Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Käyttäjä39274 kirjoitti:

Liikunnanope oli naisvoimistelija, joten tamburiinin tahdissa salin poikki, tyyliin perusaskel - hyppy ja tamburiinin tahdissa. Testi kaikesta eli pesäpallo, lentopallo, koripallo ja yleisurheilu testi.

Se soitin ei ollut tamburiini vaan kehärumpu! Miksi kaikki kutsuu sitä tamburiiniksi?

Koulussa liikunta oli pääsääntöisesti ihan hirveää. En muista pitäneeni mistään erityisesti. Ilo liikuntaa kohtaan on edelleen poissa ja se on todella harmi. Varsinkin joukkuelajit ovat ehdoton ei. Jäänyt takaraivoon ajatus että olen ihan paska. Minut valittiin aina viimeisten joukossa, koska en ollut suosittu. Juoksusta taisin tykätä, vaikka olen lyhyt, mutta en ollut huonoin siinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halunnut osallistua liikuntaan piti vessassa näyttää terveysside opettajalle. Laitoin sitten ketsuppia. En kuitenkaan sinappia.

Mitä ihmettä!? Kuka hullu haluaa tällästä kytätä? Yöks

Ehdottomasti hiihto. en senttiäkään ole koulun jälkeen hiitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vihasin hiihtokilpailuja, mutta vielä pahemmat traumat on aiheuttanut se joukkueiden jako jossa kaksi opettajan lempilasta sai valita itselleen joukkueet huutamalla vuorotellen. Minä olin se joka jäi aina viimeiseksi ja jota kukaan ei halunnut riesakseen. Yläasteelle mennessä olinkin ottanut jo sen asenteen että vttuako tässä, enkä enää edes yrittänyt. Kun pallo tuli kohti, väistin sitä ja annoin sen mennä minne meni, aivan sama kuka kilpailuhullu siitä kilahti ja alkoi rääkyä jotain. 

Vihaan joukkueurheilua tänä päivänäkin, yli viisikymppisenä. Liikun kyllä joka päivä pari tuntia, joko kävelen tai pyöräilen. 

Jossain on jotain vikaa kun puoli Suomea on saatu vihaamaan liikuntaa jo koulussa. 

Jos miettii, mitkä liikuntatuntien taidot ovat oikeasti tärkeitä, niin olit kyllä paras opettaja, mikä näillä kilpailuhulluilla koskaan oli. Aika kova temppu yläastelaiselta "luovuttajalta". :D

Hiihtotunnit. Olin liikunnallinen lapsi ja pidin liikkatunneista, mutta hiihto oli hirveää. Kammo jäi.

Hiihdimme aina todella mutkaisilla metsäteillä missä paljon ylä- ja alamäkiä. Erityisesti muisto tunnilta kun lähes itkin yhden pahan kaartuvan alamäen kohdalla ja laskin sen lopulta opettajan "sylissä/avustettuna". Open käytös oli rauhoittavaa, mutta kamala muisto silti.

Opettajat ei koskaan opettaneet yhtään mitään. Heillä ei ollut mitään käsitystä lapsen kehosta, esim. yliliikkuvista nivelistä. Että ei vaan pystynyt johonkin ja olisi tarvinnut opastusta. Samoin kurjaa oli, että pikkukylän akateemisen seurapiirin lapset olivat paljon enemmän oikeampia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Suunnistus! En vieläkään tiedä mitään hirveämpää kuin metsässä edestakaisin juokseminen ja typerien rastien etsiminen. Sai pelätä suonsilmäkkeeseen juuttumista, ja jos ei pysynyt nopeampien perässä, eksyi varmasti ja rämpi lopulta saappaat märkinä, hikisenä ja vihaisena vielä vihaisemman opettajan luo, joka oli joutunut odottamaan viimeisiä mielestään liian kauan.

Suunnistuksesta tykkäsin :)

Kolmannella luokalla opettaja pakotti seisomaan käsillä niin, että hän piti jaloista kiinni. En olisi millään uskaltanut.

Suihkuun pakottaminen.

