Hotellin valmis aamupala voi olla rentouttav niille joilla ei ole lapsia! Meillä muilla on nautinto kaukana

En oo ikinä ajatellut et hotelliaamiaisen tulisi olla jotenkin rentouttava kokemus.. ilman lapsia tai lasten kanssa.. ja lasten kanssa ollaan hotelliaamiaisia syöty jo kun vanhin on ollut pari vuotias (nyt 12-v).

Meillä jaettiin ruokailuvastuuta vanhempien kesken. Näin molemmat saivat sen lämpimän aamupalan.

Lapset voi myös kasvattaa.

T: äiti ja itsekin suurperheen lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö sinne hotelliin kammeta niiden kersojen kanssa? Muillakin on rauhallisempi aamiainen, kun ei ole kukaan itkemässä ja huutamassa.

Just tämä! Aamiaisella pitäisi olla erikseen lastenosasto. Minua ei kiinnosta romanttisen hotelliviikonlopun aamupalalla kuunnella lasten huutoa. Tai katsella sitä lasten ramppaamista. Erään kerran joku pikkupoika istui viereisessä pöydässä ja yski röhisevää yskäänsä koko ajan meidän pöytään päin. Väliä ehkä puoli metriä ja vanhemnat ei tehneet yhtään mitään! Toisen kerran joku teletappi ilmestyi pöytämme viereen hengaamaan ja lääppimään. Sitten siihen ilmestyi vanhempi hengaamaan ja selitti iloisesti vaan että kun tämä x haluaa tutustua... kiertelivät siinä pöytiä häiriten ihmisten aamupalaa. Eikö vanhemmilla ole tilannetajua?! Ei lapsia päästetä toisten pöytiin klähmimään.

Lisäksi lapset tosiaan sottaavat aamupalapöytien ottimet klähmäisillä käsillään. Tiputtelevat ruokia lattialle ja nostavat ne takaisin tarjoiluastioille!!!

Mulle on kanssa käynyt tää.... 

Miehen kanssa ihana romanttinen, pitkän kaavan aamiainen ja sitten joku räkänokka ilmestyi pöytään kyselemään tyhmiä. " Mikä tun nimi on?" "Mitki tä työt tota leipää?" "Tykkäätkö tä koilista?"

Äiti ilmestyi myhäilemään vieren. "Voi meidän Vilperttiä, se on niiiiin sosiaalinen ja tykkää jutella" :)))))

Onko oma lapsuuden perheesi ollut tuollainen? En ole itse vastaavaan törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan lapsista. Meillä kolmen kanssa, jotka nuorimmillaan 1-, 4- ja 5-vuotiaita ei ollut vaikeaa. Kyllähän jotkut saa kaaoksen ihan kauppareissusta yhdenkin lapsen kanssa.

Näin meilläkin. Ihmettelen miten joidenkin lapset ei osaa ollenkaan käyttäytyä. Ei kyllä selity tempperamenttieroilla. On meidänkin toinen lapsi itsepäinen ja tempperamenttinen, mutta osaa kyllä käyttäytyäkun sitä on häneltä aina vaadittu. Ei niin pientä lasta olekaan jota ei voi ohjata toimimaan oikein ja estää käyttäytymästä huonosti silloin kun on vielä ihan taapero eikä ymmärrä. Johdonmukaisella kasvatuksella näistäkin selviää, kuten monista muistakin asioista (syöminen, oman huoneen ja muutenkin kodin siistinä pitäminen, kauniisti toiselle puhuminen jne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, elämä on valintoja täynnä.

T. Lapseton, rauhallisesta elämästään nauttiva aikuinen

Sulla on vaan vanhana tylsä yksinäinen elämä eli noin viiden vuoden kasvattamisella lapsen kanssa elämä on jo yksinäistä elämää mukavampaa.

Teetkö sinä lapset vain siksi, että sinulla olisi hoitaja ja varmaa iltapäiväkahviseuraa sitten vanhana?

Lapsiltasi on ilmeisesti kielletty ulkomaanmatkat, voivat vaikka päätyä perustamaan perheen Amerikkaan, Aasiaan, minne vaan...

Mutta niin, pointtini tässä on, että lapsettoman on helpompi ylläpitää ystävyyssuhteita, kun aika ja energia ei mene lapsiin ja heidän kasvattamiseen. Tämä on paljon varmempi tapa varmistaa, että vanhuus ei ole yksinäinen. Kontaktit oman ikäluokan kesken on minusta paljon varmempi tapa varmistaa, että on sosiaalista elämää vielä vanhanakin.

