Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vaikeaa puolison löytäminen nykypäivänä
27.05.2021 |
Olen 30v. Kaksi lasta vuoroviikkosysteemillä, on siis aikaa treffailla. Ihan perus fiksu, nätti, sporttinen, ja ennenkaikkea hyvin rehellinen ihminen. Olen nyt deittaillut miehiä reilusti yli vuoden, välissä olen välillä pitänyt taukoja jolloin olet koittanut miettiä asioita ja vetää happea. Miehiä kyllä riittää, kun vanha juttu menee mönkään niin jostain ilmestyy aina uusi. Mutta voi jestas millaista sontaa! Minulle on valehdeltu, minua on johdettu harhaan, petetty, jätetty, sit yritetään ilmestyä uusiksi mun elämään, kaikenlaista ihme sekoilua ja veivaamista on ollut kaikki suhteet. Ja kaikki miehet on +30 paremman puolen, ihan sinne +40 vuotiaisiin saakka, sekä lapsettomia että perheen isejä, laidasta laitaan.
Varmaan se vika on minussa, koska vedän tälläisiä miehiä puoleeni, tai jotenkin aina "valitsen" väärin. Ilmeisesti minulta puuttuu täysin kyky tunnistaa miehestä ominaisuuksia kuten luotettavuus, sitoutumiskyky ja toisen arvostaminen. Enpä olisi uskonut kuinka paljon paskaa sitä voi niskaansa saada vaikka itse koittaa pelata täysin avoimilla korteilla.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varsin nuorena saanut lapsesi, jos he ovat jo kouluikäisiä eli oletko itse käynyt koulut loppuun ja ammatissa? Ikäisilläsi koulutetuilla miehillä ei vielä monellakaan ole kouluikäisiä lapsia tai lapsia lainkaan, joten he voivat kokea lapset vieraina asiana. Vanhemmat sitoutumiskykyiset miehet taas voivat hyvinkin toivoa naiselta jo vähän muitakin asioita kuin "sporttisuutta" eli lähinnä ajan tällä takaa sitä, että millaisia miehiä nämä tapailemasi miehet ovat olleet?
Se, ettei mies luopunut deittisovelluksesta tarkoittaa vain sitä, ettei hän halunnut kanssasi mitään sen vakavampaa, valitettavasti. Sinuna kiinnittäisin huomiota miehen ammattiin, pitkäjänteisyyteen, kypsyyteen yms. koska ne kertovat myös kyvystä sitoutua. Mutta jos itselläsi ei ole koulutusta tai ammattia, niin tällaisen miehen sitouttaminen on vaikeaa, koska elämäntyyli ja ajatustavat ovat liian erilaisia. Silloin he voivat tapailla kevyesti, kunnes löytävät jonkun, johon haluavat sitoutua. Vaikka tällä palstalla väitetään, että ulkonäkö on tärkein, niin sehän ei tosielämässä riitä alkuunkaan, ellei sitten ole kyseessä jokin ajelehtijatyyppi, jolla on jo omassa elämässäänkin tekemistä, että pärjää.
Kyllä minulla on koulutus ja ammatti ja vakityöpaikka.
Tapailemani miehet ovat olleet itse työssäkäyviä, ammatteina perus asentajaa, insinööriä.. osalla tosiaan lapsia, osalla ei. Näitä miehiä joiden kanssa siis on ollut enemmän kuin muutamat deitit niin on alle 5 kpl... Itse tykkään luonnosta, liikunnasta, mökkeilystä, kotielämästä yms. tavallisesta ja olen kyllä koittanut etsiä miehiä jotka ilmaisee kiinnostusta näihin asioihin.
Ulkonäkö ei tosiaan ole tärkeintä. Varmaan osa on juurikin kiinnostunut minusta pinnallisten asioiden vuoksi, ja sitten tullut se reality-check jossain kohtaa. Kyllä minä sen ymmärrän, mutta siinä kohtaa on sitten jo minun tunteet loukattuna, vaikka alusta saakka koitan tuoda rehellisesti esille sen mitä etsin ja mitä "tarjoan", ettei se tulisi yllätyksenä... mut ei.
