Lue keskustelun säännöt.
Kertokaas päiväkodissa työskentelevät
22.05.2021 |
Mitä varhaiskasvatuksen opet ja hoitajat tekevät lepohetkillä? Lepparissa yleensä yksi työntekijä? Onko silloin työntekijän tauko? Jos lapset ovat nätisti sängyissään.
Kommentit (136)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää mielikuva on harmi koko meidän alalle ):
Ilmeisesti olen vähemmistössä, kun pidän varhaiskasvatusta erittäin mielekkäänä ja palkitsevana työnä. Pelkän rahan takia ei kannata tulla, tulee löytää myös sisäisiä motivaatiotekijöitä.Ja rauhalliseen nukkariin kannattaa panostaa heti syksyllä koko tiimin voimin. Se mahdollistaa sitten irrottautumisen muihin töihin ja tauolle.[/quote
Pää pois pensaasta ja onnittelut jos olet löytänyt hyvän päiväkodin ja rauhallisen päiväkotiryhmän. Tämä ei ole mitään mielikuvaa että päiväkotityö on helvetin raskasta, kuluttavaa ja stressavaa, jos se olis kovin mielekästä ja palkitsevaa ei esim. Vakaopeista olisi niin huutava pula kuin on. Ja salli mun nauraa että joku hakeutuisi päiväkotiin töihin RAHAN takia, tämä paljasti että et ole tainnut oikeasti koskaan päiväkodissa työskennelläkään.
Jokaisella on oma subjektiivinen kokemuksensa. Hoitoalakin kärsii työvoimapulasta, mutta ei kaikki s-hoitajat koe työtään "järkyttävän raskaaksi".
Pointtini on se, että varhaiskasvatuksen rakenteisiin ja inkluusioon emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta oman ryhmämme toimintakulttuuriin, lepohetken käytäntöihin ja moneen muuhun asiaan voimme. Voimme suoraan vaikuttaa siihen, millainen on oma työympäristömme ja lasten kasvuympäristö. Sen kasvuympäristön ei tule olla mikään kiireinen ja jäykkä liukuhihna (toki reippaat siirtymiset ovat jees :) Jos annamme itsestämme paljon, myös saamme PALJON.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää mielikuva on harmi koko meidän alalle ):
Ilmeisesti olen vähemmistössä, kun pidän varhaiskasvatusta erittäin mielekkäänä ja palkitsevana työnä. Pelkän rahan takia ei kannata tulla, tulee löytää myös sisäisiä motivaatiotekijöitä.Ja rauhalliseen nukkariin kannattaa panostaa heti syksyllä koko tiimin voimin. Se mahdollistaa sitten irrottautumisen muihin töihin ja tauolle.[/quote
Pää pois pensaasta ja onnittelut jos olet löytänyt hyvän päiväkodin ja rauhallisen päiväkotiryhmän. Tämä ei ole mitään mielikuvaa että päiväkotityö on helvetin raskasta, kuluttavaa ja stressavaa, jos se olis kovin mielekästä ja palkitsevaa ei esim. Vakaopeista olisi niin huutava pula kuin on. Ja salli mun nauraa että joku hakeutuisi päiväkotiin töihin RAHAN takia, tämä paljasti että et ole tainnut oikeasti koskaan päiväkodissa työskennelläkään.
Jokaisella on oma subjektiivinen kokemuksensa. Hoitoalakin kärsii työvoimapulasta, mutta ei kaikki s-hoitajat koe työtään "järkyttävän raskaaksi".
Pointtini on se, että varhaiskasvatuksen rakenteisiin ja inkluusioon emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta oman ryhmämme toimintakulttuuriin, lepohetken käytäntöihin ja moneen muuhun asiaan voimme. Voimme suoraan vaikuttaa siihen, millainen on oma työympäristömme ja lasten kasvuympäristö. Sen kasvuympäristön ei tule olla mikään kiireinen ja jäykkä liukuhihna (toki reippaat siirtymiset ovat jees :) Jos annamme itsestämme paljon, myös saamme PALJON.
