Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vaikeaa puolison löytäminen nykypäivänä
27.05.2021 |
Olen 30v. Kaksi lasta vuoroviikkosysteemillä, on siis aikaa treffailla. Ihan perus fiksu, nätti, sporttinen, ja ennenkaikkea hyvin rehellinen ihminen. Olen nyt deittaillut miehiä reilusti yli vuoden, välissä olen välillä pitänyt taukoja jolloin olet koittanut miettiä asioita ja vetää happea. Miehiä kyllä riittää, kun vanha juttu menee mönkään niin jostain ilmestyy aina uusi. Mutta voi jestas millaista sontaa! Minulle on valehdeltu, minua on johdettu harhaan, petetty, jätetty, sit yritetään ilmestyä uusiksi mun elämään, kaikenlaista ihme sekoilua ja veivaamista on ollut kaikki suhteet. Ja kaikki miehet on +30 paremman puolen, ihan sinne +40 vuotiaisiin saakka, sekä lapsettomia että perheen isejä, laidasta laitaan.
Varmaan se vika on minussa, koska vedän tälläisiä miehiä puoleeni, tai jotenkin aina "valitsen" väärin. Ilmeisesti minulta puuttuu täysin kyky tunnistaa miehestä ominaisuuksia kuten luotettavuus, sitoutumiskyky ja toisen arvostaminen. Enpä olisi uskonut kuinka paljon paskaa sitä voi niskaansa saada vaikka itse koittaa pelata täysin avoimilla korteilla.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kunnollinenkin vielä löydy.
Miksi kunnollinen mies huolisi yh:n toisen miehen kakaroiden kanssa elätettäväksi? Kysyn vaan.
Koska hän on kunnollinen toisin kuin joku av:lla hengaileva pornohiiri.
ja edes sille av:lla hengailevalle pornohiirelle ei kelpaa yh. mieluummiin se vetää käteen
Miten niin "edes". Av:lla hengaava pornohiiri on rikki. Kunnon miehille, paremmille miehille, yh:t kyllä kelpaavat jos ovat nättejä ja mukavia.
Kunnon miehillä on yleensä itsetunto kunnossa eikä tuollaiset väsyneet manipulointiyritykset tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP vaikutat täyspäiseltä mukavalta ihmiseltä. Suosittelen siis että et ota tämän palstan viestejä millään tavalla vakavasti etkä anna mennä tunteisiin. Täällä on paljon katkeraa ja ilkeää sakkia. Eli älä tuhlaa elämääsi tällä palstalla kun se vain kurjistaa, kokemuksesta voin sanoa. Ihanaa kesää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa tosi fiksulta, tasapainoiselta ja ihanalta ihmiseltä.
Vaan ei ilmeisesti miesten mielestä vaan toisten äippyleiden.
Onpas tosiaan kurjia kokemuksia aloittajalla. Viestiesi perusteella vaikutat ihan tolkun ihmiseltä, joten varmasti tässä on joko huonoa tuuria tai sitten tosiaan jotenkin tunnet vetoa tai alitajuntaisesti etsit tuollaisia huonoja miehiä. En todella tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta löytäisit hyvän miehen. On tietysti aina hyvä sanoa, että ole paremmin skarppina bonagaamaan valehtelua ja muuta, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin nyt toteaisin niin, että yritä ottaa mahdollisimman rento ote deittailuun. En tarkoita tällä mitään kevytkenkäisyyttä tai sitä, että pitäisi pyörittää viittä miestä kerralla, vaan sitä, että yritä pitää "pää kylmänä" ja katso mitä eteen tulee. Ehkä oletkin näin tehnyt. Mutta jos pakkomielteisesti etsit miestä, niin tuskin löytyy. Saat myös olla vaativa ja etsiä sitä oikeasti hyvää miestä, älä vaan missään vaiheessa tyydy sellaiseen, joka kohtelee sinua huonosti. Jos mies alkaa näyttää merkkejä sellaisesta, niin sitten vaan unohdat ja eteenpäin elämässä.
On myös hyvä yrittää hyväksyä yksin elo, ja rakentaa onnellista elämää yksin. Se on ihan mahdollista, ja kannattaa, koska et voi tietää, oletko yksin huomiseen vai loppuelämäsi. Avoin kannattaa tottakai silti olla ja deittailla saa, mutta oman identiteetin ja oman onnen ei pidä perustua parisuhteelle ja sille, että tulevaisuus on jonkun toisen kanssa. Se ehkä on tai sitten ei.