AP
Et vielä ole kovin moneen ole tutustunut, mutta varmaan moni tosiaan tuolla on epärehellinen ja etsii vain kevyttä seksiseuraa, vaikka muuta väittää (itselläni ei siis ole kokemusta tindereistä ym.). Se on hyvä, että itselläsi on myös tarjota tavallisen elämän puitteita eli ammatti ja koulutus eikä tuossa mitä kerrot ole mitään mistä voisi päätellä miksi näin on käynyt. Tuskin vika on sinussa, mutta tuossa maailmassa vain on vaikeampi löytää ketään, koska ei ole mitään keinoa varmistaa puhuuko ventovieras tyyppi totta. Entä oman elämän ihmisten kautta jonkun tapaaminen? Sukulaisten, tuttavien ja työkavereiden joukot ja heidän lähipiirinsä. Kesä tulossa, jos liikut paljon ja tapaat uusia ihmisiä, voisi sieltä löytyä sopiva paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, sun onnesi on että olet vielä aika nuori. Muutoin olet kyllä jo aika lailla käytettyä tavaraa. Moni etenkin lapseton ymmärtää että lapsia hankkineen kanssa ei voi saada oikeaa aikuisten suhdetta vaan se on jotain kevyttä tapailua kumminkin, ja aina mennään niiden lasten ja exän ehdoilla. Kivahan se on sulle jos voi tapailla vähän joka toisella viikolla kun sulla ei ole lapsia kotona, mutta eipä siitä kukaan ainakaan lapseton mitään saa.
Suosittelen keskittymään vain yhtä käytetyn miehen metsästämiseen. Vaikka sellaisen joka on myös viikko viikko systeemi ja pari kolme lasta eri naisille.
Olin ensin tästä aloituksesta sitä mieltä, että niin, miksi kunnollinen, kiva äiti-ihminen löydä parisuhdetta, mutta tuossahan se syy taitaakin olla:
"mennään niiden lasten ja exän ehdoilla"
Osaatko ap antaa itse tilaa sille potentiaaliselle kumppanille? Ei seurasetänä tai -tätinä oleminen ole parisuhde.
Et varmaan ole ainoa nainen joka näin kokee. Eräs tuttavani, erosi lastensa isästä ja sen jälkeen on ollut kaikenkarvaista miestä kierrossa, ainoa, mitä en tajua, niin jokainen hänen valitsemansa uusi partneri on edellisen kaltainen, siis huono ja epämiellyttävä, miten hitossa hän onnistuu kerta toisensa jälkeen valitsemaan samanlaisen toopen ja valittaa miehissä joka kerta samoista ongelmista, mitä ovat tehneet, jättäneet tekemättä tai miten sikamaisia ovat. Onko sitten niin, että hyviä miehiä ei siis ole olemassa kuin elokuvissa? Minä en varmaan löydä yhtäkään miestä, sillä minua ei mies komentele eikä määräile !
What, luulin että jos postasin kommentin mutta ei näy, täytyy kirjoittaa uudestaan.
Ei vitsi mitä kommentteja. :D Ei todellakaan lapset ole esteenä pitkälle suhteelle ja rakkaudelle. MInulla myös takana ero ja sen jälkeen deittailua, pari kevyempää suhdetta (olisivat edenneet seurusteluun mutta loppuivat aloitteestani) ja yksi seurustelusuhde. Plus nykyinen. Itsellä lähinnä vain hyviä kokemuksia, huonoja en ole jäänyt muistelemaan. :D Siitä on varmaan apua että olen tosi suoraviivainen ja avoin kommunikoija, ilmaisen jos haluan jotain ja peräännyn jutusta jos se ei tunnu hyvältä. Olen myös pyrkinyt olemaan sellainen super-realisti tilannearvioissani, jos tulee outo fiilis niin todennäköisin tulkinta on että he's just not that into you. Ei kannata jäädä roikkumaan ja keksimään selityksiä toisen puolesta. Nykyiseen deittalukulttuuriin kuuluu myös tietty sivuvalu johon ei kannata jäädä liikaa vellomaan, se ei ole henkilökohtaista että 10 parista 1 laittaa viestiä, jne.