Voi luoja. Tämä on suoraan kun jostain pedagogiikkaa käsittelevästä oppikirjasta. Taidat olla aika nuori ja vasta alalle tullut? Minä tykkään lapsista ja hakeuduin sen takia alalle. Tämä on kuitenkin minulle työ, josta ansaitsen rahallisen korvauksen. Tämä rahallinen korvaus on surkea verrattuna työn vastuuseen ja henkiseen, sekä fyysiseen kuormaan. Toki minusta on kiva seurata lasten kasvua ja kehitystä, sekä saada vanhemmilta positiivista palautetta. Sen saan kyllä työstäni. Mutta minä ansaitsen myös työolot, jossa minä pystyn tekemään työni saamatta burn outia. Lisäksi ansaitsen kunnon palkan siitä hyvästä, että minä oikeasti hoivaan, huolehdin ja kasvatan pieniä lapsia, meidän tulevia ammattilaisia ja joillekin maailman tärkeimpiä henkilöitä. Koska minä en saa työoloja jossa pystyn kunnolla keskittymään hoivaan ja huolenpitoon, enkä edes kunnollista rahallista korvausta tästä, minä en anna itsestäni enää yhtään enempää kuin se työn kannalta on välttämätöntä. Ei pitäisi kenenkään muunkaan. Jos kaikki työntekijät aina joustavat ja antavat oman jaksamisensa äärirajoilla, meillä ei kohta ole enää yhtään työkykyistä työntekijää.
Kerro toki käytännön vinkkejä siihen, miten liukuhihnamaisuutta voidaan välttää. Meillä on 14 1-3 vuotiasta lasta ja kolme työntekijää. Iltapäivällä työntekijöitä on kaksi. Kerro, miten iltapäivällä vältämme liukuhihnamaisuuden, kun meidän pitää vessattaa, tarjoilla välivapala ja auttaa 14 pientä lasta ulos? Ulos on pakko mennä, koska työntekijöiltä loppuu työaika. Välipalakärryn pitää olla tiettyyn aikaan keittiössä. Kuulostan katkeralta ja väsyneeltä. Sellainen minusta on muuttunut vuosien myötä tätä työtä tehdessä, koska vaatimukset kasvavat koko ajan, mutta resursseissa ja palkassa se ei näy. Onneksi vapaa-ajalla osaan vielä nauttia elämästä.
104, et tiedä pashaakaan arjen faktoista ja 105, siinäpä sen sanoit! Se, että teemme parhaamme ei enää riitä eikä auta, kun realiteetit ovat aivan helvettiä ja ajan myötä jaksaminen todella kortilla, ei ihme, että alalla me suurin sairauslomien syy on nykyisin psyykkisen puolen syyt ja kuormitus, kun vielä tuossa 3v sitten syy nro1 oli tuki-ja liikuntaelimistön vaivat.
Se joka sanoo että jaksaajaksaajaksaa paina paina paina niin ei tiedä mistään mitään, elää jossain laalaa-landiassa eikä arvosta ihmisen oikeutta terveyteen, fyysiseen ja psyykkiseen, puhumattakaan palkkatasosta jolla voi elää ja kasvattaa vaikkapa perheensä, myös pk-seudulla. Ei elämistä kustannus kutsumus tai niiden lasten ihanuus (ja kamaluus, koska voimakkaastikin oireilevien lasten määrä varhaiskasvatuksessa on nykyisin sääntö, ei poikkeus, joka ikisessä ryhmässä).
T.17v alalla ollut ja aivan kuitti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää mielikuva on harmi koko meidän alalle ):
Ilmeisesti olen vähemmistössä, kun pidän varhaiskasvatusta erittäin mielekkäänä ja palkitsevana työnä. Pelkän rahan takia ei kannata tulla, tulee löytää myös sisäisiä motivaatiotekijöitä.Ja rauhalliseen nukkariin kannattaa panostaa heti syksyllä koko tiimin voimin. Se mahdollistaa sitten irrottautumisen muihin töihin ja tauolle.[/quote
Pää pois pensaasta ja onnittelut jos olet löytänyt hyvän päiväkodin ja rauhallisen päiväkotiryhmän. Tämä ei ole mitään mielikuvaa että päiväkotityö on helvetin raskasta, kuluttavaa ja stressavaa, jos se olis kovin mielekästä ja palkitsevaa ei esim. Vakaopeista olisi niin huutava pula kuin on. Ja salli mun nauraa että joku hakeutuisi päiväkotiin töihin RAHAN takia, tämä paljasti että et ole tainnut oikeasti koskaan päiväkodissa työskennelläkään.
Jokaisella on oma subjektiivinen kokemuksensa. Hoitoalakin kärsii työvoimapulasta, mutta ei kaikki s-hoitajat koe työtään "järkyttävän raskaaksi".
Pointtini on se, että varhaiskasvatuksen rakenteisiin ja inkluusioon emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta oman ryhmämme toimintakulttuuriin, lepohetken käytäntöihin ja moneen muuhun asiaan voimme. Voimme suoraan vaikuttaa siihen, millainen on oma työympäristömme ja lasten kasvuympäristö. Sen kasvuympäristön ei tule olla mikään kiireinen ja jäykkä liukuhihna (toki reippaat siirtymiset ovat jees :) Jos annamme itsestämme paljon, myös saamme PALJON.