Joka tapauksessa, tsemppiä!
Olet varsin nuorena saanut lapsesi, jos he ovat jo kouluikäisiä eli oletko itse käynyt koulut loppuun ja ammatissa? Ikäisilläsi koulutetuilla miehillä ei vielä monellakaan ole kouluikäisiä lapsia tai lapsia lainkaan, joten he voivat kokea lapset vieraina asiana. Vanhemmat sitoutumiskykyiset miehet taas voivat hyvinkin toivoa naiselta jo vähän muitakin asioita kuin "sporttisuutta" eli lähinnä ajan tällä takaa sitä, että millaisia miehiä nämä tapailemasi miehet ovat olleet?
Se, ettei mies luopunut deittisovelluksesta tarkoittaa vain sitä, ettei hän halunnut kanssasi mitään sen vakavampaa, valitettavasti. Sinuna kiinnittäisin huomiota miehen ammattiin, pitkäjänteisyyteen, kypsyyteen yms. koska ne kertovat myös kyvystä sitoutua. Mutta jos itselläsi ei ole koulutusta tai ammattia, niin tällaisen miehen sitouttaminen on vaikeaa, koska elämäntyyli ja ajatustavat ovat liian erilaisia. Silloin he voivat tapailla kevyesti, kunnes löytävät jonkun, johon haluavat sitoutua. Vaikka tällä palstalla väitetään, että ulkonäkö on tärkein, niin sehän ei tosielämässä riitä alkuunkaan, ellei sitten ole kyseessä jokin ajelehtijatyyppi, jolla on jo omassa elämässäänkin tekemistä, että pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää olevan vikana pakkomielle löytää uusi puoliso valmiiseen perheeseen. Näytät epätoivoiselta ja juuri sen takia vedät puoleesi kusettajia ja outoja hihhuleita. Toisen valmiiseen perheeseen tuleminen ei ole mitään helppoa eikä kahden eri ero perheen yhdistäminen. Jos ei ole saanut ensimmäistäkään suhdettaan toimimaan niin paljon vaikeempaa saada sitä seuraavakin.
Yksinhuoltaja äidilläni ei ollut paljoa valinnanvaraa miesten suhteen. Joko se oli sellainen outo aikamiespoika joka ei ollut kenellekkään naiselle kelvannut tai sitten alkoholisoitunut. Näitä vaihtuvia tyyppejä sitten tuli lapsuudessani katseltua. Äidilläni piti kuitenkin joku mies olla koko ajan ettei nuoruus mene hukkaan. Ei siinä merkannut mitään jos yh oli fiksu ja hyvännäköinen. Mitään muuta ei saanut kuin muille kelpaamattomia jätöksiä. Toinen vaihtoehto olisi ollut elää yksin. Jos on jo ensimmäinen perhe perustettu ja se epäonnistunut niin ei sen jälkeen mitään A-luokan miehiä kalastella.
Ajattelin jo heti viestisi alussa, että olet varmasti itse kokenut huonon lapsuuden, ja nyt projisoit epäonnistunutta lapsuuttasi (ja elämää) naisvihaan, vaikka oikeasti äitisi ja sinun kurja asemasi on todennäköisesti johtunut siitä miten isäsi hylkäsi äitisi ja sinut.
Se meni kyllä niin päin, että äiti jätti isän. Äiti oli tosi pihi minua kohtaan. En päässyt luokkaretkellekään kun äiti ei suostunut maksamaan. Sanoi, että on isäni vika, kun isäni ei maksanut luokkaretkeä. En minä isäni luona asunut, enkä nähnyt häntä 8 vuoteen miksi hänen olisi pitänyt luookkaretkeni ja harrastukseni erikseen maksaa. Elatusmaksut äiti käytti ripsien pidennyksiin ja tekokynsiin ja muihin miestenpyydyksiin. Miehiä sillä riittikin.
