Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun 19v ylioppilas ei pyri mihinkään.
Isukki+äiti
25.05.2021 |
Meidän nuori kirjoitti nyt ylioppilaaksi hieman keskivertoa huonommilla papereilla. Peruskoulussa oli innokas hyväntuulinen ja sopivasti kunnianhimoinen ysin koululainen
Lukioaikana ”leikki ” ahkeraa etäopiskelijaa ,kun siihen korona-aika antoi mahdollisuuden. Ts. Päivät lösötti kotona ja valehteli opiskelevansa. Toki opiskeli, mutta vain ns ”vasemmalla kädellä” . Kaverit muuttuivat samanlaisiksi hällä väliä tyypeiksi. Mikään ei kiinnosta, eikä innosta.
Onko muuta mahdollisuutta,kuin kehoittaa muuttamaan pois kotoa ja tulemaan toimeen miten tahtoo.
Kotityötkään ei kiinnosta. Me vanhemmat käymme kokopäivätyössä, joten edes oman huoneen siivoaminen, keittiöhommat olisi vähintä , mitä vois tehdä siihen kännykkään tuijottamisen sijasta.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkoon vain tyttö, mutta armeijaan hopi hopi. Saa järjestystä ja rakennetta elämäänsä, ohjattua toimintaa, jonka aikana ehtii hyvin miettiä, mitä jatkossa aikoo. Paikallaan makaamalla tuskin hyvää syntyy.
Voi olla vaikea odottaa kotona osallistumista kotitöihin, jos ei tähän mennessä ole tarvinnut lainkaan. Siksikin intti voisi olla hyvä juttu.
Ihan kiva, mutta ei armeijaankaan noin vain mennä.
No ei, se on ihan totta. Ei minnekään noin vain mennä. Hiukan vaatii aktiivisuutta. Jos mitään ei saa vaatia, kai sitten voi kotona vetelehtiä. Ihan kiva kai sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt on vanhemmilla näytön paikka edessä, pilaavatko nuoren tulevaisuuden antamalla hänen jäädä kotiin makoilemaan vai potkivatko persiille, josta nuori voi tulevaisuudessa olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lukion jälkeen hanttihommia ja työkkärin 9 euron päivä-hommia, kunnes kekkasin 25-vuotiaana minne haluan opiskelemaan. Tuosta 6 vuoden työkokemuksesta oli hyötyä opintojen jälkeen työelämään lähtiessä sekä itse opiskelussa, ainakin itselleni. Joten ei sinänsä tarvitse aina pelätä pahinta, jos nuori ei ole menossa sitä samaa putkea pitkin kuin kaikki muutkin vain sen takia, että kun "pitää" ja "näin kuuluu tehdä" ja "näin se elämä menee".
Jokaisella on oma reittinsä.
Niin, meilläkään ei nuorella ole ollut selvää toivetta. Toivon että kun saa aikaa ja kokemusta niin alkaa se toive hahmottua, ja ehkä parempikin sitten niin, ettei tule lainalla opiskeltua mihin tahansa mihin vaan pääsee.
t. kädet pystyyn nostanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän nuorta siinä, ettei pyri minnekään kouluun. Korkeakouluissa on nykyisin ensikertalaiskiintiöt, joten sinne ei kannata hakea ennen kuin on varma alastaan. Huono juttu sillä kukapa 19-vuotias tietäisi mitä haluaa loppuikänsä työkseen tehdä...Kotitöihin hänen kyllä kuuluisi osallistua, ymmärtäisikö nuori jos hänen kanssaan keskusteltaisiin siitä vakavasti.
Eipä nkyisillä hakijamäärillä ja pisterajoilla korkeakouluun juurikaan vahingossa jouduta ilman todellista halua ja yritystä juuri tietylle alallle.