Yksi mitä ihmettelen, enkä muista edellisiltä sinkkuajoiltani, on tämä että yritetään lämmitellä uudestaan. Tälläkin viikolla minuun on ollut yhteydessä NELJÄ miestä joita olen jossain vaiheessa tapaillut, mutta loppunut minun aloitteestani. En käsitä. Tykkäsin enemmän siitä vanhan koulukunnan meiningistä että kun juttu on taputeltu niin siihen ei enää palata.
Älä huoli AP, kyllä se vielä kolahtaa. :) Minullakin taas kaikki eteni luontevasti kun tapasin nykyisen kumppanini. Ja kun täällä on jankattu ettei äidit kiinnosta ketään muuta kuin jotain pahnanpohjimmaisia, niin kumppanini on lapseton, nuorempi, komea tohtori ja maajoukkueurheilija. Koitan nyt sit kestää tätä alelaarissa olemista. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kunnollinenkin vielä löydy.
Miksi kunnollinen mies huolisi yh:n toisen miehen kakaroiden kanssa elätettäväksi? Kysyn vaan.
Koska hän on kunnollinen toisin kuin joku av:lla hengaileva pornohiiri.
ja edes sille av:lla hengailevalle pornohiirelle ei kelpaa yh. mieluummiin se vetää käteen
Miten niin "edes". Av:lla hengaava pornohiiri on rikki. Kunnon miehille, paremmille miehille, yh:t kyllä kelpaavat jos ovat nättejä ja mukavia.
Aika pieni osa on oikeasti mukavia, vaikka omissa puheissa näin väittäisivät ja jonkun aikaa mukavaa jaksaisivat näytellä.
Harva heistä YH:na olisi, koska nämähän olisivat pääosin suhteessa sen lapsen isän kanssa, jos olisivat oikeasti mukavia ja vieläpä nättejä sellaisia. Tosi pahoja sikamiehiä kyllä on, mutta ei todellakaan ole miehistä suurinosa (ainakaan kanttis).
Se on turha alkaa valehtelemaan, että erot yms. johtuu pääosin suurimmaksi miehistä ja naiset ovat yleensä uhreja ja enkeleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, sun onnesi on että olet vielä aika nuori. Muutoin olet kyllä jo aika lailla käytettyä tavaraa. Moni etenkin lapseton ymmärtää että lapsia hankkineen kanssa ei voi saada oikeaa aikuisten suhdetta vaan se on jotain kevyttä tapailua kumminkin, ja aina mennään niiden lasten ja exän ehdoilla. Kivahan se on sulle jos voi tapailla vähän joka toisella viikolla kun sulla ei ole lapsia kotona, mutta eipä siitä kukaan ainakaan lapseton mitään saa.
Suosittelen keskittymään vain yhtä käytetyn miehen metsästämiseen. Vaikka sellaisen joka on myös viikko viikko systeemi ja pari kolme lasta eri naisille.
En tiedä koitatko jotenkin loukata käyttämällä tuota "käytettyä" sanaa. Moni lapseton taas ei ymmärrä, millaista elämänkokemusta ja viisautta sen äitiyden ja avioeron myötä on elämään tullut. Itse en näe sitä negatiivisessa valossa, vaan vahvuutena. Siksi itsekin siis suosin miestä joka olisi eronnut vakavasta suhteesta ja jolla olisi jo omia lapsia. Heidän kanssaan olen enemmän samalla aaltopituudella kun on koettu samoja asioita ja eletään samaa elämänvaihetta. Eli "käytetty" mies minulle kiitos kyllä kelpaisi :) En siis kuitenkaan sanoisi ettei lapseton mies käy, koska ihmiset on yksilöitä, eikä rakkaus mielestäni tee kannattavuuslaskelmia. Jos eteeni tulee se lapseton mies joka minut haluaa, jonka kanssa on kemiaa, ja joka on niin kypsä että kykenee minun lapsiperhe-elämään sujahtamaan mukaan niin mikäs siinä.
