Lue keskustelun säännöt.
Armeijaan meno kesällä ja poikaa ahdistaa!
Kommentit (237)
Jos on ihan normaali nuori (ei masennusta, diagnoosia tai muita rajoitteita) niin juuri nuorena on hyvä aika myös haastaa itseään ja tehdä mahdottomalta tuntuvia asioita. Saa jännittää, saa ahdistaa, mutta usein kun vain pääsee alkuun niin menee painollaan ja porukassa jossa on muita samassa tilanteessa olevia yhdessä tsempataan.
Myöhemmin, vaikka edes komikymppisenä, tuntuisi jo melkein mahdottomalta ajatukselta mennä armeijaan, au pairiksi, siivota vuosi englantilaista hotellia surkealla palkalla, asua solussa, nukkua hostellin dormissa 20 muun kanssa tai muuta vastaavaa. Mutta sen sijaan tuntuu mahtavalta muistella että selvisinpä siitäkin, olipahan aikoja, ja kyllä oli upea vapaudentunne interreilillä yöllä Pariisissa muiden nuorten kanssa juoda viiniä ja istua ulkona, minä itse ja maailma, vaikkei ollutkaan rahaa mihinkään keski-ikäisten ja keskiluokkaisten huvituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin ilkeitä vastauksia?
Kait täällä on kunnollisiakin äitejä?
ap.
Ilkeitä vastauksia eivät kirjoittele äidit (eivätkä isät) vaan alimittaiset lapsimiehet, jotka öyhöttävät isänmaallisuudesta ja kuvittelevat että se on sama asia kuin väkivaltainen toiminta.
Oletko avannut pojan ahdistusta eli mikä häntä siinä ahdistaa? Yritä käyttää laajoja kysymyksiä, kuten "mikä sinua mietityttää siinä armeijassa? Onko jokin erityinen asia..." (Ei siis "miksi sinä ....", joka ei avaa, vaan saa enemminkin puolustuskannalle ja ilmapiiri on huono). - Ehkä hän ei ole itsekään analysoinut juttua, ja kysymyksesi sitten toivottavasti tämän prosessin käyntiin. Jos juttua tulee, keskustele aikuisenlailla omia ajatauksiasia pehmeästi ilmaisten (älä leimaa mitään lapselliseksi, kielletyksi aiheeksi/ajatukseksi) ja lasta ja hänen tuntemuksiaan/ajatuksiaan kunnioittaen.
Jos tarvetta ja mahdollisuuksia, niin ehkä joku ulkopuolinen voisi auttaa. Mieti, onko lähellä joku asiallinen ja kypsä nainen tai mies, joka armeijan käynyt. Valitse tarkoin. Mistään armeijavouhosta "mää olen niin kauhean kova ja oli niin kauheeta mutta mää sankari, sankari-minä, minä..." - tyypistä ei ole mitään hyötyä.
Tarkoitushan ei ole päästää jotakuta meuhkaamaan itsestään, vaan löytää kypsä ihminen keskustelukumppaniksi.
Jos ahdistus on sitten vakavaa, sitten ammattilaisen kanssa keskustelu on todella tarpeen. Ehkä armeijan aika on sitten joskus myöhemmin tai ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Armeijaan meno kesällä ja poikaa ahdistaa!
Miten rohkaista?
Olis pienenä ne pyssyleikit pitäny tehdä, nyt on hiukan myöhä.
Mutta koeta kannustaa ja kerro että se edistää jatko elämää.
Antaa valmiuksia pärjätä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ihan normaali nuori (ei masennusta, diagnoosia tai muita rajoitteita) niin juuri nuorena on hyvä aika myös haastaa itseään ja tehdä mahdottomalta tuntuvia asioita. Saa jännittää, saa ahdistaa, mutta usein kun vain pääsee alkuun niin menee painollaan ja porukassa jossa on muita samassa tilanteessa olevia yhdessä tsempataan.
Myöhemmin, vaikka edes komikymppisenä, tuntuisi jo melkein mahdottomalta ajatukselta mennä armeijaan, au pairiksi, siivota vuosi englantilaista hotellia surkealla palkalla, asua solussa, nukkua hostellin dormissa 20 muun kanssa tai muuta vastaavaa. Mutta sen sijaan tuntuu mahtavalta muistella että selvisinpä siitäkin, olipahan aikoja, ja kyllä oli upea vapaudentunne interreilillä yöllä Pariisissa muiden nuorten kanssa juoda viiniä ja istua ulkona, minä itse ja maailma, vaikkei ollutkaan rahaa mihinkään keski-ikäisten ja keskiluokkaisten huvituksiin.
