä taistelua. Legot ja liidut ja kirjat lentelivät. Mutta selvittiin kunnialla. Nyt tuo kolmevuotias on kolmetoista v; ja taas mennään tukka putkella, poika edellä ja vanhemmat perässä. Nyt jo kyllä luotan, että me yhdessä handlataan tämäkin vaihe.

Lapsi valittaa koko ajan että on tylsää. Siis kesken piirtämisen vaikka piirrän hänen kanssaan, kesken leikkimisen vaikka leikin hänen kanssaan, ulkonakin valittaa että on tylsää vaikka oltaisiin leikkikentällä ulkolelujen ja pallojen ym kanssa ja muitakin lapsia olisi. En tiedä liittyykö tämä asiaan vai ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valittaa koko ajan että on tylsää. Siis kesken piirtämisen vaikka piirrän hänen kanssaan, kesken leikkimisen vaikka leikin hänen kanssaan, ulkonakin valittaa että on tylsää vaikka oltaisiin leikkikentällä ulkolelujen ja pallojen ym kanssa ja muitakin lapsia olisi. En tiedä liittyykö tämä asiaan vai ei. Ap

Käykö lapsi päiväkodissa? Siellä lapset tottuvat ulkoa ohjattuun päivään. Meillä tylsistyminen helpotti, kun lapsi siirtyi kokonaan kotihoitoon. Ulkoa ohjattu päivä kaventaa lapsen leikkiä ja mielikuvitusta. Kotihoidossa tylsistyminen loppui, vaikka luulisi, että se on juuri päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valittaa koko ajan että on tylsää. Siis kesken piirtämisen vaikka piirrän hänen kanssaan, kesken leikkimisen vaikka leikin hänen kanssaan, ulkonakin valittaa että on tylsää vaikka oltaisiin leikkikentällä ulkolelujen ja pallojen ym kanssa ja muitakin lapsia olisi. En tiedä liittyykö tämä asiaan vai ei. Ap

Tykkääkö haastavammista tehtävistä? Esim sokkelot, matemaattiset pulmat tms. Puuhakirjoja löytyy nykyään paljon, sinuna testaisin vähän kaipaako suurempaa älyllistä haastetta. Alkukuvaus kuulosti hiukan omalta lapseltani, joka vaatii riittävästi älyllisiä haasteita, alkaa muuten pelleillä. Saman lailla kohautteli pienenä hartioitaan tyynesti jos lelut olivat menossa jäähylle.

Vierailija kirjoitti:

Saat korottaa ääntä, saa näyttää että olet suuttunut tai mielesi on pahoittunut. Lapsi oppii tunteita ja saa esimerkin siitä, miten voimakkaan tunteen vallassa silti toimitaan järkevästi. Eli ei rikota mitään, ei heitetä mitään, ei lyödä ketään ja niin edelleen.

Omilla lapsillani toimi, että jos ei nätisti pyytäminen eikä 1-3 kieltoa auttaneet otin lujasti selin syliini istumaan. Omat kädet lapsen käsivarsien ympäri, että ei pääse raapimaan tai kääntymään, eikä ylety puremaan. Lapsi on siinä mukavasti ja turvallisesti aikuisen sylissä. Puristaa ei tarvitse, lapsi pysyy siinä helposti.

Lapsi saa purkaa sylissä pettymyksensä itkien, huutaen ja raivoten, mutta aikuinen pysyy vakaana ja turvallisena. Kun pikku raivopää lopulta on rauhoittunut (meillä huuto kesti pisimmillään 20 minuutti), lapsi tarvitsee lohduttamista, ehkä tunteiden sanoittamista (tulit hirmuisen vihaiseksi, kun minä en antanut sinun piirtää seinään) ja uudelleen selityksen, miksi kiellettyä asiaa ei sa tehdä.

Lapset on yksilöitä, mutta meillä tämä toimi molempiin lapsiin erinomaisesti. Kun lapset oppivat, että vanhemman ei on ei, kielto alkoi mennä perille ja raivarit vähenivät.

Ehkä se lapsi huusi siksi 20 minuuttia, että olisi tuossa tilanteessa kaivannut omaa tilaa ja rauhaa eikä sitä että aikuinen koskee väkisin ja estää liikkumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet sanoo, että telkkari pois, mutta mä olen sitä mieltä, että jos tunti päivässä Pikku Kakkosta auttaa sua jaksamaan äitinä niitä uhmiskohtauksia, niin anna katsoa. Ei se lapsi Pikku Kakkosesta pilalle mene. Kyllä sitä itsekin tuli lapsena katsottua.