AP
En nyt sinällään loukata kun olen itsekin käytetty kun olen avioliitosta eronnut. Mutta siis varmasti sulla on elämänkokemusta ja viisautta, mutta valitettavasti sulla on siinä myös ne lapset pyörimässä ja niiden ehdoilla sä elät. Siihen ei kyllä kauhean hyvin kukaan muu mahdu. Hyvä että etsit ensi sijassa lisääntynyttä koska ehkä te ymmärrätte toisianne eikä kumpikaan edes tahtoisi että olette toisillenne tärkeimpiä. Että lapset aina edellä molemmilla ja sitten katsotaan paljonko ns. parisuhteelle jää ehkä aikaa.
Joskus tein sen virheen että aloitin jotain lapsia hankkineen miehen kanssa eikä siitä kyllä tullut mitään kun pitää hyppiä aina lasten ja exän oikkujen mukaan. Siinä kuviossa ei lapsettomalla ole kuin häviämisen paikka, saa vaan kiltisti odotella koska toisella osapuolella mahtaisi armeliaasti olla aikaa tavata, eli milloin lapsille ja exälle sopii. No joillekkin sopii joillekkin ei.
Se että olet ollut avioliitossa ja eronnut ei kyllä tee sinusta "käytettyä". Sinuna kyllä lähtisin ihan tosissani työstämään tuota ajatusta, mistä sellainen kumpuaa :o Todella itseään inhoava ajatusmaailma ja ihan suhteettoman tuomitseva. Avioliitto on vain yksi asia meidän elämässä eikä sen olemassaolo tai sen pituus määrittele meitä saatikka meidän arvoa ihmisinä tai kumppaneina.
Totta, lapset on isossa osassa omaa elämääni ja miehen tulee olla sillä tapaa lapsirakas että voi toisen lasten kanssa elää ja olla. Ja ymmärrän täysin ettei kaikki ole sellaisia, kunnioitan sitä ja siksi kerron omista lapsistani jo heti alkuun, että toinen voi sitten jo siinä heti alkuun sanoa kiitos mutta tämä ei ole minua varten.
AP
Olet varmaan ihan oikeassa, olen aika kriittinen itseäni kohtaan ja pidän itseäni epäonnistuneena. Varmaan se on se kun omat vanhemmat, sukulaiset ja ystävät ovat suunnilleen kaikki pitkissä liitoissa ja olen kasvanut vähän siihen malliin että eronneet on sitä huonoa sakkia ja olen siis myös epäonnistunut ja huono. En tiedä oikein voiko enää oppia ajattelemaan toisin.
Ymmärrän kyllä. Olin tuon paineen vuoksi lasteni isän kanssa pitkään, liian pitkään. Hänkin varmaan minun. Exälläni siis oli vahvasti jo jalka avioliiton ulkopuolella, ennenkuin minä uskalsin tehdä eropäätöksen. Joka oli maailman vaikein päätös, tein sitä valehtelematta kaksi pitkää vuotta. Ja jopa oma äitini yritti puhua minua ympäri, ymmärtämättä ollenkaan mitä olin käynyt/ kävin läpi silloisessa liitossani. Puhui "lasten parhaasta" ym. Kyllä siinä itsensä tuntee muutenkin maailman epäonnistuneimmaksi ja paskimmaksi ihmiseksi ja äidiksi.