Kakkoskappaleesi on erittäin paljon yksilöstä itsestään kiinni. Monet menevät elämässään ensimmäisen kerran au paireiksi vasta eläkkeelle päästyään. Interrailauskin oli aikuisilla nousussa ennen koronaa.
Ja suosituilla vaellusreiteillä Euroopassa, kyllä aikuisetkin mukisematta koisivat dormissa muiden kanssa.
Ei, itse en tee noin, vaan olen enemmänkin business/ykkösluokkatyyppiä, mutta tunnen toki noita yllämainittuja ja voin vakuuttaa, että ovat onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijaan meno kesällä ja poikaa ahdistaa!
Miten rohkaista?
Olis pienenä ne pyssyleikit pitäny tehdä, nyt on hiukan myöhä.
Mutta koeta kannustaa ja kerro että se edistää jatko elämää.
Antaa valmiuksia pärjätä elämässä.
Lässyn, lässyn. Kenenkään ei pidä harrastaa pyssyleikkejä. Vastauksestasi päätellen sinut on pilattu niillä jo lapsena. Kukaan ei tarvitse teitä yletöntä väkivaltaa ihannoivia. Ei se armeijakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä muakin ahdistaisi. mutta siellä on samassa tilanteessa muitakin niin voi helpotta kun ekat päivät on ohi jne. tsemmppiä sinne kaikille jotka ovat menossa ja tietysti perheenjäsenille. ovat siellä ns. Herran huomassa kirjaimellisesti
Vierailija kirjoitti:
Muistan itsekin aikanani miettineeni armeijan käymisen tarpeellisuutta ja mielekkyyttä. Isäni sanoi sitten armeija-ajan olevan loppujenlopuksi hieno kokemus nuorelle miehelle. Välillä tietysti ottaa päähän jne, mutta huumorilla selviää. Siellä tapaa ja näkee koko ikäryhmänsä koko kirjon. Ns läpileikkaus sukupolvesta. Tietenkään vapautettuja ja siviilipalvelusta suorittavia ei näe. Alussa tippuu paljon pois, vaikka tätä on nykyään yritetty parantaa karsimalla jo etukäteen. Kannattaa myös ennakoida fyysistä rasitusta käymällä lenkillä ja pitkillä kävelylenkeillä. Jälkeenpäin armeija-aikaa muistelee hyvällä.
En todellakaan muistele hyvällä, vaan koko elämäni pelottavimpana aikana, joka lisäksi pilasi terveyteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.
En äitinä hyväksyisi tuollaista valehtelemista. Missä hän feikkaa seuraavan kerran? Opinnoissa vai työnantajalleen? 164 päivää kestää asepalvelus lyhyimmillään ja ei ole este kenenkään opinnoille.
Säälittävää!
164 päivää on nuorena todella pitkä aika, ja asepalvelus itsessään on kiusaamisen takia joillekin todella ahdistavaa ja traumaattista aikaa. Miksi muka pitäisi tuhlata puoli vuotta (tai jopa kokonainen vuosi) nuoruudestaan johonkin typerään, jos se on mahdollista välttääm
Koittakaa nyt mammat uskoa että ne intti-ikäiset poikanne on täysi-ikäisiä ja päättävät itse asioistaan. Teidän pitäisi vähitellen lopettaa poikien paapominen ja lakata sekaamasta ja määräämästä niiden elämää. Teidän hysterianne pilaa poikienne elämän.
Paitsi, että pojat eivät ole tollekaan ole välttämättä vielä aikuisia, vaikka täysi-ikäisiä ovatkin.
Pojat kehittyvät hitaasti. Murrosikäisiä vielä armeijaikäisissäkin. - Tässä ammottava ero naisiin verrattuna, jotka todellakin ovat paljon kehittyneempiä tuossa armeijaiässä.
Siksi monille on tarpeen lykkäys, vuosi tai pari. Ja se ei ole mikään vitsailun aihe, koska ihmisten fyysinenkin kasvaminen on eri tahtista. Aivot ja sen osa-alueet kuuluvat tähän. - Täällä tutteja ja lasten sotaleikkejä suosittelevat ovat todella pasti kehityksessä jäljessä.
Vierailija kirjoitti:
Jalkapanta asia kiinnostaa, millanen juttu se oikeen on?
Ehdollinen vankeusrnagaistus, jonka aikana pitää noudattaa valvojan kanssa ennalta sovittua päivärytmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.