Voi luoja. Tämä on suoraan kun jostain pedagogiikkaa käsittelevästä oppikirjasta. Taidat olla aika nuori ja vasta alalle tullut? Minä tykkään lapsista ja hakeuduin sen takia alalle. Tämä on kuitenkin minulle työ, josta ansaitsen rahallisen korvauksen. Tämä rahallinen korvaus on surkea verrattuna työn vastuuseen ja henkiseen, sekä fyysiseen kuormaan. Toki minusta on kiva seurata lasten kasvua ja kehitystä, sekä saada vanhemmilta positiivista palautetta. Sen saan kyllä työstäni. Mutta minä ansaitsen myös työolot, jossa minä pystyn tekemään työni saamatta burn outia. Lisäksi ansaitsen kunnon palkan siitä hyvästä, että minä oikeasti hoivaan, huolehdin ja kasvatan pieniä lapsia, meidän tulevia ammattilaisia ja joillekin maailman tärkeimpiä henkilöitä. Koska minä en saa työoloja jossa pystyn kunnolla keskittymään hoivaan ja huolenpitoon, enkä edes kunnollista rahallista korvausta tästä, minä en anna itsestäni enää yhtään enempää kuin se työn kannalta on välttämätöntä. Ei pitäisi kenenkään muunkaan. Jos kaikki työntekijät aina joustavat ja antavat oman jaksamisensa äärirajoilla, meillä ei kohta ole enää yhtään työkykyistä työntekijää.
Kerro toki käytännön vinkkejä siihen, miten liukuhihnamaisuutta voidaan välttää. Meillä on 14 1-3 vuotiasta lasta ja kolme työntekijää. Iltapäivällä työntekijöitä on kaksi. Kerro, miten iltapäivällä vältämme liukuhihnamaisuuden, kun meidän pitää vessattaa, tarjoilla välivapala ja auttaa 14 pientä lasta ulos? Ulos on pakko mennä, koska työntekijöiltä loppuu työaika. Välipalakärryn pitää olla tiettyyn aikaan keittiössä. Kuulostan katkeralta ja väsyneeltä. Sellainen minusta on muuttunut vuosien myötä tätä työtä tehdessä, koska vaatimukset kasvavat koko ajan, mutta resursseissa ja palkassa se ei näy. Onneksi vapaa-ajalla osaan vielä nauttia elämästä.
Tämä. Voin kertoa, että turhautuminen nostaa päätään, kun saat ryhmäsi täyteen vieraskielisiä sun muita tuen tarpeisia, joilla voi olla autismia, traumaperäistä dissosiaatiohäiriötä, perinteistä adhd:tä, puheen kehityksen viivettä, käytöshäiriöitä, mitä vaan. Siihen työkaverit, joiden terveys ei kestä, jatkuvasti vaihtuvat sijaiset ja sisäilmaongelmaiset talot plus johto, joka syytää jatkuvasti ylimääräisiä tehtäviä. Lisäksi velvollisuus ottaa pari lasta kainaloon ja lähteä milloin tahansa avuksi naapuriryhmään tai -taloon. Vaatimukset ovat monessa paikassa aika mahdottomat.
Voisiko iltapulujen toimittajista joku, täällähän tekin aina pyöritte, napata tästä ketjusta jutun lehteensä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina kertoo, että eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa sekä henkilökunta että vanhemmat saivat tarpeekseen, media kiinnostui ja pyörät ovat nyt pyörimässä. Mielenkiintoista seurata, miten asia etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän päiväkodissa on 4 ryhmää eikä yhtään pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa, lastenhoitajat tekevät open hommia sijaisuutena, kuten itsekin teen. Kun opettajia haetaan niin hakijoita yleensä 0-2 kpl ja epäpäteviä hekin kuulemma olleet. S2- enemmistö meidän päiväkodin lapsista, alue ei houkuttele henkilökuntaa koska helpommallakin voi vähäiset euronsa tienata esim. toisella alueella.
Vierailija kirjoitti:
Tarina kertoo, että eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa sekä henkilökunta että vanhemmat saivat tarpeekseen, media kiinnostui ja pyörät ovat nyt pyörimässä. Mielenkiintoista seurata, miten asia etenee.
Mitä meinaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarina kertoo, että eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa sekä henkilökunta että vanhemmat saivat tarpeekseen, media kiinnostui ja pyörät ovat nyt pyörimässä. Mielenkiintoista seurata, miten asia etenee.