Mutta tein niinkuin sydän sanoi, eron jälkeen olin ekan vuoden kokonaan yksin, en käynyt kertaakaan edes baarissa tai mitään. Surin, itkin, työstin eroa, tein omia juttuja ja opettelin olemaan yksin ja pärjäämään yksin. Ja nyt kolme vuotta eron jälkeen olen paljon onnellisempi kuin ennen eroa, vaikka deittielämä on ollutkin kaikkea muuta kuin onnea ja iloa tuovaa, siltä tuntuu. Nyt kun olen kerran "epäonnistunut", en enää oikeastaan piittaa muiden mielipiteistä. Tiedän että tein oikein, niin itseni, eksäni, kuin lasteni kannalta. Tätä elämää kyllä voi elää muullakin tapaa ja olla onnellinen, kuin sillä yhdellä mitä meille lapsesta saakka tuputetaan. Hyvää jatkoa sinulle :)
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kunnollinenkin vielä löydy.
Miksi kunnollinen mies huolisi yh:n toisen miehen kakaroiden kanssa elätettäväksi? Kysyn vaan.
Esimerkiki siksi, että omia bilogisia lapsia tai edes lasta ei voi syystä tai voisi toisesta saada. Mutta haave ja unelma lapsiperhearjesta saattaa silti olla. Mutta en silti väitä, etteikö lapset tai jo "vain" yksi lapsi muodostaisi haasteita parisuhteen muodostamiselle oli sitten itse yksinhuoltaja tai hän, joka kokee ja tuntee hyvin voimakasta vetoa yksinhuolajaa kohtaan.
Tai ainakin jos itse olisin yksinhuoltaja -tai muutoin nuorelle lapselle sinkkuvanhempi,- niin olisin varmasti, vieläkin tarkempi, kenen kanssa olisin valmis asettumaan parisuhteeseen. En ymmärrä ollenkaan kun osa haluaa ylläpitää mielikuvaa, että yksinhuoltajat olisivat, "helpompia" ja tai "yksinkertaisempia" saada parisuhdekumppaneiksi kuin sellainen jolla ei olisi lapsi(a). - En ainakaan Suomen kaltaisessa maassa, jossa yksinhuoltajana(kin) voi elättää niin itsensä kuin lapsensa, ilman merkittävää pelkoa siitä, että ellei löydä rinnalleen (pian) uutta kumppania saa heittää hyvästit lähes kaikille haaveilleen ja unelmilleen. Yksinhuoltajana eläminen saattaa uskoakseni (omaa kokemusta minulla ei ole) olla rikkaampaa ja antoisampaakin kuin se, että rinnalla eläisi, toisena vanhempana tomppeli kumppani.
Sinkkumies
Juuri hyvin kuvattu! Olen aikuistuvan nuoren yh äiti. Hyvin ollaan pärjätty nämä vuodet ilman miestä. Miehethän luulevat että joutuvat elättämäön muiden kakaroita. Turha luulo! Taloudellisesti menee paremmin ja myös se, kun ei ole kaljan kittaajaa vieressä sanomassa kuinka lastasi tulee kasvattaa ja toisella kädellä kiskotaan kaljaa. Saadaan valita omat tekemiset et ei tartte kysellä tai kertoa minne menee jne.
Yleisesti luulaan yh:n ottavan jonkun ongelma tapauksen sekin on väärä luulo eheei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
epätoivoisia miehiä, kun sekaantuvat yh:seen.
Vuoroviikkoasumisen pitäisi jo kertoa ettei ap ole yh.
vuoroviikkoasumisen pitäisi jo kertoa, että kannattaa pysyä erossa ongelma-ap:sta
Just. Itse vaikutat melko ongelmajätteeltä.
en minä ole se joka yrittää saada toisen miehen lapsille elättäjää
Nyt vasta vitsin lohkaisit. Miehille tuntuu olevan jo ääretön haaste elättää edes omia lapsiaan, ei kukaan nainen oleta saavansa vieraasta miehestä elättäjää lapsilleen.