Ja kun viiden vuoden kuluttua Kanta-tietoja aletaan ihan laillisesti käyttää kaikissa rekrytointipäätöksissä, niin...
Tiedätkö, ettei Kannasta koskaan poisteta mitään, toisin kuin esim rikosrekisteristä?
Katsopa sen Omakanta.fi:n käyttö ja eri oikeuksien laajentamiseen aikataulu vähän tarkemmin, niin ei tarvitse puhua puutaheinää. Tuohon tarkoitukseen sitä ei voida avata vielä noin 50 vuoteen, moneen muuhun kylläkin. Sen jälkeen on eri juttu mut eipä taida olla armeijaakaan enää 50 vuoden päästä.
Todellako tiedät, kuka on vallassa viiden vuoden päästä? Tai kymmenen?
Lääkäreiden vaitiolovelvollisuus on maailmanlaajuinen käytäntö, joka tulee pysymään voimassa ikuisesti.
Kaikkia se jonkin verran alussa ahdistaa. Loppujen lopuksi siellä on helppo olla, tekee vaan mitä käsketään, ei enempää eikä vähempää. Normaalit sosiaaliset taidot niin kavereiden kanssa kyllä pärjää. Sinne vaan, löysin rantein ja huumoria mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti päälääkäriin. Eipä tarvitse mennä.
Just joo. Kun tulee ahdistusta tai muuta murhetta niin opetetaan nuori heti luovuttamaan. Mitä kun työhaastattelu ahdistaa? Opiskelun aloittaminen ahdistaa. Kunnon curling vanhemmuutta. Ei pidä tehdä mitään mikä aiheuttaa ahdistusta. Vaikeaa elämää tulossa tuolla reseptillä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen veli on todella ujo ja sosiaalisesti kömpelö, ehkä vähän jotain Aspergeria hänestä myös löytyy, diagnooseja ei silloin ennen vanhaan paljoa jaeltu. Hän meni parikymppisenä armeijaan, koska sinne täytyy mennä. Muistaakseni pari viikkoa kykeni olemaan, kunnes ahdistus nousi niin kovaksi, että sai vapautuksen. Aina kannattaa mennä koittamaan, kyllä sieltä tosiaan pois pääsee. Saattaa myös olla, että viihtyykin siellä.
Itselläni on vaan tyttäriä, mutta silti kannatan kaikille vapaaehtoista armeijaa, johon pitäisi lyödä joku pieni porkkana mukaan.
Oma poikani on tai oli myös tuollainen ja pärjäsi armeijassa varsin hyvin ja oli siellä vuoden. Joutui tulemaan pois mukavuusalueeltaan ja oppi paljon uutta, esim. sosiaalisia taitoja. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat varmaankin monille ne vaikeimmat. Vähitellen armeijaelämään kuitenkin sopeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakee lääkärintodistuksen eikä mene niin sillä siitä pääsee. Armeija on typeryksille, täysin turha nyky-Suomessa kaikin tavoin. Vain idiootit lampaat suostuvat kuluttamaan aikaa armeijassa, fiksut tekee muuta.
Sanoi Jussi Halla-aho isänmaata puolustaessaan🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.
Ja kun viiden vuoden kuluttua Kanta-tietoja aletaan ihan laillisesti käyttää kaikissa rekrytointipäätöksissä, niin...
Tiedätkö, ettei Kannasta koskaan poisteta mitään, toisin kuin esim rikosrekisteristä?
Katsopa sen Omakanta.fi:n käyttö ja eri oikeuksien laajentamiseen aikataulu vähän tarkemmin, niin ei tarvitse puhua puutaheinää. Tuohon tarkoitukseen sitä ei voida avata vielä noin 50 vuoteen, moneen muuhun kylläkin. Sen jälkeen on eri juttu mut eipä taida olla armeijaakaan enää 50 vuoden päästä.
Todellako tiedät, kuka on vallassa viiden vuoden päästä? Tai kymmenen?
Lääkäreiden vaitiolovelvollisuus on maailmanlaajuinen käytäntö, joka tulee pysymään voimassa ikuisesti.
Jos se muka on voimassa, niin miten sitten vanhoilta ihmisiltä lähtee ajokortteja, jos erehtyvät lääkäriin menemään? Ja miten ihmeessä kutsunnoissa on käytettävissä kaikki tieto, mikä on "luottamuksellisesti" lääkärille kerrottu? Ja miten ampuma-aselupien käsittelyyn voi vaikuttaa mikään mielenterveyteen liittyvä tieto?