Telkkari on syntiä.

Samat ohjelmat sieltä tietokoneen kauttakin tulee.

Tietokone vasta syntiä onkin. Ja internetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat korottaa ääntä, saa näyttää että olet suuttunut tai mielesi on pahoittunut. Lapsi oppii tunteita ja saa esimerkin siitä, miten voimakkaan tunteen vallassa silti toimitaan järkevästi. Eli ei rikota mitään, ei heitetä mitään, ei lyödä ketään ja niin edelleen.

Omilla lapsillani toimi, että jos ei nätisti pyytäminen eikä 1-3 kieltoa auttaneet otin lujasti selin syliini istumaan. Omat kädet lapsen käsivarsien ympäri, että ei pääse raapimaan tai kääntymään, eikä ylety puremaan. Lapsi on siinä mukavasti ja turvallisesti aikuisen sylissä. Puristaa ei tarvitse, lapsi pysyy siinä helposti.

Lapsi saa purkaa sylissä pettymyksensä itkien, huutaen ja raivoten, mutta aikuinen pysyy vakaana ja turvallisena. Kun pikku raivopää lopulta on rauhoittunut (meillä huuto kesti pisimmillään 20 minuutti), lapsi tarvitsee lohduttamista, ehkä tunteiden sanoittamista (tulit hirmuisen vihaiseksi, kun minä en antanut sinun piirtää seinään) ja uudelleen selityksen, miksi kiellettyä asiaa ei sa tehdä.

Lapset on yksilöitä, mutta meillä tämä toimi molempiin lapsiin erinomaisesti. Kun lapset oppivat, että vanhemman ei on ei, kielto alkoi mennä perille ja raivarit vähenivät.

Ehkä se lapsi huusi siksi 20 minuuttia, että olisi tuossa tilanteessa kaivannut omaa tilaa ja rauhaa eikä sitä että aikuinen koskee väkisin ja estää liikkumisen.

Lapsi olisi halunnut jatkaa hiekan heittämistä hiekkalaatikolla toisten lasten kasvoille.

Kun hän rauhoittui, tuli selväksi että hän oli vain heittänyt unihiekkaa, niin kuin Pikku Kakkosen Nukkumatti. Keskusteltiin sitten unihiekan ominaisuuksista ja loppupäivä sujui mukavissa merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valittaa koko ajan että on tylsää. Siis kesken piirtämisen vaikka piirrän hänen kanssaan, kesken leikkimisen vaikka leikin hänen kanssaan, ulkonakin valittaa että on tylsää vaikka oltaisiin leikkikentällä ulkolelujen ja pallojen ym kanssa ja muitakin lapsia olisi. En tiedä liittyykö tämä asiaan vai ei. Ap

Tykkääkö haastavammista tehtävistä? Esim sokkelot, matemaattiset pulmat tms. Puuhakirjoja löytyy nykyään paljon, sinuna testaisin vähän kaipaako suurempaa älyllistä haastetta. Alkukuvaus kuulosti hiukan omalta lapseltani, joka vaatii riittävästi älyllisiä haasteita, alkaa muuten pelleillä. Saman lailla kohautteli pienenä hartioitaan tyynesti jos lelut olivat menossa jäähylle.

Minun kyky keksiä tekemistä alkaa loppua. On legot, junaradat, värityskirjat, ollaan askarreltu, on jopa eskaritehtäväkirjoja. Ja opeteltu ulkopelejä jne. En pysty joka päivä keksimään uutta haastavampaa ja erilaista tekemistä. Minusta lapsen pitäisi oppia sietämään tylsyyttä myös. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valittaa koko ajan että on tylsää. Siis kesken piirtämisen vaikka piirrän hänen kanssaan, kesken leikkimisen vaikka leikin hänen kanssaan, ulkonakin valittaa että on tylsää vaikka oltaisiin leikkikentällä ulkolelujen ja pallojen ym kanssa ja muitakin lapsia olisi. En tiedä liittyykö tämä asiaan vai ei. Ap

Tykkääkö haastavammista tehtävistä? Esim sokkelot, matemaattiset pulmat tms. Puuhakirjoja löytyy nykyään paljon, sinuna testaisin vähän kaipaako suurempaa älyllistä haastetta. Alkukuvaus kuulosti hiukan omalta lapseltani, joka vaatii riittävästi älyllisiä haasteita, alkaa muuten pelleillä. Saman lailla kohautteli pienenä hartioitaan tyynesti jos lelut olivat menossa jäähylle.