Itse olen myös vuoroviikkoäiti. Elämä on paljon halvempaa silloin, kun en ole suhteessa miehen kanssa.
halvempaa miehelle
Voihanhan se seurustelu suhteessa tuloihin olla kalliimpaa kaltaisellesi syrjäytyneelle miehelle kuin töissäkäyvälle naiselle.
töissäkäyvä yh? hah hah. tuilla ja elatusmaksuilla ne kaikki elää
Haista sinä paska. Minun koko ikänsä töitä tehneen äitini palkasta on maksettu aika paljon veroja, jotka mahdollistavat mm. sen, että sinunlaisesi häiriintyneet miehet voivat käyttää elämänsä työnteon sijaan naisten vihaamiseen vauvapalstalla. Oikeasti hädänalaisia, köyhyydessä eläviä ihmisiä tässäkin maassa kyllä riittää ja sinne se raha ennemmin kuuluisi, mutta täällä tosiaan huolehditaan kaikista, sinustakin.
Mitään tukia ei meidän perheessä koskaan saatu ja elatusmaksuja ei ole tullut penniäkään, minun äitini ei halunnut isältäni mitään.
Naisen ei tarvitse tehdä mitään asian eteen kun miehiä "vaan ilmestyy jostain". Sitten nainen valittaa. Olisipa miehillä yhtä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton, pian neljääkymppiä käyvä mies. Tapailin parin kuukauden ajan ap:n tilanteessa olevaa, vuoroviikoin lapsiaan tapailevaa naista. Nainen oli ulkoisesti tosi hyvän näköinen, mutta hyvin nopeasti selvisi miksi suhde ei tulisi etenemään.
Naisen mielestä hänen eksänsä, lasten isä, oli narsisti. Jaksoi jatkuvasti toitottaa miehen huonoja puolia. Alkoholisti, hakkasi jne. Sain kahdessa kuukaudessa kuulla koko repertuaarin heidän parisuhteestaan. Kuitenkin, jatkuvasti piti pitää yhteyttä lasten takia joten koskaan haavat eivät päässeet arpeutumaan. Asui myös alle kilometrin päässä ex-miehestään.
Sain kyylla myös tämän eksän jälkeisistä eksistä tarkat selostukset. Alkoholia ollut, mielenterveysongelmaista, joku liian kaukana. Mielestäni menneet ovat menneitä mutta yritin tasapuolisuuden vuoksi hieman kertoa aiemman suhteeni kipukohtia yleisellä tasolla. Nainen näytti loukkaantuneelta ja ilmaisi nopeasti ettei häntä kiinnosta menneisyyden suhteeni.
Pohdin asiaa aikani, ja totesin että ehkä haluan naisen joka on parisuhteessa minun kanssani, minun itseni takia. Jonka kanssa olemme myös keskusteluyhteydessä samalla tasolla ja tasapuolisessa tilanteessa. En jaksa olla mikään aiempien suhteiden terapeutti, eikä minun onneksi myöskään tarvitse olla sellainen.
Onneksi hyvin pian tämän jälkeen löysin tasapainoisen, lapsettoman naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, sun onnesi on että olet vielä aika nuori. Muutoin olet kyllä jo aika lailla käytettyä tavaraa. Moni etenkin lapseton ymmärtää että lapsia hankkineen kanssa ei voi saada oikeaa aikuisten suhdetta vaan se on jotain kevyttä tapailua kumminkin, ja aina mennään niiden lasten ja exän ehdoilla. Kivahan se on sulle jos voi tapailla vähän joka toisella viikolla kun sulla ei ole lapsia kotona, mutta eipä siitä kukaan ainakaan lapseton mitään saa.
Suosittelen keskittymään vain yhtä käytetyn miehen metsästämiseen. Vaikka sellaisen joka on myös viikko viikko systeemi ja pari kolme lasta eri naisille.
Ap on normaalia elämää elänyt nuori nainen, jolle löytyt kysyntää. Samanikäiset "käyttämättömät" joutuvat tulevinakin vuosikymmeninä olemaan yksin ja sekös sapettaa.