Jaah, minulla on käynyt niin joka kerta että kumppani tulla tupsahtaa melkein syliin kun sopiva hetki koittaa ja kun vähiten sitä odottaa. Enkä ole ikinä turvautunut mihinkään Tinderiin tai muuhun palveluun, tuntuisi liian väkinäiseltä hakea kumppania sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, sun onnesi on että olet vielä aika nuori. Muutoin olet kyllä jo aika lailla käytettyä tavaraa. Moni etenkin lapseton ymmärtää että lapsia hankkineen kanssa ei voi saada oikeaa aikuisten suhdetta vaan se on jotain kevyttä tapailua kumminkin, ja aina mennään niiden lasten ja exän ehdoilla. Kivahan se on sulle jos voi tapailla vähän joka toisella viikolla kun sulla ei ole lapsia kotona, mutta eipä siitä kukaan ainakaan lapseton mitään saa.
Suosittelen keskittymään vain yhtä käytetyn miehen metsästämiseen. Vaikka sellaisen joka on myös viikko viikko systeemi ja pari kolme lasta eri naisille.
En tiedä koitatko jotenkin loukata käyttämällä tuota "käytettyä" sanaa. Moni lapseton taas ei ymmärrä, millaista elämänkokemusta ja viisautta sen äitiyden ja avioeron myötä on elämään tullut. Itse en näe sitä negatiivisessa valossa, vaan vahvuutena. Siksi itsekin siis suosin miestä joka olisi eronnut vakavasta suhteesta ja jolla olisi jo omia lapsia. Heidän kanssaan olen enemmän samalla aaltopituudella kun on koettu samoja asioita ja eletään samaa elämänvaihetta. Eli "käytetty" mies minulle kiitos kyllä kelpaisi :) En siis kuitenkaan sanoisi ettei lapseton mies käy, koska ihmiset on yksilöitä, eikä rakkaus mielestäni tee kannattavuuslaskelmia. Jos eteeni tulee se lapseton mies joka minut haluaa, jonka kanssa on kemiaa, ja joka on niin kypsä että kykenee minun lapsiperhe-elämään sujahtamaan mukaan niin mikäs siinä.
AP
En nyt sinällään loukata kun olen itsekin käytetty kun olen avioliitosta eronnut. Mutta siis varmasti sulla on elämänkokemusta ja viisautta, mutta valitettavasti sulla on siinä myös ne lapset pyörimässä ja niiden ehdoilla sä elät. Siihen ei kyllä kauhean hyvin kukaan muu mahdu. Hyvä että etsit ensi sijassa lisääntynyttä koska ehkä te ymmärrätte toisianne eikä kumpikaan edes tahtoisi että olette toisillenne tärkeimpiä. Että lapset aina edellä molemmilla ja sitten katsotaan paljonko ns. parisuhteelle jää ehkä aikaa.
Joskus tein sen virheen että aloitin jotain lapsia hankkineen miehen kanssa eikä siitä kyllä tullut mitään kun pitää hyppiä aina lasten ja exän oikkujen mukaan. Siinä kuviossa ei lapsettomalla ole kuin häviämisen paikka, saa vaan kiltisti odotella koska toisella osapuolella mahtaisi armeliaasti olla aikaa tavata, eli milloin lapsille ja exälle sopii. No joillekkin sopii joillekkin ei.
Se että olet ollut avioliitossa ja eronnut ei kyllä tee sinusta "käytettyä". Sinuna kyllä lähtisin ihan tosissani työstämään tuota ajatusta, mistä sellainen kumpuaa :o Todella itseään inhoava ajatusmaailma ja ihan suhteettoman tuomitseva. Avioliitto on vain yksi asia meidän elämässä eikä sen olemassaolo tai sen pituus määrittele meitä saatikka meidän arvoa ihmisinä tai kumppaneina.
Totta, lapset on isossa osassa omaa elämääni ja miehen tulee olla sillä tapaa lapsirakas että voi toisen lasten kanssa elää ja olla. Ja ymmärrän täysin ettei kaikki ole sellaisia, kunnioitan sitä ja siksi kerron omista lapsistani jo heti alkuun, että toinen voi sitten jo siinä heti alkuun sanoa kiitos mutta tämä ei ole minua varten.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää olevan vikana pakkomielle löytää uusi puoliso valmiiseen perheeseen. Näytät epätoivoiselta ja juuri sen takia vedät puoleesi kusettajia ja outoja hihhuleita. Toisen valmiiseen perheeseen tuleminen ei ole mitään helppoa eikä kahden eri ero perheen yhdistäminen. Jos ei ole saanut ensimmäistäkään suhdettaan toimimaan niin paljon vaikeempaa saada sitä seuraavakin.
