Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?
Tuon musiikkiketjun innoittamana. Minut koululiikunta sai vihaamaan urheilua vuosiksi ja vasta aikuisena löysin liikunnallisen puoleni. Kaikkea piti mitata ja kaikesta kilpailla aina. Yksi pelko oli hiihtokilpailut, yksi huutojako, pesiksen ajolähtö jne.
Kommentit (1860)
Se, kun minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen.
Toinen oli uimaopetus, koska meidän uimaopettaja oli sadisti, joka jopa haukkui meitä. Oltiin vasta 2.luokalla. Mm. Läskiksi haukkui joitakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun johdin luistelukilpailua, mutta piti katsoa taakse että missä se seuraava tulee ja sitten se pääsikin ohitse P*rkele
Jytäjumppa oli pahinta. Se oli jonkinlainen aerobicin esiaste ja opettajaksi sattui jytäjumppahullu Robin oppilas.
Cooperin testi oli hyvä kakkonen.
Kaikki joukkue- ja kilpailulajit menettelivät, vaikka en minä niissä hyvä ollutkaan.
Kaikki. Inhosin jokaista liikuntatuntia. Koko 39 vuoden ajan. Se meteli, kylmä ja omat kipeät nivelrikkoiset raajani. Mutta muita aineita tykkäsin opettaa.
Pesäpallo sitä pelattiin kokoajan kesällä aina yläasteelle asti.. Olisi edes ollut jalkapalloa tai jotain mutta kun ei.
Talvella oli sitten ala-asteella onneksi hiihtoa sekä luistelua niin jotain vaihtelua edes.. Yläasteella talvella oli myös vain yksi laji ja se oli luistelu.
Ala-asteella liikunta oli vielä kivaa mutta yläasteella 3 vuotta ja vain 2 lajia kyllä tukahdutti kaiken innon ja 8-9 luokalla lintsasin lähes kaikki liikuntatunnit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun piti kiivetä narua pitkin ylös. En koskaan päässyt, kuin 10 cm.
Pukkihyppely ja telinevoimistelu sekä kiipeäminen köyttä pitkin. En oikeasti näe, mihin niitä taitoja tarvittiin.
Muuten pidin liikunnasta, mutta edelleen jumakauta pukkihyppely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaahan se oli. Mutta ylä-asteikäinen luokkakaveri joka oli piirinmestari saappaantyönnössä tai jotain, jaksaa vieläkin vittuilla kun harvoin osutaan samalle paikalle. Hankkis jo elämän.
Meillä oli suihkutilat poikien ja tyttöjen pukuhuoneiden välissä ja oli ihan parasta kurkkia oven alta kun tytsyt riensivät suihkuun, oli siinä tiheät tuherot jo nuorella iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kiusattu ja kömpelö. Aina naurettiin ja opettajat valitti kun en osannut hypätä tai heittää tai juosta kunnolla. Ja tietenkin aina viimeisenä otettiin joukkueeseen ja porukka alkoi kinastella kumpi joutuu ottamaan mut joukkueeseen.
Sitten on jäänyt mieleen yksi tilanne ala-asteella kun liikuntatunnin jälkeen piti käydä suihkussa. Muut oli jo käynyt ja minä ja yksi toinen ujo tyttö mentiin. Ja se opettaja vahti koko ajan että otetaan kaikki vaatteet pois ja peseydytään kunnolla. Siinä sitten kiusaantuneina peseydyttiin kun yksi tuijottaa ovensuussa tyyliin:
https://i2-prod.mirror.co.uk/incoming/article22657531.ece/ALTERNATES/s1…
Vierailija kirjoitti:
Jytäjumppa oli pahinta. Se oli jonkinlainen aerobicin esiaste ja opettajaksi sattui jytäjumppahullu Robin oppilas.
Cooperin testi oli hyvä kakkonen.
Kaikki joukkue- ja kilpailulajit menettelivät, vaikka en minä niissä hyvä ollutkaan.
Palautit mieleen tuon jytäjumpan. Kiitos nostalgiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksei urheilutunneilla joukkueita valita vaikka arpomalla, koska tämä viimeiseksi jääminen valintatilanteissa on lapsille ja nuorille aina yhtä nöyryyttävää.
Lentopallo, en voi ymmärtää lajia joka tekee kipeää joka kerta kun läpsäisee kivikovaa palloa ranteilla !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tamburiinin rytmissä kävely, kun samalla piti ojennella nilkkoja ja heitellä hernepussia ilmaan.