No lapsia tehneet eronneet nyt on aina vain tyytymiskamaa. Itse koskisin lisääntyneeseen mieheen pitkällä tikulla vain jos yksinäisyys niin kalvaisi eikä mitään parempaa löytyisi. Tietysti jos itse olisin yhtä käytetty niin innosta puhuen yrittäisin löytää lapsia hankkineita koska en mä parempaakaan enää saisi. Enkä ansaitsisi.
Olen itse eronnut avioliitosta niin en itsekään mielestäni ansaitse näin käytettynä ketään jolla ei olisi vastaavanlaista eroa takana.
Joidenkin mielestä käytetty, toisten mielestä elämää nähnyt ja uskaltanut, ehkäpä kokemiksista oppinutkin.
Eivät ihmiset ole esineitä, joita kulutetaan ja käytetään. Tai jos haluat itse olla esine jota käytetään, niin älä hämmästy jos löydät itsesi pian roskalavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, pian neljääkymppiä käyvä mies. Tapailin parin kuukauden ajan ap:n tilanteessa olevaa, vuoroviikoin lapsiaan tapailevaa naista. Nainen oli ulkoisesti tosi hyvän näköinen, mutta hyvin nopeasti selvisi miksi suhde ei tulisi etenemään.
Naisen mielestä hänen eksänsä, lasten isä, oli narsisti. Jaksoi jatkuvasti toitottaa miehen huonoja puolia. Alkoholisti, hakkasi jne. Sain kahdessa kuukaudessa kuulla koko repertuaarin heidän parisuhteestaan. Kuitenkin, jatkuvasti piti pitää yhteyttä lasten takia joten koskaan haavat eivät päässeet arpeutumaan. Asui myös alle kilometrin päässä ex-miehestään.
Sain kyylla myös tämän eksän jälkeisistä eksistä tarkat selostukset. Alkoholia ollut, mielenterveysongelmaista, joku liian kaukana. Mielestäni menneet ovat menneitä mutta yritin tasapuolisuuden vuoksi hieman kertoa aiemman suhteeni kipukohtia yleisellä tasolla. Nainen näytti loukkaantuneelta ja ilmaisi nopeasti ettei häntä kiinnosta menneisyyden suhteeni.
Pohdin asiaa aikani, ja totesin että ehkä haluan naisen joka on parisuhteessa minun kanssani, minun itseni takia. Jonka kanssa olemme myös keskusteluyhteydessä samalla tasolla ja tasapuolisessa tilanteessa. En jaksa olla mikään aiempien suhteiden terapeutti, eikä minun onneksi myöskään tarvitse olla sellainen.
Onneksi hyvin pian tämän jälkeen löysin tasapainoisen, lapsettoman naisen.
No täysin ymmärrettävää. Selvästi tuo tapailemasi nainen ei ollut kyennyt käsittelemään vanhaa suhdettaan. Se on myrkyllistä, oli lapsia tai ei. Kiva että olet nyt löytänyt hyvän parisuhteen :)
AP
Vierailija kirjoitti:
Jaah, minulla on käynyt niin joka kerta että kumppani tulla tupsahtaa melkein syliin kun sopiva hetki koittaa ja kun vähiten sitä odottaa. Enkä ole ikinä turvautunut mihinkään Tinderiin tai muuhun palveluun, tuntuisi liian väkinäiseltä hakea kumppania sillä tavalla.
Tämä on naisille yleinen harhaluulo. Voin vakuuttaa että se "syliin tupsahtava" mies on harjoitellut peliään vuosien ajan, saanut lukemattomia pakkeja ja kehittynyt mestariksi. Nykyisin hän kykenee sitten iskemään sinut niin, ettet edes huomaa tulleesi isketyksi vaan kuvittelet miehen vain tupsahtaneen elämääsi jostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kunnollinenkin vielä löydy.
Miksi kunnollinen mies huolisi yh:n toisen miehen kakaroiden kanssa elätettäväksi? Kysyn vaan.