Yksinhuoltaja äidilläni ei ollut paljoa valinnanvaraa miesten suhteen. Joko se oli sellainen outo aikamiespoika joka ei ollut kenellekkään naiselle kelvannut tai sitten alkoholisoitunut. Näitä vaihtuvia tyyppejä sitten tuli lapsuudessani katseltua. Äidilläni piti kuitenkin joku mies olla koko ajan ettei nuoruus mene hukkaan. Ei siinä merkannut mitään jos yh oli fiksu ja hyvännäköinen. Mitään muuta ei saanut kuin muille kelpaamattomia jätöksiä. Toinen vaihtoehto olisi ollut elää yksin. Jos on jo ensimmäinen perhe perustettu ja se epäonnistunut niin ei sen jälkeen mitään A-luokan miehiä kalastella.
Ajattelin jo heti viestisi alussa, että olet varmasti itse kokenut huonon lapsuuden, ja nyt projisoit epäonnistunutta lapsuuttasi (ja elämää) naisvihaan, vaikka oikeasti äitisi ja sinun kurja asemasi on todennäköisesti johtunut siitä miten isäsi hylkäsi äitisi ja sinut.
Se meni kyllä niin päin, että äiti jätti isän. Äiti oli tosi pihi minua kohtaan. En päässyt luokkaretkellekään kun äiti ei suostunut maksamaan. Sanoi, että on isäni vika, kun isäni ei maksanut luokkaretkeä. En minä isäni luona asunut, enkä nähnyt häntä 8 vuoteen miksi hänen olisi pitänyt luookkaretkeni ja harrastukseni erikseen maksaa. Elatusmaksut äiti käytti ripsien pidennyksiin ja tekokynsiin ja muihin miestenpyydyksiin. Miehiä sillä riittikin.
Mitä tiedät isäsi tekosista? Ehkä oli väkivaltainen ja äitisi sekosi siitä, eikä siksi antanut sinun tavata häntä. Voi myös olla ettei isäsi halunnu tavata sinua. Turhaan syytät tässä kaikkia yh-äitejä omasta kurjuudestasi. Ota vastuu omasta elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas tosiaan kurjia kokemuksia aloittajalla. Viestiesi perusteella vaikutat ihan tolkun ihmiseltä, joten varmasti tässä on joko huonoa tuuria tai sitten tosiaan jotenkin tunnet vetoa tai alitajuntaisesti etsit tuollaisia huonoja miehiä. En todella tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta löytäisit hyvän miehen. On tietysti aina hyvä sanoa, että ole paremmin skarppina bonagaamaan valehtelua ja muuta, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin nyt toteaisin niin, että yritä ottaa mahdollisimman rento ote deittailuun. En tarkoita tällä mitään kevytkenkäisyyttä tai sitä, että pitäisi pyörittää viittä miestä kerralla, vaan sitä, että yritä pitää "pää kylmänä" ja katso mitä eteen tulee. Ehkä oletkin näin tehnyt. Mutta jos pakkomielteisesti etsit miestä, niin tuskin löytyy. Saat myös olla vaativa ja etsiä sitä oikeasti hyvää miestä, älä vaan missään vaiheessa tyydy sellaiseen, joka kohtelee sinua huonosti. Jos mies alkaa näyttää merkkejä sellaisesta, niin sitten vaan unohdat ja eteenpäin elämässä.
On myös hyvä yrittää hyväksyä yksin elo, ja rakentaa onnellista elämää yksin. Se on ihan mahdollista, ja kannattaa, koska et voi tietää, oletko yksin huomiseen vai loppuelämäsi. Avoin kannattaa tottakai silti olla ja deittailla saa, mutta oman identiteetin ja oman onnen ei pidä perustua parisuhteelle ja sille, että tulevaisuus on jonkun toisen kanssa. Se ehkä on tai sitten ei.
Joka tapauksessa, tsemppiä!
Kiitos todella hyvästä kommentista. Paljon näitä asioita olen pyöritellyt, mutta välillä varmaan vauhti sokaissut ja olen kyllä lähtenyt juttuihin mistä olisi pitänyt osata päätellä heti alkuun ettei tule toimimaan. Ja omaa elämää olisi tosiaan hyvä rakentaa entistä vahvemmin, olenkin viime aikoina alkanut panostamaan enemmän tähän omaan uuteen kotiin, hain jatko-opiskelemaan ja kesän reissutkin on suunniteltu ihan sinkkuelämää aatellen, eli omia juttuja ja niistä kyllä tulee hyvä mieli.