"Kaikki ovat samanlaisia"

Joopajoo.

Telinevoimistelusta muistui mieleen rekki,jonka päälle itsensä nostaminen jo kauhistutti ja se kapea palkki vai mikä se oli,minkä päällä korkealla piti yrittää kävellä vaikka heilutti puolelta toiselle :) huh

Vierailija kirjoitti:

Aivan kaikki. Itkin ja pelkäsin tunteja edellisinä iltoina läpi kouluajan. Uinti, pesis ja hiihto oli pahimmat. En pysty edelleenkään edes ajattelemaan kuinka paljon mua haukuttiin ja ivattiin niillä tunneilla.

Sama. Usein lintsasin koulusta liikuntatuntien takia.

Hiihtokilpailut, joihin kaikkien oli pakko osallistua. Siellä vedin sitten minäkin oikeasti veren maku suussa. Tuntui hirveältä. Aikuisena, kun kerroin keuhkolääkärille vihaavani hiihtoa, katsoi hän minua kummeksuen ja totesi: "No ei se kyllä mikään astmaatikkojen laji olekaan". Sen jälkeen vasta tajusin, miksi pakkasella rehkiminen oikeasti sattuu keuhkoihini ja miten typerää oli ollut edes yrittää pärjätä muille talvilajeissa.

Ei ole muita kuin inhottavia muistoja :(

Käyttäjä39274 kirjoitti:

Liikunnanope oli naisvoimistelija, joten tamburiinin tahdissa salin poikki, tyyliin perusaskel - hyppy ja tamburiinin tahdissa. Testi kaikesta eli pesäpallo, lentopallo, koripallo ja yleisurheilu testi.

Ihan kuin oma peruskoulun liikkunnanopettajani. Oletko kenties Pirkanmaalta?

Suomi on täynnä liikunnanopettajia, joita ei muistella hyvällä. Ne muistot säilyy oppilaiden kehossa ja mielessä.

Pesäpallo, lätkä, jalkapallo, hiihto...

Varsinki uinti uimahallissa ja pukuhuone hirveimpiä.

Cooperin testit. En ole ikinä ollut liikunnallinen, mutta koen että lapsena olin aivan tavis liikkumisen suhteen. Pyöräilin joka paikkaan, koulumatkani oli yli 2km ja koskaan kukaan ei autolla kyytsännyt. Mummoni vei mua uimaan ympäri vuoden joka viikko. Mutta en ole ikinä osannut juosta. Juoksemisessa alkaa heti vatsaan sattumaan, keuhkoihin pistää ja jalat menee maitohapoille.

Niinpä paras tulokseni cooperin testissä on 1600 metriä. Opettaja tuli erikseen kanssani juttelemaan, että mun pitäisi enemmän harrastaa liikuntaa, että olen rapakunnossa. Olisipa nähnyt mut uimassa tai pyöräilemässä!

No nyt olen 40-vuotias enkä ole koskaan juossut. Edelleen uin ja pyöräilen.

Pituushyppy. Olin luokan lyhin, ja osin siitä syystä myös surkea hyppäämään. Opettajalle kaikessa kilpaileminen oli tärkeää, hän kirjasi kaikki tulokset ylös ja kailotti suureen ääneen, kuka oli paras ja mitä muita tuloksia tuli. Jostain syystä korkeushypystä ei jäänyt yhtä kamalia muistoja, vaikken siinäkään tainnut menestyä. Ehkä sitten oli joku huonompi vielä. Lajien tekniikkaa hän ei kyllä osannut opettaa eikä neuvoa, eikä pelien sääntöjä. Ne pelasi, jotka osasi, loput seisoskeli kentällä lähinnä muitten tiellä.

Minä taas rakastin uintitunteja! Se oli lähes ainoa laji, jossa olin oikeasti hyvä. Tamburiinin tahdissa voimistelemisesta tykkäsin myös, muuta musiikkia ei liikutatunneille tuotu 70-luvulla. Hirveintä oli telinevoimistelu, koska olin siinä tosi huono, ja suoritusten aikana koko luokka seisoi tollottamassa.