Tää oli NIIN hyvä juttu! Perästä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko38 ollut ihan hiljaa ensimmäisen kommenttinsa jälkeen...
Korona-aika on lisännyt henkilökunnan sairaspoissaoloja jo reilun vuoden ajan koska vähäisistäkin oireista pitää jäädä pois ja testeissä on rampattu enemmän kuin laki sallii. Meillä myös vaaditaan maskinkäyttöä koko ajan paitsi ruokailuissa, ulkona lasten kanssa joudumme myös käyttämään maskia eli päänsärky iltaisin on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika on lisännyt henkilökunnan sairaspoissaoloja jo reilun vuoden ajan koska vähäisistäkin oireista pitää jäädä pois ja testeissä on rampattu enemmän kuin laki sallii. Meillä myös vaaditaan maskinkäyttöä koko ajan paitsi ruokailuissa, ulkona lasten kanssa joudumme myös käyttämään maskia eli päänsärky iltaisin on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Joo ja sijaisia ei saada sitäkään vähää mitä aiemmin saatiin, kun kukaan ei halua korona-aikana ravata paikasta toiseen. Ainakaan täällä pahimmilla alueilla.
Ja pomo painostaa tulemaan kipeänä töihin, vetoaa aina, että kaikki flunssat on allergiaa (eläissäni mulla ei ole ollut siitepölyallergiaa). Testituloksiakin odotellessa voisi kuulemma mennä töihin, jos ei ole esim kuumetta.
Ja tosiaan, tästä kaikesta saan ilokseni pankkitilille max 1500€/kk. Ja siitä maksan sitten tietysti vielä eväät, bensat, jatkuvan työvaatteiden pesun (pienten ryhmässä vaatteet likaantuu, ja toki hikistyykin päivittäin). Vaatteet on kovalla kulutuksella ja pienestä palkastani nekin joudun maksamaan.
Onhan tämä ihan hullun hommaa, itse ollut päiväkodissa töissä 4 vuotta ja koko ajan etsinnässä ja mietinnässä jotain (mitä tahansa) muuta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää mielikuva on harmi koko meidän alalle ):
Ilmeisesti olen vähemmistössä, kun pidän varhaiskasvatusta erittäin mielekkäänä ja palkitsevana työnä. Pelkän rahan takia ei kannata tulla, tulee löytää myös sisäisiä motivaatiotekijöitä.Ja rauhalliseen nukkariin kannattaa panostaa heti syksyllä koko tiimin voimin. Se mahdollistaa sitten irrottautumisen muihin töihin ja tauolle.[/quote
Pää pois pensaasta ja onnittelut jos olet löytänyt hyvän päiväkodin ja rauhallisen päiväkotiryhmän. Tämä ei ole mitään mielikuvaa että päiväkotityö on helvetin raskasta, kuluttavaa ja stressavaa, jos se olis kovin mielekästä ja palkitsevaa ei esim. Vakaopeista olisi niin huutava pula kuin on. Ja salli mun nauraa että joku hakeutuisi päiväkotiin töihin RAHAN takia, tämä paljasti että et ole tainnut oikeasti koskaan päiväkodissa työskennelläkään.
Jokaisella on oma subjektiivinen kokemuksensa. Hoitoalakin kärsii työvoimapulasta, mutta ei kaikki s-hoitajat koe työtään "järkyttävän raskaaksi".
Pointtini on se, että varhaiskasvatuksen rakenteisiin ja inkluusioon emme juurikaan voi vaikuttaa, mutta oman ryhmämme toimintakulttuuriin, lepohetken käytäntöihin ja moneen muuhun asiaan voimme. Voimme suoraan vaikuttaa siihen, millainen on oma työympäristömme ja lasten kasvuympäristö. Sen kasvuympäristön ei tule olla mikään kiireinen ja jäykkä liukuhihna (toki reippaat siirtymiset ovat jees :) Jos annamme itsestämme paljon, myös saamme PALJON.