Vaihtoaskel hyppy vaihtoaskel hyppy hyppy ja hyppy ja hyppy ja hyppy argggghhh vieläkin tulee mieleen....ympyrässä se typerä sininen jumppapuku päällä...sata vuotta sitte...
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoaskel hyppy Vaihtoaskel hyppy Vaihtoaskel hyppy..... pum pum pum
Hävetti kun piti juosta uimapukumallisessa tummansinisessä jumppapuvussa. Vaikka me oltiin vaan tyttöjen liikuntatunnilla, niin ei se vaatetus silloinkaan tuntunut hirvittävän luontevalta. Hävetti, vaikka en mikään elefantti ollutkaan, mutta en myöskään mikään siro gaselli.
Mulla on näitä huonoja muistoja vaikka muille jakaa... Meidän piti jo ihan pieninä luistella jossain muodostelmassa, vaikka hädin tuskin pysyin niillä luistimilla pystyssä. Se oli kauhean stressaavaa, pelkäsin koko ajan että lennän takalistolleni. Hiihtokilpailuissa olin tietenkin joka vuosi viimeinen, ja viimeinen myös joukkueisiin valittaessa. Yläasteella meillä oli sellainen liikkamaikka, joka ei pitänyt minusta yhtään. Muiden kanssa vitsaili ja kannusti suorituksessa, mutta mulle ei sanonut vissiin koskaan halaistua sanaa vaikka olin silloin suht kovassa kunnossa. Myös ne tanssitunnit, joissa piti tanssia vastakkaisen sukupuolen (myös niitten kiusaajien) kanssa, oli aivan järkkyjä. Ylivoimaisesti pahin oli kuitenkin eräs ala-asteen uimatunti: Mulla alkoi kehitys aika varhain, siis karvoituksen kasvu yms. En kuitenkaan tiennyt mitä niille karvoille oikein pitäisi tehdä, ja miten ne ajellaan, joten menin sitten uimahalliin sellaisissa hirveissä puskissa :( Ei tullut kiusaamisesta loppua, olisinpa voinut olla nyt vanhempana neuvomassa itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tamburiinin rytmissä kävely, kun samalla piti ojennella nilkkoja ja heitellä hernepussia ilmaan.
Vaihtoaskel hyppy vaihtoaskel hyppy hyppy ja hyppy ja hyppy ja hyppy argggghhh vieläkin tulee mieleen....ympyrässä se typerä sininen jumppapuku päällä...sata vuotta sitte...
Meillä sama mutta vaihtoaskel 'pieru', vaihtoaskel 'pieru',,eli pierasin jokaisen vaihtoaskel hypyn välissä😜
Aerobic oli just tullu uutuutena. Meidän ope oli intona, yhtenä lukuvuonna meillä oli joka ikinen kerta sisäliikuntana aerobikkiä näyttämöllä, kun rinnakkaisluokan tytöt sai pelata salissa lento/koripalloa tms. Korpeaa vieläkin! Hiton RaijaP.
Jos ei halunnut osallistua liikuntaan piti vessassa näyttää terveysside opettajalle. Laitoin sitten ketsuppia. En kuitenkaan sinappia.
Koulussa oli kävelytesti. Eli Cooperin tyylinen testi, jossa piti tietty aika kävellä ja pisteitä sai sitten kertyneen matkan mukaan. En tuolloin ollut kehdannut pyytää vanhempia ostamaan lenkkareita, vaan lainasin äidin vanhoja "kävelykenkiä" usein ulkoliikuntatunnille sulaan aikaan. Emme olleet vähävarainen perhe, mutten vaan jotenkin kehdannut pyytää kunnon varusteita liikuntaan eikä vanhempani tajunneet niitä oma-aloitteisesti hankkia.
Testin aikana jalkani kipeytyivät epäsopivista kengistä aivan *****nasti, vedet valui silmistä kun sattui pohkeen/penikoiden alueelle ja jalkapöytään. Liikunnanopettaja kuittaili huonosta kenkävalinnastani ilkeästi. Suututti niin paljon opettajan ajattelemattomuus. Mietin kuinka ikävältä tilanne olisi tuntunut, jos perheeni oikeasti olisi ollut vähävarainen? Pisti open kuittailu kyllä miettimään omaa ajattelutapaani ja päätin, että itse pidän suuni kiinni enkä lähde vastaavalla tavalla kuittailemaan kenellekään...