AP
Toiset löytää, toiset ei. Julkkiksetkin löytää heti uuden. Itse en löytäisi niin en vaihda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varsin nuorena saanut lapsesi, jos he ovat jo kouluikäisiä eli oletko itse käynyt koulut loppuun ja ammatissa? Ikäisilläsi koulutetuilla miehillä ei vielä monellakaan ole kouluikäisiä lapsia tai lapsia lainkaan, joten he voivat kokea lapset vieraina asiana. Vanhemmat sitoutumiskykyiset miehet taas voivat hyvinkin toivoa naiselta jo vähän muitakin asioita kuin "sporttisuutta" eli lähinnä ajan tällä takaa sitä, että millaisia miehiä nämä tapailemasi miehet ovat olleet?
Se, ettei mies luopunut deittisovelluksesta tarkoittaa vain sitä, ettei hän halunnut kanssasi mitään sen vakavampaa, valitettavasti. Sinuna kiinnittäisin huomiota miehen ammattiin, pitkäjänteisyyteen, kypsyyteen yms. koska ne kertovat myös kyvystä sitoutua. Mutta jos itselläsi ei ole koulutusta tai ammattia, niin tällaisen miehen sitouttaminen on vaikeaa, koska elämäntyyli ja ajatustavat ovat liian erilaisia. Silloin he voivat tapailla kevyesti, kunnes löytävät jonkun, johon haluavat sitoutua. Vaikka tällä palstalla väitetään, että ulkonäkö on tärkein, niin sehän ei tosielämässä riitä alkuunkaan, ellei sitten ole kyseessä jokin ajelehtijatyyppi, jolla on jo omassa elämässäänkin tekemistä, että pärjää.
Hyviä ajatuksia. Itse koen, että elämänarvot on ihan se tärkein asia parisuhteessa. Siis että ne on riittävän samanlaiset ja muutenkin ajatukset asioista yleisesti. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta näin kärjistettynä, jos toinen on vegaani kettutyttö ja toinen viskoo roskansa luontoon ja kieltää ilmastonmuutoksen, niin kyllä siinä voi yhteiselossa olla haasteita. Se ei siis riitä, että molemmilla on vaikkapa lapsia ja voidaan yhdessä keskustella lapsista ja vanhemmuudesta. Tai että molemmat harrastetaan riippuliitoa ja voidaan puhua siitä. Jos muut arvot ja elämänkatsomus, tai miksi sitä nyt voisi sanoa, on aivan eri maailmoista, niin ne yksi tai kaksi yhteistä asiaa ei kanna kovin pitkälle.
On tärkeää, että halutaan vaalia arjessa saman tyyppisiä asioita: onko yhteinen aika tärkeää? vai onko oma aika tärkeämpää? halutaanko yhdessä hengailla kotona vai aina lähteä johonkin? Millaisia asioita arvostetaan ja _miten se näkyy_ : perhettä, kavereita, työtä, statusta, materiaa, matkustamista, vapautta, harrastuksia,... Mihin halutaan käyttää aikaa, rahaa ja energiaa? En todellakaan tarkoita, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä, mutta suuret linjat ja arki pitäisi saada toimivaksi ja sitä helpottaa, mitä enemmän yhteneväisyyksiä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
epätoivoisia miehiä, kun sekaantuvat yh:seen.
Vuoroviikkoasumisen pitäisi jo kertoa ettei ap ole yh.
vuoroviikkoasumisen pitäisi jo kertoa, että kannattaa pysyä erossa ongelma-ap:sta
Just. Itse vaikutat melko ongelmajätteeltä.
en minä ole se joka yrittää saada toisen miehen lapsille elättäjää
Ap:n lapsillahan on jo kaksi elättäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varsin nuorena saanut lapsesi, jos he ovat jo kouluikäisiä eli oletko itse käynyt koulut loppuun ja ammatissa? Ikäisilläsi koulutetuilla miehillä ei vielä monellakaan ole kouluikäisiä lapsia tai lapsia lainkaan, joten he voivat kokea lapset vieraina asiana. Vanhemmat sitoutumiskykyiset miehet taas voivat hyvinkin toivoa naiselta jo vähän muitakin asioita kuin "sporttisuutta" eli lähinnä ajan tällä takaa sitä, että millaisia miehiä nämä tapailemasi miehet ovat olleet?