Voi luoja. Tämä on suoraan kun jostain pedagogiikkaa käsittelevästä oppikirjasta. Taidat olla aika nuori ja vasta alalle tullut? Minä tykkään lapsista ja hakeuduin sen takia alalle. Tämä on kuitenkin minulle työ, josta ansaitsen rahallisen korvauksen. Tämä rahallinen korvaus on surkea verrattuna työn vastuuseen ja henkiseen, sekä fyysiseen kuormaan. Toki minusta on kiva seurata lasten kasvua ja kehitystä, sekä saada vanhemmilta positiivista palautetta. Sen saan kyllä työstäni. Mutta minä ansaitsen myös työolot, jossa minä pystyn tekemään työni saamatta burn outia. Lisäksi ansaitsen kunnon palkan siitä hyvästä, että minä oikeasti hoivaan, huolehdin ja kasvatan pieniä lapsia, meidän tulevia ammattilaisia ja joillekin maailman tärkeimpiä henkilöitä. Koska minä en saa työoloja jossa pystyn kunnolla keskittymään hoivaan ja huolenpitoon, enkä edes kunnollista rahallista korvausta tästä, minä en anna itsestäni enää yhtään enempää kuin se työn kannalta on välttämätöntä. Ei pitäisi kenenkään muunkaan. Jos kaikki työntekijät aina joustavat ja antavat oman jaksamisensa äärirajoilla, meillä ei kohta ole enää yhtään työkykyistä työntekijää.
Kerro toki käytännön vinkkejä siihen, miten liukuhihnamaisuutta voidaan välttää. Meillä on 14 1-3 vuotiasta lasta ja kolme työntekijää. Iltapäivällä työntekijöitä on kaksi. Kerro, miten iltapäivällä vältämme liukuhihnamaisuuden, kun meidän pitää vessattaa, tarjoilla välivapala ja auttaa 14 pientä lasta ulos? Ulos on pakko mennä, koska työntekijöiltä loppuu työaika. Välipalakärryn pitää olla tiettyyn aikaan keittiössä. Kuulostan katkeralta ja väsyneeltä. Sellainen minusta on muuttunut vuosien myötä tätä työtä tehdessä, koska vaatimukset kasvavat koko ajan, mutta resursseissa ja palkassa se ei näy. Onneksi vapaa-ajalla osaan vielä nauttia elämästä.
Iltapäivänne kuulostaa kyllä työläältä, varsinkin jos naapuriryhmästä ei apua saada pukemiseen.
Itse asiassa en ollenkaan tarkoittanut itsestä paljon antamisella itsensä uuvuttamista, vaan perustehtävään eli lasten hyvinvointiin keskittymistä. Päiväkodeissa iso uuvuttava tekijä voi olla toimimaton tiimi/työyhteisö/johto. Itselleni työhyvinvointia korreloi aika hyvin se, voiko tiimi hyvin. Silloin haastavakin ryhmä on tuntunut ok:lta.
Koska vaatimuksia tulee koko ajan lisää, se vaatii priorisointia varsinkin opettajilta. Onko tärkeämpää istua toimistossa vetämässä rastia ruutuun ja osallistumassa jokaiseen palaveriin, vai olemassa läsnä lapsiryhmässä ja auttamassa tiimikavereita.
Olet selvästi hakeutunut alalle oikeista syistä enkä yhtään epäile kokemustasi työn raskaudesta. Kannan huolta varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta ja haluaisin, että alamme voisi normalisoitua (ettei työpäivät ala jännityksellä, että kuka on tänään poissa ja saadaanko sijaisia).
Palkkakeskustelun pidän erillään perustehtävästä. En pystyisi hoitamaan lapsia vähemmän hyvin, koska saan vähemmän palkkaa kuin joku muu (enkä väitä muidenkaan niin tekevän). Mutta väitän, että näin toimiessa tästä työstä saa paljon enemmän, kuin vain sen (vaatimattoman) palkan. Harva työ on oikeasti niin arvokasta kuin lasten hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen edistäminen. Mutta, ei itseä uuvuttaen.
Tsemppiä kaikille varhaiskasvattajille, kesäkuu häämöttää!
Mitä kesäkuusta? Harva silloin lomailee ja meilläkin ryhmässä n.20 lasta silloin.
Mitä palkasta menevistä kuluista puhutaan, niin maksamme toki itse myös kaikki lääkekulut pöpöistä jotka töistä saamme ja tietty kahvinkin.
Minä aina mietin miksi kukaan suostuu tekemään työtä tuollaisissa oloissa. Jos kaikki päiväkodin työntekijät sanoutuisivat yhdessä tuumin irti ja kukaan ei hakeutuisi päiväkotiin töihin, niin pakkohan niille työoloille olisi tehdä jotain. Tai sitten ei. Haettaisiin Thaimaasta ulkomaalaisia. :D Mietin myös vanhempia jotka hyvillä mielin jättävät lapsensa noihin oloihin. Varmaan sillä ajatuksella, että pois silmistä, pois mielestä. Luotetaan siihen, että kyllä meidän päiväkodissa asiat on paremmin ja hoitajat ihania.