Minun kyky keksiä tekemistä alkaa loppua. On legot, junaradat, värityskirjat, ollaan askarreltu, on jopa eskaritehtäväkirjoja. Ja opeteltu ulkopelejä jne. En pysty joka päivä keksimään uutta haastavampaa ja erilaista tekemistä. Minusta lapsen pitäisi oppia sietämään tylsyyttä myös. Ap

Tee sille pikkuveli tai -sisko, niin saatte hyvät painit ja väännöt aikaiseksi. Eikä ole tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi opettelee tahtomista. Se on kausi, ja loppuu aikanaan. Pysy vaan johdonmukaisena ja rauhallisena. Älä tee asiasta draamaa, vaan jos lapsi lähtee riekkumaan ja piirtelemään seinille, niin laita kynät ihan rauhallisena pois. Ja pahanteosta voi tietysti tulla seuraamuksia. Omani piirsi 3-vuotiaana takaoven täyteen suttua (osasi vielä tosi juonikkaasti salakuljettaa liidun mukanaan ja hipsiä verhon taakse salaa piirtämään, sillä välin kun toinen vanhemmista oli vessassa ja toinen laittoi ruokaa). Seurauksena kaikki piirrustusvälineet menivät tauolle, ja lapsi kuurasi itse liidun ovesta (oli kuulemma kamalan rankkaa ja väsyttävää hommaa :D). Ei tehnyt toiste, kun oli niin kurjaa kuurata ovea.

Älä sitten odottele ihmeitä, tahtokausi kestää aikansa. Se on tärkeä osa lapsen kehitystä. Ohjaa vaan rauhassa toimimaan toisin, anna paljon syliä ja positiivista huomiota. Aikanaan se loppuu.

Tämä on hyvä viesti.

Älä provosoidu tai hermostu vaan rauhallinen ja johdonmukainen. Jos lapsi piirtää seinään niin kynät pois ja sanot vaan seuraava kiva tekeminen onkin sitten kun seinästä on pyyhitty piirustukset pois. Ja siinä pysyt.

Onko lapsi päiväkodissa? Kotona arki voi olla tylsää kun päiväkodissa on kavereita ja puuhaa. Jos on päiväkodissa niin kannattaa kysyä päiväkodista onko siellä samanlaista käytöstä ja onko jotakin mikä siellä toimii lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Reagoit liian vahvasti lapsen juttuihin, ehkä. Jos piirtää väärään paikkaan, ohjaat takaisin oikeaan, ja kerrot rauhallisesti että piirtäminen loppuu jos vielä toimii noin. Jos toistaa tätä niin sitten uusi yritys huomenna. Ei mitään monien päivien jäähyjä siihen. Ennakoi, ole rauhallinen ja johdonmukainen. Älä anna lapsen provosoida itseäsi. Tuossa iässä hän sitä yrittää, kun etsii erillisyyttään ja omaa tahtoaan. Ole sinä luja peruskallio. Kun lapsi rikkoo sääntöjä, aloitat vaan uusiksi toivotun toiminnan ja kerrot, mitä lapselta odotat.

Tässä on hyviä ohjeita. Yritä etäännyttää itsesi äläkä ota henkilökohtaisesti. Et ole huono äiti etkä ole tehnyt mitään väärin eikä lapsessakaan ole mitään vikaa. Uhmaikä on juuri tuollaista.

Oman lapseni reaktiot varsinkin mukaviin juttuihin olivat ihan absudreja, mitä kivempi asia sitä isommat kilarit. Opittiin sitten että ei yllätyksiä, kivojakaan, vaan mieluiten tavallista rutiinia.

Joku päivä teillä sitten on hauska ja mukava 4-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Saat korottaa ääntä, saa näyttää että olet suuttunut tai mielesi on pahoittunut. Lapsi oppii tunteita ja saa esimerkin siitä, miten voimakkaan tunteen vallassa silti toimitaan järkevästi. Eli ei rikota mitään, ei heitetä mitään, ei lyödä ketään ja niin edelleen.

Omilla lapsillani toimi, että jos ei nätisti pyytäminen eikä 1-3 kieltoa auttaneet otin lujasti selin syliini istumaan. Omat kädet lapsen käsivarsien ympäri, että ei pääse raapimaan tai kääntymään, eikä ylety puremaan. Lapsi on siinä mukavasti ja turvallisesti aikuisen sylissä. Puristaa ei tarvitse, lapsi pysyy siinä helposti.

