En usko kenenkään haluavan minua töihin
En pääse tuosta tunteesta eroon edes terapian avulla.
Olen lievästi(?) nepsy, pidän vain harvoista ihmisistä, sopeudun huonosti porukoihin, epäsosiaalinen muiden kuin harvojen ihmisten kanssa. En ole reipas enkä omatoiminen. Ei varsinaista erityisosaamista, ei kunnianhimoa, ei draivia, ei motivaatiota opetella omalla ajalla mitään mikä ei kiinnosta. Olen väsynyt, kuormitusherkkä, konfliktiherkkä, paineherkkä ja masentunut. Tarvitsen monesti apuja työtehtävissä ja haluan tunteen ymmärtäväni mitä olen tekemässä. Kärsin myös käytännössä aina jos joudun tekemään sellaista työtä missä ei saa vaan naputella tietokonetta toimistolla. Työhistoria vähäistä ja rikkonaista.
Näilläkö seteillä pitäisi innoissaan lähetellä avoimia työhakemuksia johonkin sattumanvaraisiin firmoihin? Minusta ei ole pahemmin tykätty juuri missään työpaikassa. Ehkä yhdessä paikassa homma toimi, missä sain olla suht rauhassa ja sai poikkeuksellisen paljon apuja jos oli kysymyksiä. Sielläkin sain kuitenkin burn outin "tulosvastuista" ja täysaikatöistä.
En vieläkään tajua miten millään tavalla ongelmaiset/"erikoiset" ihmiset saatte elämässä mitään aikaiseksi, ellette ole jotain koodareita tms.
Kommentit (11)
Oletko ajatellut poliitikon uraa?
Osaaminen nolla ja tulos voi olla ihan mitä sattuun. Vastuusta vapaa.
Sen erityisosaamisen kautta. Eikö kannata kehittää joku juttu, missä on muita parempi?
Vierailija kirjoitti:
Sen erityisosaamisen kautta. Eikö kannata kehittää joku juttu, missä on muita parempi?
Nuorempana opiskelin yhtä tutkintoa, jäi kesken, ei ollut oma juttu. Vanhempana luin toisen tutkinnon ja valmistuin, mutta aika p****** se. En minä jaksa kehittää erityisosaamista alassa mikä ei ole oikeasti oma mielenkiinnonkohde. Ne on vaihdelleet vuosien mittaan, eikä läheskään kaikesta voi tehdä mitään ammattia.
Voin samaistua. Sen lisäksi etten uskonut että kukaan haluaisi ottaa minua töihin, mulla ei ole mitään taitoja. Ja olen jotenkin varma että muutkin ihmiset ajattelee samoin musta, että musta ei ole mihinkään.
Olen toki yrittänyt, mutta katastrofia on ollut mun kokeilut.
Mitä tarkoittaa konfliktiherkkä? Haastatko riitaa vai? Sellainen voi olla oire persoonallisuushäiriöstä, ei mistään autismista/nepsyjutuista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa konfliktiherkkä? Haastatko riitaa vai? Sellainen voi olla oire persoonallisuushäiriöstä, ei mistään autismista/nepsyjutuista.
Tarkoittaa varmaan ettei nimenomaan kestä niitä persoonallisuushäiriöisiä sun muita k-päitä joita työelämä täynnä.
Kuulostaa siltä, että pelkäät mukavuusvyöhykkeeltä poistumista tosi paljon. Ehkä myös selittelet asioita itsellesi niin päin, että töihin ei tarvitsisi mennä.
🇺🇦🇮🇱
Kun vaikeutesi on noin tarkasti analysoitu, voisi terapialta odottaa myös kuntouttamistasi noiden asioiden suhteen. Vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa konfliktiherkkä? Haastatko riitaa vai? Sellainen voi olla oire persoonallisuushäiriöstä, ei mistään autismista/nepsyjutuista.
Mun tulkinta olisi, että henkilö herkästi joutuu erilaisiin konflikteihin. Sana itsessään ei kerro siihen syytä. Voi olla riidanhaastamista, tai sitten sellainen tilanne, että oma hyvää tarkoittava toiminta tulkitaan usein väärin ja sitä kautta ajautuu konfliktiin, vaikka ei sitä mitenkään olisi halunnut. Jälkimmäinen versio voi johtua nepsyydestä tai jostain muusta syystä. Myös yhteisö vaikuttaa. Jos on totuttu siihen, että yksi pomottaa ja muut ovat jeesmiehiä, voidaan helposti tulkita riidan haastamiseksi, jos ei täysin istu aikaisempaan kuvioon. Jotkut kun eivät siedä mitään kritiikkiä.
Vaikuttaa vain siltä, että olet laiska, ja kehittelet itsellesi sellaiset diagnoosit, että luulet laiskuutesi olevan jotenkin hyväksyttävämpää. Tiedoksi: Ei ole.
Unelmatyöntekijän ainesta.