Kyllä edelleen on aloja, joille pääsee helposti ja vielä todistusvalinnalla. Esim. insinööri tai tradenomipuolelle pääsee helposti keskinkertaisilla papereilla. Varsinkin pienempiin kaupunkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotappa lapsellesi vaikka tätä. Jos on yhtään kiinnostusta, voi päästä hyvään alkuun työuralla.
https://duunitori.fi/tyopaikat/tyo/aw-academy-intensiivikoulutus-ja-tyo…
Meidän 19v. nuori on asunut jo vuoden omillaan ja käynyt koko ajan töissä. Opiskeli lähihoitajaksi ja töitä riittää. Olen tyytyväinen, että kannustin häntä ensisijaisesti hankkimaan ammatin joka työllistää. Opiskelkoon sitten myöhemmin lisää tai vaihtakoon alaa, jos tuohon kyllästyy. Valitettavasti nykyään työpaikat poikivat toisia työpaikkoja. Aukot cv:ssä, välivuodet ja muut eivät säväytä työnantajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 vuotias on juridisesti täysi-ikäinen ja täysivaltainen määräämään, mutta myös vastaamaan itsestään. Et tässä mielessä voi vaatia mitään, mutta et toisaalta ole myöskään hänen suhteensa velvoitettu mihinkään, siis jos näin vain kylmien tosiasioiden valossa ajatellaan. Jos päätät, että tuossa on ovi, niin sitten se on niin. Pallo on sinulla, päätät itse.
Vierailija kirjoitti:
Meidän nuori piti välivuoden. Oli siis ihan vaan kotona. Asia sovittiin ja että koska hän on aikuinen, ylöspitonsa eteen hän tekee kotitöitä. Joka päivä hän laittoi ruuan, hoiti tiskit ja pyykit, perjantaisin siivosi. Lisäksi leikkasi nurmikon, teki lumityöt, kantoi puut ja lämmitti takan ja saunan. Keväällä pesi ikkunat ja matot, siivosi kaapit. Pesi myös autot ja teki muita pieniä töitä tarvittaessa, esim. laittoi pihalle jouluvalot, hiekoitti pihan, laittoi polkupyörät kuntoon.
Ilomielin muuttikin seuraavana syksynä omaan kämppään ja aloitti opiskelun amkissa. Ihan hyvin on pärjännyt. Oli ehkä vähän lapsellinen vielä yo-keväänä, vuodessa aikuistui paljon.
Kodin pitää olla koti eikä mikään työkeskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa hän kaipaa vähän tukea ja kannustusta tulevaisuudensuunnitelmien tekoon ja niiden toteuttamiseen. Onko hänellä lähipiirissään ketään, joka voisi tukea ja kannustaa häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttäreni ei myöskään hae tosissaan minnekään. Syynä juuri tuo ensikertalaisuuskiintiö.
Se on aivan typerä idea tuo kiintiö. Pelkään oikeasti, että tyttäreni laiskistuu ja tottuu olemaan ilman koulutusta.
Parempi oli aiemmin, kun uskalsi otta minkä tahansa opiskelupaikan vastaan ja sitten siellä miettiä, onko ala itselle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän nuorta siinä, ettei pyri minnekään kouluun. Korkeakouluissa on nykyisin ensikertalaiskiintiöt, joten sinne ei kannata hakea ennen kuin on varma alastaan. Huono juttu sillä kukapa 19-vuotias tietäisi mitä haluaa loppuikänsä työkseen tehdä...Kotitöihin hänen kyllä kuuluisi osallistua, ymmärtäisikö nuori jos hänen kanssaan keskusteltaisiin siitä vakavasti.
No höpöhöpö. Älä valehtele!
Voi halea ja pitää. Eihän sitä muuten pääse ikinä mihinkään.
Hakeminen ei vaikuta mihnkään! Eri asia on, jos ottaa vastaan sen opiskelupaikan niin silloin menettää ensikertalaisuutensa.
_ _ _
Hakuvelvoite pakottaa lukion päättävät hakemaan opiskelupaikkaa
Työ- ja elinkeinoministeriön Alueet ja kasvupalveluiden erityisasiantuntija Jani Lehto korostaa, että kyse on nuorten hakuvelvoitteen rikkojien kohdalla yleensä lyhytaikaisista edunmenetyksistä. Työmarkkinatuki alkaa juosta, kun nuori ohjataan esimerkiksi työnhaku- ja uravalmennukseen tai koulutus- ja työkokeiluun.
Hyvösen mielestä ensikertalaisen hakijan asemaan liittyy joskus epäselvyyksiä ja väärinymmärryksiä. Hakija on ensikertalainen, kun hänellä ei ole suoritettua tutkintoa tai hän ei ole ottanut vastaan opiskelupaikkaa.