Lapsi saa purkaa sylissä pettymyksensä itkien, huutaen ja raivoten, mutta aikuinen pysyy vakaana ja turvallisena. Kun pikku raivopää lopulta on rauhoittunut (meillä huuto kesti pisimmillään 20 minuutti), lapsi tarvitsee lohduttamista, ehkä tunteiden sanoittamista (tulit hirmuisen vihaiseksi, kun minä en antanut sinun piirtää seinään) ja uudelleen selityksen, miksi kiellettyä asiaa ei sa tehdä.

Lapset on yksilöitä, mutta meillä tämä toimi molempiin lapsiin erinomaisesti. Kun lapset oppivat, että vanhemman ei on ei, kielto alkoi mennä perille ja raivarit vähenivät.

Tuo väkisin kiinnipitäminen on aivan sairasta. Lasta voi estää satuttamasta itseään tai muita, mutta tuo sylissä vankina pitäminen on ihan kauheaa. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Neuvokaa joku. Pelkään että alan kohta karjumaan lapselle kun hän ei usko mitään eikä tottele yhtään. Olisi hyvä saada neuvoja nyt ennen sitä.

Ap

Et sä mitään neuvoja tarvii,vaan pehmustetun huoneen.

Sen verran viiraa yläkerrassa 😶

Lapsella on liikaa energiaa, joka patoutuu ja lopulta purkautuu acting-out tyyppisenä käytöksenä ja kiukkuna. Laita lapsi liikkumaan pari kertaa päivässä reippaassa tempossa hikeen asti. Voit kytkeä lapsen talutusflexiin ( n. 7-10 m) ja juoksuttaa ympyrällä 20-30 min. kerrallaan, vaihda suuntaa 5 min välein huimauksen välttämiseksi, voit antaa kävellä välillä, jos hengästyy ja väsyy. Kiitä lopuksi, ja jos käyttäytyy nätisti, anna vaikka vähän vettä kiitokseksi ja silitä tukkaa. Kasvava lapsi on energinen ja tarvitsee paljon liikuntaa, mutta myös rajoja. Tämä metodi toimii vankkana pontimena myöhemmässä elämässä tavoiteltaviin mittaviin suorituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reagoit liian vahvasti lapsen juttuihin, ehkä. Jos piirtää väärään paikkaan, ohjaat takaisin oikeaan, ja kerrot rauhallisesti että piirtäminen loppuu jos vielä toimii noin. Jos toistaa tätä niin sitten uusi yritys huomenna. Ei mitään monien päivien jäähyjä siihen. Ennakoi, ole rauhallinen ja johdonmukainen. Älä anna lapsen provosoida itseäsi. Tuossa iässä hän sitä yrittää, kun etsii erillisyyttään ja omaa tahtoaan. Ole sinä luja peruskallio. Kun lapsi rikkoo sääntöjä, aloitat vaan uusiksi toivotun toiminnan ja kerrot, mitä lapselta odotat.

Tässä on hyviä ohjeita. Yritä etäännyttää itsesi äläkä ota henkilökohtaisesti. Et ole huono äiti etkä ole tehnyt mitään väärin eikä lapsessakaan ole mitään vikaa. Uhmaikä on juuri tuollaista.

Oman lapseni reaktiot varsinkin mukaviin juttuihin olivat ihan absudreja, mitä kivempi asia sitä isommat kilarit. Opittiin sitten että ei yllätyksiä, kivojakaan, vaan mieluiten tavallista rutiinia.

Joku päivä teillä sitten on hauska ja mukava 4-vuotias.

En ota henkilökohtaisesti mutta väsyn siihen kun yritän tehdä päivistä mukavia ja se ei millään onnistu kun kivat asiat menee minuutissa pelkäksi uhmaamiseksi, kiukuksi, tahalliseksi tottelemattomuudeksi ja sotkemiseksi. Minulla olisi muutakin tekemistä kuin kiinnittää takaisin tahallaan alasrevittyjä verhoja, pestä vuokra-asuntomme seiniä liiduista jne. Ja kun kaikki päivät on tätä. Ulkona vielä asian kruunaa muiden katseet, joista en välittäisi jos niitä vain joskus tulisi mutta ei ole todellakaan mukavaa kun niin usein kivat jutut menee ihan hetkessä pelkäksi taisteluksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on liikaa energiaa, joka patoutuu ja lopulta purkautuu acting-out tyyppisenä käytöksenä ja kiukkuna. Laita lapsi liikkumaan pari kertaa päivässä reippaassa tempossa hikeen asti. Voit kytkeä lapsen talutusflexiin ( n. 7-10 m) ja juoksuttaa ympyrällä 20-30 min. kerrallaan, vaihda suuntaa 5 min välein huimauksen välttämiseksi, voit antaa kävellä välillä, jos hengästyy ja väsyy. Kiitä lopuksi, ja jos käyttäytyy nätisti, anna vaikka vähän vettä kiitokseksi ja silitä tukkaa. Kasvava lapsi on energinen ja tarvitsee paljon liikuntaa, mutta myös rajoja. Tämä metodi toimii vankkana pontimena myöhemmässä elämässä tavoiteltaviin mittaviin suorituksiin.