Se, ettei mies luopunut deittisovelluksesta tarkoittaa vain sitä, ettei hän halunnut kanssasi mitään sen vakavampaa, valitettavasti. Sinuna kiinnittäisin huomiota miehen ammattiin, pitkäjänteisyyteen, kypsyyteen yms. koska ne kertovat myös kyvystä sitoutua. Mutta jos itselläsi ei ole koulutusta tai ammattia, niin tällaisen miehen sitouttaminen on vaikeaa, koska elämäntyyli ja ajatustavat ovat liian erilaisia. Silloin he voivat tapailla kevyesti, kunnes löytävät jonkun, johon haluavat sitoutua. Vaikka tällä palstalla väitetään, että ulkonäkö on tärkein, niin sehän ei tosielämässä riitä alkuunkaan, ellei sitten ole kyseessä jokin ajelehtijatyyppi, jolla on jo omassa elämässäänkin tekemistä, että pärjää.
Kyllä minulla on koulutus ja ammatti ja vakityöpaikka.
Tapailemani miehet ovat olleet itse työssäkäyviä, ammatteina perus asentajaa, insinööriä.. osalla tosiaan lapsia, osalla ei. Näitä miehiä joiden kanssa siis on ollut enemmän kuin muutamat deitit niin on alle 5 kpl... Itse tykkään luonnosta, liikunnasta, mökkeilystä, kotielämästä yms. tavallisesta ja olen kyllä koittanut etsiä miehiä jotka ilmaisee kiinnostusta näihin asioihin.
Ulkonäkö ei tosiaan ole tärkeintä. Varmaan osa on juurikin kiinnostunut minusta pinnallisten asioiden vuoksi, ja sitten tullut se reality-check jossain kohtaa. Kyllä minä sen ymmärrän, mutta siinä kohtaa on sitten jo minun tunteet loukattuna, vaikka alusta saakka koitan tuoda rehellisesti esille sen mitä etsin ja mitä "tarjoan", ettei se tulisi yllätyksenä... mut ei.
AP
Sen oikean tapaaminen on ihan tuuripeliä! Oot kohdannut vaan vääriä tyyppejä. Joskus joutuu pidemmän aikaa deittailemaan. Itsellä sinkkuilua ja sekavia suhteita jo 10 vuotta! Osa tapailuista kestänyt kuukausia, joskus vuoden. Ja aina olen jotain oppinut. Nyt en enää ole pitkään aikaan etsimällä etsinyt tinderistä tai muualta. On ihanaa olla sinkku ja vapaa. Unelmana olisi romanttinen kumppanuus ja joku kenen kanssa olla me. Mutta olen hyväksynyt sen etten ehkä koskaan saa kokea sitä.
Tsemppiä ja toivotaan, että rakkaus löytyy! Aina ei etsimälläkään meinaa löytyä. Kuulostat järkevältä ja ihanalta naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaah, minulla on käynyt niin joka kerta että kumppani tulla tupsahtaa melkein syliin kun sopiva hetki koittaa ja kun vähiten sitä odottaa. Enkä ole ikinä turvautunut mihinkään Tinderiin tai muuhun palveluun, tuntuisi liian väkinäiseltä hakea kumppania sillä tavalla.
ja sitten ne aina tupsahtaa jonkun toisen syliin, kun eivätjaksa enää katsella sinua
Arvaan ettei ainakaan sinua ole kukaan jaksanut katsella tuolla asenteella.
"Ennenkaikkea hyvin rehellinen ihminen." Ap.
Rehellisyys on nykyään hyve, jonka harvalta löytää. Välillä tuntuu, että pienempää ja vähän isompaakin vilunkia on jatkuvasti ihmisten välisessä kanssakäymisessä läsnä. Valehdellaan silmät kirkkaina toiselle, vaikka totuus on toinen.