– Pelkkä hakeminen ei siis asemaan vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän nuorta siinä, ettei pyri minnekään kouluun. Korkeakouluissa on nykyisin ensikertalaiskiintiöt, joten sinne ei kannata hakea ennen kuin on varma alastaan. Huono juttu sillä kukapa 19-vuotias tietäisi mitä haluaa loppuikänsä työkseen tehdä...Kotitöihin hänen kyllä kuuluisi osallistua, ymmärtäisikö nuori jos hänen kanssaan keskusteltaisiin siitä vakavasti.
No höpöhöpö. Älä valehtele!
Voi halea ja pitää. Eihän sitä muuten pääse ikinä mihinkään.
Hakeminen ei vaikuta mihnkään! Eri asia on, jos ottaa vastaan sen opiskelupaikan niin silloin menettää ensikertalaisuutensa.
_ _ _
Hakuvelvoite pakottaa lukion päättävät hakemaan opiskelupaikkaa
Työ- ja elinkeinoministeriön Alueet ja kasvupalveluiden erityisasiantuntija Jani Lehto korostaa, että kyse on nuorten hakuvelvoitteen rikkojien kohdalla yleensä lyhytaikaisista edunmenetyksistä. Työmarkkinatuki alkaa juosta, kun nuori ohjataan esimerkiksi työnhaku- ja uravalmennukseen tai koulutus- ja työkokeiluun.
Hyvösen mielestä ensikertalaisen hakijan asemaan liittyy joskus epäselvyyksiä ja väärinymmärryksiä. Hakija on ensikertalainen, kun hänellä ei ole suoritettua tutkintoa tai hän ei ole ottanut vastaan opiskelupaikkaa.
– Pelkkä hakeminen ei siis asemaan vaikuta.
Tämä.
Täällä suolletaan valheita milloin mistäkin!
Paremminkin on haettava sitä opintopaikkaa (= hakuvelvoite), jos meinää saada työmarkkinatukea.
Pakko ei ole ottaa vastaan, silloin säilyttää ensiketalaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 19v. nuori on asunut jo vuoden omillaan ja käynyt koko ajan töissä. Opiskeli lähihoitajaksi ja töitä riittää. Olen tyytyväinen, että kannustin häntä ensisijaisesti hankkimaan ammatin joka työllistää. Opiskelkoon sitten myöhemmin lisää tai vaihtakoon alaa, jos tuohon kyllästyy. Valitettavasti nykyään työpaikat poikivat toisia työpaikkoja. Aukot cv:ssä, välivuodet ja muut eivät säväytä työnantajia.
Eikä todellakaan lähihoitajan tutkinto😂😂😂
Se nuori on varmaan ruvennut polttamaan pilveä. Pilvenpoltto tekee ihmisestä juuri tuollaisen passiivisen lössön, joka ei kykene kuin sohvalla makaamaan ja musaa kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välivuodeksi ainakin kannattaa etsiä töitä. Kotona makaamalla siitä ei ole kuin hallaa.
Itse pidin neljä välivuotta, jonka jälkeen hain ja pääsin yliopistoon. Välivuodet olivat hienoa aikaa: matkustelin, asuin ulkomailla, keräsin paljon työkokemusta. Suosittelen.
Miten rahoitit nuo välivuodet ja matkustelun?
Myin itseäni.
Meidän 18v ei ole peruskoulun jälkeen tehnyt oikein mitään. Makaa vaan ja odottaa valmista nenän eteen, ei puhettakaan kotitöiden tekemisestä.
Minä tein lukion jälkeen hanttihommia ja työkkärin 9 euron päivä-hommia, kunnes kekkasin 25-vuotiaana minne haluan opiskelemaan. Tuosta 6 vuoden työkokemuksesta oli hyötyä opintojen jälkeen työelämään lähtiessä sekä itse opiskelussa, ainakin itselleni. Joten ei sinänsä tarvitse aina pelätä pahinta, jos nuori ei ole menossa sitä samaa putkea pitkin kuin kaikki muutkin vain sen takia, että kun "pitää" ja "näin kuuluu tehdä" ja "näin se elämä menee".
Jokaisella on oma reittinsä.