Osin viestisi oli vitsi mutta ehkä siinä oli pointtikin. Mutta me olemme joka päivä ulkona, ja lapsi siellä juoksee ja kävelee ja pelaa ym niin kauan että selvästi väsähtää. Ap

Katso nämä, jeesaa taaperoiden ymmärtämisessä:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reagoit liian vahvasti lapsen juttuihin, ehkä. Jos piirtää väärään paikkaan, ohjaat takaisin oikeaan, ja kerrot rauhallisesti että piirtäminen loppuu jos vielä toimii noin. Jos toistaa tätä niin sitten uusi yritys huomenna. Ei mitään monien päivien jäähyjä siihen. Ennakoi, ole rauhallinen ja johdonmukainen. Älä anna lapsen provosoida itseäsi. Tuossa iässä hän sitä yrittää, kun etsii erillisyyttään ja omaa tahtoaan. Ole sinä luja peruskallio. Kun lapsi rikkoo sääntöjä, aloitat vaan uusiksi toivotun toiminnan ja kerrot, mitä lapselta odotat.

Tässä on hyviä ohjeita. Yritä etäännyttää itsesi äläkä ota henkilökohtaisesti. Et ole huono äiti etkä ole tehnyt mitään väärin eikä lapsessakaan ole mitään vikaa. Uhmaikä on juuri tuollaista.

Oman lapseni reaktiot varsinkin mukaviin juttuihin olivat ihan absudreja, mitä kivempi asia sitä isommat kilarit. Opittiin sitten että ei yllätyksiä, kivojakaan, vaan mieluiten tavallista rutiinia.

Joku päivä teillä sitten on hauska ja mukava 4-vuotias.

En ota henkilökohtaisesti mutta väsyn siihen kun yritän tehdä päivistä mukavia ja se ei millään onnistu kun kivat asiat menee minuutissa pelkäksi uhmaamiseksi, kiukuksi, tahalliseksi tottelemattomuudeksi ja sotkemiseksi. Minulla olisi muutakin tekemistä kuin kiinnittää takaisin tahallaan alasrevittyjä verhoja, pestä vuokra-asuntomme seiniä liiduista jne. Ja kun kaikki päivät on tätä. Ulkona vielä asian kruunaa muiden katseet, joista en välittäisi jos niitä vain joskus tulisi mutta ei ole todellakaan mukavaa kun niin usein kivat jutut menee ihan hetkessä pelkäksi taisteluksi. Ap

Ei tuota enää kyllä voi pitää sisätiloissa vapaana. Nyt haet Agri-Marketista vahvaa kettinkiä ja kytket sen tolppaan.

Uhmaa on ja kuulostaa siltä, että keskityt lapsen viihdyttämiseen liikaakin. Hän nauttii huomiosta, aina tulevasta uudesta ohjelmanumerosta ja mellastaa lisää. 

Mitäpä jos äidin huomion ja tekemisen saisi sitten, kun osaa olla kunnolla. Poistut paikalta, jos piirtelyt ei suju ja sanot rauhallisesti, että nyt loppui piirtelyt ja huomio ja sinä juot kahvia. Piirrät sitten, kun lapsi on kiltisti. Ei niin, että ensin kiukutellaan piirtämisestä ja sinä tarjoilet palkinnoksi lukemista, jos se maistuisi ja rakentelua seuraavaksi.

Tähän vielä joku kiva tarrojen keräily onnistuneiden piirtelyiden jälkeen ja kohtuuttoman suuri ilo ja kehumiset onnistumisesta. 

Ja hei, siis pakotat sen piirtelyhetken onnistumaan vaikka niin, että aluksi minuutin onnistunut hetki ja heti let jo kehumassa ja tarraa antamassa. Vähitellen pidennät.

Näin saadaan teidän viihdyttämis- ja huomiokierre poikki. 

t. päiväkodin erkkaope