Lastenkasvatuksen tavoite kun on kasvattaa itsenäisiä lapsia, mikä saattaa johtaa siihen, että lapset elävät sitä itsenäistä elämää kaukana vanhemmistaan.

Oman, empiirisen tutkimustiedon perusteella väitän, että perheelliset vanhukset kaikkein eniten potevat yksinäisyyttä, kun rakkaat lapset elävät omaa elämäänsä ja hektistä arkea, eivätkä ehdi viettää aikaa vanhempiensa seurana. Nämä vanhukset ovat itse niin kiintyneitä kotiinsa, etteivät hekään matkusta lastensa luokse juuri koskaan.

Eikä ongelma ole, että olisivat olleet huonoja kasvattajia tai lapset olisivat kiittämättömiä. Vaan kaikki on mennyt juuri niin kuin pitää; lapsista on kasvanut itsenäisiä.

Lapsettomilla ihmisillä on yleensä kontakteja ikätovereihin, jotka ovat lapsettomia hekin. Ystävysten kesken vieraillaan monesti useammin, kuin sukulaisten kesken.

Ja jos sillä on väliä, niin olen itse perheellinen. Mutten odota lapseni kasvavan minun seuraneidiksi, vaan haluan hänen olevan itsenäinen aikuinen sitten aikanaan. Lapset ovat vain lainassa.

Vierailija kirjoitti:

Suomiperhe aloittaa sen syömisvyöhötyksen jo hississä. Oikein kiihoitetaan ne mukulat siihen että mikä spektaakkeli siellä odottaa. Ottaako Pietu mehua, omena vai appelsiini? Miralle muroja suklaa, riisi tai pinkki muroja, Ossille meloni. Ottaako Ossi leipää, vaalea leipää, sämpylä, ruisleipää, paahtoleipää, karjalanpiirakkaa, pullaa. Joo Ossille pullaa. Mira sitten ottaa jogurtti, joo on siellä yksisarvisjugurttia ja pietulle superman smoothie. On, on kaikkea on. Näkyy piirretyt telkkarista ja puuhanurkka on auki, saa paistaa itse kananmunia. Niiiin, siellä on lettuja, pannukakkua, vanukasta joo Miralle vanukas, pietulle pannukakkua ja Ossille maito.

Ja tää kälätys jatkuu koko aamupalan ajan. Sit voikin äiti jo uhrautua kylmän kahvin kera.

Näitä perheitä näkyi ennenvanhaan etelän pakettimatkoilla.

Lisätään tuohon mielikuvaan vielä isännälle haalistunut Hankkijan lippalakki päähän, mahdollisesti mukana on myös toisen puolen isovanhemmat lähes navettavaatteet päällä.

Sitä häslinkiä ja hössötystä kun on päästy eka kertaa ihan ULKOMAILLE!

Ja 'suomiruokien' etsimistä, kun pappa ei syö muuta kuin pottuja ja läskisoosia.

Meillä oli näille perheille nimi: Sortin sakki. Joka reissulle noita eksyi.

No en todellakaan omien lasten ole antanut käyttäytyä huonosti missään paikoissa. Olen joko käynyt itse hakemassa syötävät heille tai olemme yhdessä käyneet. Ei juoksennella, ei kiljuta, otetaan siististi ruokia ja mitä nyt tarvitaankaan ja omaan pöytään. Syömme rauhassa ja keskustelemme. Kiljuminen ei kuulu hyviin tapoihin. Joten emme tosiaan ole saaneet pahoja katseita missään ravintolassa. Lastenosastolle voisi mennä kaikki em. kiljukaulaperheet.

Siis ei se ruokailu nyt lapsiperheillekään pitäisi olla ihan tolkutonta kaaosta. Me ollaan reissattu paljon (vanhin lapsi oli 5kk kun käytiin ekaa kertaa etelässä, ja siitä eteenpäin tasaiseen tahtiin kotimaassa ja ulkomailla).

Mennään yhdessä etsimään pöytä, äitiä ja isää pidetään kädestä kiinni eikä lapsi lähde yksin yhtään mihinkään. Istutaan pöytään, vauva saa lelun ja isommat saa puhelimesta ohjelman eteensä hetkeksi. Mä käyn hakemassa kaikille lapsille lautasellisen sopivaa ruokaa, joista tiedän lapsen pitävän. Ensimmäisellä lautasella ei herkkuja. Kun ruuat ja juomat pöydässä, puhelimet lähtee veks. Sitten haen itselleni ja mies hakee vuorollaan omansa.