Koska hän on kunnollinen toisin kuin joku av:lla hengaileva pornohiiri.
ja edes sille av:lla hengailevalle pornohiirelle ei kelpaa yh. mieluummiin se vetää käteen
Miten niin "edes". Av:lla hengaava pornohiiri on rikki. Kunnon miehille, paremmille miehille, yh:t kyllä kelpaavat jos ovat nättejä ja mukavia.
Aika pieni osa on oikeasti mukavia, vaikka omissa puheissa näin väittäisivät ja jonkun aikaa mukavaa jaksaisivat näytellä.
Harva heistä YH:na olisi, koska nämähän olisivat pääosin suhteessa sen lapsen isän kanssa, jos olisivat oikeasti mukavia ja vieläpä nättejä sellaisia. Tosi pahoja sikamiehiä kyllä on, mutta ei todellakaan ole miehistä suurinosa (ainakaan kanttis).
Se on turha alkaa valehtelemaan, että erot yms. johtuu pääosin suurimmaksi miehistä ja naiset ovat yleensä uhreja ja enkeleitä.
Se on just näin ja todella monet niistä "tosi sikamiehistäkin" on ihan itse omin kriteerein valittu ja yksi yleinen syy näiden valintaan on se, että näillä narsisteilta, psykoilla jne. on tässä maailmassa enemmän mahdollisuuksia ja potentiaalia hankkia naiselle resursseja, kuin niillä jotka eivät tälläisiä ole. Itsestään selvää on, että mitä enemmän poikkeaa näistä toiseen suuntaan (empaattisuus, omatunto jne.jne.), niin sitä vähemmän pystyy niihin juttuihin, kuin nämä pystyvät.
Syy selvinnee, kun AP vastaat kysymykseen: Mitkä ovat kriteerisi miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Syy selvinnee, kun AP vastaat kysymykseen: Mitkä ovat kriteerisi miehelle?
vastausta et prinsessalta tähä saa.
Vierailija kirjoitti:
Syy selvinnee, kun AP vastaat kysymykseen: Mitkä ovat kriteerisi miehelle?
Luotettava, huumorintajuinen, elämänhallintataitoinen. Nuo on sellaisia mistä en pysty joustamaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kunnollinenkin vielä löydy.
Miksi kunnollinen mies huolisi yh:n toisen miehen kakaroiden kanssa elätettäväksi? Kysyn vaan.
Koska hän on kunnollinen toisin kuin joku av:lla hengaileva pornohiiri.
ja edes sille av:lla hengailevalle pornohiirelle ei kelpaa yh. mieluummiin se vetää käteen
Hassua, oikeassa elämässä miehet kuitenkin tappelevat niistä kivoista ja näteistä yh äideistä..
Vierailija kirjoitti:
AP, sun onnesi on että olet vielä aika nuori. Muutoin olet kyllä jo aika lailla käytettyä tavaraa. Moni etenkin lapseton ymmärtää että lapsia hankkineen kanssa ei voi saada oikeaa aikuisten suhdetta vaan se on jotain kevyttä tapailua kumminkin, ja aina mennään niiden lasten ja exän ehdoilla. Kivahan se on sulle jos voi tapailla vähän joka toisella viikolla kun sulla ei ole lapsia kotona, mutta eipä siitä kukaan ainakaan lapseton mitään saa.
Suosittelen keskittymään vain yhtä käytetyn miehen metsästämiseen. Vaikka sellaisen joka on myös viikko viikko systeemi ja pari kolme lasta eri naisille.
Höpöhöpö.
Olet varmaan ihan oikeassa, olen aika kriittinen itseäni kohtaan ja pidän itseäni epäonnistuneena. Varmaan se on se kun omat vanhemmat, sukulaiset ja ystävät ovat suunnilleen kaikki pitkissä liitoissa ja olen kasvanut vähän siihen malliin että eronneet on sitä huonoa sakkia ja olen siis myös epäonnistunut ja huono. En tiedä oikein voiko enää oppia ajattelemaan toisin.