Missään noista ei ole kyse siitä, että jossain yhteydessä tehtäisiin lääkärintarkastus. Vanhat synnit kaivetaan rekistereistä esiin.
Aina parin vuoden välein joku keksii uuden käyttötarkoituksen noille tiedoille. Ja kaikki ehdotukset menevät läpi.
Äitiä ahdistaa koronatilanne. Jospa saisivat varuskunnassa rokotukset joukkorokotuksena.... onko jollain tietoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani sai vapautuksen kun kertoi itsetuhoisista ajatuksista lääkärille. Ei sillä niitä oikeasti ollut vaan feikkasi joskin sitä ahdisti ajatus armeijasta. Metsissä rymyämisen sijaan pääsi syksyllä aloittamaan heti opinnot ja sai töitäkin.
Ja kun viiden vuoden kuluttua Kanta-tietoja aletaan ihan laillisesti käyttää kaikissa rekrytointipäätöksissä, niin...
Tiedätkö, ettei Kannasta koskaan poisteta mitään, toisin kuin esim rikosrekisteristä?
Ei tule tapahtumaan muuten kuin fantasioissasi.
Ja tulevaisuudessa. Kun tuommoinen datahunajapurkki on olemassa, sille tiedolle riittää ottajia. Lobbauspaine päättäjiä kohtaan on hirmuinen. Eikä tavallista kansaa Suomessa oma tietosuoja kiinnosta, joten mitään vastavoimaa ei muodostu. Eihän kukaan ole protestoinut sitäkään vastaan, että poliisin lupahallinnon oikeuksia noihin tietoihin on lisätty. Ja joka AMK:n rehtori ehdotti tietojen käyttämistä opiskelijavalinnoissa saamatta mitään vihaista palauteryöppyä.
Monet eivät tajua, mihin kaikkeen noita terveystietoja käytetään. Omalla lapsellani oli kouluterveydenhoitajan laittama merkintä masentuneisuudesta ja ahdistuksesta (ei diagnosoitu, vain lapsen kertomaa olostaan) ja kun lapsi joutui osastolle tulehduksen takia hänet kotiutettiin päivää myöhemmin kuin olo olisi sallinut. Myöhemmin kun kysyimme asiasta, oli vastaus, että henkilökunta halusi tarkkailla lapsen ja perheen vuorovaikutusta, koska tiedoissa oli jokin "tähti". Hieman kylmäsi, että nyt olemme ja eteenkin lapsemme on nimetty tarkkailulistalle.
Jestas. Mihin tää maailma on menossa. Tekee ihan hyvää nuorelle miehelle. Oon joskus miettinyt että mitä jos tulee sota,kun näitä nykyajan vellihousuja ahdistaa kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijaan ei ole pakko mennä. Lääkärintodistuksella saa vapautuksen tai lykkäystä.
Vapautusta ei saa Suomessa pelkästään pyytämällä.
Lääkärintodistus ei ole sama kuin pyytäminen.
Hoh hoijaa. Muotoillaan sama asia sitten niin, että tällaista lääkärintodistusta ei saa pelkästään pyytämällä.
Minulle tekee tälläkin hetkellä särmästi hommia sähköarska/AMK-inssi/DI, joka sai helposti tuollaisen paperin kun päätti ettei hukkaa aikaa joutavuuksiin, ml sivari.
Kun muistelenkin esim sakissani olleita aligerbiilejä, suurin osa jää tuolle hepulle älyssä, oma-aloitteisuudessa ja erityisesti siinä, mikä on hänen käsistään lähtevän työn jälki on.
Aikas hyvin "armeijasluibalta".
Joo, ei noita asperger- ja eri kirjainyhdistelmädiagnooseja ennen 2000-lukua paljon tehty. Sinne menivät intin sulatusuuniin kaikki omine vajavuuksineen. Osa sopeutui yllättävän hyvinkin ja esimerkiksi mun eno on änkyttäjä mut valittiin silti Rukiin. Osa keskeytti ekoina viikkoina, osa sinnitteli ja aina on muutama, jotka ei löydä kompromissia ja tappavat itsensä. Ite oon käynyt intin ihan kokeilumielessä 2013. Ekat viikot ihan hirveitä mut meitä naisia oli niin pieni joukko, että sosiaalinen ryhmäytyminen tapahtui nopeasti ja auttoi todella paljon. Kukaan meistä naisista ei keskeyttänyt vaikka ihan varmasti kaikkia ahdisti. Ei intti mikään ihmekokemus ollut.