Hotellin valmis aamupala voi olla rentouttav niille joilla ei ole lapsia! Meillä muilla on nautinto kaukana

Vierailija kirjoitti:

Eikö niille voi opettaa pöytätapoja jo kotona? Ei meillä ryömitä lattialla ja pöytien alla. Hotelliaamiaisella voidaan sopia, että jokainen lapsi syö ensin leivän ja muroja/puuroa/jogurttia (tms.) ja sitten kun on rauhassa nautiskeltu, voidaan lähteä hakemaan muutakin. 

Tätä samaa meinasin ehdottaa, mutta sit muistin, että nyt on kyse palstamammoista, joiden lasten pitää saada huutaa, juosta, levitellä ruokaa ympäriinsä ja huudattaa lastenohjelmiaan.

Miettikääs niitä, jotka joutuvat tuota katsomaan, kuuntelemaan ja siivoamaan...

Rullatkaa se kondomi paikalleen ennen siemensyöksyä.

Vierailija kirjoitti:

Suomiperhe aloittaa sen syömisvyöhötyksen jo hississä. Oikein kiihoitetaan ne mukulat siihen että mikä spektaakkeli siellä odottaa. Ottaako Pietu mehua, omena vai appelsiini? Miralle muroja suklaa, riisi tai pinkki muroja, Ossille meloni. Ottaako Ossi leipää, vaalea leipää, sämpylä, ruisleipää, paahtoleipää, karjalanpiirakkaa, pullaa. Joo Ossille pullaa. Mira sitten ottaa jogurtti, joo on siellä yksisarvisjugurttia ja pietulle superman smoothie. On, on kaikkea on. Näkyy piirretyt telkkarista ja puuhanurkka on auki, saa paistaa itse kananmunia. Niiiin, siellä on lettuja, pannukakkua, vanukasta joo Miralle vanukas, pietulle pannukakkua ja Ossille maito.

Ja tää kälätys jatkuu koko aamupalan ajan. Sit voikin äiti jo uhrautua kylmän kahvin kera.

Minä NIIN näen tämän sieluni silmin. :D 

Lapsiperheet hotelliaamiaisilla ovat helvetistä. Sitä kirkumisen, juoksemisen ja säätämisen määrää. "Paras" kokemus tästä on Hotelli Tornista muutaman vuoden takaa. Oltiin vietetty kiva romanttinen yö ja istuttiin nautiskelmassa aamiaisesta. Huoneeseen taapertaa parivuotias tyttö, äiti tulee perässä ja huutaa kymmenen metrin päästä kovaan ääneen "Siiri, onko kakkahätä?!!". Sitten alkaa touhottaa "Kyllä sillä varmaan on kakkahätä". Mitä helvettiä se muille hotellivieraille kuuluu miten hänen lapsensa suoli toimii? Ei nuo ole sellaisia asioita mitä haluaa kuulla kesken mukavan aamiaisen. Naisella oli muuten mukanaan sellainen ehkä kymmenvuotias poika joka selvästi häpesi silmät päästään.

Kannattaa olla ihmisten ilmoilla vähän enemmän, ap. Ulkona syöminen on taito, ja lapset oppivat kyllä käytöstavat melko nopeasti.

Minulla on kaksi lasta pienellä ikäerolla, toinen heistä on vieläpä autismikirjolainen. Ei ole ollut mikään riesa matkustella ja syödä ulkona lasten kanssa. Heille on opetettu jo pienenä, että pöydästä ei poistuta omin päin, ja huutaminen ja itkeminen ja tappeleminen on kielletty. Ravintolassa ruokaa odotetaan rauhallisesti ja tarvittaessa mukana on esimerkiksi paperia ja kynät, joilla piirrellään, jos odotus kestää pitkään.

Buffetissa ei ole sitä odottamistakaan, joten homma on ihan harvinaisen helppo. Ja rento kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö sinne hotelliin kammeta niiden kersojen kanssa? Muillakin on rauhallisempi aamiainen, kun ei ole kukaan itkemässä ja huutamassa.