Tavalliset ja rehelliset ihmiset saavat epärehellisiä ihmisiä kohdatessaan aina siipeensä, eikä lopulta jaksaa enää uskoa siihen, että kunnon ihmisiä vielä olisi olemassa. On vaan helpompi luovuttaa, ja kyynistyä loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varsin nuorena saanut lapsesi, jos he ovat jo kouluikäisiä eli oletko itse käynyt koulut loppuun ja ammatissa? Ikäisilläsi koulutetuilla miehillä ei vielä monellakaan ole kouluikäisiä lapsia tai lapsia lainkaan, joten he voivat kokea lapset vieraina asiana. Vanhemmat sitoutumiskykyiset miehet taas voivat hyvinkin toivoa naiselta jo vähän muitakin asioita kuin "sporttisuutta" eli lähinnä ajan tällä takaa sitä, että millaisia miehiä nämä tapailemasi miehet ovat olleet?
Se, ettei mies luopunut deittisovelluksesta tarkoittaa vain sitä, ettei hän halunnut kanssasi mitään sen vakavampaa, valitettavasti. Sinuna kiinnittäisin huomiota miehen ammattiin, pitkäjänteisyyteen, kypsyyteen yms. koska ne kertovat myös kyvystä sitoutua. Mutta jos itselläsi ei ole koulutusta tai ammattia, niin tällaisen miehen sitouttaminen on vaikeaa, koska elämäntyyli ja ajatustavat ovat liian erilaisia. Silloin he voivat tapailla kevyesti, kunnes löytävät jonkun, johon haluavat sitoutua. Vaikka tällä palstalla väitetään, että ulkonäkö on tärkein, niin sehän ei tosielämässä riitä alkuunkaan, ellei sitten ole kyseessä jokin ajelehtijatyyppi, jolla on jo omassa elämässäänkin tekemistä, että pärjää.
Hyviä ajatuksia. Itse koen, että elämänarvot on ihan se tärkein asia parisuhteessa. Siis että ne on riittävän samanlaiset ja muutenkin ajatukset asioista yleisesti. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta näin kärjistettynä, jos toinen on vegaani kettutyttö ja toinen viskoo roskansa luontoon ja kieltää ilmastonmuutoksen, niin kyllä siinä voi yhteiselossa olla haasteita. Se ei siis riitä, että molemmilla on vaikkapa lapsia ja voidaan yhdessä keskustella lapsista ja vanhemmuudesta. Tai että molemmat harrastetaan riippuliitoa ja voidaan puhua siitä. Jos muut arvot ja elämänkatsomus, tai miksi sitä nyt voisi sanoa, on aivan eri maailmoista, niin ne yksi tai kaksi yhteistä asiaa ei kanna kovin pitkälle.
On tärkeää, että halutaan vaalia arjessa saman tyyppisiä asioita: onko yhteinen aika tärkeää? vai onko oma aika tärkeämpää? halutaanko yhdessä hengailla kotona vai aina lähteä johonkin? Millaisia asioita arvostetaan ja _miten se näkyy_ : perhettä, kavereita, työtä, statusta, materiaa, matkustamista, vapautta, harrastuksia,... Mihin halutaan käyttää aikaa, rahaa ja energiaa? En todellakaan tarkoita, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä, mutta suuret linjat ja arki pitäisi saada toimivaksi ja sitä helpottaa, mitä enemmän yhteneväisyyksiä löytyy.
Juuri näin, tätä juuri kommentillani tarkoitin. Kun mukana on lapsia, niin silloin erityisesti se mukava arki on tärkeää, että lapselle muodostuisi turvallinen kuva elämästä. Sen takia (jos itse olisin eronnut pienten lasten äiti) painottaisin miehen vastuullisuutta, pitkäjänteisyyttä ja samanlaisia vapaa-ajan viettotapoja eli kotikeskeisyyttä esimerkiksi. En ole nettideittaillut, joten en tiedä minkä verran siellä on kotikeskeisiä ja perhekeskeisiä miehiä tarjolla, vai onko enimmäkseen "riippuliitäjiä" ja muita sellaisia, jotka koettavat mainostaa seikkailunhaluaan.
Ajattelin jo heti viestisi alussa, että olet varmasti itse kokenut huonon lapsuuden, ja nyt projisoit epäonnistunutta lapsuuttasi (ja elämää) naisvihaan, vaikka oikeasti äitisi ja sinun kurja asemasi on todennäköisesti johtunut siitä miten isäsi hylkäsi äitisi ja sinut.