Mikä on kouluaikasi inhottavin liikuntamuisto?

Koripallo, pesäpallo ja luistelu. Kotona ei seurattu eikä pelattu mitään pallopelejä, ja sääntöjen oppiminen pelaamalla oli vaikeaa. Jatkuvasti tuli tehtyä jotain väärin. Luistelu oli inhottavaa, koska en meinannut pysyä pystyssä. Huono tasapaino.

Pelkäsin aina kuollakseni korkeushyppyä. Ensinnäkään en päässyt sen riman yli ja toisekseen pelkäsin satuttavani itseni siihen rimaan kun rojahdin sen kanssa siihen patjalle.

Täällä koetut samat asiat koulukiusattuna, enkö halunnut käydä suihkussa ikinä liikuntatunnin jälkeen,sain "lempinimen" muiden nimien lisäksi haisuli.

Yläasteella rehtori veti poikien liikuntaa. Sillä oli tapana esitellä kulkusiaan terveystiedontunneilla (istuin etupulpetissa). Hyvä ettei suuhun tunkenut.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella rehtori veti poikien liikuntaa. Sillä oli tapana esitellä kulkusiaan terveystiedontunneilla (istuin etupulpetissa). Hyvä ettei suuhun tunkenut.

Näin Kuoreveden ylä-asteella 80-luvulla.

Tokalla luokalla matkalla liikuntasaliin luokkatoveri työnsi selästä tahallaan portaikossa, jossa kaaduin ja pyörin puoli kerrosväliä alaspäin. Opettaja komensi ylös maasta ja valitin kipeää nilkkaa. Opettaja ei kuunnellut ja liikuntatunti mentiin tamburiinitahdissa marssien, hyppien, juosten ym. itkeskelen kovaa kipua. Oli opettajalla ilmeessä pitelemistä kun saavuin seuraava päivänä kouluun kipsillä varustettuna taksikyydillä... ainoa joka pyysi anteeksi oli tönäisijä...

"Kunpa saisin kuumeen, kunpa saisin kuumeen, kunpa saisin kuumeen.." tätä toistin tokaluokkalaisesta lähtien liikuntatunteja edeltävinä iltoina kyynelten valuessa tyynylle. Liikunta oli kauheaa ja rikkoi minussa sen innokkaan, pienen liikkujan. Minusta tuli liikunnan vihaaja koulun meiningin vuoksi. Eikä tätä aihetta käsitellä vieläkään mitenkään.

Pelkäsin palloja, Koska olin joku hiton pallomagneetti,osui kova pallo milloin päähän,milloin käteen tai selkään, sattu aivan hitosti ja muistan itkeneeni monet kerrat mutta kiusaajat ja opettajat vaan ilkkuivat ettei se nyt noin paljon voinut sattua! Ala asteelta tämä ja yläasteella väistelin palloa,oli sit kysymys jalkapallosta ( jota inhosin yli kaiken), lentopallosta,koripallosta tai mistä muusta pallo pelistä tahansa.

Minua ei häirinnyt että jäin joukkuevalinnassa viimeiseksi (tai melkein) koska lisäkseni oli kolme muutakin. Aina oli sama rutiini jalkapallossa että meistä huonoimmista toinen oli puolustamassa ja toinen maalissa eli seisottiin toisessa päässä ja juteltiin kun muut pelasivat. Kun pallo sattui tulemaan omaan päähän niin vähän yritettiin potkia. Yläasteella oltiin samat neljä samoilla tunneilla ja luistelukerroilla oli jokaisella kynsivallintulehdus. 😃

Kerran suunnistaessani oikaisin suon yli ja sukka kastui.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin palloja, Koska olin joku hiton pallomagneetti,osui kova pallo milloin päähän,milloin käteen tai selkään, sattu aivan hitosti ja muistan itkeneeni monet kerrat mutta kiusaajat ja opettajat vaan ilkkuivat ettei se nyt noin paljon voinut sattua! Ala asteelta tämä ja yläasteella väistelin palloa,oli sit kysymys jalkapallosta ( jota inhosin yli kaiken), lentopallosta,koripallosta tai mistä muusta pallo pelistä tahansa.

Polttopallossa olit varmaan aika haka!