Just tämä! Aamiaisella pitäisi olla erikseen lastenosasto. Minua ei kiinnosta romanttisen hotelliviikonlopun aamupalalla kuunnella lasten huutoa. Tai katsella sitä lasten ramppaamista. Erään kerran joku pikkupoika istui viereisessä pöydässä ja yski röhisevää yskäänsä koko ajan meidän pöytään päin. Väliä ehkä puoli metriä ja vanhemnat ei tehneet yhtään mitään! Toisen kerran joku teletappi ilmestyi pöytämme viereen hengaamaan ja lääppimään. Sitten siihen ilmestyi vanhempi hengaamaan ja selitti iloisesti vaan että kun tämä x haluaa tutustua... kiertelivät siinä pöytiä häiriten ihmisten aamupalaa. Eikö vanhemmilla ole tilannetajua?! Ei lapsia päästetä toisten pöytiin klähmimään.

Lisäksi lapset tosiaan sottaavat aamupalapöytien ottimet klähmäisillä käsillään. Tiputtelevat ruokia lattialle ja nostavat ne takaisin tarjoiluastioille!!!

Vierailija kirjoitti:

Jep

10v: koettaa paistaa vohveleita ja polttaa sormensa

4v: Haluaa maissihiutaleita mutta päättääkin pöydässä että ottaisi mielummin suklaamuroja ja alkaa kirkua kun ilkeät  (ja juuri istahtaneet) vanhemmat ei suostu hakemaan

2v: Järsii palan sämpylää ja heittää lattialle, järsii palan melonia ja heittää lattialle,  nuolaisee karjanpiirakkaa ja heittää lattialle, dippaa sormensa miehen kahviin, heittää siskoa kuolaisella  banaanilla

Mies: Huutaa kurkku suorana että olkaa kunnolla tai lähdetään kotiin!

Lapset :Itkee kuorossa koska tahtoo kylpylään

Minä: Juon haaleaa kahviani ja toivon näkymättömyysviittaa

Eikä edes mennä siihen showhon, joka itse kylpylässä oli!

Perhe-elämä <3

Mies menee kahden vanhemman kanssa keskenään, istuttaa muksut pöytään, vie heille syötävät ja hakee sitten itselleen. Syövät rauhassa ja vahdinvaihto. Sinä menet pienimmän kanssa, haette syötävät pöytään, syötte rauhassa.

Jos muka on kuvailemasi tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö sinne hotelliin kammeta niiden kersojen kanssa? Muillakin on rauhallisempi aamiainen, kun ei ole kukaan itkemässä ja huutamassa.

Just tämä! Aamiaisella pitäisi olla erikseen lastenosasto. Minua ei kiinnosta romanttisen hotelliviikonlopun aamupalalla kuunnella lasten huutoa. Tai katsella sitä lasten ramppaamista. Erään kerran joku pikkupoika istui viereisessä pöydässä ja yski röhisevää yskäänsä koko ajan meidän pöytään päin. Väliä ehkä puoli metriä ja vanhemnat ei tehneet yhtään mitään! Toisen kerran joku teletappi ilmestyi pöytämme viereen hengaamaan ja lääppimään. Sitten siihen ilmestyi vanhempi hengaamaan ja selitti iloisesti vaan että kun tämä x haluaa tutustua... kiertelivät siinä pöytiä häiriten ihmisten aamupalaa. Eikö vanhemmilla ole tilannetajua?! Ei lapsia päästetä toisten pöytiin klähmimään.

Lisäksi lapset tosiaan sottaavat aamupalapöytien ottimet klähmäisillä käsillään. Tiputtelevat ruokia lattialle ja nostavat ne takaisin tarjoiluastioille!!!

Mulle on kanssa käynyt tää.... 

Miehen kanssa ihana romanttinen, pitkän kaavan aamiainen ja sitten joku räkänokka ilmestyi pöytään kyselemään tyhmiä. " Mikä tun nimi on?" "Mitki tä työt tota leipää?" "Tykkäätkö tä koilista?"