Pienintä syötetään samalla, kun itse syödään toisella kädellä. Isommat syö itsekseen ja tietää että kaikkea maistetaan, mutta kaikkea ei ole pakko syödä. Kukaan ei nouse pöydästä, aikuiset hakee lisää jos on tarve. Ekan lautasen jälkeen saa ns herkkulautasen, jossa on esim niitä lettuja ja keksejä.

Sitten kun on syöty, aikuinen kerää astiat pinoon, mahdolliset isommat tähteet lattialta, vauvan jäljiltä, ja pyyhitään pahimmat sotkut pöydästä baby wipeseilla. Lähinnä vauvan jäljiltä voi pöydässä olla sitä klähmää siellä täällä.

Sitten kiitetään ja poistutaan kylläisinä.

Tietenkin se on vilkkaampaa ja äänekkäämpää, kun jutellaan ja nauretaan, ja patistellaan syömään, mutta jos koko aamupala on pelkkää katastrofia niin sitten ois hyvä kiinnittää vähän huomiota kasvatukseen.

Kylläpä täällä on super äitejä joiden lapsilla ei ole uhmaikää.

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi myös kasvattaa.

T: äiti ja itsekin suurperheen lapsi

Sama juttu, olen niin tottunut lapsiin ettei oman tai muidenkaan kanssa ole ollut ongelmia enkä yhtäkään kahvia suostu kylmänä juomaan.

Itse sen päättää millaista se elämä lapsen kanssa on, joitain oikeasti haastavampia tapauksia lukuunottamatta (näitä oikeasti haastavia on vain murto-osa siitä, kuinka paljon vanhemmilla on nykyään haasteita eli ei vaan ole auktoriteettia ja taitoa handlata sitä elämäänsä).

Vierailija kirjoitti:

En oo ikinä ajatellut et hotelliaamiaisen tulisi olla jotenkin rentouttava kokemus.. ilman lapsia tai lasten kanssa.. ja lasten kanssa ollaan hotelliaamiaisia syöty jo kun vanhin on ollut pari vuotias (nyt 12-v).

Kyllä kuule hotelliaamiainen on yksi keskeisistä elementeistä hotelliyöpymisessä. Jos ja kun saa kaikessa rauhassa (esimerkiksi kirkuvilta ja säntäileviltä lapsilta ja heidän vanhemmiltaan rauhassa) nauttia hyvän aamiaisen, niin siitä koko päivä saa mukavan alun. Luulen, ettei kovinkaan moni syystä tai toisesta kävele kotonaan yhtä monipuoliseen valmiiseen aamiaispöytään kuin hotellissa. Kyllä sen aamiaisen todellakin tulisi olla rentouttava kokemus. Jos aamiaista ei saa nauttia rentoutuneissa tunnelmissa, niin koko päivä lähtee väärille raiteille.

Ja toiseksi: sinä tai minä emme tietenkään saa emmekä voi päättää toisten puolesta, ettei hotelliaamiaisen tarvitse olla rentouttava kokemus! Jos joku tekee hotelliaamiaisesta itselleen helvetin raahaamalla sinne kirkuvat pentunsa, niin sen pitäisi rajoittua vain sen lapsiperheen riesaksi. Muiden ei pitäisi joutua siitä kärsimään metelin tai minkään muunkaan muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se on lapsista ja kasvatuksestakin kiinni. Meillä on kaksi lasta, enkä ikinä ole joutunut kylmää kahvia juomaan ja muutenkin ruokailut sujuvat ihan jees...

Siis mulla on 4 lasta ja aivan vierasta minulle tuommoinen. Se pienin kannattaa laittaa ensinnäkin syöttötuoliin eikä päästää ihmisten jalkoihin ryömimään. Eikö tullut mieleen?

Meillä todetaan aamulla, että nyt mennään syömään aamupalaa. Lapsille siistit asut päälle (ei siis uimahousuja ja isosiskon lierihattua, vaan t-paita ja housut). Äiti ottaa lapset A ja B, valitsee heille syötävät (valita saa tumma vai vaalea leipä, ei koko kategoriaa) ja juotavat, isä tekee saman lapsen C kanssa. Mennään pöytään,  isä lähtee ensin hakemaan tuoremehut, sitten äiti vuorollaan kahvit. Sitten syödään. Kaikilla on mukavaa.