Vierailija kirjoitti:

Tokalla luokalla matkalla liikuntasaliin luokkatoveri työnsi selästä tahallaan portaikossa, jossa kaaduin ja pyörin puoli kerrosväliä alaspäin. Opettaja komensi ylös maasta ja valitin kipeää nilkkaa. Opettaja ei kuunnellut ja liikuntatunti mentiin tamburiinitahdissa marssien, hyppien, juosten ym. itkeskelen kovaa kipua. Oli opettajalla ilmeessä pitelemistä kun saavuin seuraava päivänä kouluun kipsillä varustettuna taksikyydillä... ainoa joka pyysi anteeksi oli tönäisijä...

Minulta murtui nilkka seitsemännellä luokalla ollessa ja jalka kipsattiin. Kun kipsi otettiin pois ja minun piti kävellä ilman sitä, niin jalkaan sattui vielä ja kävelykin oli vaikeaa. Ilmeisesti jalka ei ollut aivan täysin parantunut vielä. Liikunnanopettaja näki, että kuinka onnuin jalkaani ja tiesi onnettomuudesta sekä siitä, että kipsi oli otettu pois. Silti hän pakotti minut mukaan liikuntatunneilla mukaan esim. erilaisiin peleihin kuten sählyyn, jalkapalloon ja pesäpalloon. Siellä minä yritin juosta parhaani mukaan vaikka jalkaan sattui koska se rasittui selvästi liikaa mutta opettaja pakotti minut mukaan peleihin muiden mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin palloja, Koska olin joku hiton pallomagneetti,osui kova pallo milloin päähän,milloin käteen tai selkään, sattu aivan hitosti ja muistan itkeneeni monet kerrat mutta kiusaajat ja opettajat vaan ilkkuivat ettei se nyt noin paljon voinut sattua! Ala asteelta tämä ja yläasteella väistelin palloa,oli sit kysymys jalkapallosta ( jota inhosin yli kaiken), lentopallosta,koripallosta tai mistä muusta pallo pelistä tahansa.

Polttopallossa olit varmaan aika haka!

Itseasiassa en kun se hemmetin kivikova pallo osui täysillä mahaan, selkään tai kylkeen! Ja melkein heti ensimmäiseksi putosin! Muut tyrkki mua tahalleen osuma etäisyydelle.

Kuukautisten aikaan ei tarvinnut osallistua uimiseen. Hyvä niin. Luokassamme oli varsinaisia kanahaukkoja, jotka vahtivat ja näkivät joka asian.

Oikea juorukellojen kerho.

Yksi heistä oli nähnyt uimahallin suihkutiloissa eräällä luokkamme tytöllä tamponin narun. Siitäkös juttua ja ihmettelyä riitti. Että sillä tytöllä oli jo kuukautiset, vaikka oltiin vasta kuudennella luokalla. Kenellähän muulla ne on, voi kauheeta.

Huutojaoissa minut valittiin aina viimeisenä. Ei siksi, että olisin ollut huono, vaan siksi että olin kiusattu ja epäsuosittu.

Vihasin hiihtoa. Hiihtokisoihin oli pakko osallistua. Kerran liikuntatunnilla meidät pakotettiin hiihtämään niin kylmässä, että monen sormet turposivat.

Yläasteella jouduimme kerran aamulla sateessa metsään suunnistamaan. Loppupäivä oltiin sitten märissä sukissa. Flunssahan siitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vihasin hiihtoa. Hiihtokisoihin oli pakko osallistua. Kerran liikuntatunnilla meidät pakotettiin hiihtämään niin kylmässä, että monen sormet turposivat.

Sama vika. Vihasin sitä hiihtoa ja oikein erityisesti hiihtokilpailuja sydämeni pohjasta. 

Kun liikunnanopettaja, mies, tuli katsomaan että kaikki pojat käyvät suihkussa. Katsoikin tarkkaan. 1990 luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

"Kunpa saisin kuumeen, kunpa saisin kuumeen, kunpa saisin kuumeen.." tätä toistin tokaluokkalaisesta lähtien liikuntatunteja edeltävinä iltoina kyynelten valuessa tyynylle. Liikunta oli kauheaa ja rikkoi minussa sen innokkaan, pienen liikkujan. Minusta tuli liikunnan vihaaja koulun meiningin vuoksi. Eikä tätä aihetta käsitellä vieläkään mitenkään.

Voi että :( Minäkin ajattelin aina kipeänä ollessani että positiivista on ainakin se että liikuntatunnit jäävät välistä ja tein laskelmia että kuinka monta päivää saan olla rauhassa ennenkuin pitää taas mennä sinne tunnille...