Äiti ilmestyi myhäilemään vieren. "Voi meidän Vilperttiä, se on niiiiin sosiaalinen ja tykkää jutella" :)))))

Ja sinne aamiaiselle tullaan sellaisella pakolaisleirivarustuksella! Vallataan kolminkertainen määrä pöytä ja istumatilaa kun on rattaita, vaunuja, potkupyörää, syöttötuolia, turvakaukaloa, vilttiä, vaippakassia, padeja, saippukuplia ja äidin lakanan kokoinen kaulahuivi ja se vanunut pitkä harmaa villatakki. Tämä leiri pystytetään lähimmäksi linjastoa ja siitähän ei kukaan pääse ohi. Ai luoja!

Kun olin laivalla töissä, raivostutti suomalaismammojen tapa viedä perheelle pöytään kilo kinkkusiivuja ja toinen mokoma juustoa. Ja sitten just se hemmetin kälätys ja kysely. Pöytään vietiin kaikki mahdollinen, ja henkilökunta roudasi hirveän määrän ylijäänyttä ruokaa roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niille voi opettaa pöytätapoja jo kotona? Ei meillä ryömitä lattialla ja pöytien alla. Hotelliaamiaisella voidaan sopia, että jokainen lapsi syö ensin leivän ja muroja/puuroa/jogurttia (tms.) ja sitten kun on rauhassa nautiskeltu, voidaan lähteä hakemaan muutakin. 

Tätä samaa meinasin ehdottaa, mutta sit muistin, että nyt on kyse palstamammoista, joiden lasten pitää saada huutaa, juosta, levitellä ruokaa ympäriinsä ja huudattaa lastenohjelmiaan.

Miettikääs niitä, jotka joutuvat tuota katsomaan, kuuntelemaan ja siivoamaan...

Eiköhän jokainen opeta lapsilleen tapoja, mutta oppi harvemmin menee lasten päähän ihan kerralla. Perheen eri ikäiset lapset ovat eri tasolla oppimisensa kanssa. Ei kai kukaan sentään tosissaan ehdota, että lasten kanssa tulee istua kotona siihen asti, kunnes he jonakin kauniina päivänä osaavat käyttäytyä täydellisesti, vai ehdottaako? Tosin suomalaiset tuntien, voipi olla, että juuri näin ihmiset ajattelevat, että pitäisi tehdä.

Meillä on kaksoset eikä ole koskaan ollut tuollaista ongelmaa. Ei me olla päästetty pieniä ryömimään mihin tahansa pöydän alle, ei kotonakaan ruoka-aikaan ryömiskellä missään, vaan ollaan kiinni turvavöillä omassa tuolissa, eli syöttötuolissa. Niitä syöttötuoleja on myös yleensä ravintoloissa.

Ja kun lapset on isompia, kysytään yksi lapsi kerrallaan että mitä haluat täältä syötävää, viedään lapsille ruuat pöytään ja kun he alkavat syödä omiaan, vanhemmat hakee itselleen annokset ja kaikki hyvin. Ei mitään ongelmaa. Lapset nauttivat kun on erilaista syötävää kuin kotona ja erilainen ympäristö. Koskaan ei jätetä sotkua pöytään, eikä meidän lapset koskaan huuda ja itke ravintoloissa. Jos niin kävisi niin toinen vanhempi veisi huutavan lapsen hyvin nopeasti ravintolasta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sinne aamiaiselle tullaan sellaisella pakolaisleirivarustuksella! Vallataan kolminkertainen määrä pöytä ja istumatilaa kun on rattaita, vaunuja, potkupyörää, syöttötuolia, turvakaukaloa, vilttiä, vaippakassia, padeja, saippukuplia ja äidin lakanan kokoinen kaulahuivi ja se vanunut pitkä harmaa villatakki. Tämä leiri pystytetään lähimmäksi linjastoa ja siitähän ei kukaan pääse ohi. Ai luoja!

Puhutaanko me edelleen hotelliaamiaisesta? Ei kai siellä paljoa tavaraa tarvitse mukana, kun kamat voi jättää huoneeseen aamiaisen ajaksi. Harvempi kai suoraan aamiaiselta lähtee päivän seikkailuihin käymättä välillä huoneen kautta. Ok, lapsiperhe voi tarvita hieman enemmän tarvikkeita käden ulottuville kuin lapsettomat, mutta potkupyörä? En tajua.