Hotelliaamiainen olisi varmaan kiva joo, jos olisi aamuihminen ja ylipäätään nälkäinen aamuisin.

Mun pitäisi syödä viimeisen kerran varmaan noin klo 15-16 iltapäivällä, että voisin olla seuraavana aamuna nälkäinen.

Enkä herää vapaapäivinä/lomalla ikinä kovin aikaisin.

Hotelliaamiaiset kai kerätään pois jo joskus kymmeneltä aamulla.

Edellisen kerran olin hotelliaamiaisella ennen koronaa ja seurasin viereisestä pöydästä miehen kanssa, miten isä ja kaksi pikkupoikaa olivat aamiaisella. Isän poistuessa hakemaan lisää ruokaa pöytään lapset huvittelivat mm. nuolemalla ja maistelemalla suola- ja sokeriastioita pöydässä. Kiva varmaan seuraavalla pöydän asiakkaalle.

Jos lapset ovat niin pieniä, etteivät vielä osaa käyttäytyä eikä toinen vanhemmista voi olla vahtimassa niin mieluimmin tilatkaa se aamiainen huoneeseen.

Kannattiko niitä lapsia sitten hankkia, jos elämä lasten kanssa on noin kovin vaikeaa ja vaivalloista?

Vierailija kirjoitti:

Jep

10v: koettaa paistaa vohveleita ja polttaa sormensa

4v: Haluaa maissihiutaleita mutta päättääkin pöydässä että ottaisi mielummin suklaamuroja ja alkaa kirkua kun ilkeät  (ja juuri istahtaneet) vanhemmat ei suostu hakemaan

2v: Järsii palan sämpylää ja heittää lattialle, järsii palan melonia ja heittää lattialle,  nuolaisee karjanpiirakkaa ja heittää lattialle, dippaa sormensa miehen kahviin, heittää siskoa kuolaisella  banaanilla

Mies: Huutaa kurkku suorana että olkaa kunnolla tai lähdetään kotiin!

Lapset :Itkee kuorossa koska tahtoo kylpylään

Minä: Juon haaleaa kahviani ja toivon näkymättömyysviittaa

Eikä edes mennä siihen showhon, joka itse kylpylässä oli!

Perhe-elämä <3

Hyvä jumala mitä helvettiä. Toivottavasti ette koskaan osu samaan hotelliin minun ja mieheni kanssa. Toisaalta: kiitos näistä lapsiperhetodellisuuspläjäyksistä, tunnen todellakin tehneeni oikean valinnan jäädessäni lapsettomaksi.

Meidän lasten kanssa se on ihan samanlaista kuin ennenkin lapsia. Paitsi että ensin jonotetaan lasten lautasten kanssa ja sitten omien. Meidän mukulat eivät ole ikinä saaneet vaatia ruokaa tai ryömiä pöydän alla, vaan odottavat sen aikaa mitä ruuan hakemiseen menee. Sama on koskenut kaikkia muita asioita, joilla muita ihmisiä otetaan huomioon. Tällä metodilla kaikki kolme osaavat käyttäytyä. Katsovat sitten silmät pyöreinä niitä lapsia, jotka kurkku suorana huutavat niiden murojen perään tai riehuvat pitkin salia.

Samalla me katsomme silmät pyöreinä niitä vanhempia, jotka palvelevat jälkikasvuaan ja piipittävät kimeällä äänellä tehottomia pyyntöjä.

Minulla ei ole lapsia, mutta ei hotelliaamiainen minustakaan ole kovin rentouttava. Kova häly, siis ainakin ulkomailla, kaikki pöydät täynnä, ja osa käyttäytyy etuillen ja tunkeillen (luulevat varmaan, että ruoka loppuu). Muutamassa hotellissa kokemus on kyllä ollut nautinnollinen. Kerran olin snormibudjettiani tasokkaammassa hotellissa ja aamiainen oli todella hyvä, paljon erilaisia hedelmiä yms. eikä vain munakokkelia ja paahtoleipää, jugurttia tms. Ja vähän väkeä.

Toisaalta lapsethan ovat pieniä vain muutaman vuoden. Kyllä kouluiässä jo lapsen pitää osata ihmisten ilmoilla käyttäytyä asiallisesti.