Noin muuten en ole kokenut lapsista erityistä häiriötä hotelliaamiaisilla. Joskus on rasittavampaa kuunnella takakireitä vanhempia, joiden pitää ihan koko ajan kieltää lapsia tekemästä jotain.

Lopeta ap ruikuttaminen, ja tunnusta, että sä et vaan osaa. 4 lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, elämä on valintoja täynnä.

T. Lapseton, rauhallisesta elämästään nauttiva aikuinen

Sulla on vaan vanhana tylsä yksinäinen elämä eli noin viiden vuoden kasvattamisella lapsen kanssa elämä on jo yksinäistä elämää mukavampaa.

Ei ole. Nautin lapsivapaasta elämästä nyt ja aina. Ilman lapsia on suorastaan nautinnollista elää ja elän niin loppuun asti, tylsää ei ole eikä tule. Ja kun olen tehnyt päätöksen olla lapsivapaa, nin miksi se elämä yhtäkkiä muuttuisi yksinäiseksi ja tylsäksi kun se ei ole sitä nytkään?

Jaa, ei ole tuollaista ollut. Lasten kanssa reissattu paljon. Mutta ei tuollaista sallita kyllä kotonakaan, joten ei ole tarvinut hotellissakaan hävetä. Ne käytöstavat...

Tottahan 1-2v tarvitsee apua syömiseen, mutta ei se toisella kädellä puuron lappaminen ole koskaan omaa kahvin juontia estänyt. Ruokaa ei heitellä ja leipäpala pysyy pienelläkin kädessä. Pitäisikö ottaa kotona se tabletti/tv ruokapöydän ajaksi pois ja keskittyä olennaiseen, niin onnistuu reissutkin.

Semmonen et jos kyltis lukee nyt että 2 m väli muihin, niin opettaisitko lapsellesi että ei kiilaa siihen jonottajan edessä olevaan koronaturvaväliin. Jos on tyhjiä pöytiä niin voisitteko jättää yhden pöydän väliin, että saisi aiemmin tulleet aikuiset ruokarauhan?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se kotona yhtään sen rentouttavampaa? Hotellissa senkus haet jokaiselle noutopöydästä just sitä mikä sattuu kullekin maistumaan. Kotona saat joko ravata hellan ja jääkaapin väliä alituiseen tai sitten komennat että pöydässä on mitä on ja muuta ei tipu.

Tämä ei nyt taida olla kiinni puitteista, vaan ruokaseurasta. Tuon takia sinne hotelliin mennään kaksisteen ja vaikka kaverin kanssa ja sovitaan ”päivystysvuoroista”, jotta kumpikin saa vuorollaan edes sen kahvirauhan.

Vai miten hotellin pitäisi mielestäsi parantaa aamiaiselämystä, ap?

Lapsellisille omat ruokailusalit. 

Mun lapset ei ole ikinä käyttäytyneet noin. Olen vienyt heitä vauvasta asti ravintoloihin ja muille julkisille paikoille, joissa on ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jep

10v: koettaa paistaa vohveleita ja polttaa sormensa

4v: Haluaa maissihiutaleita mutta päättääkin pöydässä että ottaisi mielummin suklaamuroja ja alkaa kirkua kun ilkeät  (ja juuri istahtaneet) vanhemmat ei suostu hakemaan

2v: Järsii palan sämpylää ja heittää lattialle, järsii palan melonia ja heittää lattialle,  nuolaisee karjanpiirakkaa ja heittää lattialle, dippaa sormensa miehen kahviin, heittää siskoa kuolaisella  banaanilla

Mies: Huutaa kurkku suorana että olkaa kunnolla tai lähdetään kotiin!

Lapset :Itkee kuorossa koska tahtoo kylpylään

Minä: Juon haaleaa kahviani ja toivon näkymättömyysviittaa

Eikä edes mennä siihen showhon, joka itse kylpylässä oli!

Perhe-elämä <3

Kannattaisko panostaa lasten kasvatukseen jo ihan pienestä pitäen?